Olen huolestunut. Syynä tähän on juuri lukemani uutinen Jenkkilästä:
http://veikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/80995-suuri-oylattiskandaali
Luotettavuus
Asioinnin turvallisuus
Tietosuoja
Lapsiturvallisuus
Asenna ilmainen WOT-lisäosa selaimeesi
Myös suomalainen kansanperinne tuntee uskomuksia, jossa erilaisia taikoja voi tehdä kirkosta mukaan otetulla öylätillä.
Jos esimerkiksi ampui metsästyskiväärillä tällaisen öylätin läpi, tuli kivääristä sen jälkeen metsästysretkillä ihan erehtymätön ase. Vaikka tähtäisi ohi. luoti kaartaisi maaliinsa.
Samalla toisaalta noitia (aikansa ateisteja?) syytettiin mm. siitä, että nämä veivät ehtoolliselta öylättejä kotiinsa, jossa sitten puristivat sitä pihdeillä tai löivät vasaralla alasimen päällä aiheuttaen näin tuskaa ja kärsimystä Jeesukselle, jonka ruumis tämä leipä siis oli.
Puolalainen vuokraemäntäni toi minulle kerran jouluaaton jumalanpalveluksesta tuliaisena katolisen öylätin (kumma kyllä, tätä mummoa ei tiettävästi tapettu tämän takia, vaikka katolisessa Puolassa oltiinkin), ja paremman käytön puutteessa käytin sitä kirjanmerkkinä. Öylätti on minulla vieläkin.
Pitäisikö minun nyt (16 vuoden jälkeen) viimein syödä se vai luovuttaa takaisin katoliselle kirkolle? Vai laitanko sen talteen kirjanmerkiksi Koraanin väliin? Kummalle siiten, öylätille vai Koraanille tilanne on tuskallisempaa?
Vai saanko tehdä sille kuten tekisin muutenkin vanhentuneelle leivälle: laitan sen biojäteastiaan?
Miten menetellä katolisessa kirkossa mahdollisesti aikoinaan myös siunatun vanhan öylätin kanssa? Onko sen siunauksen voima mahdollisesti jo "haihtunut pois" 16 vuoden aikana?
http://veikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/80995-suuri-oylattiskandaali
Luotettavuus
Asioinnin turvallisuus
Tietosuoja
Lapsiturvallisuus
Asenna ilmainen WOT-lisäosa selaimeesi
Myös suomalainen kansanperinne tuntee uskomuksia, jossa erilaisia taikoja voi tehdä kirkosta mukaan otetulla öylätillä.
Jos esimerkiksi ampui metsästyskiväärillä tällaisen öylätin läpi, tuli kivääristä sen jälkeen metsästysretkillä ihan erehtymätön ase. Vaikka tähtäisi ohi. luoti kaartaisi maaliinsa.
Samalla toisaalta noitia (aikansa ateisteja?) syytettiin mm. siitä, että nämä veivät ehtoolliselta öylättejä kotiinsa, jossa sitten puristivat sitä pihdeillä tai löivät vasaralla alasimen päällä aiheuttaen näin tuskaa ja kärsimystä Jeesukselle, jonka ruumis tämä leipä siis oli.
Puolalainen vuokraemäntäni toi minulle kerran jouluaaton jumalanpalveluksesta tuliaisena katolisen öylätin (kumma kyllä, tätä mummoa ei tiettävästi tapettu tämän takia, vaikka katolisessa Puolassa oltiinkin), ja paremman käytön puutteessa käytin sitä kirjanmerkkinä. Öylätti on minulla vieläkin.
Pitäisikö minun nyt (16 vuoden jälkeen) viimein syödä se vai luovuttaa takaisin katoliselle kirkolle? Vai laitanko sen talteen kirjanmerkiksi Koraanin väliin? Kummalle siiten, öylätille vai Koraanille tilanne on tuskallisempaa?
Vai saanko tehdä sille kuten tekisin muutenkin vanhentuneelle leivälle: laitan sen biojäteastiaan?
Miten menetellä katolisessa kirkossa mahdollisesti aikoinaan myös siunatun vanhan öylätin kanssa? Onko sen siunauksen voima mahdollisesti jo "haihtunut pois" 16 vuoden aikana?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Kun on ripillä, niin säilyttää siellä saadun öylätin eheänä ja naulaa sen metsään pihlaja-puuhun, ampuu siihen keskelle ja tulee pois, ettei enää taaksensa katso. Sitte kotiin tullessa tulee musta äijä vastaan, joka kysyy, mitä hän tahtoo, karva- (niinkuin susia, karhuja, kettuja) vaiko siipi-eläimiä (niinkuin metsoja, teeriä y. m.), kumpaa vaan tahtoo, niin saa niin paljon kuin haluttaa." (SKMT 1/41.)
”Uskomustarinoiden voimakas paheksunta ehtoollisleivän käyttöä kohtaan antaa ymmärtää, että ehtoollisleipää on tuskin näin häpäisty. Monissa taioissa kuvataan sitä paitsi hyvin konkreettisia supranormaalin näyttäytymisiä, jotka voivat elää todennäköisemmin moralistisessa kuin teknisessä taikaperinteessä: piru tulee puhuttelemaan taian tekijää, ammuttu ehtoollisleipä vuotaa verta” (SKMT 1/170).
”Pääsiäisyönä mennään riiheen ja pannaan pohtimeen ehtoolliselta otettu öylätti ja pannaan lisäksi vähän ohrajyviä ja sitten ruvetaan pohtimaan niitä ja sanotaan:
Synny para, synny para,
annan puolen sielustani,
annan puolen ruumiistani.
Tätä tehdään kunnes para syntyy. Siitä tulee sitten uskollinen palvelija synnyttäjälle, se tekee mitä tahtoo”
Alatornio. Kallio, Niilo. 3237. 1917.
Kuulepas ystäväiseni, ota se öylätti vastaan suurella kunnioituksella, nöyryydellä ja Herran pelossa, laita se suuhusi, niele se, ja elä sen jälkeen hurskaasti, ja nuo muut suunnitelmat jätä väliin kunnioittaaksesi Jumalaa ja kanssaihmisiäsi.
Hmm...
Oli miten oli, kiitän asiallisesta vastauksesta.
Se puolalainen "öylätti" ei ole Kristuksen ruumis. Pappi ei ole konsekroinut sitä. On puolalainen tapa jakaa ja syödä puoliksi tällainen öylättitaikinasta leivottu "keksi" jouluna ystävän kanssa, samalla kun toivottaa hänelle hyvää joulua.
Voit menetellä sen kanssa niin kuin tykkäät.
Kun öylätti, tai katolisessa kielenkäytössä hostia, on konsekroitu, se pysyy Kristuksen ruumiina. Mitään ei "haihdu pois". Konsekroituja hostioita ei puolalainen mummu kiikuta ulos kirkosta.
Kiitos tiedosta. Näin siinä ilmeisesti tapahtuikin. Mummolla ei ollut pahaa tarkoitusta mielessä öylätin ulos kirkosta tuodessaan - eikä varmaankaan "ruumiinryöstö" aikomuksena.
Sitä paitsi "Jeesuksen verihän" tässä jäi saamatta.
Ateistikin on oppivainen, kiitoksia.