Mä en kestä enää. Oon ahminut kesän jälkeen, ja tuloksena 9 kiloa enemmän, ja kohta olen jo lievästi lihava! Tänään siis katsoin vaakaan pitkästä aikaa, ja nyt olen aivan paniikissa! päätin kuitenkin antaa itselleni armoa 2 kuukautta, minkä aikana minun on laihduttava nuo pois! Mutta en tiedä, ahistaa niin kovin paljon, ja tuntuu etten jaksa vaan enää ja romahdan! Mulla ei ole paljon läheisiä. Olen niin yksin ilman mitään. Itken itseni uneen joka ilta. Vihaan elämääni, ja ennenkaikkea itseäni! Vihaan enemmän kuin pitkään aikaan. Musta tuntuu etten vaan parannu tästä. Olen sairastanut ainakin 6 vuotta... anoreksiaa, mutta nyt näyttää että olen AHMIJA! Ole jo 22v. Olen niiin yrittänyt kaikkeni, lopettanut paastot, mutta ahmin itseni täyteen silti! Ulkomuotoni vaihteelee muutamien kuukausien sisään paljon. Olin vähän aikaa laskematta kaloreita ja nyt olen lihava. Alanpa taas laskemaan kaloreita, joka ikisen suupalan!
En nää paljon syitä miksi olen täällä. Olen vuodet taistellut, ja en muista milloin olisin aidosti hymyillyt ja ollut onnellinen. Olen menettänyt NIIN paljon! Nyt mulla on vain ruoka... kalorit, viha itseäni kohtaan. En ole aikaisemmin ollut niin itsetuhoinen, mutta nyt on päässä pyörinyt myös itseni vahingoittaminen. Mä haluisin viiltää ranteeni auki, jos kukaan ei vaan huomaisi. Olen niin loppu, enkä tiedä mitä teen.
Vanhoissa kuvissa olin niin onnellinen tyttö. Mulla oli elämä ja olin iloinen. Itkettää katsoa mitä olen nyt. Elän ihan omassa maailmassa, enkä pääse sieltä pois. Kunpa en ikinä olisi alkanut inhoamaan ulkomuotoani ja laihduttanut. Mä olin silloin kaunis. Mutta en ole enää.
Miten ihmeessä ootte jaksaneet ja parantuneet? MÄ osittain haluun välillä parantua, mutta joku vetää mut takas entisiin tapoihin.
En ole saanut keltään apua. Voiko tästä ees parantua yksin?
Anteeksi valitukseni. Oli vaan pakko purkaa ittee jonnekin.
tsemppiä kaikille
En nää paljon syitä miksi olen täällä. Olen vuodet taistellut, ja en muista milloin olisin aidosti hymyillyt ja ollut onnellinen. Olen menettänyt NIIN paljon! Nyt mulla on vain ruoka... kalorit, viha itseäni kohtaan. En ole aikaisemmin ollut niin itsetuhoinen, mutta nyt on päässä pyörinyt myös itseni vahingoittaminen. Mä haluisin viiltää ranteeni auki, jos kukaan ei vaan huomaisi. Olen niin loppu, enkä tiedä mitä teen.
Vanhoissa kuvissa olin niin onnellinen tyttö. Mulla oli elämä ja olin iloinen. Itkettää katsoa mitä olen nyt. Elän ihan omassa maailmassa, enkä pääse sieltä pois. Kunpa en ikinä olisi alkanut inhoamaan ulkomuotoani ja laihduttanut. Mä olin silloin kaunis. Mutta en ole enää.
Miten ihmeessä ootte jaksaneet ja parantuneet? MÄ osittain haluun välillä parantua, mutta joku vetää mut takas entisiin tapoihin.
En ole saanut keltään apua. Voiko tästä ees parantua yksin?
Anteeksi valitukseni. Oli vaan pakko purkaa ittee jonnekin.
tsemppiä kaikille
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ole kiltti ja ota yhteyttä neuvolan terveydenhoitajaan,niin tein oman tyttäreni kohdalla.He ovat ammattilaisia ja ottavat tosi vakavasti Sinut kun kerrot ahdistuksestasi ja syömisasioistasi.Miten on,pystytkö omille vanhemmillesi kertomaan tuntemuksistasi?Voimia Sinulle!taistele vastaan!
Aina on syitä elää! Etsi jostain ne voimat et pääset eteenpäin!
Apua on saatavilla, mutta sinun pitää ottaa itse ensimmäinen askel kohti parantumista. Parantuminen ei ole helppoa. Itse olen sairastanut syömishäiriötä n. 8 vuotta, ja kovasti haluan ja yritän parantua.
Jos kaipaat tukea ja juttuseuraa niin laita s-postisi niin voidaan kirjoitella jos haluat:). Voimia ja jaksamista sinulle!