Fyysisellä kuolemalla on lähinnä se merkitys, että se keskeyttää opiskelemisen materiaalisimmalla alueella ja opiskeleminen siirtyy seuraavaan dimensioon. Se on siis matkustamista, ei muuta.
Keskityn enempi maailmalle kuolemiseen. On ajankohtaista valottaa sitä, että toisten dimensioiden kuvailu on kerrassaan mahdotonta, jos sitä ei ole kokenut. Se vastaa sitä kuin kuvailisi syntymästään sokealle värien merkitystä.
Nykyisellä ymmärryksellä ei ole merkitystä, jos koettaa sen kautta ymmärtää muita dimensioita. Ilman dimensioiden kokemista. Voi ymmärtää vain, jos on kokenut. Etukäteen voi luoda ajatusrakennelmia muiden kokemusten pohjalta, mutta nekin tulevat kaatumaan. Parhainkin ajatusrakennelma on likimääräistys kokemuksesta.
Tämä kaveri videolla valaisee asiaa tarkemmin:
http://www.youtube.com/watch?v=o7YFWEJyJhg&feature=relmfu
On tullut semmoisia kysymyksiä eteen kuin kehittyykö Jumala vai ei? Onko oikeasti ajattomuutta olemassa, vai onko aikaa aina jollain tasolla olemassa? Onko Jumalaa olemassa vai ei? Esim. nämä metafyysiset kysymykset näyttäytyvät tietyllä tavalla hassuina, sillä niihin voi vastata samalla kertaa kyllä ja ei. Yksinkertaisesti ei voisi tulla ymmärretyksi, jos selvitettäisiin nykyisin käsittein, kehittyykö Jumala vai ei. Voidaan vastata kyllä ja ei, ja molemmat vastaukset ovat yhtä oikein. Samoin kysymys: onko maailma harhaa?, saa vastauksen kyllä ja ei.
Ymmärtämiseksi käsitteiden maailma on kerrassaan jätettävä. Mutta sitä ei voi jättää ellei ole opiskellut tässä maailmassa riittävästi. Hauska juttu tämäkin. loipulta melekinpä päätyy siihen, että kannattaa elää vain ihan normaalia taviselämää, sillä valaistumiset tulee muutenkin. Parempi elää kunnon taviselämä ilman haihatteluja, kuin haihatella ja vaikka jotenkin valaistua ja sitten pudota tupsahtaa korkealta :) Mutta joidenkin on pakko vähän "haihatella", niin olkoon sitten niin. Kun ei muutenkaan osaa eikä ole valinnanvaraa :) Rupean kyllä seuraavaksi muslimiksi, muslimina en ole vielä ollutkaan, tuli mieleen. Se voisi olla kiintoisaa. Tai polynesialaiseksi tai eskimoksi.
Selittämisen absurdius ja mahdottomuus ajaa siihen, että kannattaa mennä ensin itse niille tasoille missä kysymykset saavat vastauksensa automaattisesti. Jos kysytään käsitteellisin keinoin, niin se on merkki ettei kysyjä voi saada pätevää vastausta. Kysyjä lähestyy kyllä vastausta sillä tavalla, eli kokemusta.
Kokemusta voidaan selvittää esim. sillä tavalla, kuten videolla, että toiset ovat osa itseä mutta itse ei ole millään lailla osallinen maailmassa. Koska toiset ovat osa itseä, tietyssä mielessä toisia ei olekaan vaan vain itse on. Mutta tässä törmäämme taas väärinymmärrykseen sanallisesti selitettäessä. Yksinkertaisesti sanat eivät riitä riittävään selvittämiseen. Pitäisi osata sopivasti yhdistää vastakohtaisuudet, niin silloin sen ymmärtää. Ja monta muutakin samalla kertaa, ei tarvitse enää niin kysellä.
Menkäämmme ja valaistukaamme niin ymmärrämme. Etukäteen ei kannata tuhlata energiaa, tai kannattaa jos haluaa väsyttää tuon hevosen jota ohjastetaan (mielen), ja sillä lailla osoittaa mielelle toisten dimensioiden ymmärtämisen absurdius. Pitää olla jo siinä tilassa voidakseen ymmärtää. Se on mahdollista, fyysinen keho ei ole mikään este, sillä se kätkee monta monituista muuta ymmärrettävämpää kehoa (työkalua).
Vastakohtaiset asenteet, jotka sulatetaan yhteen, ovat oleellisen erottaminen epäoleellisesta ja ykseys. Erotteleminen ja yhdistäminen - nämä yhdessätoimien muodostavat ymmärrykselle perustan. Muitakin vastakohtapareja on, esim. hyväksyminen ja torjuminen. Ja sittenkin tuo on vasta alku, ja tutkimusmatka on päättymätön.
Näin tulkitsin tuota videota illan ratoksi :)
Keskityn enempi maailmalle kuolemiseen. On ajankohtaista valottaa sitä, että toisten dimensioiden kuvailu on kerrassaan mahdotonta, jos sitä ei ole kokenut. Se vastaa sitä kuin kuvailisi syntymästään sokealle värien merkitystä.
Nykyisellä ymmärryksellä ei ole merkitystä, jos koettaa sen kautta ymmärtää muita dimensioita. Ilman dimensioiden kokemista. Voi ymmärtää vain, jos on kokenut. Etukäteen voi luoda ajatusrakennelmia muiden kokemusten pohjalta, mutta nekin tulevat kaatumaan. Parhainkin ajatusrakennelma on likimääräistys kokemuksesta.
Tämä kaveri videolla valaisee asiaa tarkemmin:
http://www.youtube.com/watch?v=o7YFWEJyJhg&feature=relmfu
On tullut semmoisia kysymyksiä eteen kuin kehittyykö Jumala vai ei? Onko oikeasti ajattomuutta olemassa, vai onko aikaa aina jollain tasolla olemassa? Onko Jumalaa olemassa vai ei? Esim. nämä metafyysiset kysymykset näyttäytyvät tietyllä tavalla hassuina, sillä niihin voi vastata samalla kertaa kyllä ja ei. Yksinkertaisesti ei voisi tulla ymmärretyksi, jos selvitettäisiin nykyisin käsittein, kehittyykö Jumala vai ei. Voidaan vastata kyllä ja ei, ja molemmat vastaukset ovat yhtä oikein. Samoin kysymys: onko maailma harhaa?, saa vastauksen kyllä ja ei.
Ymmärtämiseksi käsitteiden maailma on kerrassaan jätettävä. Mutta sitä ei voi jättää ellei ole opiskellut tässä maailmassa riittävästi. Hauska juttu tämäkin. loipulta melekinpä päätyy siihen, että kannattaa elää vain ihan normaalia taviselämää, sillä valaistumiset tulee muutenkin. Parempi elää kunnon taviselämä ilman haihatteluja, kuin haihatella ja vaikka jotenkin valaistua ja sitten pudota tupsahtaa korkealta :) Mutta joidenkin on pakko vähän "haihatella", niin olkoon sitten niin. Kun ei muutenkaan osaa eikä ole valinnanvaraa :) Rupean kyllä seuraavaksi muslimiksi, muslimina en ole vielä ollutkaan, tuli mieleen. Se voisi olla kiintoisaa. Tai polynesialaiseksi tai eskimoksi.
Selittämisen absurdius ja mahdottomuus ajaa siihen, että kannattaa mennä ensin itse niille tasoille missä kysymykset saavat vastauksensa automaattisesti. Jos kysytään käsitteellisin keinoin, niin se on merkki ettei kysyjä voi saada pätevää vastausta. Kysyjä lähestyy kyllä vastausta sillä tavalla, eli kokemusta.
Kokemusta voidaan selvittää esim. sillä tavalla, kuten videolla, että toiset ovat osa itseä mutta itse ei ole millään lailla osallinen maailmassa. Koska toiset ovat osa itseä, tietyssä mielessä toisia ei olekaan vaan vain itse on. Mutta tässä törmäämme taas väärinymmärrykseen sanallisesti selitettäessä. Yksinkertaisesti sanat eivät riitä riittävään selvittämiseen. Pitäisi osata sopivasti yhdistää vastakohtaisuudet, niin silloin sen ymmärtää. Ja monta muutakin samalla kertaa, ei tarvitse enää niin kysellä.
Menkäämmme ja valaistukaamme niin ymmärrämme. Etukäteen ei kannata tuhlata energiaa, tai kannattaa jos haluaa väsyttää tuon hevosen jota ohjastetaan (mielen), ja sillä lailla osoittaa mielelle toisten dimensioiden ymmärtämisen absurdius. Pitää olla jo siinä tilassa voidakseen ymmärtää. Se on mahdollista, fyysinen keho ei ole mikään este, sillä se kätkee monta monituista muuta ymmärrettävämpää kehoa (työkalua).
Vastakohtaiset asenteet, jotka sulatetaan yhteen, ovat oleellisen erottaminen epäoleellisesta ja ykseys. Erotteleminen ja yhdistäminen - nämä yhdessätoimien muodostavat ymmärrykselle perustan. Muitakin vastakohtapareja on, esim. hyväksyminen ja torjuminen. Ja sittenkin tuo on vasta alku, ja tutkimusmatka on päättymätön.
Näin tulkitsin tuota videota illan ratoksi :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin ja tämä liittyy fyysiseen kuolemaan sillä lailla, että vain erikoisvalmisteltu (puhdisteltu) tyyppi voi säilyä hengissä tietyn tietietoisuusintensiteetin valmistumisen jälkeen.
Kyse on tietoisuuden intensiteetistä, ja nykyisissä länsimaisissa olosuhteissa, missä on epäpuhtaat kehot, valaistuminen johtaa usein kuolemaan.
Tämän on syy, miksi täysin valaistuneita ei näy :) He kuolevat tavallaan nauruun sillä hetkellä kun ymmärtävät. Kirjaimellisesti. Tässä mielessä raamattu on oikeassa, että sen on kuoltava joka näkee Jumalan :) No, useimmiten.
Tulevaisuudessa kehot ovat parempia, jolloin ei tartte kuolla.
Ehkäpä meidän ei ole tarkoitus 'kuolettua maailmalle'?
Tämä fyysinen 'maailma' on hyvin tärkeä kokemuksien media.
Me 'elämme' nyt ja aivan turhaa siihen on tuputtaa mitään muuta.
Jumala käsitteenä on sellaista siansaksaa, että itse mielelläni odottelisin?
En aliarvioi enkä väheksy ketään.
Juu, kuolettua maailmalle viittaa siihen, ettei mikään liikuttaisi maailmassa. Näin ei ole asianlaita. Kuolettua maailmalle on kolikon toinen puoli, jolloin maailma ei vie meitä mennessään. Pysymme kokonaisina. Kuolettua sillä lailla, että välitämme samalla maailmasta vaikka näemmekin sen unenkaltaisena.
Näemme maailmassa olevat mahdollisuudet. Tätä ajan takaa. Näemme sen tietoisuuden, minkä on mahdollista kasvaa ja kukoistaa. Ruohot, metsät, ihmiset, kaikki kasvavat kuin puutarhassa. Näin maailman voi nähdä. Puutarhuriin eivät kasvit ja olennot suuremmin vaikuta, eivät vaikuta hetkauttavasti, puutarhuri pysyy itsenäisenä.
Kuolettua maailmaan niin että on maailmassa kiinni yhtä herkästi kuin floristi pitelee ruusunnuppua. Maailma näkyy silloin suurinpiirtein samassa asemassa kuin elokuvakankaalla oleva näytelmä. Vertaus ei ole täysin osuva, mutta melko paljon tähän suuntaan.
Me saamme kokemuksia, ja kun kokemustemme mitta on tullut täyteen, meidän on yhä hankalampaa olla siinä kiinni. Ei torjua maailma, sillä silloin joudumme siihen kiinni. Kuolettuminen oikealla tavalla on luonnollista. Tuntu ettei enää mahdu entiseen maailmaan, jolloin käsitys maailmasta muuttuu. Tätä on kuolettuminen, asenteen muutos luonnostaan kasvamisen seurauksena. Ei kuolettamisen yrittämisen seurauksena. Tietysti joku tietynlainen tekeminen nopeuttaa tuota prosessia. Joku hyötyy filosofoinnista, toinen urheilusta, kolmas pelkästä istumisesta.
Jossain vaiheessa me emme enää mahdu kehoon. Siitä on kyse, kun kokemusten mitta alkaa tulla täyteen. Kasvamme siis "isoiksi". Me huomaamme olevamme osa suurta kokonaisuutta, kun emme enää "mahdu kehoon". Me huomaamme kaikkialla vellovan enrrgian, ja että kaikki on samaa energiaa.
Kirjat alkavat menettää merkitystään. Tuomas Akvinolainen kertoi, että ruohonkorsiksi osoittautui hänen valtava tutkielmansa Jumalasta. Lopetti siihen paikkaan tutkielmansa teon, jäi viimeisekseen. Siitä hetkestä alkaen hän alkoi elää. Hän huomasi silloin kaikkiallisen elämän kaikessa.
Raamattu on oikeassa siinä, että "maailmassa muttei maailmasta". Huomaan yhä enemmän ja enemmän hyödyllisiä kohtia siinä kirjassa näin ex-tempore.
Jumala ja sielu ovatkin mystikoille usein ongelmallisia. Paremminkin puhun Elämästä isolla E:llä. Elämästä joka on sama kaikkialla. Viittaa energiaan.
Myötäeläjä puhui elämisestä. Oleellinen pointti. Mitä tahansa teemmekin valtavalla intensiteetillä ihmiskunnan hyväksi tai muuten altruistisella asenteella, tapahtuu valaistuminen.
Miksi? Koska Universumi itse on altruistinen elämä.
Tässä lisää:
http://www.youtube.com/watch?v=lfxvH6WwV7U&feature=relmfu
Tarvitsee vain elää:) Ei mitään sadhanoita, ei henkisiä harjoituksia, pelkkää elämää.
Lopulta tästä tulee ainoa toiminto. Ja jatkuva toiminto. Ikuisesti.
Kun tuossa aiemmin viittasin Jumaluuteen...onhan se aikamoista sekameteliä...
nimittäin uskojen kirjavuus.
Minulla on usko jumalallisiin voimiin, mutta mielestäni asioita tulisi selventää juuri tällä tasolla, nyt elettävä elämä.
Olet aivan oikeassa siinä, että on turhaa puhua korkeimmista ja tiheämmistä tasoista sellaisille, jotka eivät ole itse kokeneet.
Uskonnot viittaavat jumaluuden johonkin aspektiin. Jumaluus on kuin hiottu kivi, minkä tahkot ovat nuo maailman uskonnot. Kaikki uskonnot yhdessä vähän lisää voisi olla melko tyydyttävä rautalankamalli jumaluudesta. Riittäisi näin alkuun.
Hämmennys vaivaa monia ihmisiä. Jos ihmisen pitää muodostaa maailmankatsomus, niin muodostakoon itse johdonmukaisen ja mahdollisimman ristiriidattoman. Maailmankatsomushan on rautalankamalli ja kuvitteellinen. Sillä voi olla kuitenkin tasapainottava vaikutus, kunnes mieli voi olla ilman maailmankatsomuksen antamaa turvaa.
Maailmankatsomus on siis parhaimmillaan turva. Aikanaan turva jätetään ja ollaan ilman katsomuksia. Ilman tukikeppejä.
Hämmennyksen poisto on siis aluksi maailmankatsomuksen selventämistä omalta osaltaan.
" Uskonnot viittaavat jumaluuden johonkin aspektiin. "
Kukin uskonto siis valottaa jumaluuden jotain puolta. Taolaisuus valottaa erilaista puolta kuin islam, ja konfutselaisuus on vähän eri suunnasta katsova kuin hindulaisuus.
Konfutselaisuus painottaa jumaluuden pragmaattista käytännöllistä puolta. Isänmaan kunnoitusta ja työntekoa mm. Islam valottaa uskoa yhteen Jumalaan. Se on hyvin oleellista ja luo peruskiven. Ihmiset syntyvät eri uskontoihin koska tarvitsevat ymmärrystä jumaluuden eri puolista. Siksi taolainen on kohta islamilainen, ja edelleen kristitty.
Se, miten uskoja sovelletaan käytännön elämään, jää soveltajan sovelettavaksi. Sitä ei voi ulkoapäin sanella, sillä elämme vapaan tahdon koulutussuunnitelmassa.
jo on taas immeisillä jutut :D
Nyt toimin opponenttina itselleni :)
" Fyysisellä kuolemalla on lähinnä se merkitys, että se keskeyttää opiskelemisen materiaalisimmalla alueella ja opiskeleminen siirtyy seuraavaan dimensioon. Se on siis matkustamista, ei muuta. "
Miten tämä selitetään? Jaat maailman tasoihin vaikka maailma on yksi kokonaisuus aiempien näkökantojesi mukaan?? Mitä järkeä tässä on?
- Jako eri tasoihin on keinotekoinen. Maailman jakaminen on vain välivaihe, missä ymmärretään maailmaa suhteellisesti, eri tasoina. Tasoihin jakaminen valottaa laatujen moninaisuutta ykseydessä.
Ykseyden maailmassa on laatuja jotka sulautuvat toisiinsa muodostaen ykseyden. Eri laadut eivät ole oikeasti erillisiä, vaan saman yhden projektioita valkokankaalle. Ajattele yhtä keskipistettä mistä säikeet lähetvät kuin auringosta lähtee auringonsäteitä. Yksi säie vastaa yhtä laatua, siis yhtä tasoa. Kaikki säikeet saavat alkunsa yhdestä. Niiden perusta on yhdessä "keskipisteessä".
Tämä on rautalankamalli ykseydestä moneudessa. Rautalankamnalli ei vastaa aitoa kokemusta, joten tämäkin jätetään aikanaan. Tähän kiinnittyminen jätetään, on tarkempi ilmaisu, jolloin ei olla sidottuja maailmankatsomuksiin.
Kaikki on yksi ja yksi on kaikki - voisi olla tiivistetynä.
Juupa,, vasta kokeminen kuolettaa uteliaisuutemme, halumme, tarpeemme toteutuessaan.
Kokemattomista tapahtumista voimme suuren osan kuvitella koetun kautta.
Kaikkea on siis mahdotonta todentaa itse kokien, mutta ei täällä niin ihmeellisiä asioita inhimillisesti katsoen edes ole, ettei niitä voisi päätellä ja kuvitella jo koetusta inhimillisestä.
Mikä on sitten se määränpää,,no muistataako kukaan mistä on lähtenyt ennen tätä,,siis oikeasti,,en minä ainakaan.
Jos määränpää on sama mitä muistan lähdöikseni ennen tätä maailmaa, niin minua odottaa ainakin täydellinen unohdus.