Työnteko, etenkään paskaduunit ei kannata

Ei jaksa aamulla herätä, mielummin jään kotiin nukkumaan. Tehkööt työt ne jotka on ne keksineetkin, minua ei kiinnosta pätkääkään.

Sitten olet elävä ongelma yhteiskunnassa ja sinulle aletaan tuputtamaan holhousta ja pällikuntoutumista.

Kaukana totuudesta.

Jos vasemmistosanomia olisi uskominen, 90% suomalaisista tienaisi keskimääräistä vähemmän ja 99% suomalaisista olisi köyhiä.

Aika harvan vastavalmistuneen palkka alkaa kolmosella (itse asiassa alle viidennes suomalaisista tienaa yli kolme tonnia kuussa). Tuommosilla artikkeleilla tuhotaan maamme nuorten motivaatio työhön, antamalla täysin epärealistinen kuva palkkatasosta. Moni ihan tosissaan luulee että 2 000 euroa kuussa on p***a palkka, ja mieluummin istuu kaupungin asunnossa nostamassa ylisuuria sosiaalietuuksia.

Ikivanha juttu, mutta ei jaksa ymmärtää miksi näissä jutuissa aina lasketaan kaikki yksinään elävän helsinkiläisen mukaan - kun suurin osa työttömistä on jotain muuta. Itselleni kannatti mikä tahansa, mutta en vain saanut kuin oman alan töitä. Me ei nyt varsinaisesti köyhiä oltu, puolison tulot ylittivät sen rajan että itse jäin niuki naukin nollille. Mutta ei haluttu pienentää asuntolainan maksueriä, joten tiukila oltiin. Uskottiin nääs, että kyllä minä jotain työtä saan. Kaksi lasta lukiossa, pieni opintotuki, ei lapsilisää enää sen ikäisistä ollut silloin. Vaan en päässyt edes haastatteluun mihinkään vähemmän koulutusta vaativiin hommiin. Vuokrafirma kutsui kerran haastatteluun asti, mutta työnantajalle en kelvannut ylikoulutettuna. Omalle alalle pääsin töihin ja vaikka palkkani on kuulemma pieni ja olen saanut syyttelyä palkkojen polkemisesta, minulle on iso juttu saada säännöllistä palkkaa ja tehdä oman alan töitä. Oli ihanaa kuin sain ostaa tänä vuonna uudet talvikengät, viimeksi ostin joskus 5-6 vuotta sitten ja silloin siihen piti säästää ensin että sai kunnoliset, pullonkeräysrahoista.

"Jotta kaksilapsinen perhe eläisi Helsingissä kohtuullisen mukavaa elämää, jossa penniä ei tarvitse venyttää ja jossa perheellä on varaa muun muassa vuotuiseen etelänmatkaan, pitäisi vanhempien yhteen laskettujen, verojen jälkeisten nettopalkkojen olla yhteensä vähintään 3 371 euroa."

Pistä muijasi ansaitsemaan, niin ihan hyvin riittää 1685, 5 € / kk / nenä ja sillä elätetään jälkikasvuakin, lomaillaan yms.

Mikä itseisarvo se etelänmatka on? Itseäni ei kiinnosta yhtään, on rahaa tai ei. Mitä katsoo noita matkaopas-ohjelmia, niin kiinnostaa vielä vähemmän. Vaihtoehdot maata liian kuumassa tai kulkea katsomassa jotain raunioita, no thanks. Tosin haaveeni on, että joskus olisi varaa käydä viikonloppu jossan euroopan kaupungissa, mutta luulen, että pari yötä riittää. Inhoan lentämistäkin, mutta ehkä joku neljä tuntia vielä menisi. On muutama kerta kotimaan lennoilta kokemusta, ei kivaa.

mikään matkustelu ei ole munkaan mieleen.. varaa olisi vaikka maapallo kiertää moneenkin kertaa mutta ei vaan iske... tyhjäpäät jossain thaikuissa, kanarialla,kreikassa, ovat olevinaan sitten kun on käyneet... PA ovat ja luottovelkoja monta kk makselee ja kiroilee kun ei rahat riitä...

Työkaveri raataa kakkosduunia 11 kk vuodessa, että on varaa mennä keväällä kolmeksi viikoksi Thaimaahan. Ei mitään järkeä.

joillekuille se on niinkuin jotain 'näyttämistä' niille kutka ei käy missään ulkomailla... ei vaan ole tullut mieleen että ehkä ne ei halua edes mennä ulkomaille.

Radiossa oli perjantaina hyvää juttua laatuajasta, tositarina käsittääkseni. Täällä pohjanmaan radiossa taisi olla. Se meni jotenkin näin:

LAsten isä sanio, että nyt on säästetty rahaa, nyt sanokaa mihin päin maailmaa vain haluatte mennä. Lapset sanoivat että mennään tuohon takapihalle piknikille koko perheellä.

Lainaus on vähän vapaa, kun en ihan sanantarkkaan muista. Mutta perusydin on täsmälleen noin. Mekin on lapsia kuljettu luonnossa, ja äitienpäivän ulkonasyöminen on ollut perinteisesti makkaranpaistoa jossain ilmaisella laavulla. Lapsistani on tullut tasapainoisia ja onnellisia. Ovat nyt jo aikuisia, joten nämä keväpiknikit ovat jääneet pois. Kysyin esikoiselta joskus, että olisiko hän halunnut matkustaa jonnekin lomakohteeseen tai haluaisiko nyt, kun olen saanut töitä. VAstaus oli hyvä: miksi pitäisi jos ei ole pakko.

Yleensä vanhemmat kuvittelee että on jotain'laatu'aikaa joka ostetaan kalliisti ja tehdään jotain 'erikoista' mutta kun lapsilta kysyy niin saa rehellisen vastauksen että kotona yhdessä olo ja kelliminen yhdessä on parasta. Näin se on mutta 'laatuaika' sokaisee vanhemmat. EI OLE MITÄÄN LAATUAIKAA, on vain aikaa.se on tärkeintä.

Mua huvittaa aina tuo paskaduuni-termi.

Olin erittäin köyhästä perheestä, jossa mahdollisuudet lasten avustamiseen -jopa pakollisiin menoihin- oli nolla. Sain kuitenkin puhuttua itseni paskaduuniin (nuori ikä meinasi olla rasite). Tuo työura mahdollisti koulun käynnin ja opiskelun ammattiin, jonka ajattelin olevan "jotain parempaa kuin paskaduuni". Nyt kuitenkin kaipaan takaisin "paskaduunialalle" ja kadun, etten tarttunut aikoinaan työnantajani ehdottamiin uralla etenemismahdollisuuksiin, jotka paskaduunialoilla voi olla jopa paremmat kuin "vähän akateemisemmilla aloilla".

VAIN IIN

niinhän se on että pois sieltä 'paskaduunista' pääsee kun tekee työnsä hyvin, ei kulu kauaakaan kun jo tarjotaan parempaa ja siitä se nousu lähtee.jostain se työ on kuitenkin aloitettava, varsinkin nuorten. Ne ei vaan tajuu ettei se siihen jää vaan palkka nousee jos hyvin tekee ja sitten saa parempia hommia ettei huomaakkaan, ja ei enää olekaan se 'paskaduunintekijä'.

tuo paskaduuni termi on kyllä mielenkinntoinen että mitä se tarkoittaa. huono palkka? kurja ikävä työ? vai jotain muuta. mullekkin joskus terveydenhoitaja sanoi että kannattaisi opiskella ettei enää tarvitsisi tehdä hanttihommia. Mutta kun niistä hanttihommista maksetaan 45t vuodessa eikä edes tarvitse asua kaupungissa. Ei tarvitse stressata ja vapaalla on aina vapaalla ilman että joku soittaa työasioilla. Toiset sanoo että se on paskaduuni. minä ajattelen sen niin että se on paras duuni mitä elämä voi ikinä minulle tarjota.

Aina köyhyys laitetaan myös muiden syyksi. Näin on poikkeuksetta.

Miksi ei joskus voisi todeta itselleen, että "minä tämän tein", tai "minä olen itse syypää köyhyyteeni"

Ja sen jälkeen lopettaa valittaminen ja ottaa vastuu teoistaan.