Tulipahan nyt vanhemmalla iällä käytyä ihmettelemässä lapinjärven sivarikeskuksen meininkiä ja nuorisoa noin 40 muun reservikieltäytyjän kanssa.
Reservikieltäytyminen ei nykyään näemmä ole edes mitenkään epätavallista, suurin osa täydennyspalvelusta suorittavista oli intissä saanut jonkin erityiskoulutuksen tai oli johtavissa tehtävissä ja kyllästynyt sittemmin jatkuviin kertauskutsuihin ja päättänyt, että nyt riitti. Itelle riitti yksi kertausharjoitus, kun piti jättää opinnot ja työt viikoksi ja ajaa toiselle puolelle suomea vain, että pääsisi metsään istumaan ja odottelemaan.
Mitä itse täydennyspalvelukseen tulee, niin kyseessähän oli ilmiselvä viimeinen simputus, jossa työssäkäyvät ihmiset pistettiin viikoksi metsän sijasta luentosaleihin tuhlaamaan kaikkien aikaa. Aivan käsittämätöntä, että keski-iältään päälle kolmikymppiselle yleisölle pidetään täysin tyhjänpäiväisiä pasifismiluentoja tai liikennevalistusta. Eräs toveri summasikin koko täydennyspalveluksen "incredible waste of everyone´s time". Ehkä juuri turhautumisen vuoksi käyttäytyminen joukossa oli kuin pahaisilla kakaroilla, mutta minkäs teet, kun ekofeministi pitää luentoa siitä, mitä on olla mies.
Mutta käyty on ja suosittelen, eipähän tarvi enää ootella ampumaseuralta virkistyslomakutsuja. Vähän pisti ihmettelemään, miksi ihmeessä porukka haluaa käydä vuoden mittaisen rankaisunkaltaisen sivaripalveluksen, kun nopein tapa suorittaa pakollinen velvollisuus on käydä se puolen vuoden intti ja sitten erota reservistä.
Reservikieltäytyminen ei nykyään näemmä ole edes mitenkään epätavallista, suurin osa täydennyspalvelusta suorittavista oli intissä saanut jonkin erityiskoulutuksen tai oli johtavissa tehtävissä ja kyllästynyt sittemmin jatkuviin kertauskutsuihin ja päättänyt, että nyt riitti. Itelle riitti yksi kertausharjoitus, kun piti jättää opinnot ja työt viikoksi ja ajaa toiselle puolelle suomea vain, että pääsisi metsään istumaan ja odottelemaan.
Mitä itse täydennyspalvelukseen tulee, niin kyseessähän oli ilmiselvä viimeinen simputus, jossa työssäkäyvät ihmiset pistettiin viikoksi metsän sijasta luentosaleihin tuhlaamaan kaikkien aikaa. Aivan käsittämätöntä, että keski-iältään päälle kolmikymppiselle yleisölle pidetään täysin tyhjänpäiväisiä pasifismiluentoja tai liikennevalistusta. Eräs toveri summasikin koko täydennyspalveluksen "incredible waste of everyone´s time". Ehkä juuri turhautumisen vuoksi käyttäytyminen joukossa oli kuin pahaisilla kakaroilla, mutta minkäs teet, kun ekofeministi pitää luentoa siitä, mitä on olla mies.
Mutta käyty on ja suosittelen, eipähän tarvi enää ootella ampumaseuralta virkistyslomakutsuja. Vähän pisti ihmettelemään, miksi ihmeessä porukka haluaa käydä vuoden mittaisen rankaisunkaltaisen sivaripalveluksen, kun nopein tapa suorittaa pakollinen velvollisuus on käydä se puolen vuoden intti ja sitten erota reservistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
""miksi ihmeessä porukka haluaa käydä vuoden mittaisen rankaisunkaltaisen sivaripalveluksen, kun nopein tapa suorittaa pakollinen velvollisuus on käydä se puolen vuoden intti ja sitten erota reservistä. ""
Koska se vuosi on helpompi ja tunneissa mitattuna lyhyempi.
Kyllä sen vuoden voisi käyttää vaikka opiskeluun, kun joka ilta voi olla kotona ja päivät kirjastossa "työtehtävissä"
Niinno, jäi kyllä iteltäkin työt intin ajaksi, mikä kieltämättä vitutti. Ja saahan noista sivaripalvelushommista työkokemustakin. Ehkä eniten ihmetytti se legioonaporukka, joka jäi sivarisentteriin hengailemaan koko vuodeksi, mikä nollaakin tehokkaasti nuo hyödyt, mitä mainitsit.
Pysty siellä kasarmillakin opiskelemaan jos ei ihan pienestä perseilystä häiriintynyt. Toki olisin tuhat kertaa mieluummin ollut töissä ja lukenut pääsykokeisiin ihan kotosalla.
Aloittajan kanssa on taidettu olla samassa täydennyspalveluserässä nyt helmikuussa? Kyllähän toi koko sivarisysteemi on sangen jännä asevelvollisuuden sivutuote. Varsinkin koulutusjakso, jolla varsinaiset sivarit ovat neljä viikkoa. Jo viiden päivän täydennyspalveluksen luennoista moni vaikutti varsin keksimällä keksityltä ajantäytteeltä. Ehkä kuvaavimpana esimerkkinä aloittajankin mainitsema neljän tunnin miehisyyden myytit -luento naisen pitämänä sisältäen mm. Tuhansien murheellisten laulujen maan Youtubesta kuuntelemisen ja yli tunnin mittaisen elokuvan katsomisen ja sen jälkeen kliseemäistä keskustelua näistä.
Toisaalta, jos tällaisia elämäveroja kansalaisille määrätään satunnaisin perustein (sukupuoli, terveydentila, asuinpaikka ja uskontokunta), sanoisin, että sivari on objektiivisesti helpoin tapa maksaa se. Saa sentään illat ja viikonloput tehdä mitä lystää eikä tarvitse alistua lähes ihmisoikeudettomaan komentokulttuuriin jopa 12 kk:ksi. Omana aikanani ei ylioppilaille helpolla irronnut 6 kk:n miehistökoulutuksia, mikä sekin tosin selvisi vasta alokasajan jälkeen. Toki nykyisin netistä löytyy kaikkia "peliliikesivustoja" ja tietoa asioista enemmän... Tietä armeijaan toki siloittavat ympäristön odotukset sekä se, että päätös tehdään sangen nuorena, useimmiten vielä vanhempien luona asuvana koululaisena, jolloin on alttiimpi perheen, sukulaisten, kavereiden ja jopa kutsuntaviranomaisten ohjailulle.
Itse olen maakuntakomppaniassa, koen olevani siellä yksin. Aikoinaan -98 kirjoittelin ahdistuneisuuteeni, mitä minulla on keskiverokkia enemmän ikäryhmässäni, ja nyt tuntuu että armeijamaistaminen on todella perseestä.
En ole saanut yhdessätoistavuodessa mitään konkreettista irti asevelvollisuudestani muutakuin vapaaehtoisten mpk vetoisten harjoitusten luoma vaihtelu ja todella pienet päivärahat ja sodan ajan tehtävä miehistössä.
Noille MPKn kursseille, siviilikriisivalmiuksia ja joitain suppeita sotilaallisia valmiuksia lisääville kursseille pääseen ihan kuka vaan15 vuotta täyttänyt suomen kansalainen joten en koe mitään menettäväni reserviläisyyden menettämisessä.
En ole edes perinteinen jätkämäinen mies vaan enemmän adhd näyttelemiseen taipuvainen yksilö. Teempä siis omat johtopäätökseni ja annan ajatusten mennä niitten mukana.