Uskonto on ollut mukana ihmisen kehityksessä aivan alusta saakka. Vanhimmat löydökset ja luolamaalaukset kertovat ihmisen uskosta johonkin itseä suurempaan, jumaluuteen, taikaan. Toisaalta yhtään ainoata selkeää, pitävää näyttöä ei jumalien ja yliluonnollisen olemassa olosta ole, joten jostain muusta kuin reaalimaailmasta täytyy uskonnon ilmiönä siis olla peräisin.
Sikiökehityksessään ihminen käy läpi koko kehityshistoriansa. Kahden yksittäisen sukusolun fuusiosta alkaa sikiökehitys, jonka aikana kertautuu koko ihmisen kehityshistoria yksisoluisesta monisoluiseksi, kalasta ihmiseksi. Ihmisen fysiikka muuttuu ja muuttuessaan tuottaa fyysisiä ilmiöitä, erikoistumista, muutoksia ja kasvukipuja.
Tätä fyysistä kehitystä täysin vastaava rinnakkainen kehitys tapahtuu myös ihmisen henkisellä puolella. Aivojen kehittyminen saa aikaan vastaavia kasvukipuja kuin fyysinenkin kehittyminen. Ajatusprosessien alkaminen, aivojen kokeilu ja verryttely saa aikaan fyysisen maailman kasvukipuja vastaavia henkisiä kasvukipuja: uskomuksia, luuloja, uskontojärjestelmiä. Uskonto siis on ihmisen henkisiä kasvukipuja, kehittymässä olevien aivojen tuottama harha, joka normaalisti loppuu aivan samoin kuin vaikkapa pituuskasvun aiheuttamat jäsenten kolotukset poistuvat iän ja kehityksen mukana.
Aivojen kasvukivut sosiologit näkevät samanlaisena yhteiskunnallisena kehityshistoriana kuin sikiökehitys on lajikehityksen historiana. Sikiö on sitä alkeellisempi, mitä vähemmän siinä on soluja, mitä vähemmän aikaa on kulunut kahden solun fuusiosta. Vastaava ilmiö näkyy ihmisten muodostamien erilaisten yhteiskuntien kehitystasona: mitä alkeellisempi yhteiskunta on, sitä enemmän siinä on aivojen kasvukipuja, uskontoa. Mitä kehittyneempi yhteiskunta on, sitä vähemmän siinä on aivojen kehitysvaiheen muodostamia harhoja, jumalia, mörköjä, kummituksia, ja sitä vähemmän nämä mielen harhat saavat sanella ja haitata ihmisten elämää, yhteiskuntaa ja yksilöitä.
Kun ihminen on muiden harhojen vallassa kuin uskonnon, hänet hoidetaan ja yritetään parantaa. Uskonto ja sen liitännäisharhat ovatkin ainoat, jotka ovat saaneet yhteiskunnallisen hyväksynnän ja jopa palkitsemisen osakseen. Ja aivan siitä huolimatta, että juuri uskontoharhan vallassa ihmiskunta on iljettävimpiä hirmutekojaan tehnyt; valloituksia, miekkakäännytystä, kidutuksia ja etnisiä puhdistuksia. Huolimatta siitä, että uskonto nyt tiedetään keskushermoston kasvukivuista johtuvaksi harhaksi, sitä ei ole onnistuttu kitkemään pois missään yhteiskunnassa. Vain voimakkaimmat ja älykkäimmät yksilöistäkin onnistuvat vapautumaan harhojen pakkovallasta. Lahjakkaimmat ja älykkäimmät ovat vähiten uskonnollisia, ja alkeellisemmat ja kehittymättömimmät eivät ole kyenneet kehittymään eroon harhoistaan. Tämä asia on monesti todennettu ja mitattu: suurin osa arvostetuista tiedemiehistä, erityisesti tiedenobelin saajista on ateisteja tai agnostikkoja.
Poikkeuksetta kaikki alkukantaiset yhteiskunnat ja yksilöt ovat syvästi uskonnollisia. Ne siis eivät ole onnistuneet vapautumaan aivojen kasvukipuharhoistaan, vaan antavat harhojen olla onnen, kehityksen ja vapauden esteenä. Jumaliin uskominen on yhtä lapsellista ja alkeellista kuin uskominen horoskooppiin, joulupukkiin ja menninkäisiin.
Jumalaan ja joulupukkiin uskominen on lasten ja lapsenmielisten, yksinkertaisten ja kehittymättömien ihmisten harhoja. Vapaudu harhoistasi – vapaudu taikauskoista.
Sikiökehityksessään ihminen käy läpi koko kehityshistoriansa. Kahden yksittäisen sukusolun fuusiosta alkaa sikiökehitys, jonka aikana kertautuu koko ihmisen kehityshistoria yksisoluisesta monisoluiseksi, kalasta ihmiseksi. Ihmisen fysiikka muuttuu ja muuttuessaan tuottaa fyysisiä ilmiöitä, erikoistumista, muutoksia ja kasvukipuja.
Tätä fyysistä kehitystä täysin vastaava rinnakkainen kehitys tapahtuu myös ihmisen henkisellä puolella. Aivojen kehittyminen saa aikaan vastaavia kasvukipuja kuin fyysinenkin kehittyminen. Ajatusprosessien alkaminen, aivojen kokeilu ja verryttely saa aikaan fyysisen maailman kasvukipuja vastaavia henkisiä kasvukipuja: uskomuksia, luuloja, uskontojärjestelmiä. Uskonto siis on ihmisen henkisiä kasvukipuja, kehittymässä olevien aivojen tuottama harha, joka normaalisti loppuu aivan samoin kuin vaikkapa pituuskasvun aiheuttamat jäsenten kolotukset poistuvat iän ja kehityksen mukana.
Aivojen kasvukivut sosiologit näkevät samanlaisena yhteiskunnallisena kehityshistoriana kuin sikiökehitys on lajikehityksen historiana. Sikiö on sitä alkeellisempi, mitä vähemmän siinä on soluja, mitä vähemmän aikaa on kulunut kahden solun fuusiosta. Vastaava ilmiö näkyy ihmisten muodostamien erilaisten yhteiskuntien kehitystasona: mitä alkeellisempi yhteiskunta on, sitä enemmän siinä on aivojen kasvukipuja, uskontoa. Mitä kehittyneempi yhteiskunta on, sitä vähemmän siinä on aivojen kehitysvaiheen muodostamia harhoja, jumalia, mörköjä, kummituksia, ja sitä vähemmän nämä mielen harhat saavat sanella ja haitata ihmisten elämää, yhteiskuntaa ja yksilöitä.
Kun ihminen on muiden harhojen vallassa kuin uskonnon, hänet hoidetaan ja yritetään parantaa. Uskonto ja sen liitännäisharhat ovatkin ainoat, jotka ovat saaneet yhteiskunnallisen hyväksynnän ja jopa palkitsemisen osakseen. Ja aivan siitä huolimatta, että juuri uskontoharhan vallassa ihmiskunta on iljettävimpiä hirmutekojaan tehnyt; valloituksia, miekkakäännytystä, kidutuksia ja etnisiä puhdistuksia. Huolimatta siitä, että uskonto nyt tiedetään keskushermoston kasvukivuista johtuvaksi harhaksi, sitä ei ole onnistuttu kitkemään pois missään yhteiskunnassa. Vain voimakkaimmat ja älykkäimmät yksilöistäkin onnistuvat vapautumaan harhojen pakkovallasta. Lahjakkaimmat ja älykkäimmät ovat vähiten uskonnollisia, ja alkeellisemmat ja kehittymättömimmät eivät ole kyenneet kehittymään eroon harhoistaan. Tämä asia on monesti todennettu ja mitattu: suurin osa arvostetuista tiedemiehistä, erityisesti tiedenobelin saajista on ateisteja tai agnostikkoja.
Poikkeuksetta kaikki alkukantaiset yhteiskunnat ja yksilöt ovat syvästi uskonnollisia. Ne siis eivät ole onnistuneet vapautumaan aivojen kasvukipuharhoistaan, vaan antavat harhojen olla onnen, kehityksen ja vapauden esteenä. Jumaliin uskominen on yhtä lapsellista ja alkeellista kuin uskominen horoskooppiin, joulupukkiin ja menninkäisiin.
Jumalaan ja joulupukkiin uskominen on lasten ja lapsenmielisten, yksinkertaisten ja kehittymättömien ihmisten harhoja. Vapaudu harhoistasi – vapaudu taikauskoista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole uskonto ollut ihmisen kehityksessä mukan alusta asti,
vaan ihmisen paratiisista karkotuksen jälkeen, koska kehityksen kautta materista syntynyt ego sielu aiheutti sen
Senjälkeen ihmine alkoi, kun tilalle yuli yksilöllisyys ja kärsimys ta tuska, kaipaamaan takaisin takaisin paratiisiin ja synnyrtti uskonnot jumalineen
Tuon epäloogisempaa vastausta on vaikea löytää. Paratiisi kun juuri on uskonnon = aivoloisen luoma myytti.
Uskonnot sopivat juuri lapsen tasoisille ihmisille ja menestyvät näiden lapsen tasoisten ihmisten muodostamissa yhteiskunnissa. Mitä alkukantaisempi, sen uskonnollisempi.
Vaikka yhdentekeväähän kaikki uskontopaska on. Rock n' roll taas jatkuu ja kovenee.
Uskonto on ihmisten kehittämä opillinen muoto Raamatun alkutekstissä mainitusta Luottamuksesta. Alkuteksti ei nimittäin laisinkaan tunne sanaa usko, taikka uskonto, siinä muodossa kuin mitä länsimaalaiset sitä käyttävät, vaan alkutekstissä on sana Luottamus.