Näin Kekkonen kirjoittaa pamfletissaan Demokratian itsepuolustus:
Sivu 81-82:
>>Ruotsalaisen puolueen suurin synti demokratiaamme kohtaan on ollut sen harjoittama poliittinen keinottelu eduskunnassa erityisesti hallituskysymysten yhteydessä ja siitä johtunut demoralisoiva vaikutus suomalaisten puolueiden politiikan suhteen. Ruotsalaisen puolueen todellisen merkityksen suuruutta valaiseen se tosiasia, että aina vuoteen 1930 saakka ruotsalaiset ovat vasemmiston kanssa muodostaneet eduskunnan enemmistön. Kun vasemmisto yleensä on noudattanut - oikean demokratian vastaisesti - sellaista politiikkaa, että se on ollut aina valmis kaatamaan hallituksen, haluamatta olla mukana syntyneen hallituspulan selvittämisessä, ovat ruotsalaiset voineet vasemmiston avulla kaataa nurin minkä hallituksen tahansa. Tätä poliittisten voimasuhteitten heille suomaa kaitselmuksen osaa he ovat halusta näytelleet. Heidän käsissään ollut ehdoton määräysvalta on pakottanut hallitukset ottamaan huomioon heidän vaatimuksensa, sillä niiden takana on ollut uhka, joka suomalaisessa hallituspraktiikassa on osoittautunut kaikkein kauhistuttavammaksi ja tehokkaimmaksi: hallituksen kaataminen. Seurauksena on ollut hallituspolitiikassamme kautta vuosien ilmennyt epäröinti, horjuvuus ja määrätietoisuuden puute sekä kansallisten kysymystemme miltei täydellinen laiminlyönti. Hallitusten osoittaman vähäisinkin itsenäisyydenilmaus suomalaisuusasioissa on nostanut kiukkuisia hyökkäyksiä ruotsalaiselta taholta, ja silloin on itsenäisyyteen erehtynyt hallitus saanut olla varma pikaisesta lähdöstään.
Ruotsalaisille tällainen tilannepolitiikan mahdollisuus ja sen hyväksikäyttäminen on ollut luonnollisesti varsin edullinen. He ovatkin voineet hämmästyttävällä taidolla puolustaa sellaisiakin kielellisiä säännöksiä, jotka elämän kehityskulku ja käytännön vaatimukset ovat peittäneet läpinäkymättömän tomukerroksen alle. Ne ovat meille irvokkaita todistuksia suomalaisen kansanvallan tehottomuudesta itsenäisyytemme kahdelta ensimäiseltä vuosikymmeneltä.
Yksitysikohtia tuntematon tarkastelija voisi nämä ruotsalaisten saavutukset kuitenkin kaikesta huolimatta selittää ainoastaan taivaisen ihmeen avulla syntyneiksi, ellei hänelle tarjottaisi jotakin lähikuvaa parlamenttipolitiikkamme elokuvasta.
Sivu 81-82:
>>Ruotsalaisen puolueen suurin synti demokratiaamme kohtaan on ollut sen harjoittama poliittinen keinottelu eduskunnassa erityisesti hallituskysymysten yhteydessä ja siitä johtunut demoralisoiva vaikutus suomalaisten puolueiden politiikan suhteen. Ruotsalaisen puolueen todellisen merkityksen suuruutta valaiseen se tosiasia, että aina vuoteen 1930 saakka ruotsalaiset ovat vasemmiston kanssa muodostaneet eduskunnan enemmistön. Kun vasemmisto yleensä on noudattanut - oikean demokratian vastaisesti - sellaista politiikkaa, että se on ollut aina valmis kaatamaan hallituksen, haluamatta olla mukana syntyneen hallituspulan selvittämisessä, ovat ruotsalaiset voineet vasemmiston avulla kaataa nurin minkä hallituksen tahansa. Tätä poliittisten voimasuhteitten heille suomaa kaitselmuksen osaa he ovat halusta näytelleet. Heidän käsissään ollut ehdoton määräysvalta on pakottanut hallitukset ottamaan huomioon heidän vaatimuksensa, sillä niiden takana on ollut uhka, joka suomalaisessa hallituspraktiikassa on osoittautunut kaikkein kauhistuttavammaksi ja tehokkaimmaksi: hallituksen kaataminen. Seurauksena on ollut hallituspolitiikassamme kautta vuosien ilmennyt epäröinti, horjuvuus ja määrätietoisuuden puute sekä kansallisten kysymystemme miltei täydellinen laiminlyönti. Hallitusten osoittaman vähäisinkin itsenäisyydenilmaus suomalaisuusasioissa on nostanut kiukkuisia hyökkäyksiä ruotsalaiselta taholta, ja silloin on itsenäisyyteen erehtynyt hallitus saanut olla varma pikaisesta lähdöstään.
Ruotsalaisille tällainen tilannepolitiikan mahdollisuus ja sen hyväksikäyttäminen on ollut luonnollisesti varsin edullinen. He ovatkin voineet hämmästyttävällä taidolla puolustaa sellaisiakin kielellisiä säännöksiä, jotka elämän kehityskulku ja käytännön vaatimukset ovat peittäneet läpinäkymättömän tomukerroksen alle. Ne ovat meille irvokkaita todistuksia suomalaisen kansanvallan tehottomuudesta itsenäisyytemme kahdelta ensimäiseltä vuosikymmeneltä.
Yksitysikohtia tuntematon tarkastelija voisi nämä ruotsalaisten saavutukset kuitenkin kaikesta huolimatta selittää ainoastaan taivaisen ihmeen avulla syntyneiksi, ellei hänelle tarjottaisi jotakin lähikuvaa parlamenttipolitiikkamme elokuvasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sivut 83-85:
>>Vuosisadan kolmannen vuosikymmenen puolivälissä ruotsalaiset osasivat ihailtavalla helppoudella luopua heille niinä vuosina poliittisesti epäedullisesta porvarillisuudesta, ja he olivat valmiita tukemaan sosialisteja, vieläpä kommunistejakin, äänestellen tarpeen tullen heidän esitystensä puolesta, luonnollisesti samalla mitalla annettavaa (tavallisesti sentään varovaisuuden vuoksi jo aikaisemmin vaadittua) vastasuoritusta vastaan.
Tällä tavoin ruotsalaiset tosiasiassa johtivat maan hallituspolitiikkaa. On kuvaavaa, että juuri näinä vuosina prof. Furuhjelm, eräs ruotsalaisten johtajista, leimasi pyrkimykset pysyväisten hallitusten aikaansaamiseksi täysin tarpeettomiksi ja demokratian vastaisiksi, sillä hallitus pitää saada vapaasti kaataa, milloin tarve vaatii. Verrattain peittelemätön ajatus oli siis tämä: hallitus piti saada kaataa, milloin se uskalsi osoittaa pientäkin suomalaisuusharrastusta.
Tällaisella tunnottomalla ja oikean demokratian hengen vastaisella keinottelupolitiikallaan ruotsalainen puolue on mitä arveluttavimmalla tavalla kaivanut pohjaa demokratiamme alta. Ei ole ihmeteltävä, että ruotsalaisten "leipäsutenaan"pitämä vasemmisto on tähän taipunut, koska vasemmistolle ei demokratia ole päämäärä, vaan ainoastaan välikappale. Mutta mihin pyrkii ruotsalainen puolue, kun ajatus ruotsalaisesta kuninkaastakaan ei enää ottane tulta?
Tietenkin väitetään, että kuva, jonka tässä olemme luoneet ruotsalaisten taktiikasta, ei voine pitää yhtä tosiasioiden kanssa, koska ruotsalaisella puolueella valtiollisessa toiminnassa on muka ollut isänmaan asia yläpuolella kielellisten seikkojen, minkä edelläesitetty kuvaus perin juurin kieltää. Mutta tosiasia on se, että ruotsalainen puolueemme on käsittänyt tehtäväkseen ruotsinkielen aseman säilyttämisen mahdollisimman laajana tässä maassa ja sen vuoksi se on ollut valmis panemaan alttiiksi mitkä isänmaan menestyksen kannalta tärkeät asiat tahansa. Tämä on voimakas syytös. Onneksi se kohdistuu ainoastaan ruotsalaistemme johtoon eikä varsinaiseen ruotsalaiseen maaseutuväestöön, joka kerran on voitettavissa järkevän kielipolitiikan kannalla.
Tämän syytöksen todistaa oikeaksi koko ruotsalainen politiikka Suomessa viime viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien. Mutta monet antanevat enemmän arvoa oman suun tunnustukselle, ja siksi kiinnitämme tähän, suomennettuina, ne sanat, jotka ruotsalaisen eduskuntaryhmän nykyinen puheenjohtaja Ernst von Born, Sarvilahden paroni, lausui v. 1927 ruotsalaisen kansanpuolueen puoluekokouksessa:
"Meidän täytyy myös osata käyttää hyväksemme jokaista tilannetta, jokaista suotuisaa tilaisuutta, ajaaksemme toivomuksemme läpi. Hallitusmuodon kansallisuuspykälät onnistuimme ajamaan päätökseen ehkä ensi kädessä silloisen Ahvenanmaan kysymyksen kärjistymisen johdosta syntyneen suosuisan tilanteen perusteella. - Myöskin ehdotuksemme perussäännöksiksi ruotsalaista väestöä varten otettiin alussa vastaan eräänlaisella, ainakin näennäisellä suopeudella sen johdosta, että kansainvälinen huomio ja tutkimus juuri silloin kohdistui kansallisuusoloihimme Ahvenanmaan riitakysymyksen yhteydessä. On siis myöskin vastaisuudessa tarkasti käytettävä hyväksi jokainen asiaa varten sopiva hetki, kaikki ne mahdollisuudet, jotka meille tarjoutuvat toteuttaaksemme käytettävissä olevin laillisin keinoin tarkoituksemme ja viedäksemme asiamme lopulliseen voittoon. --- Meillä on edelleen kaikki syy kiitollisuudella ottaa vastaan kaikki se apu ja ymmärtäväisyys, mikä muilta tahoilta voi tulla osaksemme. Tässä suhteessa näyttää meidän täytyvän ottaa huomioon etenkin se, että sosiaalidemokraatit, nyt kuten monesti ennenkin, ovat valmiit tyydyttämään vaatimuksiamme paljon suuremmassa mitassa kuin koskaan suomalaiset puolueet. - Onko muuten tosiaankaan enää ketään, joka vakavasti olisi pahoillaan siitä, että ruotsalainen eduskuntaryhmä, kuten lause kuuluu, on äänestänyt kommunistien kanssa, kuten viimeksi tapahtui, kun ahvenanmaalaisten asevelvollisuuslaki hylättiin."
Avomielisempää ja kyynillisempää lausuntoa harvoin tapaa. Se osoittaa, että valtakunnan elinkysymykset, vieläpä sen alueellinenkin koskemattomuuskin, huokeasti asetetaan kauppatavaraksi, kun on voitettavissa kielellisiä etuja.
"Kekkosen kirjoituksessa RKP lasketaan samaan demokratiaa horjuttavaan sakkiin yhdessä IKL:n ja Lapuan liikkeiden kanssa, eli heidän toimintansa katsotiin vaarantavan Suomen demokraattista järjestelmää!"
Näinhän on tänä päivänäkin. Erityisen törkeää on IKL:n ja Lapuan liikkeen tukeminen.
Upeaa, että asia tuotiin rohkeasti esiin.
Upeaa on myös, että palstalla on tilaa näille hurrikaunaisille luusereille. Muutenhan ne voisivat mennä potkimaan ruotsia puhuvia mummeleita.
Vaikka voihan olla, ettei rohkeus riitä siihenkään. Riittää vain sala-ammuntaan tällä palstalla 1934 laaditun tekstin perusteella.
Kaikki edellä kuvattu RKP:n toiminta on kuin tätä päivää. Vertaa vaikkapa wallinin toimia varuskuntien lakkauttamisessa.
Alas RKP, alas ja hornan tuuttiin koko ruotsalainen puolue.
IKL:n ja Lapuan liikkeen tuen varuskuntien lakkauttamiselle?
Toisekseen se on hallituksen hyväksymä kenraalien laatima ehdotus. Wallin on vain esittelijä.
DEMOKRATIAN ITSEPUOLUSTUS
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/8677/TMP.objres.2345.html?sequence=1
Kekkonen, Urho: Demokratian itsepuolustus. - Porvoo : WSOY 1934. - , s. 63-79
Samassa DEMOKRATIAN ITSEPUOLUSTUS -kirjasessa se tämäkin on julkaistu...
Kekkonen, Urho: Demokratian itsepuolustus. - Porvoo : WSOY 1934
KANSALLISUUSKYSYMYS JA DEMOKRATIA
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/10981/TMP.objres.49.html?sequence=1