Miten uskoa?

Olet tehnyt hyvän lupauksen. Jatka tietäsi eteenpäin turvautuen Jumalaan. Luota Jumalan johdatukseen.
Sopivaa lukemista Raamatun ja erityisesti Uuden testamentin lisäksi voit löytää linkistä:
http://www.nic.fi/~jlindell
Siunausta sinulle!

Lamppua ei kannata pistää vakan alle. Kerro jollekin ääneen uskostasi ja kokemuksistasi. Voima lisääntyy kun sanat lähtevät suusta. Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan, sanoo Raamattu. Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden hengen. Rukoile, että Herra varjelisi sinun eksyttäjiltä ja muilta lahko-opeilta. Niiden tarjoajat ovat heränneen sielun kimpussa ekana.

Siunausta ja varjelusta Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja maahan valuneessa sovintoveressä.

Hyvä ystävä,

kukaan meistä ei voi kertoa sinulle, miten sinun tulisi uskoa. Uskon aitouden ja rehellisyyden arviointioikeudet ovat pysyvästi Jumalalla.
Kokemuksesta tiedän, ettei liian innokas uskon tunnustaminen, varsinkaan julkisesti, välttämättä palvele tätä asiaa. Kaikísta ihmisistä ei ole, eri syistä, julistajiksi. Monet tekisivät parhaan palveluksen pysyttelemällä hiljaa. Mutta kaikilla meillä on omat lahjamme, joita voimme käyttää. Ne selkenevät varmasti sinullekin.
Pitäisin kuitenkin tärkeänä, että hakeutuisit jollain tavalla kristittyjen seuraan, ainakin joskus. Voit tehdä sen varmasti salaa kavereiltasi, eikä siinä ole mitään hävettävää.
Tutki raamatun sanaa ja rukoile omassa kammiossasi niin kauan kunnes sinusta alkaa tuntua, että olet kypsä johonkin muuhunkin toimintaan.
Ja jos niin on, että uskosi pysyy ainoastaan sinun ja Jumalan välisenä suhteena, hyvä niinkin!

Luottamus Jumalaan ja siihen, että elämällä on tarkoitus on parasta mitä voit saada.

Kirkossa käynneillä ei mitata ihmistä eikä millään ulkoisella rituaalilla ylipäätään. Voit harjoittaa uskoasi omalla tavallasi, ei pakonomaisesti. Voit rukoilla hiljaa mielessäsi, ja Jumala kuulee sinut. Kädet ristissä rukoileminen on kristillinen tapa mutta on muitakin tapoja. Sisälläsi on se kaikkein kallein, ja sieltä saat myös elämääsi koskevat viestit.

Ihmiset etsivät onnea ulkopuoleltaan, tavaroista ja muusta sellaisesta. Mutta kun pohdit, mitä voit viedä täältä mukanasi, pääset ytimeen, siihen, mikä on todella tärkeää elämässäsi.
Olet velkaa vain ja ainoastaan itsellesi osana Jumalan luomaa maailmaa.

Voit elää oikeudenmukaista ja hyveellistä elämää. Mutta muista, että kaikki erehtyvät joskus. Turhaa syyllisyyttä ei kannata kantaa mukanaan. Kun olet oppinut menneestä, voit suunnata iloisin ja kevein mielin tulevaisuuteen. Kaikki negatiivinen sitoo sinut menneeseen tavalla, joka vie sinulta sekä nykyhetken että tulevaisuuden.

Tässä ja nyt-eläminen on tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta siitä, mitä on.

Olet selvästi vilpittömällä ja etsivällä mielellä. Se on paras tapa harjoittaa omaa uskoa. Herra näkee sydämen ja mikään ulkonainen, pakotettu näin-uskovan-tulee-tehdä -rituaali ei nosta uskosi arvoa Jumalan silmissä, mutta kenties ihmisten silmissä se nousee. Vaan onko sillä mitään merkitystä?

En itsekään julista ja huuda kadunkulmissa uskoani julki, en jaa lehtisiä, en kulje ovelta ovelle, sillä en tunne senlaatuisia tekoja uskolleni tarpeelliseksi. Jeesus sanoi: Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni. Kuka nykypäivän ihminen voi sanoa, ettei tiedä kuka on Jeesus. Eli evankeliumi on levitetty tännekin.
Jos minä nyt menisin ja alkaisin julistaa, julistaisin vain omaa näkemystäni. Ihmiset kyllä tietävät, ratkaisu on nyt heidän.

Joten oman uskoni sisältö tulee hiljaisesta varmuudesta, keskustelusta sielunveljien -sisarien kanssa, keskustelusta mielessäni Herrani kanssa. Rakkaudesta muihin ihmisiin, joka tulee esille sanoissa ja teoissa, silloin kun niitä tarvitaan. Hyväntekeväisyyttä tekemällä, tunteakseni itseni hyväksi, en harjoita.

Ei sinun tarvitse todellakaan "harjoittaa" uskoasi mitenkään. Elä se todeksi. Rauha ja varmuus, jonka tunnet sydämessäsi kertoo sinun olevan oikealla tiellä. Olet jo pelastettu, kun ymmärrät, ettet ilman Kristusta voi tehdä mitään eikä sinulla olisi pienintäkään toivoa. Kaikki on jo tehty, ota vastaan lahja.

Olisi ehkä hyvä jutella jonkun ymmärtäväisen papin kanssa.
Eikä uskoaan tarvitse toreilla ja kaduilla huudella, kyllä Jumala muutenkin uskoo, että uskot.
Siis ei tarvitse jaella lappuja ja lippuja eikä toitottaa uskoaan jokaiselle vastaantulijalle.

Hei Legioonalainen,

Mielenkiintoinen tilanne, ja varmaan iso juttu on tapahtunut elämässäsi, kun olet luvannut Jumalalle, että uskot lopun elämäsi Häneen. Tästä sitä lähdetään: "Anna Jumalalle uhriksi kiitos, täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua" Ps. 50:14-15

Mutta miten se tehdään? Miten uskotaan ja miten usko säilyisi pitkän ajan? Millä tavalla osoittaisit Luojallesi kunnioitusta?

Sinun tilanteessasi aloittaisin selvittämällä sen, kehen sinä olet luvannut uskoa. Lähtisin liikkeelle tutustumalla siihen uskon kohteeseen. Jonkun korkeamman voiman/luojan/Jumalan olemassaoloon uskoo suuri osa ihmisistä. Mutta millainen on se Jumala, joka oikeasti voi auttaa ihmistä - siis se todellinen Jumala. Hän, joka on luonut taivaan ja maan. Ainut, jota ei ole luotu - elämän lähde. Mitä Luojamme tarkemmin ottaen tahtoo luoduiltaan? Mitä Hän sanoo uskosta, uskon syntymisestä, uskon harjoittamisesta, sen ylläpysymisestä jne.

Kirjoitit kokevasi olevasi elämäsi velkaa Jumalalle. Mietitään miten maksaisit tuota velkaa. Mitä sinulla olisi sellaista, jota Jumala tarvitsisi? Mitä antaisit Hänelle? "Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken." (Apt.17:24-25) Tämän otin esiin siksi, että kun tutustut Jumalaan lähemmin, toteat ennemmin tai myöhemmin sen, että olet koko ajan saavana osapuolena. Hän on tehnyt sinulle jotakin hyvää, ja uskon tiellä huomaat, että itse asiassa saat Jumalalta koko ajan vain lisää. Kaiken lisäksi, vaikka elät uskossa Jumalaan, silloinkin velkasi Jumalaa kohtaan vain kasvaa. Et pysty koskaan antamaan hänelle mitään enemmän kuin Hän antaa sinulle. Tämän sanon, paitsi Jumalan sanan, eli Raamatun pohjalta, myös 16 vuoden uskossa taivaltamisen kokemuksella :)

Elämäsi tästä lähtien ei siis ole jotakin ikävää velan maksua, jossa luovut asioista, vaan sitä, että annat Jumalalle luvan antaa sinulle yhä enemmän ja enemmän. Hän antaa yltäkylläisen elämän jokaiselle, joka uskoo Häneen. Jeesus sanoi: "Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän." (Joh. 10:10) Kaunopuheisesti sanoen uskon harjoittaminen on sitä, että Jumala vuodattaa sinulle lahjojaan taivaasta, ja täyttää sinut hyvyydellään ja rakkaudellaan niin, että kaikesta saamastasi alkaa vuotaa yli muillekin - niille, jotka tarvitsevat. Sillä runsaudella, minkä saat Häneltä, Jumala haluaa, että palvelet sitten muita ihmisiä, tavalla tai toisella.

Hän ei suoraan tarvitse meiltä mitään, eikä meillä ole mitään hänelle antaa - mutta Jumala tahtoo, että suuntaamme kiitollisen mielemme ja palvelunhalumme toisiin ihmisiin. Niihin, jotka ovat monenlaisessa kurjuudessa: köyhyydessä, kodittomuudessa, nälässä, kylmyydessä, pelossa, sairaana, yksin jne. Jumala on kertonut Sanassaan paljon niitä tapoja, joilla voi osoittaa kiitostaan ja kunnioitustaan Jumalalle. Hän on luonut jokaisen erilaiseksi persoonaksi, joille luonnistuu erilaiset tehtävät. Kukin palvelee niillä lahjoilla mitä on saanut. Sinulla on varmaankin jokin koulutus, ja oli se mikä tahansa, silläkin ammattitaidolla todennäköisesti voi palvella Jumalaa. Jos sinulla on varaa vähän yli sen välttämättömän oman tarpeen, anna jollekin nälkäiselle ihmiselle ruokaa, vaikka jonkin keräyksen kautta, sillä: "joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää." (Sananlaskut 14:31) Kun ruokit jonkun nälkäisen, tai annat jollekin kodittomalle katon pään päälle, tai käyt katsomassa sairasta ihmistä, siitä Jeesus sanoo, että olet tehnyt sen silloin Hänelle: "Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni." (Matt.25:35-36) Uskova palvelee Jumalaa siksi, että on kiitollinen Hänelle paljosta, ja tuo palveleminen on usein hyvin käytännöllistä toisten ihmisten auttamista heidän aineellisissa ja/tai hengellisissä vaikeuksissaan, puutteissaan ja ongelmissaan.

Mutta jos uskossa elämistä kuvaisi junan kulkemiseksi, kuvailin tuossa yllä ikäänkuin uskonelämän vaunuja. Mutta mikä tuollaisen elämän saa aikaan? Mikä saa vaunut liikkumaan? Ihmisessä itsestään ei löydy voimaa elää Jumalan tahdon mukaisesti. Jos lähdet liikkeelle siitä, että alat suorittaa erilaisia asioita Jumalan tahdon mukaan, väsyt pian, eikä mene kauan, kun kyllästyt koko juttuun ja unohdat koko uskon lupauksen. Välillä koetat tehdä jotakin, mitä Jumala tahtoo, mutta sitten taas menee pitkä aika, ja välillä omatunto soimaa, kun tiedät, että alat unohtaa koko lupauksesi Hänelle.

Vaunut eivät liiku ilman veturia. Uskonelämän veturi on se, että elät itse uskossa siihen armoon ja syntien anteeksiantamukseen, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Vain Jeesus nimittäin voi antaa sen voiman, joka tarvitaan uskon syntymiseen, vahvistamiseen ja ylläpitämiseen koko elämän halki.

Jos haluat tutustua Jumalaan, Hän haluaa esitellä sinulle ensin oman Poikansa, Jeesuksen. Vain Pojan kautta sinulla on nimittäin tie Isän Jumalan luo. Siksi Jeesus on tärkeä. Hän sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)

Jumalan tahto aivan aluksi jokaisen ihmisen kohdalla on, että he perehtyvät siihen, mitä tapahtui siinä, kun Jeesus ristiinnaulittiin: mitä se merkitsi. Selvitä itsellesi ensiksi mitä tarkoittaa: "Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta." (Hepr. 2:9) Miksi Jumalan Poika tuli veljeksemme tänne maailmaan, kärsi kuoleman ja nousi kuolleista? Kun löydät vastauksen ja uskot siihen, sinulla on "veturi junassasi". Kun uskot syntisi anteeksi sen tähden, että Jeesus kärsi rangaistuksesi ristin puussa, sinulla on sellainen usko, joka saa kaiken muunkin liikkeelle. Se on elävä ja voimia antava usko, joka voi kestää koko elämäsi. Elät siitä armosta joka päivä.

Mitä kautta sitten tuohon asiaan voi perehtyä, on se, että vaikkapa itse luet Raamatusta, mitä Jeesus sanoi itsestään, ja mitä siellä sanotaan ristillä tapahtuneen. "Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana." (Room. 10:17) Usko pysyy yllä sen kautta, kun luet Raamattua tai kuuntelet Jumalan sanaa julistettavan.

Yksi tapa tutustua nopeasti siihen, mitä Jumala puhuu Raamatussa, on ottaa tavaksi kuunnella vaikkapa joka ilta (tai milloin vaan on 20 min vapaata aikaa) täältä yksi Raamattu kannesta kanteen -ohjelman opetuspätkä:
http://www.rkk-sansa.net/
Valitse ensin jokin evankeliumi, vaikkapa Johanneksen evankeliumi ja käy Raamatun kanssa yksi opetuspätkä päivässä kuunnellen läpi. Siellä käydään hyvin ja yksinkertaisesti selitettäen Raamattua läpi. Jonkin evankeliumin jälkeen voisit jatkaa vaikka Roomalaiskirjeen samalla tavalla. Jumala vahvistaa uskoa Sanansa kuulemisen kautta, joten tuo on yksi kanava. Sitä kautta myös tulee niitä Jumalan palvelemisen tapoja paljon lisää siihen, mitä tässä otin esille.

Jos tykkäät mieluummin tutustua jonkin kirjan kautta uskon aakkosiin, suosittelen kirjaa: Uskon ABC, jonka on kirjoittanut Bo Giertz. Hyvä ja ajatuksia herättävä kirja. Löytyy kirjastoista, ainakin suurimmista.

Netistä löytyy yks hyvä kirjoitus, joka kertoo mistä uskossa on kyse, ja mitä sitten tekisi kun Jumala kutsuu:
http://www.sley.fi/eo/tampere/etsikko2.html

>>...ja jos rukoilen, teen sen varmasti
>>täydellisessä yksityisyydessä.

Rukous käy hyvin omassa rauhassa. Jumala ei ole edes tarkoittanut rukousta sellaiseksi, jolla julkisesti esitellään omaa uskoa, koska siitä tulee helposti tekopyhää jorinaa.

Jeesus opetti: "Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut." Matt. 6:6

Hän tuntee sinut paremmin kuin edes itse tunnet, joten ei sinun tarvitse Luojallesi selitellä mitään. Hän on luonut jokaisen omanlaisekseen persoonaksi, eikä vaadi kaikkia jakelemaan lappusia puistossa, ei nimittäin minultakaan sellainen sujuisi :)

Hetken jo oikeasti pelkäsin, että suurin osa vastauksista on niitä "jaa kortteja puistossa"-tyylisiä. Huomaatte ehkä, että ennakkoluuloni ihmisiä kohtaan ovat suuret, mutta onneksi turhat. Eli kiitän mukavista mielipiteistä, sekä viisaista ajatuksista. Olen itse aika eksynyt uskoni kanssa, sillä kolmeen kymmeneen vuoteen ei usko ole elämässäni ollut. Hyvää kesää kaikille.