Eräs astrologi, tai joku sen tapainen huuhaa-ennustaja-tähdistälukija kertoi n. 20 v. sitten, että vesimies-nainen on minulle se sopivin kumppani.
No, jotenkin se vain jäi alitajuntaani. Sittemmin, vuosien myötä lueslelin ko. teemasta ja aloin uskomaan, että ilmeisesti näin on, jos horoskoopeissa mitään järkeä on. No, uskomuksiahan ne on,.. mutta kovasti vain alitajuntani niihin uskoo, kuitenkin. Väliäkös sillä, onko se totta vai ei,.. jos se toimii.
Eli, vieläkin haaveilen siitä suloisesta vesimies-naisestani. Kylläkin perhe jo minulla on. Mutta, parisuhde jo vuosia ollut loppuun eletty, jos koskaan kunnolla alkanutkaan. Mutta kaksi suloista lasta kuitenkin jo on (koulussa molemmat).
Silti, haaveilen sellaisesta parisuhteesta, jossa en turhaudu, enkä enään haveilisi paremman seksin yms. perään.
Niin, olen nyt 41 v, ok-mies.
.. hoh-hoijaa! oi, milloin.. milloin ; )
(huumoria myös peliin)
No, jotenkin se vain jäi alitajuntaani. Sittemmin, vuosien myötä lueslelin ko. teemasta ja aloin uskomaan, että ilmeisesti näin on, jos horoskoopeissa mitään järkeä on. No, uskomuksiahan ne on,.. mutta kovasti vain alitajuntani niihin uskoo, kuitenkin. Väliäkös sillä, onko se totta vai ei,.. jos se toimii.
Eli, vieläkin haaveilen siitä suloisesta vesimies-naisestani. Kylläkin perhe jo minulla on. Mutta, parisuhde jo vuosia ollut loppuun eletty, jos koskaan kunnolla alkanutkaan. Mutta kaksi suloista lasta kuitenkin jo on (koulussa molemmat).
Silti, haaveilen sellaisesta parisuhteesta, jossa en turhaudu, enkä enään haveilisi paremman seksin yms. perään.
Niin, olen nyt 41 v, ok-mies.
.. hoh-hoijaa! oi, milloin.. milloin ; )
(huumoria myös peliin)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ihan ensin, adjektiivi ´suloinen´ ei ole oikein osuva kuvaamaan meitä vesimies naisia. Eli jos ajattelet, että olemme suloisia on se auttamatta erheellinen käsitys.
Mutta tuo kuvaamasi asia on minulle enemmän kuin tuttu. Ihan samalla tavalla minä olen ollut muutaman vuosikymmenen luupissa ajatukseen jousimies miehestä. Olen tavannutkin tässä vuosien varrella yhden tosi ihanan "sielunkumppanin", mutta seurustelusuhde ei kuitenkaan olisi tullut kysymykseen 40 vuoden ikäeron takia. Ehkä sitten seuraavassa elämässä...
Ai suloinen vesimiesnainen??? Jopas... Kyllähän me sulosia ollaan mutta ehkäpä omaperäinen idealisti olisi parempi määritys.... Ja jos hellyyttä haluat vesimiesnaiselta.. niin ompas siinä hommaa.. ideoita ja ennakkoluulottomuutta ei tule puuttumaan, ei millään saralla :)...
Ja jos haluat sitoa vesimiestä niin lähteepä lätkiin sillä koristeeksi pulloon et voi häntä laittaa vaan antaa vapauden mennä...Uskollisuutta saat varmasti... ja virikkeitä..Ja jos sinulle on sellainen tarkoitettu niin sellaisen myös saat...Onnea etsintään...
En tiedä olenko poikkeava vesimiesnainen,mutta sana suloinen on minusta ihana.Rakastan rentoa oloa ja osoitan hellyyttä vaikka väitetään ettei vesimies ole kovin "lämmin".:)
Seksiä...NAM.Jos kumppani vain on kokeilunhaluinen,eikä häpeile näyttää/kertoa miltä tuntuu.:)
Mustasukkainen mies on erittäin ahdistava,eli on totta jos liikaa kahlitsee,vesimies ennenpitkää ottaa jalat alleen.
Huumorintaju on erittäin tärkeää,koska en jaksaisi ihmisen kanssa joka ottaa asiat liian vakavasti.
Suutun harvoin ja varoittelen etukäteen,jos näin on tapahtumassa:)Pahimmassa tapauksessa räjähdän ja aikani motkotettuani pyydän anteeksi tai kerron miksi räjähdin.Mies ei toivottavasti ole pitkävihainen,sillä minusta selvitettyjä asioita ei enää kaivella,kun kerran selvitetty.en voi sietää ihmisiä,jotka sanovat:"Niin ja sä sanoit sillon niin ja noin"Ja en myöskään pidä ihmisistä jotka haukkuvat toista riidellessään .
Ei aina niin ihana,mutta uskollinen myötä ja vastamäessä.:))
Toivon,että joskus tapaat sinun vesimiehesi ja saat tehdä omat johtopäätöksesi,,,Ja toivottavasti osaat kertoa mielipiteesi...siitä vesimiestyttöset tykkää.:)))
Kuulostat todella hyvältä. Avoimuus ja rohkeus tärkeitä asioita,.. siis oikeasti, sekä ennakkoluulottomuus. Tärkeää myös ymmärtää omat "rajat",.. siis mistä alan ja lopun ja missä kumppanin rajat. Kun em. asiat tiedostettuja, voi niitä rajoja sit tietosesti... sekoittaa.
Totta mitä sanoit rajoista.
Minusta myös oma aika ja omat harrasteet ovat tärkeitä.On joskus järkyttävää kuulla ihmisten valittavan,kun heidän miehensä käy niin usein esim.salilla.Höh?Miksi se olisi kiellettyä?Olisiko parempi vaatia mies olemaan kotona ja katsella "hapan-naamaista" miestä,joka on varmasti sinulle vihainen vai salilla kaikkensa antanut hyväntuulinen mies?Valitsen muuten jälkimmäisen:)
no juu,meinaa menna lörpöttelyksi nyt ...
ihan mielenkiinnosta halusin kysellä mikä sinä olet horoskoopiltasi?:)
.. tunnistin vesimiehen piirteitä. Olen samaa mieltä rajoista. Se koskee aikaa, paikkaa ja tapaa. Olen vesimiesnainen joka tarvitsee myös omaa tilaa joka mielessä... haluan olla yksin ja kuunnella musiikkia ja ajatella... haluan olla seurassa ja pitää hulvattoman hauskaa... haluan sitoutua ja olla vapaa... haluan olla lähellä ja haluan ottaa etäisyyttä... olen tullut siihen tulokseen, että vain toinen vesimies voi meitä outoja ymmärtää.... eikä tulisi mieleenkään valittaa toisen menoista harrastuksiinsa!
Oinas olen. Omat kolhut jo pääasiassa läpikäynyt sellainen.
Haave viel siitä hyväst, parhaasta parisuhteesta. Vain paras kelpaa.
Haluan olla parisuhteessa, jossa voi olla täysin avoin ja kumppanikin kykenee olemaan täysin estoton kahden kesken ja osaa nauttia joka solullaan niin seksistä, kuin elämästä yleensä. "Aistia elämää kaikin aistein" ja nauttia siitä ja samalla elämään arkiasioita ihan tavallisen elämä tapaa, ja nimenomaan ilman stimulantteja tai päihteitä. Myös kyky huolehtia lähimmäisistään on tärkeää.
Lapseni on Oinas-herra ja olenkin oppinut kärsivällisyyttä roppakaupalla.;)
Luulisin,kun meille tulee ikää hieman enemmän,niin ne särmätkin alkaa hioutua ja olempa hyvinkin varma,että vastoinkäymiset kasvattaa.(kokemusta ja paljon)Sitä ei enää pikkuasioita hätkähdä ja osaa pysähtyä nauttimaan elämän pienistä iloista.:)Turha stressaaminen asioista mitä ei ole vielä tapahtunutkaan on turhaa.Joskus niitäkin tuli stressattua.
toisten huomioiminen on tärkeää,jos osaa nauttia toisen nautinnosta,on mielestäni "oikeilla jäljillä";)Jos saa hyvän mielen toisen onnistumisesta ja pystyy myötäelämään toisen murheita..sanon yhden sanan,, VAU.nykypäivän ihmisille kun tuntuu olevan tärkeää vain omat asiat ja millään ei ole oikeastaan väliä.Mutta taas meni jaaritteluksi:)No pakko myöntää,että olen "puhuja",mutta myös hyvä kuuntelija.Joko Lauri olet saanut jotain käsitystä vesimiesnaisista?ei sillä ,kyllä meillä on huonotkin puolemme...mutta niistä joutuisi kirjoittamaan ranteensa kipeiksi..:D
musiikki tärkeää?Minä "elän"asioita paljolti musiikista.Ajattelen...varmaan kokoajan:),mutta se ei estä minua toimimasta tai puhumasta samaan aikaan.Juu ja olen samaa mieltä,vain vesimies voi ymmärtää täydellisesti toista vesimiestä.:)Mutta onneksi tulemme toimeen niin erilaisten ihmisten kanssa,ettemme vallan yksin jää.:D
Mitään helpoimpia luonteita, varsinkin nuorina miehinä, emme ole, poika-oinaat.
Toisaalta, jos lapsena pahasti alistettu,.. on ylämäkeen kapuaminen hidasta,.. oivallusten tietä, (omaa tarinaani osin).
Toisen ihmisen huomioiminen, juuri hänen tarpeistaan käsin, on todellisuudessa vaikeaa. Näennäistä empatiaa on jaossa joka suunnalta, mutta, sellaista, jossa vastapuoli tuntee sydänjuuriaan myöten tulleensa kuulluksi ja nähdyksi, sitä on vaikeampaa kohdata jokapäiväisessä elämässä. Uskon oppineeni em. asian vuosien myötä,.. mutta välillä narsismin kukkanen hyppää itsekeskeisine tarpeineen kaiken edelle, nopeammin, kuin usein itse huomaakaan. Onneksi, meillä on koko elämä aikaa opiskella parempaa elämisen taitoa.
Jos haluat kirjoitella enemmän,niin annan sp.ni nyt, eli nuuskamuikkunen09suomi24.fi. Pistä jotain textiä tulemaan,.. tuntuu hyvälle ajatustenvaihtomme
olen vesimiesnainen ja eronnut oinasmiehestä, jospa hänellä olisi ollut sinun ajatukset ...mutta kuten olet itse maininnut ette ole niitä helpoimpia merkkejä, varsinkin jos kasvu on kesken..
Juu, kesken on kovasti omakin kasvuni. Olen syntynyt 60-luvun alkupuolella ja tuntuu vieläkin, että en ole itsenäistynyt. Nyt vasta uskallan ajatella ja sanoa ääneen, että inhoan ja jopa välillä vihaan vanhempiani. No, vihan tunteet ei tee mitenkään hyvää, joten koetan aktiivisesti "armahtaa" heitä omalta osaltani ja päästä eroon ns. tuhoavista tuntemuksistani.
Kylläkin, vihantunne on usein se, millä irrottaudutaan terveesti vanhemmista jo murrosiässä. Mutta em. tunteeseen ei kannata jäädä, se syö kantajansa, .. niin oli minulle vähällä käydä.
Mutta, en vain mahda mitään, että olen alkanut inhota äitiäni yhä enemmän: hän käyttää selvästi hyväkseen raamatun oppia, "kunnioita isääsi ja äitiäsi".
Hänellä on alkoholiongelma, hoitamaton sellainen,Nyt hän on 70 v. Hän ei enään juurikaan juopottele, mutta se alkoholistin muita syyttävä ja valheellinen, edesvastuuton ajatusmailma vain saa aina minut raivonvaltaan, jos olen hänen kanssa misään tekemisessä. Aikanaan on aa:t, a-linikat yms. tarjottu,.. mikään ei kelvannut. Syy oli aina muissa. (itsekkin meinaan ajoittain tuohon ajatusmalliin sortua).
Isäni kuoli 4 v. sitten. Meisä tuli ystäviä ennen isän kuolemaa, joka oli tärkeintä minulle. Kylläkin hän oli tehnyt henkisesti sairaimpina vuosinaan testamentin, jota hän ei ennättänyt muutta ennen kuolemaansa, vaikka siitä ennätti jo puhua. No, minä olinkin ainoa, jolle hän näitä sydänasioitaan lopulta puhui. Se sattui, kun löysin isäni henkisesti vasta ennen hänenkuolemaansa, ja haudan takaa hän hylkäsi minut uudelleen. Jotenkin olen saanut em. asian jo käsiteltyä. Mutta, siihen liittyy hänen sukunsa ihmisten asioihin puuttuminen mm. em. testamentin muodossa.
Parasta on, että isältä tavallaan, avautui silmät näkemään elämää sellaisena kuin se oli, ennen hänen kuolemaansa.
sulla on kyllä ollut rankkaa..sun pitäisi vain löytää isäsi kuolemaa edeltävistä keskusteluista ja teidän lähentymisestä positiiviset puolet..kaikki lapset eivät koskaan saa vanhempiinsa yhteyttä tuolla tasolla..yritä ammentaa siitä voimaa itsellesi.. on oikein vihata vanhempiansa jos he ovat tehneet sellaisia asioita että siihen tuntuu olevan tarvetta.. toisaalta on sinun omissa käsissä kuinka kauan kannat vihaa mukanasi ja annat sen kuluttaa omia henkisiä voimavarojasi...ja mahdollisesti jopa pilata omat suhteet lähimmäisiisi..jaksamista sinulle toivottelen..
Varsinaisesti en enään vihaa kanna, mutta olen huomannut viimeisen vuoden aikana kantavani kaunan ja inhon tunteita äitiäni kohtaan. Aikaisemmin jaksoin olla ymmärtäväinen, välillä hoitava. Hän sitten aina välillä kertoili asioita, jotka ei edes aikuiselle pojalle kuulu (seksijutut).
Ohjasin muutaman kerran hänet terapeuttiseen hoitoon, mutta kun hänellä asiat aina vain ok, aatteli että olkoot. Minä en ainakaan enään häntä hoida psyykkisesti. Haluan nähdä hänessä vanhan naisen, joka on myös äitini. Hän ei ole edes näinä menneinä vuosikymmeninä käynyt kertaakaan katsomassa minua, missä milloinkin olen asunut tai ollut perheeni kanssa. Tulkoot hän seuraavaksi luokseni vierailemaan... niin olen ajatellut, muutoin näen häntä vain hautajaisissa.
ole armollinen itsellesi ja tunteillesi, ne on oikeutettuja ja kun hyväksyt omat tunteesi ne alkavat laimeta ajan myötä.. jos väkisin yrität niitä peittää ne vain voimistuvat ja syövät sinua sisältä..tsemppiä
Niin. Kylla niiden/teidan kasvuanne saa katsella hautaan asti. (Itse seurustelen Oinas-miehen kanssa.)
Meidän tyttö on vesimies. Hän on nyt 4-vuotias, mutta jos odottelet vielä 20 vuotta, voin hänelle asiasta ja sinusta vinkata..
Hyvä mies,
Elä yksi suhde kerrallaan, ymmärsin kirjoituksestasi, että entinenkin parisuhteesi on vielä jollain tasolla elossa. Lopeta reilusti entinen suhde ennenkuin alat uutta vonkumaan.
Ei tässä kukaan ole uusia "sellaisia" suhteita luomassa.Ei pidä ottaa niin vakavasti kaikkea.Minusta on ainakin mukava jutustella ihmisten kanssa ja kyllä ne miehetkin voi olla ihan vaan kavereita meille naisille.:)
Samaa mieltä olen kanssasi.
Kylläkin valitettavasti elettyä elämää ei saa pyyhityksi. Eli, kaikki elämänaikaiset suhteemme ovat osa minuutemme kehitystä, osa mietä. Vain suhdetta niihin voimme muutta ja tulla kypsemmiksi ihmisinä.
Ihmettelen sitä, kuinka agresiivisesti naiset (miehetkin joskus) heittelevät parisuhteitaan menemään. Itse olen päättänyt, etten heitä olkani yli yhtään tärkeää ihmissuhdetta, vaikka kuinka narsistinen olisin (sitähän se on, itsekeskeisyyttä, heitellä ihmisiä menemään).
Parisuhteetkin voi muuttua ajanmyötä ystävyyssuhteeksi,.. jossa voi päästää toisen menemään omia polkujaan,.. molemminpuolin. Se vain vie aikaa,.. enemmän kuin kylmä ihmissuhteitten heittely ja katkominen. Roikkumaan läheisriippuvaisen tavoin ei myöskään tarvitse jäädä. Aika ja totuus ja rehellisyys (?) parantaa kipeämmänkin "haavan", ja lähimmäisen rakkaus ennenkaikkea, todellinen sellainen.
...Ja mikä on nouseva merkkisi? Se jos mikä vaikuttaa paljon myös luonteeseesi ja varsinkin siihen, mikä tulee esille ensimmäiseksi ennen kuin tutustuu ihmiseen syvällisemmin. Meitä vesimiehiäkin on niin moneksi äärilaidasta toiseen ja kaikkea siltä väliltä. Yhteinen piirre on kai humaanius ja ennakkoluulottomuus. Jossain määrin myös boheemius tulee esille pikku hiljaa vuosien myötä, nuoret vesimiehet eivät välttämättä heti ulkoisesti tuo itseään esille. itse olen kyllä aika erikoinen ainakin yleisesti vertailtuna ja monet arvaavat heti vesimieheksi. Harrastan paljon monenlaista taidetta ja luovaa tekemistä, kuulun ihmisoikeusjärjestöihin ja kehitän itseäni henkisesti. Pyrin irtautumaan kaikesta kaupallisesta ja liian materiaalisesta elämäntavasta jne.
Kumpa muistaisin nousevan merkkini. Muistan se olleen härkä. Ja joku väitti sen olevan aivan jotain muuta. Pistäppä postia minulle, niin kerron tarkan synt. ajan,.. jos osaat kertoa nousevan merkkini yms.
[email protected]
Itsekkin olen eräänlainen ihmisoikeus-taistelia. Kylläkin melko persoonallisella tavalla. Mm. olen tehnyt aloitteen erääsä ihmisoikeus-asiassa,.. ry:n muodossa (liityy myös omaan elämääni). Koen sen myötä tavallaan tehneeni yhden ihmisen edestä ihmisoikeus-työtä.