pohdiskeltavaa

On paljon helpompi puhua vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön kanssa, kun on juuri tavannut hänet, eikä ole ehtinyt kuvitella mitään yhtenäistä tulevaisuutta tms. Oonpahan vaan huomannu, että jos on kovasti ihastunut johonkin, jota ei tunne vielä, on tavannut kerran tai pari ja vaihtanut muutaman sanan tms, niin sitten kun taas tapaa hänet niin menee ihan lukkoon ja on mieluimmin vähäpuheinen, kuin ottaa sen riskin, että möläyttää jotain epäviisasta, tai että kieli menee umpisolmuun, tai yrittää sönköttää jonkin liian fiksun vitsin tuhannen mutkan kautta mitä tämä toinen osapuoli ei tajua ja pahimmassa tapauksessa ottaa sen vaikka loukkauksena. Siis sitä pelkää antavansa huonon kuvan itsestänsä. Meikäläisellekin tapahtu niin täs vähä aikaa sitte, ku tapasin yhen ihmisen, jonka näen ikävä kyllä vain harvoin. Tilanne tuli yllättäen (hän lähestyi selustastani ja sanoi jotain, että terve tms.) tervehdin tietysti takaisin, mutta hätäännyin ja pidin turpani suhteelisen kiinni koko keskustelun ajan, yritin vaikuttaa normaalilta päällepäin , hymyilin, yms. ja pian hän taas lähtikin. Myöhemmin harmittelin, miten paljon puhuttavaa olisi ollut, mutta olin silti kohtalaisen iloinen. Pitäisi osata ottaa rennosti kaikki tilanteet, niin juttu luistaisi paremmin.

Juufatson kirjoitti:

On paljon helpompi puhua vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön kanssa, kun on juuri tavannut hänet, eikä ole ehtinyt kuvitella mitään yhtenäistä tulevaisuutta tms. Oonpahan vaan huomannu, että jos on kovasti ihastunut johonkin, jota ei tunne vielä, on tavannut kerran tai pari ja vaihtanut muutaman sanan tms, niin sitten kun taas tapaa hänet niin menee ihan lukkoon ja on mieluimmin vähäpuheinen, kuin ottaa sen riskin, että möläyttää jotain epäviisasta, tai että kieli menee umpisolmuun, tai yrittää sönköttää jonkin liian fiksun vitsin tuhannen mutkan kautta mitä tämä toinen osapuoli ei tajua ja pahimmassa tapauksessa ottaa sen vaikka loukkauksena. Siis sitä pelkää antavansa huonon kuvan itsestänsä. Meikäläisellekin tapahtu niin täs vähä aikaa sitte, ku tapasin yhen ihmisen, jonka näen ikävä kyllä vain harvoin. Tilanne tuli yllättäen (hän lähestyi selustastani ja sanoi jotain, että terve tms.) tervehdin tietysti takaisin, mutta hätäännyin ja pidin turpani suhteelisen kiinni koko keskustelun ajan, yritin vaikuttaa normaalilta päällepäin , hymyilin, yms. ja pian hän taas lähtikin. Myöhemmin harmittelin, miten paljon puhuttavaa olisi ollut, mutta olin silti kohtalaisen iloinen. Pitäisi osata ottaa rennosti kaikki tilanteet, niin juttu luistaisi paremmin.

Lue lisää

kirjoitit kuin minun suullani, niin tutulta kuullosti. Toisaalta itse olen jo möhlinyt niin monta kertaa että viimeinen pisara on tietenkin pian edessä, ellei jo ollut. Itse asiassa sain viikolla kokea melkoisen pettymyksen omasta malttamattomuudestani. Ilon palsta, no jotain opetusta minulle, täytynee ajatella näin. Matkatessani erääseen tilaisuuteen viikolla kaasujalkani oli väärässä paikassa hieman liian raskas. Seurauksena tietenkin lappu maksettavaksi. Harmitti, paikka oli vielä niin ristiriitainen nopeuksien suhteen, tämä ei ollut minun tapaistani. Maltti olisi aina valttia. Mielessäni pyöri maksut auton korjauksesta kuin monesta muustakin laskusta, setelit saivat siivet ja lähtivät lentoon.
Tilannekartoitus menemisiin sun muihin asioihin olisi paikallaan, ajattelin. On pakko elää ja hoitaa tärkeimmät asiat, onko minun pakko mennä, olisiko minulla muita mahdollisuuksia. Menemisistäkin tulee tapa, tilalle voisi kehitellä jotain muuta, ilman pääsymaksujakin voisi keksiä kaikenlaista kivaa. Jokin kuitenkin vetää, joskus kaipaa seuraa, vaihtelua normaaleihin päiviin. Suomen kesä on lyhyt, toivon mukaan loppukesä lämpimämpi alkukesää. Jotain mielekästä tekemistä tämänkin sijaan ennenkuin huomataan että on synkkä syys ja kylmät ilmat. Niin, rentoutua voi niin monissa paikoissa, kuin monenlaisessa seurassa, välillä hiljaisuuskin voi olla rauhoittavaa.

one birdie kirjoitti:

kirjoitit kuin minun suullani, niin tutulta kuullosti. Toisaalta itse olen jo möhlinyt niin monta kertaa että viimeinen pisara on tietenkin pian edessä, ellei jo ollut. Itse asiassa sain viikolla kokea melkoisen pettymyksen omasta malttamattomuudestani. Ilon palsta, no jotain opetusta minulle, täytynee ajatella näin. Matkatessani erääseen tilaisuuteen viikolla kaasujalkani oli väärässä paikassa hieman liian raskas. Seurauksena tietenkin lappu maksettavaksi. Harmitti, paikka oli vielä niin ristiriitainen nopeuksien suhteen, tämä ei ollut minun tapaistani. Maltti olisi aina valttia. Mielessäni pyöri maksut auton korjauksesta kuin monesta muustakin laskusta, setelit saivat siivet ja lähtivät lentoon.
Tilannekartoitus menemisiin sun muihin asioihin olisi paikallaan, ajattelin. On pakko elää ja hoitaa tärkeimmät asiat, onko minun pakko mennä, olisiko minulla muita mahdollisuuksia. Menemisistäkin tulee tapa, tilalle voisi kehitellä jotain muuta, ilman pääsymaksujakin voisi keksiä kaikenlaista kivaa. Jokin kuitenkin vetää, joskus kaipaa seuraa, vaihtelua normaaleihin päiviin. Suomen kesä on lyhyt, toivon mukaan loppukesä lämpimämpi alkukesää. Jotain mielekästä tekemistä tämänkin sijaan ennenkuin huomataan että on synkkä syys ja kylmät ilmat. Niin, rentoutua voi niin monissa paikoissa, kuin monenlaisessa seurassa, välillä hiljaisuuskin voi olla rauhoittavaa.

Lue lisää

No, kai sitä kesällä sopii "lennätellä" vähä suurempia seteleitä, kun se niin hienoo aikaa, ja se täytyy elää täysillä. En tiä mikä on mutta kevät ja kesä saa meikäläisen romanssihalut aina uuteen uskoon pimeän talven jälkeen, ja näiltä sivuilta oon oppinu, etten ole ainut.
Arkena on hieno painaa duunia, ku tietää, että osa siitä työstä saadusta rahasta tuottaa huvia viikonloppuna tms. ja että ilman rahaa on heikommat mahdollisuudet nauttia viikonlopusta kunnolla (vaikka ei se tietysti mahdotontakaan ole). tms. kyllä mullakin on tänä kesänä palanut rahaa ihan tarpeeksi/liikaa, ja normaalista kesästä poiketen nyt on odotettavissa, että syksyllä sitä kuluu vielä rutkasti enemmän

Meikäläinen ei ole tienannu viä toistaiseksi yhtäkään sakkoa mistään mutta uskon kyllä, että se tiketti ei nostattanut tämän "erään tilaisuuden" tunnelmaa kattoon sinun osaltasi. Ne taitaa olla niitä epämukavia laskuja, joita maksaessa ei voi välttyä ajattelemasta, että jos olis silloin ja silloin tehny jonku pienen asian toisin, niin tämän rahan voisi käyttää johonkin muuhun. Vähän sama periaate kun tietyt heräteostokset, viikkojen/vuosien päästä ajattelee, että "ei perr..., tämäkin tuli silloin ostettua siinä uskossa (ja sen ALE-hintalapun sokaisemana) että joskus tulee joku hirveän kova tarve tällaselle, vaikka viäkään en oo kertaakaan käyttäny." tms. Yleensä en tee heräteostoksia, oikeastaan aika harvoin loppujenlopuksi verrattuna moniin muihin, mutta joskus sopivassa mielentilassa saattaa tulla jotain viimesen päälle turhaa kannettua kotiin. tosiaan, lause "maltti on valttia" pitää paikkansa monessa muussakin tilanteessa, kuin liikkuvan poliisin läheisyydessä ja poistomyymälöissä.
ps. juttujen taso johtuu kellonajasta

Juufatson kirjoitti:

No, kai sitä kesällä sopii "lennätellä" vähä suurempia seteleitä, kun se niin hienoo aikaa, ja se täytyy elää täysillä. En tiä mikä on mutta kevät ja kesä saa meikäläisen romanssihalut aina uuteen uskoon pimeän talven jälkeen, ja näiltä sivuilta oon oppinu, etten ole ainut.
Arkena on hieno painaa duunia, ku tietää, että osa siitä työstä saadusta rahasta tuottaa huvia viikonloppuna tms. ja että ilman rahaa on heikommat mahdollisuudet nauttia viikonlopusta kunnolla (vaikka ei se tietysti mahdotontakaan ole). tms. kyllä mullakin on tänä kesänä palanut rahaa ihan tarpeeksi/liikaa, ja normaalista kesästä poiketen nyt on odotettavissa, että syksyllä sitä kuluu vielä rutkasti enemmän

Meikäläinen ei ole tienannu viä toistaiseksi yhtäkään sakkoa mistään mutta uskon kyllä, että se tiketti ei nostattanut tämän "erään tilaisuuden" tunnelmaa kattoon sinun osaltasi. Ne taitaa olla niitä epämukavia laskuja, joita maksaessa ei voi välttyä ajattelemasta, että jos olis silloin ja silloin tehny jonku pienen asian toisin, niin tämän rahan voisi käyttää johonkin muuhun. Vähän sama periaate kun tietyt heräteostokset, viikkojen/vuosien päästä ajattelee, että "ei perr..., tämäkin tuli silloin ostettua siinä uskossa (ja sen ALE-hintalapun sokaisemana) että joskus tulee joku hirveän kova tarve tällaselle, vaikka viäkään en oo kertaakaan käyttäny." tms. Yleensä en tee heräteostoksia, oikeastaan aika harvoin loppujenlopuksi verrattuna moniin muihin, mutta joskus sopivassa mielentilassa saattaa tulla jotain viimesen päälle turhaa kannettua kotiin. tosiaan, lause "maltti on valttia" pitää paikkansa monessa muussakin tilanteessa, kuin liikkuvan poliisin läheisyydessä ja poistomyymälöissä.
ps. juttujen taso johtuu kellonajasta

Lue lisää

mieltä olen noista"lennättelyistä" kesän aikana, on helpompi liikkua kauempanakin ja talvella on aikaa nyhjöttää sisällä lämpimässä. Kirja tai lehti, TV, videot tai käsityö seurana. Ehkä jotain peliä pelaten. Se tärkee ulkolenkki kun tulis kans tehtyä. Mikä syksyn tekee rahan tarpeessa vaativammaksi?
Mä en voi uskoo omaa tuuriani, lappuja mulle on kertyny nyt kolme ajan mittaan. Kerran aatoksissani ajoin ja just hiljensin kun huomasin et alan lähestyä kaupunkia ja mietin rajoituksia, en ehtinyt tarpeeksi hiljentää ku samassa oli, ässh. Juupa juu, sit kerran olin myöhässä ja tietäen ailloin ajoin ylinopeutta, eipä olisi pitänyt. Eivät todellakaan ole niitä mieltä nostattavia juttuja.
Noista ale- tai poistomyynneistä voi joskus löytää jopa "helmiä" itselleen, tosin hengarissa on myös hamonen jota en koskaan ole pitänyt. On hyvänä muistona et miettii mitä kantsii ostaa.
Ilon aihekkin ois kun pääsis ja ehtis vielä souteleen viikolla.