Kyllä köyhän elämä on välillä kuin vankeustuomio, jos sitä ajatellaan taloudellisen hyvinvoinnin kannalta.
Kun rahaa on niukalti, niin ei voi hankkia extempore harrastus välinettä johonkin harrastukseen, vaan voi joutua säästämään kuukaisiakin.
Harrastukset ovat köyhällekin tärkeitä.
Ero on vaan se, että rikas pystyy ostamaan saman harrastus välineen heti ja vaikka satoja kappaleita.
Rikkaalta elämä ei kulu säästämisessä ja kun aikaahan ei pysty rahalla ostamaan.
Jos joutuu jatkuvasti elämään tilassa, jossa ei ole muutoksia parempaan näkynyt, eikä tulevaisuuskaan näytä yhtään sen paremmalta, niin elämä muuttuu niukkuudessa kituuttamiseksi ja elämästä tulee vankila.
Vapautus tulee vasta, kun elämä täällä päättyy, se nyt on vaan karu tosiasia.
Jos elämää voitaisiin pidentää vuosilla tässä ajassa, niin moniko köyhä valitsisi sellaisen, vaikka saisi sen ilmaiseksi, kuin nykyisen elämän.
Rikkaat ja hyvin toimeentulevat varmaan tappelisivat sellaisesta mahdollisuudesta kynsin ja hampain, mutta tuskin sellainen elämän pidentäminen köyhää kiinnostaa, koska sehän tietää ainoastaan kurjuuden jatkumista.
Voisi se rikkaankin elämän halu hiipua, jos täällä joutuisi elämääm 200-500 vuotta.
Kyllä tähän maanpäälliseen elämään jokainen joskus kyllästyy ja väsyy.
Sellaisia rikkaita, joilla on kaikkea enemmän, kuin he elämänsä aika tarvii ja siitä huolimatta he keskittyvät haalimaan yhä vaan lisää, niitä en ymmärrä.
Eivätkö he käsitä, että eivät he mitään saa mukaansa, kun elämä päättyy.
Kun rahaa on niukalti, niin ei voi hankkia extempore harrastus välinettä johonkin harrastukseen, vaan voi joutua säästämään kuukaisiakin.
Harrastukset ovat köyhällekin tärkeitä.
Ero on vaan se, että rikas pystyy ostamaan saman harrastus välineen heti ja vaikka satoja kappaleita.
Rikkaalta elämä ei kulu säästämisessä ja kun aikaahan ei pysty rahalla ostamaan.
Jos joutuu jatkuvasti elämään tilassa, jossa ei ole muutoksia parempaan näkynyt, eikä tulevaisuuskaan näytä yhtään sen paremmalta, niin elämä muuttuu niukkuudessa kituuttamiseksi ja elämästä tulee vankila.
Vapautus tulee vasta, kun elämä täällä päättyy, se nyt on vaan karu tosiasia.
Jos elämää voitaisiin pidentää vuosilla tässä ajassa, niin moniko köyhä valitsisi sellaisen, vaikka saisi sen ilmaiseksi, kuin nykyisen elämän.
Rikkaat ja hyvin toimeentulevat varmaan tappelisivat sellaisesta mahdollisuudesta kynsin ja hampain, mutta tuskin sellainen elämän pidentäminen köyhää kiinnostaa, koska sehän tietää ainoastaan kurjuuden jatkumista.
Voisi se rikkaankin elämän halu hiipua, jos täällä joutuisi elämääm 200-500 vuotta.
Kyllä tähän maanpäälliseen elämään jokainen joskus kyllästyy ja väsyy.
Sellaisia rikkaita, joilla on kaikkea enemmän, kuin he elämänsä aika tarvii ja siitä huolimatta he keskittyvät haalimaan yhä vaan lisää, niitä en ymmärrä.
Eivätkö he käsitä, että eivät he mitään saa mukaansa, kun elämä päättyy.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olet aivan oikeassa, että myös keskituloisten elämä voi olla köyhää jos ei ole riittävästi aikaa toteuttaa itseään. Työ helpottaa elämää eri muodoissa, mutta myös tuo stressiä eri muodoissa. Se kultainen keskitie voi olla välillä vaikeata toteuttaa...
Kalastajavene rantautui pienen meksikolaiskylän laituriin.
Amerikkalainen turisti kysyi kalastajalta, miten kauan häneltä oli mennyt saaliin hankkimiseen. Ei kovinkaan kauan", meksikolainen vastasi. "Miksi sitten et kalastanut kauemmin ja enemmän?" kysyi turisti.
Meksikolainen selitti, että hänen pieni saaliinsa riitti hyvin
täyttämään hänen ja perheensä tarpeet. Vieras ihmetteli: "Mihin sitten käytät jäljelle jäävän ajan?" "Nukun myöhään, leikin lasteni kanssa ja otan nokoset vaimo kainalossa. Illalla menen kylälle ja tapaan ystäviäni.
Näppäilen vähän kitaraa ja nautin elämästä."
Amerikkalainen keskeytti: "Minulla on akateeminen loppututkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi kalastaa pidempään joka päivä. Sitten voit myydä ylimääräiset kalat ja voit ostaa isomman veneen. Se tuo enemmän rahaa, ja voit ostaa monta troolaria. Sen sijaan, että möisit kalat välittäjälle, voit neuvotella suoraan jalostamon kanssa ja ehkä perustaa oman. Sitten voit jättää tämän kylän ja muuttaa
Mexico Cityyn, Los Angelesiin tai jopa New Yorkiin.
Sieltä käsin voit sitten johtaa yritystäsi."
"Miten kauan siihen menisi?" kysyi meksikolainen.
"Ehkä noin 20-25 vuotta", vastasi turisti.
"Ja sitten?"
"Siitä vasta varsinainen hauskuus alkaa", vastasi turisti.
"Kun kauppa käy, voit myydä osakkeet ja kääriä miljoonia."
"Miljoonia? Entä sen jälkeen?"
"Sen jälkeen voit jäädä eläkkeelle, asettua pieneen rannikkokylään, nukkua myöhään, leikkiä lasten kanssa, käydä vähän kalassa, ottaa nokoset vaimo kainalossa, viettää illat ystävien kanssa ja näppäillä vaikka vähän kitaraa."
Useimmat asiat ovat järjestelykysymyksiä.
Elämäntilanteet eivät valittamalla parane, vaan tekemällä.
Koulutus sellaiseen ammattiin, mistä löytyy töitä jne.Vaikka oppisopimusella.
Vaatii sisa ja sitkeyttä, mutta lopussa kiitos seisoo.
Varmaan onkin joo jollain viiskymppisellä saumaa opiskella muutama vuos ja sitten mennä kuuntelemaan kommentteja mee pappa kotiis.
Kapitalistin mielestä ihmisen pitää tehdä töitä ainakin 75 vuotiaaksi asti (tämä ei tietenkään koske heitä) joten 50 on vielä nuori jolla on ainakin 25 vuotinen työura edessään.
On paljon ihmisryhmiä ,jotka eivät kelpaa työmarkkinoille ,vaikka ovatkin sinne
kovasti pyrkimässä.
Ovat kouluttaneet itseään ja sinnikkyydellä ja sitkeydellä etsineet töitä.
Työnatajat osaavat myös syrjiä työnhakijoita.
Yhä enenevässä määrin vapaat työpaikat siirtyvät suhteiden kautta
työttömille.
Suurin osa ihmisistä ovat kouluttautuneet paitsi tietenkin täydellisesti
syrjään vedetty 60000 nuorten jo näkymättömiin kodotettu nuorisojoukko.
Työpaikoilla koulutetaan lisää .Koulutuksella eivät työpaikat lisäänny.
Tulos riippuu täysin alan valinnasta .Mihin ihmisellä on taipumusta kehittää
itseään ja mahdollisuudesta käyttää suhteitaan.
Eräs mies jäi työttömäksi 45 v .Kouluttautui insinööriksi.
Sai tehtaalta töitä .Työt loppuivat niin loppui tämäkin tarina kouluttautumisen
ihme työvoimatoimiston kortistoon odottamaan eläkepäiviä.
Työt loppuivat tämän vuoden maaliskuussa.
Hänelle jäi velkainen osake ja uudelleen koulutuksesta johtuen insinööriksi
valmistuneen miehen opintovelkaisuus.
Hän uskoi lujasti tulevaisuuteen .Osti asunnon ja lähti 45v koulun penkkiä
puunamaan.
Juttelin hänen kanssaan .Pudisteli vain päätään työllistymisestään .Tuskin kukaan kelpuuttaa( korostaen IKÄÄNSÄ ) yli
50 kymppistä enää työmarkkinoille kun on nuorempia insinöörejä tarjottimella
samalla asialla ja tietysti nämä suhteilla ratsastavat vapaamatkustajat,
jotka rynnäköivät näyttömön etupenkeille.
Varmasti asia on osittain niin kuin kerrot. Elämä ei ole "oikeudenmukaista".
Mutta entä sitten? Miten sinun mielestäsi esimerkkihenkilösi olisi pitänyt toimia? Tai ihmisten yleensä?
Henkilö muuten ei ollut mikään esimerkkihenkilö vaan nyt työttömyydestä
kärsivä ihminen joka oli valmis yrittämään työpaikkansa menettämisen
jälkeen uudemman kerran.
Luottaen vakaasti koulutuksen tuomaan LAHJAAN jota tarjottiin hänelle
työvoimatoimiston kautta.
Suomennettuna äijällä on kova v*****'s päällä tällä hetkellä Kovin on mies
alistettu työttömyyteen ja valmis luopumaan työnteosta.
Kampee taas pahasti oikealle ämmä, mitä jos hankkisit tukiliivit?
Työllistymiseen liittyvät toimet ovat muissa käsissä vaikka ihmiset kuinka
yrittäisivät ja ponnitelisivat työpaikkansa eteen niin sekään ei enää
riitä.
Työllisyyteen vaikuttaa suurelta osin nykyinen yksistään kovaan
kilpailuun ja työvoiman mahdollisimman halpaan tuotantoon
perustuva epäterve markkinatalous Tämä kaataa kohta koko Eu-
laivueen nurin jättäen koulutettuja ihmisiä rannoille ruikuttamaan.
VAI IIN
ja katso, edessä on tuleva tuomionpäivä. kuolo korjaa niin köyhän kuin herrankin. millään ei ole oikeasti, mitään väliä.