Fiksulla uskovalla on vakaumuksensa valinnassa tämä probleema:
Jos kuvitteellinen potentiaalinen uskova olisi uskonnollisesti kiinnostunut, mutta ei vielä uskossa ja lisäksi hän olisi harkitseva, ennakkoluuloton ja järkevä, eikä olisi sanallisesti manipuloitavissa, niin minkä perusteella hän edes pystyisi valitsemaan uskonsa?
Kun oletamme, ettei ihminen etukäteen totuutta tietäisi, niin millä hän voisi päätellä eri herätysliikkeiden, kirkon ja muiden kymmenien eri uskonsuuntien väliltä, mikä olisi lähinnä totuutta?
Väitän, ettei millään.
Ja syy on se, että tuollaiset uskonsuunnat eivät koskaan perustu mihinkään faktapohjaan, vaan liikkeen alullepanijoiden ja johtajien kulloinkin tärkeäksi kokemiin ideoihin, traumoihin, pelkoihin, toivoihin ja muihin tunnepohjaisiin seikkoihin, joihin he hakevat perustelunsa jälkikäteen raamatusta.
Eli kaikki herätysliikkeet ja muut uskonsuunnat ovat puhtaasti keksijöidensä aivojen tulosta aivan kuin maalarin maalaama taulu, eikä niistä siis voi valita järkiperusteilla ja faktapohjalta "sitä_oikeaa". Väitän, että päätöksensä uskoon tuleva joutuu tekemään tunnepohjalta, koska muita tapoja ei ole.
Jos kuvitteellinen potentiaalinen uskova olisi uskonnollisesti kiinnostunut, mutta ei vielä uskossa ja lisäksi hän olisi harkitseva, ennakkoluuloton ja järkevä, eikä olisi sanallisesti manipuloitavissa, niin minkä perusteella hän edes pystyisi valitsemaan uskonsa?
Kun oletamme, ettei ihminen etukäteen totuutta tietäisi, niin millä hän voisi päätellä eri herätysliikkeiden, kirkon ja muiden kymmenien eri uskonsuuntien väliltä, mikä olisi lähinnä totuutta?
Väitän, ettei millään.
Ja syy on se, että tuollaiset uskonsuunnat eivät koskaan perustu mihinkään faktapohjaan, vaan liikkeen alullepanijoiden ja johtajien kulloinkin tärkeäksi kokemiin ideoihin, traumoihin, pelkoihin, toivoihin ja muihin tunnepohjaisiin seikkoihin, joihin he hakevat perustelunsa jälkikäteen raamatusta.
Eli kaikki herätysliikkeet ja muut uskonsuunnat ovat puhtaasti keksijöidensä aivojen tulosta aivan kuin maalarin maalaama taulu, eikä niistä siis voi valita järkiperusteilla ja faktapohjalta "sitä_oikeaa". Väitän, että päätöksensä uskoon tuleva joutuu tekemään tunnepohjalta, koska muita tapoja ei ole.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä en ainakaan ole valinnut millään tavoin, mutta Jumalaan uskon. Isä kun on Vapaakirkollinen, ei enää tee näitä, mutta joskus oli, ei vaatinut mitään kasteita eikä mitään.
Henkilökohtainen oma usko, enkä ole sitoutunut mihinkään ryhmään.
Kuullostaa positiiviselta.
Uskonnon vahvuus onkin juuri uskossa. Ei todisteissa.
uskominen ei ole manipulatiivisesti johdettua, ohjattua, kuten voisi olla joku järkeen
ulkopuolisesti vaikuttava yrittäjä, henkilö, seurakunta tms. kuvitella Uskominen tulee enemmistönä sydämestä, ei pelkästään järjen tietoisuudesta. Se mihin ihmiset sitten sulautuvat omassa uskossaan on kulttuurien hienosäätöä