Lähes 10 vuotta uskonyhteisön vankina

Joo, ei uskonnon vapaus saa tarkoittaa sitä, että annetaan puitteet toisten ihmisten kiduttamiselle. Nämä jehovantodistajat ja muut vastaavat lahkot pitäisi ihan oikeasti lailla kieltää.

Uskonnonvapaus-laki merkitsee sitä, että myös Jehovan Todistajien postilaatikoihin on laillisesti salittua jakaa vaikkapa saatana palvojien traktaatteja.

Eniten yhteiskunnassa ahdistavat Kataisen, Urpilaisen kaltaiset porvari-poliitikot, jotka voivat ja alistavat kansaa, koska heillä on kansan vero-rahat taskussa.

Tuo on noteerattu myös täällä:

http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=1&t=4645

Hienoa, että on ihmisiä jotka uskaltavat tulla julkisuuteen kertomaan totuuden näistä uskonlahkoista.

Lähdetään tätä käsiteltäessä siitä, että joka sana jutussa on totta, eikä isommin väritettyä.

Entinen aviopuoliso joutaisi linnaan ja jos pahoinpitelyt voisi todistaa, sinne hän joutuisikin. Seurakunnan vastuu jäi tässä jutussa vähän epäselväksi. Vanhinten vierailu oli yhtä tyhjän kanssa. Minulle ei jäänyt omasta JT seikkailustani ihan noin huonoa kuvaa JT suhtautumisessa naisiin.

Luulen että on tuurissaan, kuinka asenteellisia vanhimpia tulee kylään. Petran luo taisivat sattua ne vähemmän välkyt.

Toinen asia, mistä JT seurakuntaa voi kritisoida on eronneitten karttaminen. Artikkelista ei kunnolla selvinnyt, oliko häntä jo alettu karttamaan järjestelmällisesti. Kyllä häntä olisi kuitenkin kartettu myöhemmin. Tästä JT seurakunta joutaa saada moitteita.

Artikkelin lopussa oli lyhyt viittaus niskanikamaan. Tämä olisi kaivannut lisää valoa. Pelkäänpä, että valo ei kirkastu tämän yksityiskohdan suhteen.

Jehovan todistajat haluavat totella Raamattua kaikessa, ja siellä kielletään tekemisissä oleminen erotettujen/eronneiden kanssa. Kaikki jotka haluavat palvella Jehovaa, ovat tehneet päätöksen itse, kukaan ei patista, eikä todellakaan painosta, eikä käännytä, se on jokaisen henkilökohtainen ratkaisu!
Jos ei ole valmis elämään Jumalan tahdon mukaan, joka on meille kaikella tapaa parhaaksi, sitten on erottaminen seuraava asia.
Kaikki tuntemani Jehovan todistajat ovat todella onnellisia, ja he eivät voisi kuvitellakaan elämää ilman Jehovan palvontaa.

Jokaisen oma ratkaisu miten elää. Jos joku haluaa erota järjestöstä, se on mahdollista, ketään ei myöskään käännytetä eikä patisteta!

Juu kyllä jehovan todistajaksi tuleminen edellyttää omaa aktiivisuutta, siinä mielessä kukaan ei voi pakottaa. Noiden alaikäisten osalta en ole ihan niin varma että tuleeko päätös halusta miellyttää vanhempia ja perheitä vai oikeista lähtökohdista. Omalta osaltani voin todeta että oma päätökseni aikoinaan perustui siihen että halusin ilahduttaa muita eikä siitä että oikeasti halusin todistajaksi. Mutta se on siis minun esimerkkini. Peli olisi reilumpaa jos alaikäiset eivät voisi käydä kasteella vaikka kuinka syyhyttäisi. Mutta se ei nyt liity tuohon Petran caseen mitenkään, oli vaan pakko saada systeemistä.

Asia joka usein nostetaan esiin on tämä karttamiskäytäntö, eli mitä tapahtuu niille jotka on erotettu tai eronneet toiminnasta. Tässä on todistajienkin hyvä ymmärtää että suurin osa suomalaisista ainakin elää jonkinlaisen vesitetyn Kalvinistisluterilaisen arvo- ja käyttäytymismallin mukaan. Jos joku haluaa lähteä luterilaisesta kirkosta tai vaikka ortodoksisesta tai katolisesta niin karttaminen ei ole ensimmäisiä asioita mitä tapahtuu. Et voi osallistua kirkon sakramentteihin mutta yksityiselämän puolella ei kirkko yleensä kehota hylkäämään omaisia, sukulaisia tai ystäviä. Tämä on se enemmistön näkemys uskonnonvapaudesta ja kun siitä poiketaan niin lokaa tulee vastaan aivan varmasti.

Missään nimessä jehovantodistajat eivät ole ainutlaatuisia karttamisessaan, keskiajalla katolinen kirkko poltti kerettiläiset, sitten oli helppo karttaa. Amissit ovat yhtä tunnettuja karttamisestaan kuin jehovantodistajat, perusteet ja periaatteet ovat hyvin pitkälle samankaltaisia. Ja muitakin ryhmiä löytyy samankaltaisilla perusteilla.

Kysymys kuuluu (tähän ei tietenkään ole vastausta) kuinka moni todistajien toiminnassa mukana oleva ei ole sitä "vapaaehtoisesti". Eli heiluu mukana jottei menettäisi kontaktia läheisiinsä ja ainoaan tuntemaansa sosiaaliseen ryhmään. Siitä karttamisen painottamisesta ja jatkuvasta muistuttamisesta nyt vain syntyy väkisin ajatus että sitä käytetään painostuskeinona pitää ne mädemmätkin hedelmät ryhmän keskuudessa. Ja tämä ei siis ole enemmistön yleisen uskonnonvapauskäsityksen mukaista.

Entisessä Neuvostoliitossa enemmistön mielestä ei ollut oikein haluta lähteä pois tuosta ihanteiden maasta. Sen takia niitä jotka tällaisen halun olivat kehittäneet saatiin vainota vapaasti ja kansa oli mielissään. Jos he olisivat nähneet asian toisin, eli totta ihmeessä jokainen saa valita onko täällä meidän kanssa vai ei, niin olisi ennemmin tai myöhemmin syntynyt vallankumous mikäli olisi ihmisiä estelty ja vainottu sen takia. Ihan vain esimerkkinä tuosta enemmistöajattelusta.

Kyseistä asiaa ja tapahtunutta lainkaan väheksymättä, mutta sitä myöskään maalaamatta yleistykseksi.

Poikkeuksellisen kimurantti ja varsin erkoinen tilanne kaiken kaikkiaan jo alusta - ensi metreiltä alkaen. Heräsi useita avoimeksi jääneitä kysymyksiä, joita artikkeli ei tuonut esille.

Kyseinen mies oli erotettu Jehovan todistajien srk:sta nimenoamaan hänen agressiivisuutensa ja alkoholin väärinkäyön vuoksi. Miksi nuori nainen ylipäätään lähtee suhteeseen sellaisena tunnettuun henkilöön, olkoon miehen uskonnollisuuteen liittyvä statuks sitten mikä tahansa, ateisti, entinen todistaja tai entinen helluntalainen jne. ?

Ilmeisesti mies oli parishteen perustamisen ja sen koko keston ajan erotettuna ja "uskollinen" käytökselleen juuri minkä vuoksi oli ja pysyikin erotettuna (?).

Eli _ei Jehovan todistaja_ alkaa seurustella alkoholiongelmaisen ja väkivaltaisen _Jt-srk:sta erotetun ei todistajan_ kanssa.

Miehen perheen kannustamana nuori nainen lopulta liittyy todistajiin menemällä kasteelle miehen ollessa edelleen erotettu (?). Ehkä miehen vanhemmat kuvittelivat naivisti, että fiksu nainen voisi muutta poikansa törkeän käytöksen ja mahdollisesti saada tämän palaamaan ruotuun seurakuntatasollakin.

Avioituiko nainen ennen todistajaksi kastamistaan vai sen jälkeen? Järjestön piirissä ei katsota hyvällä eikä ole hengellisesti sallita avioitua ei todistajan kanssa ja vielä vähempi erotetun kanssa. Mikäli vaikkapa Jt mies avioituu ei todistajan kanssa, niin hän menettää mahdolliset vastuuehtävänsä srk:ssa.

Tokihan srk:ssa on oltu tietoisia ko. henkilön törkeästä käytöksestä ja juuri siksi hänet on aikoinaan erotettukin ja tuon käytöksen jatkumisen vuoksi ei ole otettu takaisinkaan.

Missä suhteen vaiheessa nuori nainen alkoi osallistua kokouksiin? Mahtoiko kukaan srk:n vastuuhenkilöistä suhteen alkuvaiheessa ja nuoren naisen ensimmäisiä kertoja kokouksiin tullessa varoittaa ko. suhteen riskeistä, sillä hän itse ei ilmeisemminkään niitä joko nähnyt tai ottanut lainkaan vakavasti huomioon. Toisaalta toisten yksityisiin suhteiiin ei voida suoraan puuttua sillä kyseessä oli itse asiassa jo erotettu ja toisena osapuolena ei todistaja. Hanakala tilanne kaiken kaikkiaan. Toisaalta jokainen on itse vatuussa parisuhdevalinnoistaan.

Mainittu vanhinten paimennuskäynnin reaktio on valitettava jo inhimillisesti, oikudenmukaisuuden kannalta, sekä tunnetasollakin ( joskaan artikkeli ei siitä kerro kuin osan, mistä ja miten sen aikana keskusteltiin? ). Yksi ensimmäinen asia olisi ollut olla lainkaan väheksymättä tilannetta ja osoittaa tukea moraalisesti tuomitsemalla miehen törkä ja ihmisarvoa alentava toiminta ja muutenkin pyrkiä osittamaan tukea. Toisaalta eivät ulkopuliset voi paljoa tehdä toisen väkivaltaisen liiton suhteen, paitsi ehkä neuvoa jo henkilön oman turvallisuutensa vuoksi muuttamaan erilleen ja olla saatavilla jos tilanne edellytää tarjoten hätämajoitusta jne. Hyvin vaikea tilanne.

Noin vakavan törkeä kohtelu, henkinen ja fyysinen väkivalta olisi ehdottomasti pitänyt saattaa viranomaisten tietoon ja tästä nuori nainen on ollut itse vastuussa, vaikka se on ymmärrettävästi erityisen vaikea askel ottaa. Tähän hänelle olisi pitänyt tarjota moraalista tukea.

Tilanteen sitten "kruunasi" hylkääminen ja karttaminen hänen todistajista eroamisensa vuoksi. Ne kuulut ehdolliset ystävyyssuhteet. Oli siellä ollut alkuun edes kaksi jotka olivat kantaneet huolta, mutte Järjestön direktiivi, karta tai tulet kartetuksi sai heistäkin yliotteen.

Jehovan todistajat ovat saatanasta

Huh, raskasta lukea näitä kommentteja.... :/
Petran aviomies oli erotettuna, kun he tapasivat. Petra alkoi käydä kokouksissa ja samoin mies. Mies otettiin takaisin seurakuntaan ja samoin Petra kävi kasteella. Kasteen jälkeen heidät vihittiin ja molemmat olivat jehovan todistajia.

Miksi nainen ei uskalla lähteä väkivaltaisesta suhteesta?
Pelon vuoksi! Usein väkivallantekijä uhkaa kaikella mahdollisella, ettei uhri lähtisi. Samoin uhrin itsetunto on niin murennettu, että lähtö tuntuu mahdottomalta.
Tähän päälle sitten vielä uskonto, joka nostaa miehen naisen yläpuolelle perheen pääksi, jota pitää totella kaikessa! :(
Lisäksi asiassa painaa jehovan todistajia "hyvä" maine eli kulissi, jota tulee pitää yllä. Viranomaisille ja lääkäreille (mielenterveys) ei liiemmin mainosteta, että ollaan todistajia.