ei sitten olekaan niin ihmeellinen:
http://www.avaruus.fi/index.php?id=4207
Reilussa vuodessa löytynyt jo 46 elämänvyöhykkeellä sijaitsevaa planeettakandidaattia. Eikä planeettamme poikkea myöskään kooltaan: Maan kokoluokkaa olevia planeettakandidaatteja on löytynyt kaikkiaan 246 kpl.
http://www.avaruus.fi/index.php?id=4207
Reilussa vuodessa löytynyt jo 46 elämänvyöhykkeellä sijaitsevaa planeettakandidaattia. Eikä planeettamme poikkea myöskään kooltaan: Maan kokoluokkaa olevia planeettakandidaatteja on löytynyt kaikkiaan 246 kpl.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Milloin arvelet löytyvän ensimmäiset merkit elämästä muualla? Itse veikkaan että 2020-luvulla jahka teleskooppitekniikka vielä hiukan kehittyy. Nyt kun tiedetää, että planeettoja on joka puolella, tuntuu entistä oudommalta ajatella että olisimme yksin.
Kehittynyttä elämää saa hakea, mutta mikorbielämää löytyy omasta aurinkokunnastamme jos hyvin käy. mars, osa jupiterin ja saturnuksen kuista ovat hyviä ehdokkaita
Olen samaa mieltä. Kunhan ihminen pääsee Marsiin, niin veikkaan, että sieltä löydetään ainakin jälkiä mikrobielämästä, jos ei itse elämää. Samoin nuo kuut ovat varteenotettavia ehdokkaita mikrobitasoisen elämän löytymiselle.
Ja siinä isketään taas yksi naula mm. kreationistien arkkuun
Eiköhän "tutkimattomat ovat herran tiet" -osastolta löydy uudenkarheita arkkuja, kunhan ensin on vänkytetty selitysten erehdys- ja väärennösosasto kuiviin.
Veikkaan että mikroopielämän löytymiselle löytyy sellainenkin selitys että siinäs näette, muualle jumala loi vain pasilleja, mutta tänne maahan Oman Kuvansa.
Onhan noita ufoja ja alieneita ollut, ja on edelleen. Raamatussakin näistä puhutaan, ja muinaisia mainintoja ja jopa piirrustuksiakin niistä löytyy lukuisista eri paikoista.
Tästä on hyvä arkeologimme Giorgio A. Tsoukalos antanut myös vahvan todistuksen. Hänhän on tutkinut näitä oikein urakalla.
Kiitos hyvästä linkistä. Kohtuullisella etsinnällä löytyi lisätieto, että maankaltaisista kymmenen oli elämänvyöhykkeellä. Toki muunkaltaisillakin voi olla maankaltaisia kuita, jotka eivät nykykonstein vielä näy.
Tilanne elää vielä ajan, eikä hakukonsteissa ole vielä viimeiset pelissä.
Maan elämän eräs edellytyksistä on kuu.
Jotta maapallon pysyisi samassa kaltevuuskulmassa kuin sen pyörimisakseli nyt on, sen vakauden takaa kuun olemassaolo. Ja lisäksi kuulla sattuu olemaan oikea kokosuhde maahan verrattuna.
Muiden aurinkokuntiemme planeettojen ratojen kaltevuudet ovat koko ajan muutoksessa koska kaikilla ei ole kuuta tai niiden koot eivät ole sopivassa suhteessa planeettaan.
Maan pyörimisakselin kaltevuus on yksi elämän tarvitsema edellytys.
Jaa miksikö?
Siksi, että ne eliöt, jotka ovat sopeutuneita joihinkin oloihin, kärsisivät radan epävakauden muuttavasta vaikutuksesta ilmastoon.
>>Maan elämän eräs edellytyksistä on kuu.
Ei välttämättä. Mutta elämä olisi todennäköisesti erilaista. Tietessä on tästä erilaisia näkemyksiä.
http://www.astrobio.net/index.php?option=com_retrospection&task=detail&id=2507
http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=moon-life-tides
http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=moon-life-tides&page=2
http://www.newscientist.com/article/dn4786-no-moon-no-life-on-earth-suggests-theory.html
"Mutta elämä olisi todennäköisesti erilaista. Tietessä on tästä erilaisia näkemyksiä."
Evokki antaa piloillaan kreavastauksen (ennen kuin oikeat kreat ehtivät!): tieteessä ei siis osata päättää! Sanotaan vain että todennäköisesti! Tämä todistaa evo-opin virheelliseksi!
Tuskin nyt ihan noinkaan:
"Maan pyörimisakselin kaltevuus on yksi elämän tarvitsema edellytys."
Oikeastaan nykyisen maaelämän edellytys on kaltevuuden vakaus, jota Kuun uskotaan auttavan. Jos kaltevuus olisi muu kuin nyt, elämä olisi sopeutunut siihen ja selviytyisi kyllä.
Vaihtelevaankin kaltevuuteen jokin elämä pystyisi todennäköisesti sopeutumaan. Kohtahan (muutamassa vuosikymmenessä) tuo luultavasti nähdään.
Jaa onko se vaehtumassa johki?
Ei sentään, vähän vain vipattaa niinkuin ennenkin.
Tarkoitin, että paremmilla teleskoopeilla katsellen saattaa löytyä elämää joltakin ihan kuuttomalta eksoplaneetalta.
Menee jo vähän aiheen ohi, mutta sattuisitko tietämään onko planeetan koon ja kuiden koon ja lukumäärän välille mahdollista laskea korrelaatio vai pitääkö odottaa parempia teleskooppeja joilla nähdään pieniäkin eksokuita?
Jaa sitähän minäkin. Magneettinapojen vaihtumisen alku(mikä on kohta käsillä) olisi mukava todistaa, sitä ei joka jätkä koe. kompassit ruppeee vipattaa siperiaan
Eksokuita en muista vielä löydetyn yhtään. Parempia teleskooppeja tarvitaan tai oikeastaan pitkäkantainterferometrejä.
On se senverran hidas ilmiö, että täytyy luottaa dokumentteihin tai isovanhempien horinoihin. Välillä saattaa olla vaihe, että napoja on kaksi paria.
Eikös sen pitäisi kestää ihmismitassa hyvin pitkän ajan ja vielä niin ettei tavallinen sukankuluttaja sitä edes huomaa?
Tarkoitus olikin vain nähdä se kun se kiepsahtaa pois pohjoisesta, sitten sen vauhti hidastuu hitosti. Ja onhan minulla arviolta reilut 60 vuotta elinaikaa jos hyvin käy.
Elikkäs siis eläisin vielä silloin kun tiede ilmoittaa että nyt se alkoi tapahtua
Olen lukenut kauan sitten arvailun, että noin vuosituhannen; havaintotietoahan asiasta ei ole. Merkkejä on siitä, että se tapahtuu vähittäin ("vaeltava napa"). Eihän kompassi tarkkaan ottaen nytkään osoita pohjoiseen eikä joka paikassa ihan samaankaan suuntaan.
Joka paikassa näytämme olevan mukana toisessakin aika harvinaisessa luonnonilmiössä jääkauden lisäksi. Ei ihan poista pettymystäni, kun alkaa näyttää, että vuosisatani kolme oman linnunradan keskimääräistä supernovaa ovat joko peruutettuina tai piilossa. Ja peeveli vieköön parin aikaisemmankin vuosisadan jopa ainoa.
"Olen lukenut kauan sitten arvailun, että noin vuosituhannen; havaintotietoahan asiasta ei ole."
Wikipediassa kerrotaan näin:
"Vaihdoksen aiheuttavaa mekanismia ei tunneta kunnolla, mutta vaihdos ei ole äkillinen vaan kestää arviolta 1 000 vuodesta 8 000 vuoteen. Napaisuuskäännöksen aikana Maan magneettikentässä saattaa olla useampia napoja."
joulukuun lopulla tänä vuonna taisi tapahtua historiallisen ajan harvinaisin tapahtuma, kun osumme galaksun ekvaattorin tasolle ja painelemme sen."alapuolelle". korjatkaa jos olen mettässä, kunhan luin jostaki
Jos paljain silmin näkymättömät asiat lasketaan mukaan, ei taida olla ihan helppo noteerata historiallisen ajan harvinaisinta tapahtumaa. Hyvän kandidaatin toki esitit.
Mutta maan kaltevuuskulma/akselin suunta/radan muotohan vaihtelee? Hitaasti, mutta kuitenkin. Ja tokihan se vaikuttaa esim. säteilyolosuhteisiin--> ilmastoon--> lajien selviytymiseen.
Toden totta.
Näyttää vahvasti siltä, että nykyisin meneilään olevan jääkauden välisulamiset (interglasiaalit), joista yhden aikana elelemme, aiheutuvat Maan rataliikkeen vaihteluista, Niitä yhdessä noin 2 miljoonan viime vuoden aikana pidetään eräänä valintapaineen osana nykyihmisen kehitykselle.
Elämä on osoittautunut maapallollakin niin sitkeäksi ettei kuitten merkitys välttämättä ole niin suuri. Toki "kehittyneempi" elämä hyötyy kuiden vakauttavasta vaikutuksesta. Teleskooppien ja muiden havaintomenetelmien kehittyessä elämän löytyminen muualta on vain ajan kysymys. Sitten meidän on pakko luopua tästä valitettavan itsekkäästä näkemyksestä "luomakunnan herrana".
>Sitten meidän on pakko luopua tästä valitettavan itsekkäästä näkemyksestä "luomakunnan herrana".
Riippuu vähän siitä mitä "meillä" tarkoitetaan...;)
Ja mitä luomakunnalla. Tiikerien herra ei ole samalla balteerien herra.
Siis bakteerien.
Viestini oli suunnattu tietysti kretuille. Kaikki muuthan tuosta näkemyksestä ovat luopuneet jo aikoja sitten. Vai mitä ?
Niin mitä ja mistä?