Miksi mennä naimisiin enää nykyaikana?

Jos sinulla on aikaa, kelaappa näitä palstoja taaksepäin. Saat huomata että tämä sama, iänkaiken vanha kysymys on jauhettu niin moneen kertaan että tuskinpa siihen on enää mitään lisättävää mita ei olla jo miljoonaan kertaan puitu.

Just wondering:

Onneksi on paljon naisia (ja miehiä), joiden ei tarvitse "varastaa" eurojasi. Tuskin he edes haluaisivat rahaa mieheltä, joka ajattelee noin avioliitosta, naisista ja lapsista.

Älä mene se on niin yksinkertaista, ja jos kumminkin joskus vanhana menet, niin on olemassa avioehto, jolloin sinä saat eron sattuessa pitää eurosi, ja myös varakas vaimosi saa pitää oman mammonansa.

Ajatusleikki: sinulla on tytär 20-25 v. Hän purkaa sinulle sydäntään: Matti ei kosi minua, ei suostu naimisiin. Yhdessä on oltu jo monta vuotta, avoliitossakin, mutta hän ei ymmärrä mistä puhun kun sanon toivovani kosintaa. En voi ajatellakaan lasten saamista hänen kanssaan, jos hän ei halua sitoutua minuun edes maistraattivihkimisen verran. Totta puhuen, olen aina vähän surumielinen ystävieni häävieraana, he saivat prinsessapäivänsä ja toisensa alttarilla, minä en kelpaa samaan.

Miten perustelisit surulliselle nuorelle naiselle, että ei kannata mennä naimisiin?
Tiedätkö mitä tarkoittaa termi arvot? Ei ollut synonyymi rahalle, voin vihjata..

Olen nii-in sammaa mieltä; parisuhe on p-ä. Jos "prinsessapäivä" on joku arvo eikä immeinen pysty sitoutumaan ilman papin tai tuomarin amenta, niin heikosti menee, etten sanoisi; köyhästi.

"Katson asiaa miehen näkökulmasta. Mitä ideaa on mennä enää naimisiin?"

1) tapakulttuuri

2) Avioliitossa saa tehtyä avioehdon, avoliitossa ei.

"Mahdolliset muksutkin voi adoptoida"

Ei se ole oma, eli ei ole sama asia.

"Niin moni kuitenkin pettää nykyään ja se "oma" lapsi onkin todellisuudessa jonkin toisen miehen jälkeläinen."

Jos sulle passaa adoptiolapsikin, niin ei kait sillä ole väliä tuleeko se adoption vai kenties jotain muuta kautta? Itselle on tärkeää että lapsi on oikeasti oma.

(ennenkuin sanot ettei oma poikani välttämättä ole oma, niin kyllä se on niin varmasti kuin voi olla, koska asian voi todeta helposti vertaamalla poikani valokuvia minun sekä minun isäni kuviin)

"Moni liitto päättyy avioeroon, enkä todellakaan halua naisen tällä tavoin "varastavan" eurojani."

Sitä varten pitää olla avioehto. Nykypäivän avoliitossa ne rahat menevät samalla tavalla kuin aviossakin ilman ehtoa.

Ei kannatakaan koska juttusi perusteella et ainakaan rakasta naistasi.

On satoja tapoja kuten avioehto varmistaa oma omaisuuden säilyminen. Mutta siis et usko että omille dna lla varustetuille lapsillesi ei kuuluisi isän perintö jos vaikka sattuisit rahavuoren päältä kuolemaan.

Rakkauteen kuuluu toisista huolehtiminen.

On monia muitakin lakeja jotka vaan toimivat avioliiton aikana paremmin kuin
avoliiton.

Jos ei halua solmia, niin sitten ei solmi. ei se maailma siihen kaadu. Tosin tuntuu näin naisen näkökulmasta, että miehisestä näkökulmasta puuttu joku osuus. Eli se , että avioliiton solmiminen on symbolinen teko rakkauden vuoksi. Nykyään kun harva menee enää muista syistä naimisiin. se on myös eräänlainen tahdon osoitus kumppanille ettei olla suhteessa koska siihen on ajauduttu eikä poiskaan viitsi lähteä. Avioliiton solmiminen on tietoisen valinnan tekeminen sen jälkeen kun kumppani on jo tullut tutuksi ja virheet näkyville.

Arki jyrää joka suhteessa joka tapauksessa. Rahansa ja omaisuutensa voi suojata muillakin keinoin. Ja kumppani pettää jos on pettääkseen, riippumatta onko sormus sormessa vai ei. Ei se sen vähempää satu avoliitossakaan.

Avoliitoissa muuten nykyään voidaan soveltaa kohtuullistamispykälää, eli jos toinen katsoo, että on "sijoittanut" suhteeseen esim hoitamalla lapsia, siitä voidaan määrätä tasinkoa. Tiukempi omaisuuden suoja tulee avioehdosta, johon molemmat sitoutuvat.

Ei siinä sinänsä mitään järkeä ole; minulle asia oli yhdentekevä. Mutta tyttöystävälleni oli suuri merkitys sillä, että sai järjestää häät, kutsua suvun paikalle ja näyttää kaikille, että olen kuolemanvakavissani hänen suhteensa. Miksi siis olisin turhauttanut häntä kieltäytymällä tuosta seremoniasta?

Kun jo kauan ennen häitä olin sitoutunut häneen pysyvästi, minua ei liikuttanut rahojeni kohtalo. Kyllä parisuhteessa ja perheessä liikkuvat paljon isommat asiat kuin raha. Rahan keräämisen voi aina tarvittaessa aloittaa alusta, mutta kun valitaan elämänkumppania ja lasten äitiä tai isää, on parempi osua kohdalleen.

Sitä paitsi lapsillehan se omaisuus joka tapauksessa päätyy. Ei se puoliso sitä hautaan vie.

Monelle asialle elämässä ei löydy hyviä loogisia perusteita, eikä varmasti tarvitsekaan. Riittää kun tuntee ja tietää jonkun asian sopivan itselleen ja tietää, että asia edes auttaa esim. omaa hyvinvointia ja onnellisuutta.

Minusta on ihanaa olla naimissa. Olen ollut vuodesta 1983 avioliitossa ja sekä mieheni ja minä koemme, että päätös mennä naimisiin oli paras ratkaisumme tähän mennessä. Me olemme pari ja panostamme parisuhteeseemme , emme ehkä perinteisesti ja suositusten mukaisesti vaan olemme sitoutuneet toisiimme ja haluamme elää elämämme toistenne kanssa myös vaikeina aikoina.

Ei parisuhteemme varmasti eroa muista millään tavalla, ehkä kuitenkin jonkin verran sitoutumisen tason kohdalla. Toisaalta meistä on mukavaa ja tärkeää, että muutkin tietävät meidän sitoutuksestamme eli olemme julkisesti luvanneet toisiamme rakastaa. Taloudellisia seikkoja emme ole avioliiton kannalta koskaan ajatelleet meille tämä liitto on enemmän kultturellinen toimi ja toisaalta meille tärkeä tapa. Oli ihanaa juhlistaa hopeahääpäivää. Ja odotamme innolla yhteistä vanhuutta...

En tiedä,
en ole koskaan ollut naimisissa, en halua sitoutua.
Asun yhdessä miehen kanssa, meillä on kaksi aikuista lasta.
Nyt koen olevani taas vapaa...

Jos lapset on sinun, ei niitä pidä adoptoida. Jos eivät ole niitä ei pidä tunnustaa omiksi. Mutta joo, avioliitossa aviomiehestä tulee automaattisesti isä, vaikka lapsi olisi tumma ja kikkarapäinen, vaikka äiti aviopuoliso olisivat kuinka vaaleita hyvänsä.

ÄLÄ MENE ENÄÄ NAIMISIIN ENÄÄ

Mitä mieltä on parisuhteessa ylipäätänsäkään, jos ei halua sitoutua siihen? Miten käy keskinäisen luottamuksen jos ilmoitetaan heti alussa, ettei "Halua sitoutua"?

Avioliitossa aviomiehestä ei tule automaattisesti lapsen isää. Isyys pitää tunnustaa. Esim. voi pyytää dna tutkimusta jotta isyys varmistuu. Aika jonka toimenpide vaatii lapsella ei sinä aikana ole isää, vaan vasta kun tulos varmistuu ja isä tunnustaa isyyden. Eli jos vaimo on pettänyt ja tämä käy ilmi dna testissä aviomiehen ei todellakaan tarvitse isyyttä tunnustaa.

Ainoa syy mennä naimisiin on sitten kuoleman kohdatessa matalampi perintövero. Ei kovin moraalinen syy naimisiinmenolle. Jos sitoutuu niin silloin sitoutuu eikä siihen kirkon eikä valtion siunausta tarvita.

samaa mieltä olen ja olen nainen. en aio ikinä mennä naimisiin. turha juttu, ei ole tarvetta saada muiden hyväksyntää omalle suhteelle, sitoutua voi muutenkin.

Olen 60vuotias mies avoliittoa takana kohta41vuotta .Suhteesta poika 32 v elää omaa elämää .Olen suuhteessa edelleen rakkaudesta en rahasta. Avopuolisoni varallisuus on huomattavasti suurempi kuin omani . Jos kyttäisin rahaa menisin kai naimisiin. Jos avokki löytää paremman niin lähtee lätkimään ei tartte juristeja hoitelemaan riitoja. Avoliitossa sitä eletään oikeassa suhteesa eikä orjana vankeudessa. Ollaan kimpassa kahlattu läpi vaikeitakin aikoja silti liitto on kestänyt. Toinen kun nukahtaa pois niin poika perii suoraan eikä siinä sen kummempaa .Ollaan sovittu että asunnossa asuminen jatkuu niin kaun kun pystyy ominvoimin asumaan. Kanattaa mietiä rakastaako toista rahasta vai rakkaudesta. Jos rahasta niin äkkii vihille eikä ehtoja sit vielä kovat henkivakuutukset on nappulaa kilisee kunnolla. Mutta jos rakkaudesta niin ei muuta kun kamat samaan luukkuun ja vällyn alle pussailee.

vaikka siksi että kun toinen kuolee, niin saa lesken eläkettä!! yksi hyvä syy siinä

kysyn samaa sillä nykyisin harvat pitävät sen lupauksen että rakastavat myötä ja vastoinkäymisissä. arvostan avioliittoa niin paljon ja siksi en mene naimisiin. nykyisin on niin helppo erota jos verrataan miten oli ennen, silloin nainen useimmiten ei voinut erota. on harvassa pareja jotka nykypäivänä todella rakastaa vastoinkäymisten tullessa eteen.

avioliitto on vain kahle, ei ole yhtä helppoa erota kuin avoliitossa. jos on aikansa elänyt oppii arvostaan suhdetta ilman renkaita ja luottamusta löytyy ja toisen kunniottamista, ei se ole mikään loukkaus toista kohtaan jos ei halua naimisiin. päinvastoin .
jo suhteen alkaessa nuo asiat on selvitettävä.
rahallisestikkin tulee vain riitaa eron tullessa. avoliitossa voi kuitenkin olla kummallakin oma talous ja kuitit omista ostoksista. juttuhan on tietnkin eri jos on yhteinen firma esim. tai että toinen tekee siinä työtä vaikkei omistakkaan itse firmaa. mutt normaali talouksissa ei ole siitä kyse.

taloudellisesti pystyy aika pitkälle suojaan omaa omaisuutta.
ja jos on yhteisiä lapsia niin ihan varmaan tulee rahallista riitää, oli liitto kuin liitto. yks kaks lapsi on paljon kalliimpi kun yhteisliitossa.
naisena ja 25 vuotta avoliittoa en vieläkään ole avioliiton kannalla. kaikki on kunnossa testamentti ja jopa miten halutaan hautajaisemme.

Naimisiin mennä, ollaan uskollisia ja rakastetaan.
Jos epätasa-arvoisuutta suhteessa on niin ne on selvitettävä, jollei onnistuta niin erotaaa.
Jos suhteessa on pettämistä niin silloin pettäjä tapetaan ja etsitään toinen joka on ihmisen arvoinen

Jos kyse on valtion kautta sidotusta avioliitosta niin kannattaa katsoa asiaa siltä kannalta mitä etuja tai haittoja valtio tarjoaa naimisiin menneelle parille.

Jos kyse olisi naisen ja miehen välisestä sopimuksesta, olisi tässä kyse lojaaliudesta ja siitä millaisessa arvossa pitää naisen ja miehen välistä suhdetta. Tähän ei välttämättä tarvita valtiollisia sopimuksia tai juhlallisuuksia. Tosin monet prinsessat tätä haluavat ja vaativat koska he haluavat näyttää muille ihmisille onnistuneensa elämässä jotta he kuuluisivat "hyviin ihmisiin jotka ovat onnistuneet elämässä". Eli usein kyse on yhteiskunnan kautta haetusta hyväksynnästä mikä ei liity naisen ja miehen väliseen sopimukseen vaan siihen saako nainen arvostusta ja kunniaa yhteiskunnalta tätä kautta. Kaikki naiset eivät tietenkään hae avioliiton tai häiden kautta tällaista statusta yhteiskunnalliseen asemaansa.

Ei voi mitään mutta kyllä avioliitto on osoitus valmiudesta ja halusta olla yhdessä. Moni nuori pariskunta tuttavapiiristä menneet naimisiin ja sitten lapset. Avoliittolaisilla tuntuu olevan paljon enemmän epävarmuutta ja tunteiden mukaan elämistä. Yksi mies mietti 9 vuotta uskaltaisiko ostaa yhteistä taloa avovaimon kanssa, toki kihloista tms. Ei puhettakaan. Kyllä siinä miettii onkohan ne tosissaan...

Avioliitto on tahdon asia, se kertoo tahtotilasta. Ex aina toitotti avoliiton ihanuudesta ja kirosi avioliiton. Totuus hänen sitoutumiskyvystään selvisikin myöhemmin... Aviomies oli päämäärätietoinen ja tahtoa löytyy. Ei vähemmälle kannatakaan elämäänsä uhrata.

Rakas aloittaja, epäilen että jos joskus naimisiin päädyt niin noilla periaatteilla saat vaimoksesi juurikin sen naisen joka tahtoo vain sen prinsessapäivän. Oikein mitään muuta sinulla ei ole nimittäin itselläsi tarjota. Rakkauden ja sitoutumisen puolesta minulle on aivan sama ollaanko avio- vai avoliitossa, hoidan pitkäaikaista suhdetta samoin periaattein ja samoilla fiiliksillä. Ei ole mitään tyhjää tunnetta ilmennyt vaikka rinkuloita ei sormessa aina ollutkaan. Sen sijaan en haluaisi elää minkäänlaisessa suhteessa mieheen joka lähtökohtaisesti ajattelee minun olevan varas. Ja jolle ei vielä lapsentekovaiheessa ole selvinnyt olenko luotettava vai ei, siinä määrin että vaatii dna-testiä. Vai eikö halua tunnustaa lasta ylipäänsä ollenkaan jotta lapsi ei olisi varastamassa eurojasi? Miksi kukaan haluaisi tehdä sinulle siinä tapauksessa lapsen, jumalauta mies ei huolehdi ja välitä omista perillisistäkään yli erinomaisen itsensä ja rahapussinsa?

Mitään salattavaa ei todellakaan ole, mutta koska en aio viettää elämääni ilmapiirissä jossa epäillään toista roistoksi kokoajan ja vaaditaan todistamaan päinvastaista niin ei kiitos, todellakaan. Kukaan kunnollinen nainen ei sinua mieheksesi kelpuuta joten voit huokaista helpotuksesta, ei sinua olla alttarille väkisin taluttamassa. Toivotaan että tapaat vertaisesi joka nuuskii sähköpostisi, puhelimesi, tiliotteesi ja taskusi päivittäin jotta voitte elellä ilman papin aamenta lämpimässä ja rakastavassa ilmapiirissä.

En huomannut että olisi jo sanottu paria tärkeää seikkaa. Nimittäin jos elelet avoliitossa, eikä lapsia tule, toisen kuollessa hänen omaisuutensa ja osuutensa vaikkapa yhteisestä asunnosta menee hänen sukulaisilleen. Tämän voi tietysti kiertää testamentilla, mutta se pitää muistaa purkaa tai muuttaa kun mahdollinen ero tulee. Kun on lapsia, avo-tai avioliitossa, lapset perivät aina, ei kumppani (ellei tätäkin testamentilla määrää, mutta lapsilla on aina oikeus vähintään puoleen vanhempansa omaisuudesta). Avioliitossa, toisin kuin avoliitossa, säilyy leskellä asumisoikeus yhteiseen asuntoon.

Toinen asia on, että avioliitossa ollaan elatusvelvollisia kumppaniinsa nähden. Tarkoittaa sitä että molemmat ovat velvollisia kykynsä mukaan huolehtimaan kumppaninsa tarpeista rahallisesti, mitä toki voi kiertää ja kierretäänkin usein härskisti. Voidaan kuitenkin jopa oikeusteitse määrätä toinen puoliso maksamaan toiselle vaikkapa ruokarahaa. Avoliitossa tätä ei ole.

Sen sijaan usein kun luullaan että omaisuus on yhteistä, näin ei ihan ole. Omaisuus ja mahdolliset velat ovat henkilökohtaisia. Avioliiton päättyessä, jos avioehtoa tai testamenttia ei ole, osituksen jälkeen enemmän omaisuutta omaava maksaa tasinkoa vähemmän omistavalle. Näin käy siis myös avioliiton päättyessä toisen kuolemaan, toki silloin kuollut ei hlökohtaisesti maksa, mutta ositus tehdään ja lapset perivät vanhempansa. Jos lapsia ei ole, avioliitossa puoliso perii kaiken.

Tuntuu, että avioliitosta on tullut monelle keino järjestellä omaisuutta. Ei muuta.

Vaikka avio- ja avoliitto eivät niin kamalasti esim. juridiselta kannalta enää hirveästi eroakaan toisistaan, niin vielä on yksi pieni jäänne wanhoilta ajoilta, jota ei avoliitossa voi saada: ´titteliä´ ROUVA.

Vaikka nainen olisi ollut avoliitossa kymmeniäkin vuosia ja ikää alkaisi kertyä, tulee hän aina olemaan NEITI. Vain naimisiin mennyt nainen on rouva ja vaikka ero joskus tulisikin, kantaa hän rouva nimitystä koko loppuelämänsä. Naimattoman naisen on erittäin mautonta käyttää itsestänsä nimitystä rouva, samoin tietysti myös naimisissa olevan naisen nimitystä neiti.

Poikkeustilanteitakin toki on. Esimerkiksi naispuolista tasavallan presidenttiä kutsutaan aina rouvaksi, vaikkei tämä olisikaan naimisissa. Jos mennään arkipäivän etikettiin, niin puhuteltaessa vierasta naispuolista henkilöä nuorempien tulisi kutsua vanhempia naisia rouviksi ja vanhempien naisten nuoria naisia neideiksi. Lisäksi Suomen kieleen on vakiintunut käsitteitä (kuten naapurin rouva, kassaneiti...), joita ei muuteta, vaikka oikea titteli olisikin toinen.

Joillekin naisille rouva-tittelin käyttäminen on todella tärkeää, joillekin se on yhdentekevää. ´Titteli´ on ehkä nykyään liian vahva sana, mutta ennen naimisiinmeno oli pienenmuotoinen arvonnousu yhteiskunnallisessa hierarkiassa.

MIKSI MENNÄ NAIMISIIN?

1. Naimisiinmeno on julkinen ja suuri rakkaudenosoitus.
2. Naimisiinmeno on asia, josta useat haaveilevat jo pikkulapsesta asti.
3. Oma hääpäivä on monille suurin ja tärkein päivä elämässä. Sitä eivät juhli vain hääpari, vaan myös vieraat.
4. Elämässä ei juhlita kuin harvoin, ja naimisiinmeno on hyvä syy juhlia.
5. Naimisiinmeno antaa joillekin (esim. lestadiolaisille) luvan harrastaa seksiä ja hankkia lapsia.
6. Sinulla on halutessasi oikeus ottaa rakastamasi henkilön sukunimi kun menet naimisiin.
7. Hääpäivänä nainen on usein kauneimmillaan ja mies komeimmillaan.
9. Voitte hankkia vihkisormukset, jotka kertovat ulkopuolisille, että olette varattuja.
10. Vieraat antavat hääparille lahjoja tai rahaa.
11. Häät ovat oiva tilaisuus nähdä pitkästä aikaa myös niitä sukulaisia ja ystäviä, jotka asuvat kauempana ja joita näet vain harvoin.
12. Juhlien suunnittelemisesta kiinnostuneiden unelmapäivä. Hääpari voi suunnitella päivästään ihan sellaisen kuin itse haluaa, ohjelmanumeroilla tai ilman, pienet tai isot häät jne.
13. Ette ole enää tyttö- ja poikaystävä vaain mies ja vaimo.

Noista syistä vain numerot 5 ja 13 ovat oikeita syitä.
Mene hyvä lapsi ja googleta avioliiton juridiset vaikutukset.

Avioliitto on juridinen sopimus, jolla on oikeusvaikutuksia.

Ei kenenkään ole pakko mennä naimisiin. Ei tarvitsisi kuin etsiä sellainen ihminen joka ei myöskään halua naimisiin. Jostain syystä kuitenkin miehissä on paljon sellaisia jotka eivät halua sitä eivätkä tätä, mutta kun vastaan tulee nainen joka hyväksyy ehdot mukisematta ja on niihin hyvin tyytyväinen niin mies muuttaa mieltänsä. Ainainen vikinä joka asiasta taida olla muuta kuin harhaista kuvitelmaa ja sen ylläpitoa itsestä valtakunnan saaliina jota jokainen nainen yrittää ikävästi kahlita. Menepä tällaiselle ehdottelemaan vähän vapaampaa yhdessäoloa niin tulee miehellekin kiire naimisiin, saman katon alle jne mikä nyt ikinä olikaan ongelmana.

Ajatteletko vain itseäsi, ehkä sinä tienaat, mutta tienaako kumppanisi? Ehkä hänelle olisi apua leskenläkkeestä? Tee avuoehto niin avioeron sattuessa sun ei tarvitse antaa eurojasi. Eikä se varastamista ole, jos niihin on avio-oikeus? Ja nainen voi olla varakkaampi kuin mies, joten naisnäkökulmastakin asiaa voi katsoa samalla tavalla...

Miksi ihmiset menevät esim. "kihloihin"? Tarkoitan sillain, että laittavat sormuksen vasempaan nimettömään sopimatta naimisiin menosta ja niin, että ei ole aikomusta mennä koskaan naimisiin? Mitä ideaa siitä on? Ei ainakaan mitään taloudellista hyötyä? Vielä vähemmän niitä hyötyjä on kun naimisiin menossa? Silti jotkut haluavat niin tehdä.

Miksi mennä avoliittoonkaan, moni avoliittokin päättyy eroon?

Mulle se avioliitto on jonkinlainen "sinetti" meidän liitolle, rakkauden osoitus (rakkautat voi osoittaa eri tavoin, miksi ei näin?). Koko perheellä on yhteinen sukunimi. Ja itse ainakin yritän enemmän pysyä yhdessä, jos olen avioliitossa kuin avoliitossa. Uskon myös mieheni olevan minuun sitoutuneempi. Minusta se on vakavampi sitoutuminen. Ajattelen vanhanaikaisesti (?), että menen vain kerran naimisiin.

En näe mitään haittaakaan avioitumisesta. Mutta mikään pakkohan naimisiin ei ole mennä jos ei tahdo.

Puoliso ei saa ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttaa kiinteää omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina.

Ja onhan näitä muitakin, avioerossa on esim. harkinta-aika. Elatusvelvollisuus ym.

Katso avioliittolaista.

Tämä keskustelu kertoo jälleen sen valitettavan tosiasian, että isolla joukolla ihmisiä on ainoat tietolähteet ilta- ja juorulehdet. Joku on sanonut hyvin, että rakkaus- ja talousasioita ei pidä sotkea keskenään. Avioliitto on juridinen sopimus, jolla ei ole virallisesti mitään tekemistä rakkauden kanssa. Romanttisia piirteitä on ympätty siihen ympäristön painostuksesta. Itse avioLIITTO voidaan sopia hyvinkin arkisesti. Alkuperäinen kysymys, miksi menisin avioliittoon, on hyvinkin henkilöstä kiinni, ja merkitys voi valjeta yllättävästikin ja viiveellä. Yhdellä paperilla, eli avioliittoon menemällä voidaan korvata monta muuta paperia, se on siis helppo tapa hoitaa asioita!

Ihmisillä on eri syitä. Juridiset syyt varmaan on aika selkeät ja laki on kaikille sama. Mutta muut syyt voi vaihdella.

Ei se oo koskaan ollu pakollinen, ennen oli ero vaikeempi, ei saanu erota, musta tyhmä, ite en oo koskaan ollu naimisissa, enkä ainaka mielellään menis koskaan.