Tiede vs Uskonto

'....ei voi palvella kahta herraa kruunua ja jumalaa...' (Anti.Chr.)

Antakaa keisarille mikä keisarin on, ja Jumalalle mikä Jumalan on (se on vähän pakko maksella esim. veroja, mutta saa kai samalla diggailla Jumalaakin - ?). Lähde: Jeesus (vai pitääkö tällä palstalla käyttää termiä "satulähde?)

Kuka puhuikaan kahden regimentin opista.... ?

Niin pelastautua julman tyrannijumalan Jahven asettamasta kidutusrangaistuksesta!!

"Ja uskontojen piirissä voisi kuvitella harmiteltavan, kun ihmiset eivät enään ota todesta ihan mitä tahansa."

Luuletko että uskikset ottavat kaiken todesta? Vai mitä oikeen yrität sanoa?

7834yhrhgt kirjoitti:

"Ja uskontojen piirissä voisi kuvitella harmiteltavan, kun ihmiset eivät enään ota todesta ihan mitä tahansa."

Luuletko että uskikset ottavat kaiken todesta? Vai mitä oikeen yrität sanoa?

Lue lisää

"Luuletko että uskikset ottavat kaiken todesta?"

En luule. Jos esimerkiksi uskoo Jumalan luoneen maapallon biodiversiteetin, ei välttämättä pysty ottamaan todesta ajatusta, että elämä olisi syntynyt luonnollisella tavalla ilman jumalallista taikatemppua.

"Vai mitä oikeen yrität sanoa?"

Kun ihmiset eivät enään kykene pitämään totena esimerkiksi tarinoita puhuvasta käärmeestä, vedenpaisumuksesta, kristuksen ihmeteoista ja ylösnousemuksesta, taivaasta, helvetistä, pelastuksesta, rukousten toimivuudesta yms., heistä on vaikea leipoa kunnon uskovaisia. Kirkon jäsenten uskovaisuusaste heikkenee ja kirkon jättää yhä useampi nuori aikuinen. Tuon kehityksen seuraksena kirkon asema heikkenee.

Hyvä, että tieteellä on jarrut. Tiede ajaisi itsensä muuten umpikujaan.

"Vastoin yleistä oletusta moderni kokeellinen luonnontiede ei syntynyt maallistuneen naturalistisen tiedekäsityksen vaan kristillisen luomiskäsityksen pohjalta, jota keskiajan teologia oli kehittänyt älyllisesti täsmälliseen muotoon. "http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194706687147/artikkeli/puheenaihe teologia on osa tiedetta .html

liirumlaarum hupskei kirjoitti:

"Vastoin yleistä oletusta moderni kokeellinen luonnontiede ei syntynyt maallistuneen naturalistisen tiedekäsityksen vaan kristillisen luomiskäsityksen pohjalta, jota keskiajan teologia oli kehittänyt älyllisesti täsmälliseen muotoon. "http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194706687147/artikkeli/puheenaihe teologia on osa tiedetta .html

Lue lisää

Puhut valheita, tiede kehittyi kristillisestä luomiskäsityksestä huolimatta. On totta että jumala piti mainita tutkimushypoteeseissa jos mieli välttyä kidutukselta.

Laplace niminen matemaatikko vastasi miksi hän ei maininnut Jumalaa tutkielmassa, että "en tarvinnut sitä otaksumaa tutkielmassani".

Ohho, sittenhän niillä on aikamoista poweria - ? Onko Buddhalaisuus pahasta?

"Kerrohan miksi e?"

Laplacen teorioihin ei vaikuta se onko Jumala olemassa.

"Tämänpäivän tieteellinen tieto kun jo muuttuu huomenna ja näin se tämänpäivän tieto onkin koko ajan ollut valhetta."

"Valhe" ei vain useinkaan ole valhe vaan kysessä on tiedon kumuloituminen.

Esimerkiksi maakeskeinen ja aurinkokeskeinen maailmankuva eivät ole toisensa poissulkevia, edellinen oli aivan järkeenkäypä ajatus sen ajan tiedoilla ja havaintovälineillä (silmillä) jolloin se aikaan saatiin ja täydentyi aurinkokeskeiseksi myöhemmin tiedon lisääntyessä ja havaintovälineiden kehittyessä. Kyseessä eivät ole siis varsinaisesti kaksi toisensa kumoavaa näkemystä vaan kaksi eri aikakausille sijoittuvaa näkemystä joista toinen johti toiseen.

Eli maakeskeinenkin malli oli monessa, hyvin monessa asiassa aivan oikeilla jäljillä vaikka ei nyt oikeaan osunutkaan.

Näin tiede yleensä kehittyy, eikä ole rinnastettavissa uskoon jossa koetaan omattavan totuus joka on täydellinen selitysmalli ja ei koskaan muutu.

Uskonnot tarjoavat valmiita ja uskonvaraisia selitysmalleja tuntemattomille asioille, tiede pyrkii taas etsimään tuntemattomille asioille selityksiä, välillä haparoiden, välillä suurten oivallusten kautta ja välillä suuremmin tai pienemmin askelin mutta sillä on selkeä mekanismi: hyödyntää jo olemassaolevaa tietoa uuden tiedon tuottamiseksi.

Pyhäkirjafundamentalistit, uskonnosta riippumatta taas perustavat usein näkemyksensä vuosituhansia vanhoihin, kiveen hakattuihin uskomuksiin joita väitetään totuudeksi.

Kysymys ei ole mikään väite, vaan tulevaisuuden skenaario mitä tulee ja mitä pitääkin tapahtua. Dikduk et varmaankaan nyt ihan tajua kuinka paljon pahaa tapahtuu Suomessakin. Kysymys on Suomessakin ihan oikeasti elävistä ihmisistä jotka kärsivät ja toiset aiheuttavat kärsimystä. Eihän tällaisella ole mitenkään lupaa saada jatkua ? Jumala tarkoitti että ihmiset elää sillätavalla ettei aiheuteta yhtään ainutta kärsimystä eikä edes mielipahaa. Jos haluat mikroesimerkin vaikka mielipahan aiheuttamisesta, niin kuunteles vaikka kansanedustajien tapaa viestiä eduskunnassa toisilleen - ei siinä sitä lähimmäistä mitenkään etusijalle aseteta :))

Aivan, tiedehän ei olisi mahdollista ilman uskoa.

Tiede ja usko ei ole vastakkaisia, vaan ateismi ja teismi.

samoilla linjoilla kirjoitti:

Aivan, tiedehän ei olisi mahdollista ilman uskoa.

Tiede ja usko ei ole vastakkaisia, vaan ateismi ja teismi.

Tiede pärjää aivan mainiosti ilman uskontoa.

... kirjoitti:

Tiede pärjää aivan mainiosti ilman uskontoa.

Ilman uskontoa kyllä, mutta usko on vältämätöntä tieteenteossa. Ajatteleppa liikennevaloissa olemista. Mistä tiedät, ilman näkemistä, että punainen valo palaa vastapuolen autoilijalle, ellet uskon avulla.

uskoa pitää olla kirjoitti:

Ilman uskontoa kyllä, mutta usko on vältämätöntä tieteenteossa. Ajatteleppa liikennevaloissa olemista. Mistä tiedät, ilman näkemistä, että punainen valo palaa vastapuolen autoilijalle, ellet uskon avulla.

Lue lisää

Sen, että uskot tuollaiseen on eri asia uskoa johonkin asiaan mistä ei ole mitään todisteita.

... kirjoitti:

Sen, että uskot tuollaiseen on eri asia uskoa johonkin asiaan mistä ei ole mitään todisteita.

Mitä todisteista meillä on siitä, että punainen valo, jota emme näe, palaa liikennevaloissa?

"hän on vain koettavissa"

Aluksi hienoa pohdintaa, mutta viimeiseksi tuli tämä lopetus. Miten voit esim. henkilölle, joka ei tunne raamattua ja sen historiaa sanoa todistaa hänelle Jumalasta:: Jumala on vain koettavissa. Tämä on vähän kuin poliitikon ajattelua, kaikki käy kun asiaa käännetään ja väännetään tarpeeksi kauan ja on mahdollisimman monen kanssa samaa mieltä. Paljon sanoja vähän asiaa.

"Tieteen ja uskonnon ero ei ole siinä kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä. Tieteen ja uskonnon välistä ”ristiriitaa” tulee lähestyä siltä kannalta, että ne kertovat todellisuudesta eri näkökulmista, eivätkä ole siten ristiriidassa keskenään."

Tiedehän on vain määrittelykysymys ja se on tehty uskonnon, nimeltä ateismin pohjalta. Avain kysymys on siinä, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä sen suhteen, onko Jumala olemassa vai ei.

"Tieteen lähestymiskulma todellisuuteen on Tillichin mukaan luokittelun ja analysoinnin näkökulma. Tieteen avulla voidaan syventyä rakenteisiin ja se on omiaan maailman muokkaamiseen ja ihmisten manipuloimiseen. Tieteellisen ajattelu perustuu siihen, että maailma ja todellisuus on havaintojen teon ja toiminnan kohde."

Koska tiede on määritelykysymys, sillä ei voi olla mitään lähestymiskulmaa todellisuuteen, vaan lähestymiskulman omaa vain subjektiiviseen ajatteluun kykenevä ihminen. Objektiivisuus on aikansa elänyt myytti.

"Uskonnollisen ajattelun lähestymiskulma todellisuuteen Tillichin mukaan todellisuuteen osallistuva, ei tieteellisen ajattelun tapaan pelkästään havainnoivaa. Uskonnollinen ajattelussa ihminen on samalla hetkellä itse tekijä ja teon kohde. Uskonnolliselle ajattelulle kysymykset omasta itsestä ovat tärkeämpiä kuin kysymykset siitä, millainen jokin asia on. Uskonnollinen ihminen pohtii kokemusta, kun tieteellisesti orientoitunut ihminen laatikoi ja analysoi."

Tässä samoin, ei uskonnollinen ajattelun lähestymiskulma todellisuusteen ole osallistuva, vaan sellaisen henkilön, joka omaa tämän. Eri asia on sitten, miten tuo lähestymiskulma on määritelty. Mehän ollemme maailmakaikkeuden sisällä, tavallaan osa sitä, emme sen ulkopuolella, niinkuin Jumala on.

"Länsimainen yhteiskunta elää Tillichin mukaan tieteellisessä maailmassa, jossa vain tieteellisellä lähestymistavalla on merkitystä. Näin kaikki nekin asiat, jotka ovat alun perin kuuluneet uskonnolliselle puolelle, on muokattu sopimaan tieteellisen ajatteluun."

Emme elä tieteellisessä maailmassa, vaan maailmassa jossa valitseen tieteellinen ajattelutapa.

"Tällä palstalla länsimaisen yhteisön tieteellisen ajattelun ylivertaisuus näkyy niin ateistien jumalatodistusten kyselyssä kuin tosiuskovien Raamatun kirjaimellisen tulkinnassa ja uskontunnustusten lausumien ottamisena historiallisena tosiasioina."

Kertoisitko tarkemmin, mitä tämä tieteellinen ajattelu on?

"Tillichin mukaan Jumalaa ei voi löytää tieteellisen ajattelun avulla ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Jumala on löydettävissä vain, jos päästään tieteellistä tasosta henkilökohtaisen kokemisen tasolle. Jumala ei ole laatikoitavissa ja analysoitavissa, hän on vain koettavissa."

Ongelmahan on siinä, että tieteelliseen ajatteluun opetetuilla ihmisillä on se käsitys, että Jumalaa ei tarvitse ottaa "laskuissa" mukaan. Jumalan on jo edeltä käsin suljettu pois kuvioista, määrittelemällä. Koska Jumalan on Henki, ihmisen täytyy saada Pyhä Henki sisimpään, ennen kuin hän voi kokea Jumalan hengessään.

Parahin Hannu,

En ole Tillichiin tutustunut, mutta sen perusteella mitä pikaisesti netistä löytyi, hänen filosofiansa kulminoituu siihen, että vastaukseksi kaikkeen ensin oletetaan Jumala ja sitten pohdiskellaan olemisen kysymyksiä, joihin vastaukseksi tulee tietysti Jumala, vaikka Jumala ei olekaan objektiivisesti havaittavissa vaan subjektiivisesti koettavissa. Subjektiivisella kokemuksella sitten vahvistetaan subjektiivinen usko.

Jospa nyt sitten lähdetään kokemusapologetiikan tielle, ja mietitään mitä kokemuksia meillä on Jumalasta? Ja mistä olemme saaneet tiedon, että Jumala olisi olemassa? Oletetaan, että emme ole koskaan kuulleet seemiläis-hellenistisestä kirjoituskokoelmasta, jota Raamatuksi kutsutaan. Meillä on siis vain omat kokemuksemme, eksistenssimme. Siitä pitäisi löytää jotain jumalallista.

Mitkä kokemuksemme nyt viittaavaat Jumalaan ja millaisia ne ovat? Miten Jumala on koettu ja millaisena?

juutas. kirjoitti:

Parahin Hannu,

En ole Tillichiin tutustunut, mutta sen perusteella mitä pikaisesti netistä löytyi, hänen filosofiansa kulminoituu siihen, että vastaukseksi kaikkeen ensin oletetaan Jumala ja sitten pohdiskellaan olemisen kysymyksiä, joihin vastaukseksi tulee tietysti Jumala, vaikka Jumala ei olekaan objektiivisesti havaittavissa vaan subjektiivisesti koettavissa. Subjektiivisella kokemuksella sitten vahvistetaan subjektiivinen usko.

Jospa nyt sitten lähdetään kokemusapologetiikan tielle, ja mietitään mitä kokemuksia meillä on Jumalasta? Ja mistä olemme saaneet tiedon, että Jumala olisi olemassa? Oletetaan, että emme ole koskaan kuulleet seemiläis-hellenistisestä kirjoituskokoelmasta, jota Raamatuksi kutsutaan. Meillä on siis vain omat kokemuksemme, eksistenssimme. Siitä pitäisi löytää jotain jumalallista.

Mitkä kokemuksemme nyt viittaavaat Jumalaan ja millaisia ne ovat? Miten Jumala on koettu ja millaisena?

Lue lisää

No minäpä kerron, millaisena koin Jumalan silloin, kun olin niin pieni, etten vielä ymmärtänyt uskonnosta mitään. Jumalasta olin varmasti kuullut, mutta mieltänyt hänet joksikin sedäksi, näin luulisin.
Koin Jumalan luontona, kotina, läheisinä ihmisinä, meidän kissana. Sellaisena salaperäisenä pienen lapsen kokemuksena, jota aikuinen ei enää tavoita.
Häivähdyksen siitä voin tavoittaa esimerkiksi juhannusruusujen tuoksussa. Niitä kasvoi pihallamme.
Se kokemus on yhteyttä johonkin selittämättömään, huimaavaan, hyvään, eikä sitä voi sanoittaa.

uskoa pitää olla kirjoitti:

"Tieteen ja uskonnon ero ei ole siinä kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä. Tieteen ja uskonnon välistä ”ristiriitaa” tulee lähestyä siltä kannalta, että ne kertovat todellisuudesta eri näkökulmista, eivätkä ole siten ristiriidassa keskenään."

Tiedehän on vain määrittelykysymys ja se on tehty uskonnon, nimeltä ateismin pohjalta. Avain kysymys on siinä, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä sen suhteen, onko Jumala olemassa vai ei.

"Tieteen lähestymiskulma todellisuuteen on Tillichin mukaan luokittelun ja analysoinnin näkökulma. Tieteen avulla voidaan syventyä rakenteisiin ja se on omiaan maailman muokkaamiseen ja ihmisten manipuloimiseen. Tieteellisen ajattelu perustuu siihen, että maailma ja todellisuus on havaintojen teon ja toiminnan kohde."

Koska tiede on määritelykysymys, sillä ei voi olla mitään lähestymiskulmaa todellisuuteen, vaan lähestymiskulman omaa vain subjektiiviseen ajatteluun kykenevä ihminen. Objektiivisuus on aikansa elänyt myytti.

"Uskonnollisen ajattelun lähestymiskulma todellisuuteen Tillichin mukaan todellisuuteen osallistuva, ei tieteellisen ajattelun tapaan pelkästään havainnoivaa. Uskonnollinen ajattelussa ihminen on samalla hetkellä itse tekijä ja teon kohde. Uskonnolliselle ajattelulle kysymykset omasta itsestä ovat tärkeämpiä kuin kysymykset siitä, millainen jokin asia on. Uskonnollinen ihminen pohtii kokemusta, kun tieteellisesti orientoitunut ihminen laatikoi ja analysoi."

Tässä samoin, ei uskonnollinen ajattelun lähestymiskulma todellisuusteen ole osallistuva, vaan sellaisen henkilön, joka omaa tämän. Eri asia on sitten, miten tuo lähestymiskulma on määritelty. Mehän ollemme maailmakaikkeuden sisällä, tavallaan osa sitä, emme sen ulkopuolella, niinkuin Jumala on.

"Länsimainen yhteiskunta elää Tillichin mukaan tieteellisessä maailmassa, jossa vain tieteellisellä lähestymistavalla on merkitystä. Näin kaikki nekin asiat, jotka ovat alun perin kuuluneet uskonnolliselle puolelle, on muokattu sopimaan tieteellisen ajatteluun."

Emme elä tieteellisessä maailmassa, vaan maailmassa jossa valitseen tieteellinen ajattelutapa.

"Tällä palstalla länsimaisen yhteisön tieteellisen ajattelun ylivertaisuus näkyy niin ateistien jumalatodistusten kyselyssä kuin tosiuskovien Raamatun kirjaimellisen tulkinnassa ja uskontunnustusten lausumien ottamisena historiallisena tosiasioina."

Kertoisitko tarkemmin, mitä tämä tieteellinen ajattelu on?

"Tillichin mukaan Jumalaa ei voi löytää tieteellisen ajattelun avulla ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Jumala on löydettävissä vain, jos päästään tieteellistä tasosta henkilökohtaisen kokemisen tasolle. Jumala ei ole laatikoitavissa ja analysoitavissa, hän on vain koettavissa."

Ongelmahan on siinä, että tieteelliseen ajatteluun opetetuilla ihmisillä on se käsitys, että Jumalaa ei tarvitse ottaa "laskuissa" mukaan. Jumalan on jo edeltä käsin suljettu pois kuvioista, määrittelemällä. Koska Jumalan on Henki, ihmisen täytyy saada Pyhä Henki sisimpään, ennen kuin hän voi kokea Jumalan hengessään.

Lue lisää

Uskoa pitää olla, olet oikeassa, tottahan toki Tillichin ajatuksissa on kyse yksityisen ihmisen ajatuksista, ei jonkin ajattelusuunnan. On myös niin kuin mainitsit, että yhteisössä vallitseva yleinen ajattelutapa muokkaa ja ohjaa yksilöitä ajattelemaan tietyllä tavalla.

Kysyit, mitä tieteellinen ajattelu on. Vastaus löytyy kirjoituksetani hiukan aikaisemmin: "Tieteellisen ajattelu perustuu siihen, että maailma ja todellisuus on havaintojen teon ja toiminnan kohde."

On totta, että tänä päivänä otetaan huomioon se, ettei kukaan tutkija pysty olemaan täysin objektiivinen. Hyvän tutkijan edellytyksenä on kuitenkin tiedostaa omat ennakko-oletuksensa ja kerrtoa ne tutkimuksessa lukijoille. Näin lukija ymmärtää paremmin, miten tutkija on päätynyt lopputuloksiinsa.

Tiede itse ei voi ottaa Jumalaa lukuun tutkimuksissaan, sillä Jumalaa ei voi tutkia. Tiede voi tutkia vain sitä, mitä usko Jumalaan saa ihmisissä aikaan.


Ateistit ovat päätyneet tieteellisen maailmankuvan mukaiseen lopputulokseen, Jumalaa ei ole olemassa.

Toinen mahdollisuus on sekoittaa uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva ja tehdä Jumalasta olento, joka sopii maailman sisälle. Minun mielestäni silloin ei kuitenkaan ole kysymys Jumalasta, vaan ihmisen tavasta poistaa se ristiriita, joka näyttää heidän mielestään tieteellisen ja uskonnollisen maalmankuvan välissä olevan. Näin tehdään silloin, kun uskotaan, että Jumalan toiminta on ihmisen ymmärrettävissä ja analysoitavissa.

Kolmas tapa suhtautua asiaa on ajatella, että maailma on Jumalan sisällä. Näin uskoen tiede ei ole ristiriidassa jumalauskon kanssa, koska tiede tuloksineen kuuluu kaiken muun tavoin jumalallliseen todellisuuteen.

Uskoa tarvitaan, mutta mihin me uskomme. Uskommeko Jumalaan, joka on tämän maailman ulkopuolella ja toimii sieltä käsin vai Jumalaan, jossa tämä maailma on?

Hannu Lehdeskoski
Pastori

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Uskoa pitää olla, olet oikeassa, tottahan toki Tillichin ajatuksissa on kyse yksityisen ihmisen ajatuksista, ei jonkin ajattelusuunnan. On myös niin kuin mainitsit, että yhteisössä vallitseva yleinen ajattelutapa muokkaa ja ohjaa yksilöitä ajattelemaan tietyllä tavalla.

Kysyit, mitä tieteellinen ajattelu on. Vastaus löytyy kirjoituksetani hiukan aikaisemmin: "Tieteellisen ajattelu perustuu siihen, että maailma ja todellisuus on havaintojen teon ja toiminnan kohde."

On totta, että tänä päivänä otetaan huomioon se, ettei kukaan tutkija pysty olemaan täysin objektiivinen. Hyvän tutkijan edellytyksenä on kuitenkin tiedostaa omat ennakko-oletuksensa ja kerrtoa ne tutkimuksessa lukijoille. Näin lukija ymmärtää paremmin, miten tutkija on päätynyt lopputuloksiinsa.

Tiede itse ei voi ottaa Jumalaa lukuun tutkimuksissaan, sillä Jumalaa ei voi tutkia. Tiede voi tutkia vain sitä, mitä usko Jumalaan saa ihmisissä aikaan.


Ateistit ovat päätyneet tieteellisen maailmankuvan mukaiseen lopputulokseen, Jumalaa ei ole olemassa.

Toinen mahdollisuus on sekoittaa uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva ja tehdä Jumalasta olento, joka sopii maailman sisälle. Minun mielestäni silloin ei kuitenkaan ole kysymys Jumalasta, vaan ihmisen tavasta poistaa se ristiriita, joka näyttää heidän mielestään tieteellisen ja uskonnollisen maalmankuvan välissä olevan. Näin tehdään silloin, kun uskotaan, että Jumalan toiminta on ihmisen ymmärrettävissä ja analysoitavissa.

Kolmas tapa suhtautua asiaa on ajatella, että maailma on Jumalan sisällä. Näin uskoen tiede ei ole ristiriidassa jumalauskon kanssa, koska tiede tuloksineen kuuluu kaiken muun tavoin jumalallliseen todellisuuteen.

Uskoa tarvitaan, mutta mihin me uskomme. Uskommeko Jumalaan, joka on tämän maailman ulkopuolella ja toimii sieltä käsin vai Jumalaan, jossa tämä maailma on?

Hannu Lehdeskoski
Pastori

Lue lisää

" Uskommeko Jumalaan, joka on tämän maailman ulkopuolella ja toimii sieltä käsin vai Jumalaan, jossa tämä maailma on?"

Parahin Hannu,

Sanopa sinä, sinähän olet Evankelisluterilaisen kirkon pappi. Uskonnon piirissä kai uskon kohteena olevan Jumalan ominaisuudet pitäisi määritellä, missä muuallakaan. Missä se kristittyjen Jumala on, ja millainen? Kertokaa te kristityt.

Minusta oleellista on myös, miten Jumala ja Jumalan vaikutukset havaitaan. On melko sama, oletetaanko Jumalan olevan tämän maailman ulko- vai sisäpuolella, ellei tuolla Jumalalla ole mitään havaittavia vaikutuksia mihinkään.

Ja tässä pitää tietysti erottaa jumaluskon ja Jumalan vaikutukset.

juutas. kirjoitti:

" Uskommeko Jumalaan, joka on tämän maailman ulkopuolella ja toimii sieltä käsin vai Jumalaan, jossa tämä maailma on?"

Parahin Hannu,

Sanopa sinä, sinähän olet Evankelisluterilaisen kirkon pappi. Uskonnon piirissä kai uskon kohteena olevan Jumalan ominaisuudet pitäisi määritellä, missä muuallakaan. Missä se kristittyjen Jumala on, ja millainen? Kertokaa te kristityt.

Minusta oleellista on myös, miten Jumala ja Jumalan vaikutukset havaitaan. On melko sama, oletetaanko Jumalan olevan tämän maailman ulko- vai sisäpuolella, ellei tuolla Jumalalla ole mitään havaittavia vaikutuksia mihinkään.

Ja tässä pitää tietysti erottaa jumaluskon ja Jumalan vaikutukset.

Lue lisää

Juutas, olet oikeassa, ettei Jumalalla ole mitään virkaa, jos hänen toimintaansa tai olemistaan voi havaita maailmassa.

Mutta elämässä asiat menevät niin päin, että ensin on kokemus ja sitten tuo kokemus saa sanallisen muodon. Näin on tapahtunut myös kristillisen kirkon historiassa. Puhe kolmiyhteisestä Jumalasta nousee siitä kokemuksesta, joka kristityillä on ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana Jummalan toiminnasta ollut .

Kristittyjen kokemukset kumpuavat heidän oman elämän sisältä, siis antiikin maailmankuvan mukaisesta maailmasta. Tänään me elämme aivan toisenlaisessa maailmassa ja jos me emme ota todesta sitä muutosta, joka maailman kokemisessa on tapahtunut, kirkkoa ei enää tässä muodossa ole 100 vuoden päästä.

Kristillisen uskon kannalta on merkittävää etsiä tähän aikaan sopivia tapoja puhua Jumalasta. Raamattu on hyvä esimerkki siitä, miten 1300 vuoden aikana juutalaisten käsitykset Jumalasta ovat muuttuneet. Siksi ei meidänkään pidä jähmettyä siihen, mitä 2000 vuotta sitten on kirjoitettu ja mitä kristillinen kirkko on sopinut muutama vuosisata myöhemmin. Kirkolla on oikeus ja mielestäni myös velvollisuus etsiä tämän päivän tapoja puhua Jumalasta. Muuten kirkko elää vain menneisyydessä eikä saa kosketusta tähän hetkeen.

Juuri niin kuin sanoit, on oleellista, miten Jumala ja Jumalan vaikutukst havaitaan. Itse olen tällä palstalla ja muuallakin pyrkinyt esittelemään vaihtoehtoja, millaisin sanoin me voisimme vielä puhua kristillisestä Jumalasta ymmärrettävällä ja Raamatusta nousevalla tavalla.

Vielä Juutas yksi kommentti, olet oikeassa, että jumalauskon ja Jumalan vaikutukset on erotettava. Pitää kuitenkin huomioida, että jumalauskon vaikutukset on tutkittavissa, mutta jumalan vaikutuksia on vaikeampi selvittää, sillä ne ovat hyvin henkilökohtaisia.

Hannu Lehdeskoski
Pastori

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Uskoa pitää olla, olet oikeassa, tottahan toki Tillichin ajatuksissa on kyse yksityisen ihmisen ajatuksista, ei jonkin ajattelusuunnan. On myös niin kuin mainitsit, että yhteisössä vallitseva yleinen ajattelutapa muokkaa ja ohjaa yksilöitä ajattelemaan tietyllä tavalla.

Kysyit, mitä tieteellinen ajattelu on. Vastaus löytyy kirjoituksetani hiukan aikaisemmin: "Tieteellisen ajattelu perustuu siihen, että maailma ja todellisuus on havaintojen teon ja toiminnan kohde."

On totta, että tänä päivänä otetaan huomioon se, ettei kukaan tutkija pysty olemaan täysin objektiivinen. Hyvän tutkijan edellytyksenä on kuitenkin tiedostaa omat ennakko-oletuksensa ja kerrtoa ne tutkimuksessa lukijoille. Näin lukija ymmärtää paremmin, miten tutkija on päätynyt lopputuloksiinsa.

Tiede itse ei voi ottaa Jumalaa lukuun tutkimuksissaan, sillä Jumalaa ei voi tutkia. Tiede voi tutkia vain sitä, mitä usko Jumalaan saa ihmisissä aikaan.


Ateistit ovat päätyneet tieteellisen maailmankuvan mukaiseen lopputulokseen, Jumalaa ei ole olemassa.

Toinen mahdollisuus on sekoittaa uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva ja tehdä Jumalasta olento, joka sopii maailman sisälle. Minun mielestäni silloin ei kuitenkaan ole kysymys Jumalasta, vaan ihmisen tavasta poistaa se ristiriita, joka näyttää heidän mielestään tieteellisen ja uskonnollisen maalmankuvan välissä olevan. Näin tehdään silloin, kun uskotaan, että Jumalan toiminta on ihmisen ymmärrettävissä ja analysoitavissa.

Kolmas tapa suhtautua asiaa on ajatella, että maailma on Jumalan sisällä. Näin uskoen tiede ei ole ristiriidassa jumalauskon kanssa, koska tiede tuloksineen kuuluu kaiken muun tavoin jumalallliseen todellisuuteen.

Uskoa tarvitaan, mutta mihin me uskomme. Uskommeko Jumalaan, joka on tämän maailman ulkopuolella ja toimii sieltä käsin vai Jumalaan, jossa tämä maailma on?

Hannu Lehdeskoski
Pastori

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi. Kuitenkin muutama asia jäi pännimään.

"Tieteellisen ajattelu perustuu siihen, että maailma ja todellisuus on havaintojen teon ja toiminnan kohde."

Myös uskonnollisen maailmakuvan omaava ajattelu kykenee tuohon.

"On totta, että tänä päivänä otetaan huomioon se, ettei kukaan tutkija pysty olemaan täysin objektiivinen. Hyvän tutkijan edellytyksenä on kuitenkin tiedostaa omat ennakko-oletuksensa ja kerrtoa ne tutkimuksessa lukijoille. Näin lukija ymmärtää paremmin, miten tutkija on päätynyt lopputuloksiinsa."

Tästä olen täsmälleen samaa mieltä.

"Tiede itse ei voi ottaa Jumalaa lukuun tutkimuksissaan, sillä Jumalaa ei voi tutkia. Tiede voi tutkia vain sitä, mitä usko Jumalaan saa ihmisissä aikaan."

Tässä myös huomattaisin, että tiede ei voi tutkia mitään. Vaikka tämä saattaa tuntua tyhjänpäiväiseltä, niin eikö kuitenkin olisi täsmällisempää mainita, että ihmiset tutkivat. Rajoitat tieteellisen tutkimuksen aika rajoitetulle alueelle. Voimmehan tutkia ihmisten tekemiä rakennuksiakin, vaikka emme voisi tutkia sen tekijää (kuollut). Miksi maailmankaikkeutta "sisältöineen" ei voi tutkia Jumalan luomuksena?

"Ateistit ovat päätyneet tieteellisen maailmankuvan mukaiseen lopputulokseen, Jumalaa ei ole olemassa."

Jos ateistit ovat oikeassa, niin miten he ovat päätyneet tuohon, jos heidän mukaansa on olemassa vain ainetta ja energiaa, joilla ei tieteellisen tutkimuksen mukaan ole kykyä ajatella ja päätellä yhtään mitään? Voimmeko luottaa, että heidän aivojensa kemialliset reaktiot olisivat aikaansaaneet tällaisen päätelmän ja se olisi oikea. Jumalan edustaa heille jotakin joka ei ole olemassa. Kuitenkin, ensin heidän pitäisi määritellä, mikä tuo joku on.

"Toinen mahdollisuus on sekoittaa uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva ja tehdä Jumalasta olento, joka sopii maailman sisälle. Minun mielestäni silloin ei kuitenkaan ole kysymys Jumalasta, vaan ihmisen tavasta poistaa se ristiriita, joka näyttää heidän mielestään tieteellisen ja uskonnollisen maalmankuvan välissä olevan. Näin tehdään silloin, kun uskotaan, että Jumalan toiminta on ihmisen ymmärrettävissä ja analysoitavissa."

Miksi pitäisi sekoittaa? Miksi ihmiset eivät saisi omia itselleen sellaista maailmankuvaa kuin itse haluavat? Miksi Jumalasta pitäisi tehdä olento, joka sopii maailman sisälle. Raamatussahan sanotaan että Jumala on Häneen uskovan ihmisen hengessä.

"Kolmas tapa suhtautua asiaa on ajatella, että maailma on Jumalan sisällä. Näin uskoen tiede ei ole ristiriidassa jumalauskon kanssa, koska tiede tuloksineen kuuluu kaiken muun tavoin jumalallliseen todellisuuteen."

Ei tarvitse ajatella, että maailma on Jumalan sisällä. Tieteellisen menetelmän ydin on mittaamista, havainnnointia sekä havainnon toistamista. Miten näet, että tämä olisi ristiriidassa Jumalan olemassaolon kanssa?

"Uskoa tarvitaan, mutta mihin me uskomme. Uskommeko Jumalaan, joka on tämän maailman ulkopuolella ja toimii sieltä käsin vai Jumalaan, jossa tämä maailma on?"

Usko on ihmisen ominaisuus suhtautua asioihin, myös Jumalan olemassaoloon tai olemattomuuteen. Raamatun mukaan on kuitenkin toisenlaatuista uskoa, joka saadaa lahjana, uskomalla Jeesuksen ylösnousemukseen.

uskoa pitää olla kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. Kuitenkin muutama asia jäi pännimään.

"Tieteellisen ajattelu perustuu siihen, että maailma ja todellisuus on havaintojen teon ja toiminnan kohde."

Myös uskonnollisen maailmakuvan omaava ajattelu kykenee tuohon.

"On totta, että tänä päivänä otetaan huomioon se, ettei kukaan tutkija pysty olemaan täysin objektiivinen. Hyvän tutkijan edellytyksenä on kuitenkin tiedostaa omat ennakko-oletuksensa ja kerrtoa ne tutkimuksessa lukijoille. Näin lukija ymmärtää paremmin, miten tutkija on päätynyt lopputuloksiinsa."

Tästä olen täsmälleen samaa mieltä.

"Tiede itse ei voi ottaa Jumalaa lukuun tutkimuksissaan, sillä Jumalaa ei voi tutkia. Tiede voi tutkia vain sitä, mitä usko Jumalaan saa ihmisissä aikaan."

Tässä myös huomattaisin, että tiede ei voi tutkia mitään. Vaikka tämä saattaa tuntua tyhjänpäiväiseltä, niin eikö kuitenkin olisi täsmällisempää mainita, että ihmiset tutkivat. Rajoitat tieteellisen tutkimuksen aika rajoitetulle alueelle. Voimmehan tutkia ihmisten tekemiä rakennuksiakin, vaikka emme voisi tutkia sen tekijää (kuollut). Miksi maailmankaikkeutta "sisältöineen" ei voi tutkia Jumalan luomuksena?

"Ateistit ovat päätyneet tieteellisen maailmankuvan mukaiseen lopputulokseen, Jumalaa ei ole olemassa."

Jos ateistit ovat oikeassa, niin miten he ovat päätyneet tuohon, jos heidän mukaansa on olemassa vain ainetta ja energiaa, joilla ei tieteellisen tutkimuksen mukaan ole kykyä ajatella ja päätellä yhtään mitään? Voimmeko luottaa, että heidän aivojensa kemialliset reaktiot olisivat aikaansaaneet tällaisen päätelmän ja se olisi oikea. Jumalan edustaa heille jotakin joka ei ole olemassa. Kuitenkin, ensin heidän pitäisi määritellä, mikä tuo joku on.

"Toinen mahdollisuus on sekoittaa uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva ja tehdä Jumalasta olento, joka sopii maailman sisälle. Minun mielestäni silloin ei kuitenkaan ole kysymys Jumalasta, vaan ihmisen tavasta poistaa se ristiriita, joka näyttää heidän mielestään tieteellisen ja uskonnollisen maalmankuvan välissä olevan. Näin tehdään silloin, kun uskotaan, että Jumalan toiminta on ihmisen ymmärrettävissä ja analysoitavissa."

Miksi pitäisi sekoittaa? Miksi ihmiset eivät saisi omia itselleen sellaista maailmankuvaa kuin itse haluavat? Miksi Jumalasta pitäisi tehdä olento, joka sopii maailman sisälle. Raamatussahan sanotaan että Jumala on Häneen uskovan ihmisen hengessä.

"Kolmas tapa suhtautua asiaa on ajatella, että maailma on Jumalan sisällä. Näin uskoen tiede ei ole ristiriidassa jumalauskon kanssa, koska tiede tuloksineen kuuluu kaiken muun tavoin jumalallliseen todellisuuteen."

Ei tarvitse ajatella, että maailma on Jumalan sisällä. Tieteellisen menetelmän ydin on mittaamista, havainnnointia sekä havainnon toistamista. Miten näet, että tämä olisi ristiriidassa Jumalan olemassaolon kanssa?

"Uskoa tarvitaan, mutta mihin me uskomme. Uskommeko Jumalaan, joka on tämän maailman ulkopuolella ja toimii sieltä käsin vai Jumalaan, jossa tämä maailma on?"

Usko on ihmisen ominaisuus suhtautua asioihin, myös Jumalan olemassaoloon tai olemattomuuteen. Raamatun mukaan on kuitenkin toisenlaatuista uskoa, joka saadaa lahjana, uskomalla Jeesuksen ylösnousemukseen.

Lue lisää

Jatketaan keskustelua.

Kirjoitin: Tieteellisen ajattelu perustuu siihen, että maailma ja todellisuus on havaintojen teon ja toiminnan kohde.
"Myös uskonnollisen maailmakuvan omaava ajattelu kykenee tuohon."

Olet aivan oikeassa, että uskonnollisen maailmankuvan mukaan elävä pystyy samaan, mutta uskonnolliseen maailman kuvaan sisältyy syvyystaso, jota tieteellisen maailmankuvan kautta maailmaa katsovalla ei ole. Tarkoitan tällä sitä, että uskonnollinen ihminen pystyy näkemään itsensä osana sitä kokonaisuutta , jossa elää. Hän on siis samalla hetkellä kokija ja havaintojen kohde.

Olen kanssasi samaa mieltä, että maailmaa voi tutkia Jumalan luomuksena, mutta tätä ennakkokäsitystä ei voi laittaa tieteellisen tutkimuksen pohjaksi, koska kyse on henkilökohtaisen kokemuksen piiriin kuuluvasta asiasta.


"Jumalan edustaa heille (ateisteille)jotakin joka ei ole olemassa. Kuitenkin, ensin heidän pitäisi määritellä, mikä tuo joku on."

Olen palstalla olevien ateistien kanssa samaa mieltä, ettei olematonta tarvitse määritellä. Määrittelyn tarve nousee meidän uskovien ennakkokäsityksestämme, että Jumala on.


"Miksi pitäisi sekoittaa? Miksi ihmiset eivät saisi omia itselleen sellaista maailmankuvaa kuin itse haluavat? Miksi Jumalasta pitäisi tehdä olento, joka sopii maailman sisälle. Raamatussahan sanotaan että Jumala on Häneen uskovan ihmisen hengessä."

En ole tuomitsemassa mitään tapaa uskoa. On vain mielenkiintoista pohtia mistä minkäkinlainen uskonnollisuus on syntynyt. Ja tottakai jokainen saa elää haluamansa maailmankuvan mukaan.

En väitä missään nimessä, että uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva pitäisi sekoittaa. Itse asiassa olen sitä mieltä, että kun uskoon sekoitetaan tieteellisen perustelun edellytys, menetetään todellinen usko, sillä uskoa ei voi perustella.




"Ei tarvitse ajatella, että maailma on Jumalan sisällä. Tieteellisen menetelmän ydin on mittaamista, havainnnointia sekä havainnon toistamista. Miten näet, että tämä olisi ristiriidassa Jumalan olemassaolon kanssa? "

Mielestäni tieteellinen tutkimus ei ole mitenkään ristiriidassa Jumalan olemassaolon kanssa. Itse uskon, niin kuin tuossa edellä sanoinkin, että maailmaa voi tutkia Jumalan luomuksena, mutta tämä lause on uskomus, ei yleinen totuus. Näen siis henkilökohtaisesti tieteellisen tutkimuksen hienona tapana valottaa luomisen salaisuutta ja ihmisen toimintaa tässä ajassa ja historiassa.

"Usko on ihmisen ominaisuus suhtautua asioihin, myös Jumalan olemassaoloon tai olemattomuuteen. Raamatun mukaan on kuitenkin toisenlaatuista uskoa, joka saadaa lahjana, uskomalla Jeesuksen ylösnousemukseen. "

Minulle kertomus Jeesuksen elämästä on yhdellä tapaa myös kertomus siitä muutosprosessista, johon Jumala meitä kutsuu. Hän kutsuu meitä ottamaan rakkauden käskyn todesta, sitoutumaan ihmisten tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen viimeiseen hegenvetoon asti. Jeesuksen esimerkki osoittaa, mitä tapahtuu, kun sitoutuu Jumalan valtakunnan arvojen toteuttamiseen, Itse voi menehtyä, mutta maailma muuttuu.

Hannu Lehdeskoski
Pastori

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Jatketaan keskustelua.

Kirjoitin: Tieteellisen ajattelu perustuu siihen, että maailma ja todellisuus on havaintojen teon ja toiminnan kohde.
"Myös uskonnollisen maailmakuvan omaava ajattelu kykenee tuohon."

Olet aivan oikeassa, että uskonnollisen maailmankuvan mukaan elävä pystyy samaan, mutta uskonnolliseen maailman kuvaan sisältyy syvyystaso, jota tieteellisen maailmankuvan kautta maailmaa katsovalla ei ole. Tarkoitan tällä sitä, että uskonnollinen ihminen pystyy näkemään itsensä osana sitä kokonaisuutta , jossa elää. Hän on siis samalla hetkellä kokija ja havaintojen kohde.

Olen kanssasi samaa mieltä, että maailmaa voi tutkia Jumalan luomuksena, mutta tätä ennakkokäsitystä ei voi laittaa tieteellisen tutkimuksen pohjaksi, koska kyse on henkilökohtaisen kokemuksen piiriin kuuluvasta asiasta.


"Jumalan edustaa heille (ateisteille)jotakin joka ei ole olemassa. Kuitenkin, ensin heidän pitäisi määritellä, mikä tuo joku on."

Olen palstalla olevien ateistien kanssa samaa mieltä, ettei olematonta tarvitse määritellä. Määrittelyn tarve nousee meidän uskovien ennakkokäsityksestämme, että Jumala on.


"Miksi pitäisi sekoittaa? Miksi ihmiset eivät saisi omia itselleen sellaista maailmankuvaa kuin itse haluavat? Miksi Jumalasta pitäisi tehdä olento, joka sopii maailman sisälle. Raamatussahan sanotaan että Jumala on Häneen uskovan ihmisen hengessä."

En ole tuomitsemassa mitään tapaa uskoa. On vain mielenkiintoista pohtia mistä minkäkinlainen uskonnollisuus on syntynyt. Ja tottakai jokainen saa elää haluamansa maailmankuvan mukaan.

En väitä missään nimessä, että uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva pitäisi sekoittaa. Itse asiassa olen sitä mieltä, että kun uskoon sekoitetaan tieteellisen perustelun edellytys, menetetään todellinen usko, sillä uskoa ei voi perustella.




"Ei tarvitse ajatella, että maailma on Jumalan sisällä. Tieteellisen menetelmän ydin on mittaamista, havainnnointia sekä havainnon toistamista. Miten näet, että tämä olisi ristiriidassa Jumalan olemassaolon kanssa? "

Mielestäni tieteellinen tutkimus ei ole mitenkään ristiriidassa Jumalan olemassaolon kanssa. Itse uskon, niin kuin tuossa edellä sanoinkin, että maailmaa voi tutkia Jumalan luomuksena, mutta tämä lause on uskomus, ei yleinen totuus. Näen siis henkilökohtaisesti tieteellisen tutkimuksen hienona tapana valottaa luomisen salaisuutta ja ihmisen toimintaa tässä ajassa ja historiassa.

"Usko on ihmisen ominaisuus suhtautua asioihin, myös Jumalan olemassaoloon tai olemattomuuteen. Raamatun mukaan on kuitenkin toisenlaatuista uskoa, joka saadaa lahjana, uskomalla Jeesuksen ylösnousemukseen. "

Minulle kertomus Jeesuksen elämästä on yhdellä tapaa myös kertomus siitä muutosprosessista, johon Jumala meitä kutsuu. Hän kutsuu meitä ottamaan rakkauden käskyn todesta, sitoutumaan ihmisten tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen viimeiseen hegenvetoon asti. Jeesuksen esimerkki osoittaa, mitä tapahtuu, kun sitoutuu Jumalan valtakunnan arvojen toteuttamiseen, Itse voi menehtyä, mutta maailma muuttuu.

Hannu Lehdeskoski
Pastori

Lue lisää

"Olet aivan oikeassa, että uskonnollisen maailmankuvan mukaan elävä pystyy samaan, mutta uskonnolliseen maailman kuvaan sisältyy syvyystaso, jota tieteellisen maailmankuvan kautta maailmaa katsovalla ei ole. Tarkoitan tällä sitä, että uskonnollinen ihminen pystyy näkemään itsensä osana sitä kokonaisuutta , jossa elää. Hän on siis samalla hetkellä kokija ja havaintojen kohde."

Parahin Hannu,

Kummallinen väite. Tokihan kaikki ihmiset voivat pystyä ja pystyvät näkemään itsenä osana sitä kokonaisuutta, jossa elävät. Outoa väittää että tuo olisi vain uskonnollisten ihmisen erityisominaisuus. Tieteellisellä maailmankuvalla tarkoitettaneen lähinnä sitä, että sellaisen maailmankuvan omaava pitää tosina tieteellisellä menetelmällä tuotettua tietoja ja väitteitä. Ei se mitenkään poissulje sitä, etteikö kokisi elävänsä osana kokonaisuutta, pikemminkin päinvastoin.

Tieteellisessä maailmankuvassa ei vain jumalilla ole paljoa sijaa, koska tieteellisin menetelmin jumalat eivät ole havaittavissa, joten niistä ei voida sanoa mitään, eikä niihin liittää mitään ilmiöitä eikä ominaisuuksia.

Minusta uskonnollinen ajattelu eroaa lähinnä siinä, että joitain ilmiöitä joiden alkuperää ei tunneta tai jotain voimakkaita kokemuksia halutaan nimittää jumalan aiheuttamaksi, eikä syytä sen paremmin haluta analysoida eikä selvittää. Tieteellisessä maailmankuvassa ei sen sijaan tyydytä tuohon GDI (God Did It) - vastaukseen, vaan pyritään selvittämään syyt syvemmältä. Jos sieltä sitten tulee jumalia vastaan, niin sitten tulee, mutta toistaiseksi ei ole tullut.

"Minulle kertomus Jeesuksen elämästä on yhdellä tapaa myös kertomus siitä muutosprosessista, johon Jumala meitä kutsuu.2

- Kertomus Jeesuksen elämästä on pikemminkin kerros juutalaisen lakiuskon murrosvaiheesta miehittäjävallan pyörteissä, ja toisaalta yleisinhimillinen kuvaus hyvää tarkoittavien poikkeusyksilöiden joutumisesta "koneiston rattaisiin", sekä edelleen kuvaus ihmisten ulkopuolisten "pelastajien" odotuksesta, kun pelastaja on ihmisessä itsessään.

Kristinusko on tavallaan parodia itsestään ja sanoman väärinymmärryksestä. Siitä tuli uusi, pahempi lakiusko, ja pelastajan odotus nousi toiseen potenssiin.

Tiede pärjää aivan mainiosti ilman Jumalaa, piste.

... kirjoitti:

Tiede pärjää aivan mainiosti ilman Jumalaa, piste.

Jos ei olisi Jumalaa ei olisi mitään mistä tehdä tiedettä, eikä kukaan kuka sitä tekisi.

Sasa kirjoitti:

Jos ei olisi Jumalaa ei olisi mitään mistä tehdä tiedettä, eikä kukaan kuka sitä tekisi.

eikä ketään, joka sitä tekisi.

Sasa kirjoitti:

Jos ei olisi Jumalaa ei olisi mitään mistä tehdä tiedettä, eikä kukaan kuka sitä tekisi.

Väitteesi ovat uskomattomia.

Sasa kirjoitti:

eikä ketään, joka sitä tekisi.

Jumalaa ei ole olemassa, siksi tiede ei tarvitse Jumalaa enään yhtikäs mihinkään.
Aukkojen Jumalaa ei ole enään, koska sitä ei yksinkertaisesti tarvita, sano mitä sanot, taistele vastaan, huuda lujempaa, asia ei siitä miksikään muutu, piste, the end, case closed, usko jo.

hajanainen kirjoitti:

Väitteesi ovat uskomattomia.

Eikö olekkin uskomaton juttu, ja niin se vaan on. : )

Sasa kirjoitti:

Eikö olekkin uskomaton juttu, ja niin se vaan on. : )

Ja valhetta.

... kirjoitti:

Jumalaa ei ole olemassa, siksi tiede ei tarvitse Jumalaa enään yhtikäs mihinkään.
Aukkojen Jumalaa ei ole enään, koska sitä ei yksinkertaisesti tarvita, sano mitä sanot, taistele vastaan, huuda lujempaa, asia ei siitä miksikään muutu, piste, the end, case closed, usko jo.

Lue lisää

Luuletko todella, että uskoisin sinua ennemmin kuin Jumalaa ? : )

:) kirjoitti:

Ja valhetta.

Sinä uskot, ettei Jumalaa ole, valehteletko sinäkin ? : )

Sasa kirjoitti:

Sinä uskot, ettei Jumalaa ole, valehteletko sinäkin ? : )

Jumalan olemassaolo ei olisi uskosta riippumaton, jos sellainen olisi olemassa.

Sasa kirjoitti:

Luuletko todella, että uskoisin sinua ennemmin kuin Jumalaa ? : )

Jumalaa ei ole olemassa, anteeksi ny vain.