Terveisiä Kreikasta. Voitte uskoa, minkälaista urheiluhuumaa siellä esiintyy. Jalkapallo on jo sekoittanut koko maan, ja Olympialaiset ovat vielä edessä! Jalkapallomestaruuden kunniaksi ajattelin vielä muistuttaa kesälomamatkastani, joka tällä kertaa suuntautui Kreikkaan. Kisahuuma näkyi silloin, kuten oheisesta voi päätellä:
1.6.2004
Olympialaisiin valmistautuvassa Kreikassa riitti touhua. Paikkoja laitettiin kuntoon turistien tulla. Myös Zorban kylässä Stavros Mamandreou viimeisteli kunnostettua tavernaansa. Rähjäisestä kuppilasta oli tarkoitus tulla A-luokan paikka. Ateenalaisten laulua tapaillen tyytyväinen yrittäjä katseli virittämiään, uutuuttaan hohtavia markiiseja, joissa yrityksen uusi nimi koreili kaksin kirjaimin: Cafe - a : Cafe Alfa.
Myös sisäosat olivat saaneet aiempaa miellyttävämmän ilmeen. ”Ennen tämä olikin hieman liian spartalainen”, ylpeä yrittäjä myhäili. Vaan nyt oli ilme toinen. Hyvänä esimerkkinä muutoksesta, oli vanha Blaukkarin jukeboksi vaihtunut kiiltäväpintaiseen Hellas-pianoon.
Ulkona jotkut asiat olivat tosin entisellään: markiisien alla paranteli jälkikasvu krapulaansa. Adonis, Jormas ja Phallos istuivat terassituoleilla öljytty tukka taaksepäin kammattuina. Pojat näyttivät tyylikkäiltä kuin Dressmannin mainoksesta reväistyiltä. Tytär, Nymfosa poltteli tupakkia pitkällä imukkeella ja puhui rivoja.
Kahvilan puolella työskenteli nuorimmainen, vasta 18-vuotias Onanias, joka oli hiljainen ja sulkeutunut, yleensä omissa oloissaan viihtyvä nörtti. Häntä avitti Linda, tarjoilijaksi palkattu ujo tyttö, joka ei juuri uskaltanut vastaan panna, kun röyhkeät pojat nipistelivät takapuolesta tytön kerätessä tyhjiä tuoppeja terassilta.
- Ei taida olla tämän tytön kumpparissa pihinää, Phallos mölysi.
- Pistäs tyttö sumppi pihisemään, Jormas kailotti.
- Anna pennuille jaffaa, Nymfosa käkätti.
Naurunremakan vauhdittamana tarjoilijatyttö häipyi sisälle takamus - kieltämättä viehkeästi - keinuen. ”Ei satamassa Rhodoksen, daa, dirlan, dirlan, daa…”, jäi vanha Stavros hyräilemään Aaro Hellaakosken sanoin. Aaro Hellaa koski - ja poltti sormensa, mies naurahti kansallisrunoilijasta tehdylle sanaleikille.
Sitten katse jo tavoittikin omatekoisen junioriosaston: ”Mokomat ansiosidonnaiset mölypäät, mies tuhahti, ”illat kuluvat juhliessa ja aamut krapulassa, päivät lojuessa, yöt irstaillessa. Ja horoperseinen tytär… saisi jo lähteä tienaamaan… vaikka sitten sillä perseellään… . Tarviiko sitäkin ilmaiseksi jakaa?”
Meluisan nuoriso-osaston huomio oli tällä välin kiinnittynyt kadun toiselle puolelle pysäköityyn Alfa Romeo Spideriin, jonka vaalea nahkaverhoilu loisti kilpaa punaisen maalipinnan kanssa. Asiantuntija saattoi yksityiskohdista päätellä, että kyseessä oli 2,0 V6 Turbo 24 v. Tosin näiden kavereiden asiantuntemus loppui Adoniksen kymmenvuotiaaseen Bemariin, Jormaksen GTI-Golfiin ja Phalloksen rippikouluikäiseen Preludeen, johon oli viimeisillä rahoilla ostetty Type R -tarra.
- Mopo, Adonis rikkoi hiljaisuuden.
- Ei paha. Kenenhän on, kysyi Nymfomana osoittaen edes jonkinlaista tyylitajua.
- Vittu, sitä kannata kualata. Noi paskat on tarkoitettu Lombardian vuoristoon. Ei ne toimi meri-ilman ja saasteiden keskellä, Adonis jatkoi.
Ja ilmastointi hyytyy, kun lämpötila nousee yli 40 Cº:n, tiesi Phallos.
- joo, eikä kestä tukivarret näitä kuoppaisia kärryteitä. Tollasta ei oo tosiaankaan suunniteltu näihin oloihin, säesti Jormas. Lähetään jätkät biitsille.
1.6.2004
Olympialaisiin valmistautuvassa Kreikassa riitti touhua. Paikkoja laitettiin kuntoon turistien tulla. Myös Zorban kylässä Stavros Mamandreou viimeisteli kunnostettua tavernaansa. Rähjäisestä kuppilasta oli tarkoitus tulla A-luokan paikka. Ateenalaisten laulua tapaillen tyytyväinen yrittäjä katseli virittämiään, uutuuttaan hohtavia markiiseja, joissa yrityksen uusi nimi koreili kaksin kirjaimin: Cafe - a : Cafe Alfa.
Myös sisäosat olivat saaneet aiempaa miellyttävämmän ilmeen. ”Ennen tämä olikin hieman liian spartalainen”, ylpeä yrittäjä myhäili. Vaan nyt oli ilme toinen. Hyvänä esimerkkinä muutoksesta, oli vanha Blaukkarin jukeboksi vaihtunut kiiltäväpintaiseen Hellas-pianoon.
Ulkona jotkut asiat olivat tosin entisellään: markiisien alla paranteli jälkikasvu krapulaansa. Adonis, Jormas ja Phallos istuivat terassituoleilla öljytty tukka taaksepäin kammattuina. Pojat näyttivät tyylikkäiltä kuin Dressmannin mainoksesta reväistyiltä. Tytär, Nymfosa poltteli tupakkia pitkällä imukkeella ja puhui rivoja.
Kahvilan puolella työskenteli nuorimmainen, vasta 18-vuotias Onanias, joka oli hiljainen ja sulkeutunut, yleensä omissa oloissaan viihtyvä nörtti. Häntä avitti Linda, tarjoilijaksi palkattu ujo tyttö, joka ei juuri uskaltanut vastaan panna, kun röyhkeät pojat nipistelivät takapuolesta tytön kerätessä tyhjiä tuoppeja terassilta.
- Ei taida olla tämän tytön kumpparissa pihinää, Phallos mölysi.
- Pistäs tyttö sumppi pihisemään, Jormas kailotti.
- Anna pennuille jaffaa, Nymfosa käkätti.
Naurunremakan vauhdittamana tarjoilijatyttö häipyi sisälle takamus - kieltämättä viehkeästi - keinuen. ”Ei satamassa Rhodoksen, daa, dirlan, dirlan, daa…”, jäi vanha Stavros hyräilemään Aaro Hellaakosken sanoin. Aaro Hellaa koski - ja poltti sormensa, mies naurahti kansallisrunoilijasta tehdylle sanaleikille.
Sitten katse jo tavoittikin omatekoisen junioriosaston: ”Mokomat ansiosidonnaiset mölypäät, mies tuhahti, ”illat kuluvat juhliessa ja aamut krapulassa, päivät lojuessa, yöt irstaillessa. Ja horoperseinen tytär… saisi jo lähteä tienaamaan… vaikka sitten sillä perseellään… . Tarviiko sitäkin ilmaiseksi jakaa?”
Meluisan nuoriso-osaston huomio oli tällä välin kiinnittynyt kadun toiselle puolelle pysäköityyn Alfa Romeo Spideriin, jonka vaalea nahkaverhoilu loisti kilpaa punaisen maalipinnan kanssa. Asiantuntija saattoi yksityiskohdista päätellä, että kyseessä oli 2,0 V6 Turbo 24 v. Tosin näiden kavereiden asiantuntemus loppui Adoniksen kymmenvuotiaaseen Bemariin, Jormaksen GTI-Golfiin ja Phalloksen rippikouluikäiseen Preludeen, johon oli viimeisillä rahoilla ostetty Type R -tarra.
- Mopo, Adonis rikkoi hiljaisuuden.
- Ei paha. Kenenhän on, kysyi Nymfomana osoittaen edes jonkinlaista tyylitajua.
- Vittu, sitä kannata kualata. Noi paskat on tarkoitettu Lombardian vuoristoon. Ei ne toimi meri-ilman ja saasteiden keskellä, Adonis jatkoi.
Ja ilmastointi hyytyy, kun lämpötila nousee yli 40 Cº:n, tiesi Phallos.
- joo, eikä kestä tukivarret näitä kuoppaisia kärryteitä. Tollasta ei oo tosiaankaan suunniteltu näihin oloihin, säesti Jormas. Lähetään jätkät biitsille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Urheilullisen näköinen mies pysähtyi Cafe-Alfan eteen. Hän tavaili ruokalajeja listasta. ”Hmmm, tänne voisin tuoda suomalaiset ystäväni tutustumaan kreikkalaiseen keittiöön, hän mumisi itsekseen. ”Alkajaisiksi Kuutossilliä ja kuhaa a'la Lilli. Elmohan pitää kalaruoista. Pääruoaksi pehmeää jänistä - ja Vironpottuja, Niitä Eduard arvostaisi. Jälkiruoaksi vipattava lettu… Mutta nyt käyn testaamassa talon juomat.”
- Mitäs herra suutaan soittelee ja hääräilee, kysyi ovensuussa norkoileva Jormas nenäkkäästi.
- Onkos hidalgolla tarjota tulta, Nymfomana tiedusteli. Pojille hän vihjaisi, että pitäisivät pienempää möykkää, sillä hän vamppaisi tuon kreikkalaista jumalaa muistuttavan uroon.
Mutta atleetilla ei ollut tulta. Hän käveli sisarusten ohi tiskille ja tilasi Lindalta paukun. Komean miehen edessä tämän ajatukset sekosivat kuin anisviina veteen. Tyttö yritti saada mieleensä, mistä vieras oli tuttu. Tulijan kännykkä soi ja samaan aikaan Linda tunnisti kymmenottelijan. Emilio Kyrbäzola, Kreikan ainoa mitalitoivo, sehän se.
Puhelu oli lyhyt, ytimekäs ja ilmeisen yllättävä. Ouzo alkoi yskittää raamikasta yleisurheilijaa.
- Kautta Zeuksen, luulin, että tänään olisi välipäivä!
Asia koko karmeudessaan alkoi valjeta läsnäoleville. Kymmenottelun viimeinen laji, 10 000 metrin juoksu starttaa tunnin päästä!
Stavros tarjosi firman kolmipyöräistä Apecaria http://www.3wheelfun.nl/ kansallissankarin käyttöön käskien Onaniasta noutamaan kulkuneuvon. Mutta tällä väli Linda jo otti ohjat käsiinsä. Tyttö heitti esiliinan syrjään ja käski: ”seuraa!”
Emilio totteli.
- Saakelin portto, se jätkä kuuluu mulle, rääkyi Nymfomana, kun Linda ja urheilija loikkasivat avo-Alfan kabiiniin.
- Mitä helvettiä, huusi Phalloskin. Tuo homo vie meidän Lindan!
- Haetaan tyttö takaisin, se on vielä korkkaamatta, huusi Adonis ja starttasi Bemarin.
- Vittu, joo, säesti Jormas ja maanitteli Golfin hereille.
- Mitä siellä tapahtuu, kummasteli Onanias sitoessaan hinausköyttä Phalloksen Hondaan, sillä Apecar oli huono starttaamaan.
Linda käänsi avaimesta ja Alfa syttyi tulille. Asfalttiin piirtyi mustaa, kun siro tyttö painoi kaasun pohjaan. Phalloksen Prelude suostui pitkän kitkuttelun jälkeen heräämään sekin ja nuorukainen rusautti ykköstä silmään. Onanias ehti juuri ja juuri kavuta Apen kuomun sisään, kun nytkähti.
Nähtiin omituinen ralli. ”Kaunis tummaverikkö syöksee punaista avoautoa läpi uneliaan pikkukylän. Kannoilla roikkuu musta BMW, sininen Golf ja ruosteentäplittämä Honda, jonka perässä Apecar reuhtoo laidasta laitaan ilmiselvästi ohituspaikkaa etsien.” Näin kuvasi menoa passipoliisi Apostolos Hippokrates hälyyttäessään lentäviä. Itse hän lähti perään Vespallaan sininen valo ohjaustangossa vikkuen.
Myöskään Nymfomana ei ollut luovuttanut. Hän oli polkaissut Aprilian käyntiin ja saavutti muuta seuruetta.
Linda siirsi oikean jalkansa yhtä aikaa kaasulle ja jarrulle; takajarrut lievässä lukossa Alfa taittui risteyksestä uskomattomalla vauhdilla. Vasen jalka kävi lattiassa, oikea käsi pudotti kakkoselle ja moottori naukaisi. Saman tien kolmonen, vauhti kiihtyi lisää.
Hirvittävästi heittelehtien tuli Adoniksen BMW perässä, mutta Jormaksen GTI puski tangentin suuntaan kuin golfpallo päätyen munakoison kasvattaja Giorgos Floridiksen kastelulammikkoon.
- Asshole in one, raportoi passipoliisi Hippokrates radioon.
Myös Phallos onnistui kääntymään, eikä ongelmia ollut Onaniaksellakaan. Apecar kaartoi kauniisti, joskin kaartosäde oli köyden sallimissa rajoissa hieman muita laajempi. Viimeisenä risteyksen selvitti Nymfomana, joka suoran avautuessa paranteli sijoitustaan ohittaen passipoliisin Vespan.
”Kick!” Rinnalle ajaneen Nymfosan korkokenkä osui kipeästi pollarin turpeaan kylkeen. ”Zaatanan kyttä, ziinä zulle”, rääväsuu sähisi! Vespa muutti kulkusuuntaansa ulos tieltä ja päätyi aitojen läpi, laitumen halki pehmeästi eläkeläinen Nicos Paskalidiksen tunkioon. ”Kappas, lisää kakkaa”, vanhus teki havannon.
Helleheittojen sävyttämällä tiellä vauhti alkoi olla jo muillekin liikaa ja erään siltarummun kohdalla Bemarin iskarit ja Adoniksen sulkijalihas lopulta yht'aikaa luovuttivat. Pyörät irtautuivat tien pinnasta, kierrosluku nousi, mäntä särkyi ja kiertokanki korkkasi lohkon. Öljyt valahtivat asfaltin pintaan ja kuljettajan kurapaska täytti Batistini-housut.
Syntyneeseen lammikkoon katkesi myös Nymfosan taival. Nahkahousut liukuivat öljyisellä kestopäälysteellä kirouksia huutavan nartun liukuessa vääjäämättömästi kohti jokea. Blumps! Tässä vaiheessa alapesu oli tosin tarpeen jo hänellekin.
Linda suuntasi Alfan keulan vuoren yli menevälle oikotielle ja antoi 220 hevosvoiman laulaa. Phallos ja Adonis eivät kauaa perässä roikkuneet, sillä nopeuden kasvaessa Honda alkoi käydä epävakaaksi ajaa. Apecarissa ominaisuudet olisivat vielä riittäneet, mutta hinaustilanne ei ollut otollinen ohitukseen. Sen sijaan saattueeseen liittynyt Liikkuvan poliisin Mondeo alkoi lähetä.
Linda ahmi mutkia autollaan: jarrua, keula painui, perä keveni… ohjausliike… pyörät tien suuntaan (pienempi pykälä oli haettu jo valmiiksi) …hanaa!
”Linda, Linda, oo - Linda…” hoki urheilija vierellä haltioissaan tavasta, jolla neitsykäinen käsitteli autoa antiikin maisemissa.
Pienet sormet sompasivat ja vaihtoivat vaihdetta, remmikengät painelivat pedaaleita. Turbomoottori lauloi aariaa korkealta ja kovaa. Rytmikäs paukahtelu moottorijarrutuksessa kieli, ettei konetta ollut säädetty pienintä mahdollista bensankulutusta silmällä pitäen. Infernaalinen kakofonia täytti laaksot italialaisen auton tanssiessa zorbasta Olympus-vuorella. Pari kivivyöryäkin syntyi.
Poliisiauto oli jo jäänyt kauas, kun punainen piste laskeutui Akropolis-kukkulaa alas ja läheni urheilukenttää. Tämä puoli kaupungista oli yleiseltä liikenteeltä suljettu, joten parin sadan vauhtia saattoi hetkittäin pitää yllä. Vaan eipä ollut aikaa starttiinkaan kuin 5 minuuttia.
Emilio kaivoi shortsit ja piikkarit putkikassista ja alkoi vaihtaa vaatteitaan auton puikkiessa betoniporsaita, puomeja, ja piikkimattoa väistellen. Puna häivähti tytön poskilla, kun helleeniset sukukalleudet vilahtivat, siirtyessään prässihousuista urheilushortsien huomaan. Kauaa ei katse kuitenkaan saanut pheniksessä levähtää, kun oli taas tehtävä nopeita päätöksiä.
Kreikan poliisin terrorismin vastaisen yksikön panssariajoneuvo oli ajettu tiesuluksi sisäänkäynnin eteen. Rynnäkkökiväärein ja singoin varustetut santarmit odottivat tulikomentoja.
”Heiluta niille valkoista lippua”, Linda käski osoittaen urheilijan lattialla lojuvia aluhousuja. Emilio nosti viikon vanhat kalsarinsa, mutta tummat merkinnät takaosassa toivat mieleen merirosvolipun. Notkeasti Linda taiteili valkoiset pikkuhousut jalastaan.
Emilio pyöritti pikkuhousuja ilmassa. Panssariauton kylki lähestyi uhkaavan nopeasti. Viime tingassa Linda käänsi auton poikittain. Kumi valitti, kun auto liukui sivuttain ja pysähtyi puolen metrin päähän Pasin kyljestä.
Emilio loikkasi ulos, livahti panssariauton ali ja spurttasi stadionille.
”Paikoillenne…”
Stavros Mamandreoun tavernassa on juhlat. Kreikan ainoa mitali, kultainen sellainen, oli saatu kymmenottelusta. Palvotun urheilijan ohella keskipiseenä oli Linda, jolle opetus- ja kirkollisasian ministeri Petros Efthymiou ojensi 25 000 euron stipendin. Zorban kylä puolestaan lahjoitti hänelle tontin ja Alfa Romeo:n maahantuoja lupasi mallin töitä myynninedistämisosastolla.
Tyytymättömiä olivat vain Nymfomana, Adonis, Phallos ja Jormas, jotka isä-Stavros oli perinnöttömäksi tekemisen uhalla komentanut tarjoilutehtäviin. Hieman haikea oli kyllä Stavroskin Lindaa onnitellessaan.
- Nyt me kai joudumme sitten pärjäämään ilman sinua…
Mutta Lindapa yllätti kaikki:
- älä sitä huoli. Olen nimittäin pieniin päin… en minä kauaa kuvissa aio poseerata. Siispä heti äitiysloman jälkeen… (Kreikassa noin 3 viikkoa) palaan tiskin taa.
- Voi, miten mukavaa… mutta kuka sinua on… siis kuka sinut.. kuka se on..tarkoitan… Emilioko?
- No, eihän nyt Emilio, ukkomies.
- Ei kai kukaan pojistani…
- Kyllä vain, Linda sanoi onnellisen näköisenä. Se sama, joka minut opetti ajamaankin. Onanias.