homofobia on kiistatta nykymaailman koskettavin yhteiskuntarauhaa jäytävä ilmiö, jota voidaan tarkastella joko yhteiskuntatieteellisin metodein sosiaalisena ilmiönä tai yksilökohtaisena käytöstä kuvaavana pernoosapiirteenä.
eri tutkimuslaitosten mukaan homofobiaa esiintyy runsaimmin jyrkkää sukupuolierottelua harjoittavissa maissa ja toisaalta yhteisöissä, joissa esimerkiksi siirtymäriitein periytyvät meemispeksit toistavat vanhojen heimokansojen omaksumiksi väitettyjä normimoraaliin aikojen saatossa sidoksiin joutuneita sukupuolisidonnaisia käytösmalleja.
http://www.avert.org/homophobia.htm
yksilötasolla homofobia ilmenee häiriöasteen mukaan alkaen satunnaisesta alentavasta suhtautumisesta lähipiirissä eläviin homoseksuaaleihin aina pakko-oireiseen ja manialuonteiseen vihaan kaikkea homoseksuaalisuudesta ilmentävään, jolloin voidaan puhua jo itsen lisäksi ympäristöä haittaavasta sukupuoli-identiteetin häiriöstä.
homofobia on nykytiedon mukaan pelkästään sosiaalisesti rakentuvaa, sen taustalla ei siis ole kohdunaikainen sikiön kehityshäiriö eikä lapsuudessa sairastettu hinkuyskä tai päähän kohdistunut isku esimerkiksi puusta pudottaessa. homofobiageeniä ei myöskään ole tutkimuksissa löydetty, kuten sitä ei myöskään esiinny eläinmaailmassa päinvastoin kuin normaalia homoseksuaalisuutta.
homofobia on siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä kognitiivinen kehityshäiriö ja sen yleisimmät altistavat taustatekijät ovat jo mainittu voimakas siirtymäriitein vahvistettu uskomusjärjestelmä, heteronormatiivinen sosiaalinen ympäristö ja yksinkertaisesti oikeanlaisen tiedon puute.
homofobiaan tehoaa parhaiten yhteisöllinen isällinen ote,- kodin, koulun ja työpaikan yhdenvertaisilla käytänteillä ja legitiimien järjestelmän osien saumattomalla ja vankkumattomalla yhteistyöllä tiedoituksen, ohjaavien lakien ja tukitoimien saralla homofobisiin ilmiöihin voidaan tarttua jo heti niiden varhaismuodoissa, jolloin tartuntavaaraa voidaan oleellisesti vähentää.
yhteiskunta on kuin kasvimaa, rikkaruohot toki monipuolistavat sielläkin lajien runsautta, mutta ohdake ja takiainen sekä etenkin vesiheinä valloilleen päästyään tukahduttavat helposti muut itsekkäästi alleen.
niin?
eri tutkimuslaitosten mukaan homofobiaa esiintyy runsaimmin jyrkkää sukupuolierottelua harjoittavissa maissa ja toisaalta yhteisöissä, joissa esimerkiksi siirtymäriitein periytyvät meemispeksit toistavat vanhojen heimokansojen omaksumiksi väitettyjä normimoraaliin aikojen saatossa sidoksiin joutuneita sukupuolisidonnaisia käytösmalleja.
http://www.avert.org/homophobia.htm
yksilötasolla homofobia ilmenee häiriöasteen mukaan alkaen satunnaisesta alentavasta suhtautumisesta lähipiirissä eläviin homoseksuaaleihin aina pakko-oireiseen ja manialuonteiseen vihaan kaikkea homoseksuaalisuudesta ilmentävään, jolloin voidaan puhua jo itsen lisäksi ympäristöä haittaavasta sukupuoli-identiteetin häiriöstä.
homofobia on nykytiedon mukaan pelkästään sosiaalisesti rakentuvaa, sen taustalla ei siis ole kohdunaikainen sikiön kehityshäiriö eikä lapsuudessa sairastettu hinkuyskä tai päähän kohdistunut isku esimerkiksi puusta pudottaessa. homofobiageeniä ei myöskään ole tutkimuksissa löydetty, kuten sitä ei myöskään esiinny eläinmaailmassa päinvastoin kuin normaalia homoseksuaalisuutta.
homofobia on siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä kognitiivinen kehityshäiriö ja sen yleisimmät altistavat taustatekijät ovat jo mainittu voimakas siirtymäriitein vahvistettu uskomusjärjestelmä, heteronormatiivinen sosiaalinen ympäristö ja yksinkertaisesti oikeanlaisen tiedon puute.
homofobiaan tehoaa parhaiten yhteisöllinen isällinen ote,- kodin, koulun ja työpaikan yhdenvertaisilla käytänteillä ja legitiimien järjestelmän osien saumattomalla ja vankkumattomalla yhteistyöllä tiedoituksen, ohjaavien lakien ja tukitoimien saralla homofobisiin ilmiöihin voidaan tarttua jo heti niiden varhaismuodoissa, jolloin tartuntavaaraa voidaan oleellisesti vähentää.
yhteiskunta on kuin kasvimaa, rikkaruohot toki monipuolistavat sielläkin lajien runsautta, mutta ohdake ja takiainen sekä etenkin vesiheinä valloilleen päästyään tukahduttavat helposti muut itsekkäästi alleen.
niin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oliko tämä vitsi vai tosissaan kirjoitettu?
tosikirjoitus.
homofobia on tämän mukaan joko käytös- tai peräti persoonallisuushäiriö, joten kannattaa varoa homofoobikoita!!!
homofobia pitää siis heti saada kelan tautiluokitukseen ja foobikoille on alettava maksaa korvausta tästä normaalielämää (homoilua) rajoittavasta vammasta
homofobia pitää siis heti saada kelan tautiluokitukseen ja foobikoille on alettava maksaa korvausta tästä normaalielämää (homoilua) rajoittavasta vammasta
Mikä on käytöshäiriö? Eikö kaltaistesi suvaitsevaisten pitäisi sietää hyvinkin erilaisia käytöstapoja?
miksi vahingollista käytöstä tulisi suvaita?
Koska suvaitsevaisuus on arvo sinänsä.
Homofobia, onko se edes vahingollista käytöstä? Myös homoilla on usein havaittavissa tiettyä heterofobista käytöstä eikä sitä pidä kukaan pahana.
Jaa mitäkö? Eristäytyminen omiin porukoihinsa, pääsykiellot heteroille Helsingin homoravintoloissa.
totta kyllä.
homovastaisuutta ei varmasti kokonaan saada eliminoitua, mutta sen haitallisuus voidaan minimoida esimerkiksi tehokkaalla lainsäädännöllä, mikä myös on sosiaalista konstruktiota "konkreettisimmillaan".
homoilla on omia alakulttuureitaan, eikä sekään ole kovin suuri salaisuus, että joissain porukoissa misogynia tai misandria on luonteenomaista jopa.
Omien alakulttuurien muodostaminen ja karsastava suhtautuminen erilaisiin on yleistä myös muilla ryhmillä, etenkin uskovaisilla. Perustele nyt se, mikset käy muita "foobikkoja" vastaan yhtä suurella innolla.
en perustele :)
Voisiko homofobiaa tarkastella myös identiteetin omaksumisen näkökulmasta? Toisin sanoen homofoobisen ihmisen identiteetti voi rakentua vahvasti negatiiviselle ulossulkemiselle ("en ole homo"). Tällaisessa tapauksessa se on kietoutunut vahvasti persoonallisuuteen ja kyseenalaistaminen saattaa samalla ihmisen oman identiteetin ei-homona kyseenalaiseksi. Näin sillä olisi samalla myös vahva emotionaalinen, irrationaalinen puoli. Sen rakentuminen sosialisaatioprosessin kautta olisi siis yksi puoli homofobiaa, toinen taas olisi aikuisen ihmisen lapsuudessa ja nuoruudessa kritiikittömästi omaksuma identiteetti ei-homona.
tuossa on kyseessä ns, panssaroitu identiteetti, koherenssiuden tunteen vuoksi toiseuden vatustamista.
kikkeli
Seta ja sen jäsenyhdistys Dreamwear Club käynnistivät viime vuonna kampanjan etenkin sukupuolen moninaisuutta koskevien sairausluokitusten uudistamiseksi. Järjestöt esittivät Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle muutoksia ICD 10 - sairausluokituksen suomalaiseen painokseen.
Ehdotukseen osallistui useita järjestöjä ja asiantuntijoita, joten tavoitteilla on laaja kannatus. Setan tekemään esitykseen sisältyi seuraavaa:
1. Poistetaan tarpeettomina ja haitallisina kohdat
F64.1 Transvestismi, kaksoisroolinen
F65.0 Esinekohteinen seksuaalihäiriö
F65.1 Transvestiittinen fetisismi
F65.5 Sadomasokismi
F65.6 Monimuotoiset sukupuoliset kohdehäiriöt
2. Siirretään seuraavat kohdat pois luokasta "Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt" omaksi ryhmäkseen
F64.0 Transsukupuolisuus
F64.2 Lapsuuden sukupuoli-identiteetin häiriö
F64.8 Muu sukupuoli-identiteetin häiriö
F64.9 Määrittämätön sukupuoli-identiteetin häiriö
sekä korvataan luokittelussa esiintyvä käsite "sukupuoli-identiteetin häiriö" termillä "sukupuolen yhteensopimattomuus".
Tällaiset sairausluokitukset ovat olleet leimaavia ja stigmatisoineet kohderyhmää. Toivotaan siis, että päätökset luokitusten muutoksista tapahtuvat mahdollisimman pian.
Diagnoosiryhmän F64 diagnosointia ja hoitovaihtoehtoja on tutkittu Suomessa melko vähän. Ns. translain astuttua voimaan vuoden 2003 alusta tutkittavia on hakeutunut tutkimuksiin lisääntyvin määrin ja se on aiheuttanut ruuhkaa tutkimuksissa ja hoidoissa. Tähän ryhmään voisi kohdistaa tutkimusta, vaikkapa sopivana gradutyönä jotta saataisiin pohjaa tulevaisuuden päätöksille. Esimerkiksi kansainvälisesti on esitetty arvioita kyseisen sairausryhmän esiintyvyydestä. Kuitenkin Suomessa on havaittu valistuneena arviona, että esiintyvyys olisi jopa kansainvälisiä arvioita suurempi. Ei ole tietoa, onko tämä vain tilapäinen huippu, kun henkilöt jotka eivät aiemmin päässeet tutkimuksiin ja hoitoihin, lähtevät nyt mukaan tavanomaisen ikäluokan lisäksi. Olisiko siis odotettavissa että nykyinen tutkimus- ja hoitoruuhka helpottaisi tulevina vuosina, vai jatkuuko se samanlaisena? Nimenomaan tähän voisi kohdentaa tutkimusta. Myös kattava julkinen tilastointi puuttuu
Näin homomyönteiset Psykologit ja Psykiatrit raivaavat pois viimeisetkin luurangot, jotta kaikki seksuaali-identiteetin pikku "kukkaset" saisivat vapaasti kukkia ilman "sairauden leimaa".