Maailmaa EI SAA RAKASTAA!

"Sillä mitä maailmassa onkin: Aistien pyyteet, mahtaileva elämä, se kaikki on Maailmasta, ei Isästä!. Joka siis rakastaa maailmaa, asettuu Jumalan viholliseksi"(Jaakob), koska fysikaalinen maailma ei pysy koossa rakkaudella, vaan tunteista vain pelolla ja vihalla ja kateudella, naiset suhtautukoon maailmaan haureasti.

Nestettä(ei massailmaa) tietysti kaikki rakastaa, missä muodossa se onkin, ja sitä vastaan ei ole laki, mutta fysikaalisen todellisuuden LAKEJA, ei saa rakastaa, koska rakkaus pilaa siinä sen, että näkisit kumpi on väärin ja kumpi oikein, koska silloin sanoisit vain sokeasti maailman vääryydellekin kyllä. Jos sanot/huom, vain puhetta!) oikeille asioille EI, niin se ei ole niin paha tuho kuin sanoa väärydelle kyllä.

Kuitenkin: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, tuhoutuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä!". Meidän, jotka elämämme maailmassa ja materiakehoissamme, tulee siis Rakastaa Jumalaa, mutta ei itsemme kehoja ja fysikaalista todellisuutta, siitä ei ole mitään hyötyä. Jossain mielessä sanatkin, jotka sanotaan, ovat vain maailmaa, koska ne ovat "materiahenkeä". Älkää siis tavoitelko katoavia sanoja, vaan katoamattomia, sellaisia, joita ei ole vielä tapettu maailmaan, eikä kaikkia niitä tänne tapetakaan("TotuudellA PErusteta").