Ruotsin evankelis-luterilainen kirkko on vaarassa jäädä tyhjän päälle. Pahin ongelma ei ole jäsenkato ja romahdusvaarassa oleva talous vaan se, ettei kirkolla ole enää käytännön sijaa kansan elämässä.
Luvut puhuvat kirkon kannalta karua kieltä. Viime vuonna Ruotsissa syntyneistä lapsista kastettiin enää 54 prosenttia. Naimisiin menneistä kirkon siunauksen avioliitolleen haki runsas kolmannes pareista.
Ripillä kävi alle kolmasosa 15-vuotiasta. Hautajaisten suosio on laskenut 81 prosenttiin.
Kirkonmenojen suosion romahdus on ollut raju ja nopea. Esimerkiksi vihkimisen suosio on romahtanut vain kymmenessä vuodessa 61:sta 36,6:een. Vuonna 2001 kastettiin vielä 73,3 prosenttia kaikista Ruotsissa syntyneistä lapsista, nyt luku on 32,5.
Luvut puhuvat kirkon kannalta karua kieltä. Viime vuonna Ruotsissa syntyneistä lapsista kastettiin enää 54 prosenttia. Naimisiin menneistä kirkon siunauksen avioliitolleen haki runsas kolmannes pareista.
Ripillä kävi alle kolmasosa 15-vuotiasta. Hautajaisten suosio on laskenut 81 prosenttiin.
Kirkonmenojen suosion romahdus on ollut raju ja nopea. Esimerkiksi vihkimisen suosio on romahtanut vain kymmenessä vuodessa 61:sta 36,6:een. Vuonna 2001 kastettiin vielä 73,3 prosenttia kaikista Ruotsissa syntyneistä lapsista, nyt luku on 32,5.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainakin ennen Ruotsissa oli mahdollista kuulua kirkkoon vaikka ei kastettu. En tiedä mikä on tilanne nykyisin.
Suomeen tullee kymmenessä vuodessa samanlaiset luvut. Suomessa kummien määrä on pudonnut yhteen ja veikkaan että kohta kastavasta papista tulee automaattisesti lapsen kummi, jonka lisäksi voi olla maallikkokummejakin. Kastaminen on täällä kirkolle tärkeää, jotta seurakuntaan saadaan veronmaksajia.
Suomalaisten uskonnollisuudesta saa hyvän kuvan kun muistaa, että kristinuskoon kuuluu arkkuhautaus, jotta olisi jotain, mikä voi nousta kuolleista viimeisellä tuomiolla. Nykyään monessa seurakunnassa hautausmaat on niin täynnä, että valittavana on syrjäisempi hauta tai polttohautaus. Kun surevat joutuvat valitsemaan lyhyemmän matkan hautausmaalle tai kuolevan pelastumisen, on valinta epäkristillinen tuhkaus.
Kirkko itse suosii tuhkaamista, koska maata säästyy. Ylösnousemisista viis.
"Hautaustoimen visio: Vuonna 2030 -- Tuhkahautausten osuus Helsingissä on noussut 85 prosenttiin ja koko maassa 50 prosenttiin."
http://www.helsinginseurakunnat.fi/yhteinenhallinto/kiinteistotoimisto/hautaustoimi.html
Jostakin syystä Helsingin seurakunnat väittävät hoitavansa hautaustoimensa kirkollisveroilla. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa.
"Kirkollisverolla huolehditaan, että vainajat haudataan ja hautausmaat hoidetaan"
http://www.helsinginseurakuntayhtyma.fi/?Deptid=5022
Perin kummallinen väite.
http://www.helsinginseurakunnat.fi/material/attachments/keskusrekisteri/hautapalvelut/5yy2005ws/Hoitohinnasto_2012.pdf
Aika paljon sitä maksettavaa jää näköjään haudan haltijalle, joka lienee joku satuolento, vai liekkö sama kuin pyhä henki.
Ruotsi on monessa asiassa ollut edelläkävijä, jota Suomi on seurannut. Kirkon suosion romahtaminen ei ole poikkeus.
http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/puhutuimmat/1900/rippikoulu_pitaa_pintansa
Rippikoulu pitää kirkkoa edelleen pystyssä. 83% 15 vuotiaista käy rippikoulun. Olisi kiva nähdä kirkoon liittyjien määrä eri ikäluokissa, koska varmasti monet, jotka ovat eronneet kirkosta vanhempien mukana niin liittyvät takaisin kirkkoon rippikoulun yhteydessä ja sitten uudelleen eroavat täytettyään 18 vuotta, kuten itsekin tein. On huomattava, että rippikoulun yhteydessä paljon nuoria lähtee mukaan isos-toimintaan, vaikkeivat näistä nuorista varmaan ole kuin pieni osa uskovaisia, vaan enemmänkin ovat kiinnostuneita nuoristotoiminnasta. Mikäli rippikoulun suosio lähtee tulevaisuudessa laskuun niin varmasti se olisi varmasti kirkolle kuolinisku, koska silloin ei olisi enää syitä rituaalisia toimituksia joiden vuoksi kirkossa pysytään. Kasteiden määrähän on lähtenyt huomattavaan laskuun, kirkollisista häistä puhumattakaan.