Niin moni on sitä tai tätä mieltä mutu-pohjalta. Kannattaisi lukea vähintään tämä 100-sivuinen lehtykäinen ennen kuin on mitään mieltä:
pieni ote:
Tuomioistuimeen kohdistunut painostus
Räikeimmin tuomioistuimen painostus tuli esiin, kun oikeudenkäynnin loppuvaiheessa
ulkopuolelta puututtiin tuomittavien rangaistusten ankaruuteen.
Kuten selvityksen alussa on esitetty, oikeudenkäynnin päätösharkintavaiheessa
liittoutuneiden valvontakomissio saattoi Suomen hallituksen tietoon,
minkä pituisten rangaistusten tuomitsemista pääsyytetyille pidettiin vähimmäisedellytyksenä
voittajavaltojen kannalta tarkasteltuna. Valtioneuvosto
katsoi valtakunnan edun vaativan näiden saattamisen SSO:n tietoon. Tässä
yhteydessä SSO:n presidentti Möller esitti tuomioistuimelle asiakirjoja, joita
ei luettu syytetyille. Näihin lukeutuivat valtioneuvoston tiedonanto, muistio
Ison-Britannian silloisen poliittisen edustajan Shephardin käynnistä ulkoministerin
luona, Paasikiven valtioneuvoston puolesta 20.2.1946 allekirjoittama
kirje, jossa valtioneuvosto muistutti siitä, että sotasyyllisyysoikeuden tuli
toteuttaa välirauhansopimuksen 13. artiklan velvoitteet, ja Suomen Lontoossa
olevan lähettiläs Wuoren sähke, jossa ilmoitettiin Foreign Officen
ilmoittaneen Suomelle olevan vahingoksi, jos syytettyjen tuomiot olisivat
liian lieviä. Näiden asiakirjojen osalta oli mahdollisesti kyse audiatur et altera
pars -periaatteen rikkomisesta. Ko. periaatteen mukaan syytetyn on
saatava tulla kuulluksi oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä, jossa kullekin
osapuolelle on varattava tilaisuus vastata häntä vastaan esitettyihin todisteisiin.
Paasikivi ja hallitus pyrkivät lukuisilla tavoilla vaikuttamaan tuomioistuimeen
ja puolustukseen. Paasikivi mm. yritti (sotasyyllisyysoikeuden ensimmäisten
istuntopäivien aikana) taivutella sotasyyllisyysoikeuden varapu-
heenjohtaja Castrénia luopumaan suunnitelmasta vapauttaa syytetyt.103 Huolimatta
Ždanovin Kekkoseen kohdistamasta painostuksesta, jonka Kekkonen
saattoi tuomioistuimen puheenjohtaja Neoviuksen tietoisuuteen, neljä syytettyä
vapautettiin oikeuden välipäätöksellä 17.11.1945.104 Sotasyyllisyystuomioistuin
osoitti siis myös itsenäisyyttä suhteessa poliittiseen painostukseen.
Myös oikeuden alkuperäinen päätös 16.2.1946, jonka perusteella Kivimäki
vapautettiin, osoittanee tiettyä tuomioistuimen itsenäisyyttä. 105
SSO:ssa toimitettiin uusi äänestys, jossa tuomio eräiden syytettyjen osalta
koveni edelliseen äänestykseen verrattuna.
http://www.om.fi/Satellite?blobtable=MungoBlobs&blobcol=urldata&SSURIapptype=BlobServer&SSURIcontainer=Default&SSURIsession=false&blobkey=id&blobheadervalue1=inline; filename=22 2010 Sotasyyllisyysoikeudenkäynti 102 s..pdf&SSURIsscontext=Satellite Server&blobwhere=1266334275417&blobheadername1=Content-Disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf
pieni ote:
Tuomioistuimeen kohdistunut painostus
Räikeimmin tuomioistuimen painostus tuli esiin, kun oikeudenkäynnin loppuvaiheessa
ulkopuolelta puututtiin tuomittavien rangaistusten ankaruuteen.
Kuten selvityksen alussa on esitetty, oikeudenkäynnin päätösharkintavaiheessa
liittoutuneiden valvontakomissio saattoi Suomen hallituksen tietoon,
minkä pituisten rangaistusten tuomitsemista pääsyytetyille pidettiin vähimmäisedellytyksenä
voittajavaltojen kannalta tarkasteltuna. Valtioneuvosto
katsoi valtakunnan edun vaativan näiden saattamisen SSO:n tietoon. Tässä
yhteydessä SSO:n presidentti Möller esitti tuomioistuimelle asiakirjoja, joita
ei luettu syytetyille. Näihin lukeutuivat valtioneuvoston tiedonanto, muistio
Ison-Britannian silloisen poliittisen edustajan Shephardin käynnistä ulkoministerin
luona, Paasikiven valtioneuvoston puolesta 20.2.1946 allekirjoittama
kirje, jossa valtioneuvosto muistutti siitä, että sotasyyllisyysoikeuden tuli
toteuttaa välirauhansopimuksen 13. artiklan velvoitteet, ja Suomen Lontoossa
olevan lähettiläs Wuoren sähke, jossa ilmoitettiin Foreign Officen
ilmoittaneen Suomelle olevan vahingoksi, jos syytettyjen tuomiot olisivat
liian lieviä. Näiden asiakirjojen osalta oli mahdollisesti kyse audiatur et altera
pars -periaatteen rikkomisesta. Ko. periaatteen mukaan syytetyn on
saatava tulla kuulluksi oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä, jossa kullekin
osapuolelle on varattava tilaisuus vastata häntä vastaan esitettyihin todisteisiin.
Paasikivi ja hallitus pyrkivät lukuisilla tavoilla vaikuttamaan tuomioistuimeen
ja puolustukseen. Paasikivi mm. yritti (sotasyyllisyysoikeuden ensimmäisten
istuntopäivien aikana) taivutella sotasyyllisyysoikeuden varapu-
heenjohtaja Castrénia luopumaan suunnitelmasta vapauttaa syytetyt.103 Huolimatta
Ždanovin Kekkoseen kohdistamasta painostuksesta, jonka Kekkonen
saattoi tuomioistuimen puheenjohtaja Neoviuksen tietoisuuteen, neljä syytettyä
vapautettiin oikeuden välipäätöksellä 17.11.1945.104 Sotasyyllisyystuomioistuin
osoitti siis myös itsenäisyyttä suhteessa poliittiseen painostukseen.
Myös oikeuden alkuperäinen päätös 16.2.1946, jonka perusteella Kivimäki
vapautettiin, osoittanee tiettyä tuomioistuimen itsenäisyyttä. 105
SSO:ssa toimitettiin uusi äänestys, jossa tuomio eräiden syytettyjen osalta
koveni edelliseen äänestykseen verrattuna.
http://www.om.fi/Satellite?blobtable=MungoBlobs&blobcol=urldata&SSURIapptype=BlobServer&SSURIcontainer=Default&SSURIsession=false&blobkey=id&blobheadervalue1=inline; filename=22 2010 Sotasyyllisyysoikeudenkäynti 102 s..pdf&SSURIsscontext=Satellite Server&blobwhere=1266334275417&blobheadername1=Content-Disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.