Öljyhuippu on hetki, jolloin öljyntuotannon maksimi saavutetaan ja jonka jälkeen tuotanto alkaa väistämättä vähentyä geologisten ja fysikaalisten syiden vuoksi. M. King Hubbertin vuonna 1956 kehittämän Hubbertin teorian avulla voidaan ennustaa yksittäisen esiintymän, maantieteellisen alueen tai koko maailman öljyntuotantoa. Varsinainen huippuvuosi tiedetään kuitenkin vasta kun öljyntuotanto on jo vähentynyt pari vuotta. Täytyy huomioida, että öljyhuippu ei tarkoita öljyn loppumista vaan öljyntuotantomaksimin saavuttamista, jonka jälkeen öljyä ei kyetä tuottamaan enää yhtä paljon kuin aikaisemmin.
Jotkut asiaa seuraavat, kuten öljyasiantuntijat Kenneth S. Deffeyes ja Matthew Simmons uskovat nykyaikaisen liikenteen, maanviljelyn ja teollisuuden riippuvuuden halvasta öljystä ja öljynhinnan nousemisen yhdistelmän aiheuttavan negatiivisia vaikutuksia maailmantalouteen. Ennustukset näistä vaikutuksista poikkeavat paljon toisistaan. Öljyntuojamailla, kuten Suomella, tilanne on vielä vakavampi, sillä vientimaamallin mukaan öljyntuottajamaan tuotannon vähetessä vientiin riittävän öljyn määrä vähenee tuotantoa nopeammin viejämaan oman kulutuksen kasvun ansiosta. Öljyhuipun seurausten lieventämiseksi öljyn kulutusta täytyy vähentää.
Optimistiset ennusteet öljyhuipun ajankohdasta sijoittuvat vuoteen 2020 tai sen jälkeen, mikä olettaa suuria sijoituksia vaihtoehtoisiin polttoaineisiin ilman suuria muutoksia elämäntyyliin öljynkuluttajamaissa. Pessimistiset ennusteet olettavat öljyhuipun jo tapahtuneen, että olemme öljyhuipulla tai että öljyhuippu saavutetaan aivan pian. Tällaisissa ennusteissa öljyhuipun seurauksia ei enää kannata yrittää lieventää, ja sen seurauksen ennustetaan maailmanlaajuista lamaa, teollisen yhteiskunnan romahtamista ja suurta väestön vähentymistä.
Jotkut asiaa seuraavat, kuten öljyasiantuntijat Kenneth S. Deffeyes ja Matthew Simmons uskovat nykyaikaisen liikenteen, maanviljelyn ja teollisuuden riippuvuuden halvasta öljystä ja öljynhinnan nousemisen yhdistelmän aiheuttavan negatiivisia vaikutuksia maailmantalouteen. Ennustukset näistä vaikutuksista poikkeavat paljon toisistaan. Öljyntuojamailla, kuten Suomella, tilanne on vielä vakavampi, sillä vientimaamallin mukaan öljyntuottajamaan tuotannon vähetessä vientiin riittävän öljyn määrä vähenee tuotantoa nopeammin viejämaan oman kulutuksen kasvun ansiosta. Öljyhuipun seurausten lieventämiseksi öljyn kulutusta täytyy vähentää.
Optimistiset ennusteet öljyhuipun ajankohdasta sijoittuvat vuoteen 2020 tai sen jälkeen, mikä olettaa suuria sijoituksia vaihtoehtoisiin polttoaineisiin ilman suuria muutoksia elämäntyyliin öljynkuluttajamaissa. Pessimistiset ennusteet olettavat öljyhuipun jo tapahtuneen, että olemme öljyhuipulla tai että öljyhuippu saavutetaan aivan pian. Tällaisissa ennusteissa öljyhuipun seurauksia ei enää kannata yrittää lieventää, ja sen seurauksen ennustetaan maailmanlaajuista lamaa, teollisen yhteiskunnan romahtamista ja suurta väestön vähentymistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jonkin aikaa tätä elämäntapaa pystyään ylläpitämään vaihtoehtoiseilla energiamuodoilla, ydonvoimalla, säästämällä energiaa, tekniikoita kehittämällä, mutta eiköpähän pian ala väistämätön valuminen kohti kurjuutta ja elintason laskua. Tulee nälänhätää, tauteja, sotia, kaaosta. Siinä sitä on lastenlastemme tulevaisuus.
1970-1980 luvun maantieteen oppikirjoissa oli kaavioita, joiden mukaan kaikki raaka-aineet; metallit ja öljy loppuvat aivan varmasti noin vuonna 2040. Vain kivihiiltä jää käytettäväksi.
Tietenkin ajattelin tuolloin, että se suuri ahdingo, jonka Raamattu mainitsee alkaa siis tuolloin. Ja ajattelin kuolevani luultavasti juuri ennen ahdingon alkua. En siksi uhrannut enenpää ajatuksia asialle.
Nyt on sitten pakko uhrata ajatuksia asialle kun 1970-luvulla ei osattu ottaa huomioon Kiinan talouskasvun ja raaka-aineiden kulutuksen määrän jyrkkää kasvua. Laskelmat perustuivat tasaiseen talouskasvuun eivätkä ottaneet huomioon mitään harppauksia raaka-aineiden kulutuksessa.
Parhaatkin laskelmat menevät usein pieleen odottamattomien tekijöiden vuoksi.
"Laskelmat perustuivat tasaiseen talouskasvuun eivätkä ottaneet huomioon mitään harppauksia raaka-aineiden kulutuksessa."
Oikeastaan se oli juuri kuten tuossa alempana sanoit->
"Parhaatkin laskelmat menevät usein pieleen odottamattomien tekijöiden vuoksi. "
Se olikin juuri vikana 70-luvun pessimistisimmissä laskelmissa. Ne eivät voineet ennakoida merkittäviä poliittisia tekijöitä kuten juuri Lähi-Idän sodasta puhjennutta öljykriisiä. Hyvä silti huomata, että tässä ei niinkään ajeta takaa korvaamattomien resurssien loppumista de facto vaan enemmänkin kyse on saatavuuden taittumisesta niiden hankkimisen tullessa epätaloudelliseksi.