Heräsin aikaisin ja mieleeni nousivat nuo otsikon sanat, jotka sitten johtivat ajatuksiani edelleen muihinkin Raamatun suuriin ja siunattuihin lupauksiin. Raamattu kehottaa meitä ajattelemaan Jeesusta. "Ajetelkaa Häntä..." Hebr. 12:3. Ja ajattelin Häntä ja kiitin Herraa, että on olemassa tällainen valtaisa tekijä kuin "Jumalan armahtava laupeus".
Kaikkivaltiasta Jumalaa lähestyttäessä ei ainoallakaan kuolevaisella ihmisellä ole muuta uskallusta, kuin Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus ja pyhyys. Mutta "ken Häneen uskaltaa" saa myös kokea Jumalan armahtavan laupeuden ja saa rohkeutta antaa itsensä Hänen käsiinsä.
Näissä mietteissä hyvää maanantaipäivää.
http://www.youtube.com/watch?v=BqCVR6PBx1I
Kaikkivaltiasta Jumalaa lähestyttäessä ei ainoallakaan kuolevaisella ihmisellä ole muuta uskallusta, kuin Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus ja pyhyys. Mutta "ken Häneen uskaltaa" saa myös kokea Jumalan armahtavan laupeuden ja saa rohkeutta antaa itsensä Hänen käsiinsä.
Näissä mietteissä hyvää maanantaipäivää.
http://www.youtube.com/watch?v=BqCVR6PBx1I
Vastaukset 17
Vanhimmat
Raamattu lupaa paljon mutta antaa vähän.
Hyvää maanantaipäivää sinullekin.
Synti lupaa paljon, mutta antaa vähän. Jos olet saanut vähän, se johtuu siitä, että olet tehnyt syntiä ja laiminlyönyt Raamatun neuvot. Älä syytä Raamattua, jos et sitä noudata.
Miksi noudattattaisin pronssikauden beduiinien kirjoittamaa satukirjaa?
En minä syytä Ramattua mistään. Miksi syyttäisin kirjaa?
Tarjolla meille on pääasiassa kaksi erilaista sponsoria:
Johannes 14
23 'Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
25 Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne.
26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen "
Aloittaja: >>Mutta "ken Häneen uskaltaa" saa myös kokea Jumalan armahtavan laupeuden ja saa rohkeutta antaa itsensä Hänen käsiinsä.
Oletko sinä Jukka tehnyt jotakin pahaa lähiaikoina, kun tuntuu, että joudut jatkuvasti vakuuttelemaan sitä, että Jumala kyllä armahtaa...
Jumala on kyllä armahtava ja laupea NÖYRILLE. Tahallista syntiä tekeville hän taas ei armoa jakele vaan luvassa on rangaistus.
Hepr. 10:
26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa".
31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.
"Ja Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle." Joh.1:16
Jukka vastaa omasta puolestaan, mutta tuo ylläoleva on Johanneksen todistus, joka pätee jokaiseen Jeesuksen seuraajaan.
Armoa armon päälle; Jumalan armahtavaa laupeutta osaksemme, sitä me tarvitsemme joka päivä kasvaaksemme uskossa.
Viittasit nöyryyteen. Se onkin valtavan keskeinen asia uskovan vaelluksessa. Meidän ei tule ajatella itsestämme liikoja.
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." Ef.2:8-9
Tahallisesta synnistä meidän on päästävä kokonaan eroon. Olet siinä aivan oikeassa. Sellaisen asenteen ja tunnustuksen olen selvästi havainnut myös Jukka.F:n kirjoituksissa.
Jumala meitä voimakkaasti vahvistakoon taistelussamme kaikkea syntiä vastaan, Herramme Jeesuksen nimessä.
Älä pelottele uskovia anteeksi antamattomalla synnillä. Se ei ole Jumalasta sellainen pelottelu!!!
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa tiettyä taustaa vasten sen ajan juutalaisille kristityille heidän tilanteeseensa:
"Sillä jos tahallamme teemme syntiä päästyämme totuuden tuntoon, ei ole enää uhria syntien edestä, vaan jokin kauhea tuomion vartominen ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Kun joku on hylännyt Mooseksen lain, hän kuolee armotta kahden tai kolmen todistajan sanan perusteella. Kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulette sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja herjaa armon Henkeä?" (Heb 10:26-29).
Tämän Sanan tausta on seuraava: Hebrealaiskirjeen kirjoittaja oli hyvin huolissaan juutalaisista Jeesukseen Kristukseen uskoon tulleista veljistään. He olivat heittämässä pois uskalluksensa. Hylkäämässä Kristuksen. Palaamassa takaisin juutalaisuuteen. Rituaaliin kuului Kristuksen kiroaminen ja Jeesuksen veren maahan polkeminen. Muuten ei päässyt takaisin synagoogaan. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, ettei tuon teon jälkeen ole enää jäljellä mitään uhria syntiemme sovitukseksi.
Kristityiksi kääntyneet juutalaiset olivat jättämässä Kristuksen hirvittävien vainojen takia. He olivat menettäneet kotinsa, kaiken omaisuutensa ja perheensä uskonsa tähden. Sekä kaikki yhteydet sukuunsa, mikä tuona aikana oli äärettömän tärkeää. He asuivat yhteismajoituksissa koko ajan peljäten, milloin heidätkin teloitetaan uskonsa tähden. Eikä Kristusta vaan kuulunut takaisin. Vaikka Roomalaiset olivat jo saartamassa Jerusalemia. Hävityksen kauhistus oli jo ovella, mutta Jeesusta ei kuulunut. Heistä tuntui, että he ovat menettäneet kaiken turhan takia. He ovat kärsineet ja kärsivät turhan takia. He pelkäsivät totuuden, jonka olivat tulleet tuntemaan, olevankin valhetta. Ahdistuksen takia he olivat jo lähes valmiita luopumaan uskostansa. Mutta näin ei ollut alussa, ensirakkauden aikaan.
Ja niin Pyhä Henki sanoo Hebrealaisille: Muistakaa entisiä päiviä, jolloin te valistetuiksi tultuanne kestitte monet kärsimysten koetukset. Toisia teistä häväistiin ja rääkättiin katselijoiden huviksi, toiset taas tulivat saman kohtalon saaneiden osaveljiksi. Te olette kärsineet vankien kanssa ja ilolla suvainneet omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempaa ja pysyvää omaisuutta (Heb 10:32-34).
Tällä teemalla kirjoittaja etenee kirjeessään ja kannustaa kestävyyteen kaikkien kärsimysten keskellä. Ja lopulta hän muistuttaa johtajista, jotka jo olivat menettäneet henkensä uskonsa tähden ja paljon kärsineet. He olivat jo ylittäneet maaliviivan voittajina. He olivat kestäneet tuon kauheuden loppuunsa asti Jeesuksen vaikuttaman uskon kautta.
Ja sitten kirjoittaja jatkaa: Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja siis vakuuttaa näillä sanoilla, että sama Jeesuksen läsnäolo oli oleva myös heidän voimansa kaiken meneillään olevan kauheuden keskellä.
Synti, josta tuossa kohdassa puhutaan, on siis Kristuksen hylkääminen. Kristuksen kieltäminen. Juutalaiset olivat aikeissa käyttäytyä siten kuin todellinen luvattu Messias olisi vasta tulossa. Mutta kirjoittaja sanoo: Jos kiellämme Kristuksen, ei ole oleva enää mitään toista uhria puolestamme. Ja niin hän vakavasti varoittaa tallaamasta jalkoihin Kristusta. Hylkäämästä pyhää liittoa, jonka perustana on Jeesuksen veri. Veri, jossa he olivat pyhitetyt. Kirjoittaja varoittaa kuoleman vakavasta synnistä: Armon Hengen herjaamisesta. Pyhän Hengen pilkkaamisesta.
Tämä oli siis hebrealaiskirjeen Pyhän Hengen pilkan tausta. Ymmärrämme että sitä ei voi soveltaa sellaisenaan meihin. Emmehän me uskoon tulomme jälkeen julkisesti ja tahallisesti polje maahan Jeesuksen verta ja julkisesti häpäise Häntä päästäksemme takaisin johonkin uskonnolliseen yhteisöön. Emme varmasti ole niin tehneet emmekä tee. http://www.jaikal.se/48683132
Raamatun sana on näin ja Amen!
Hepr. 10:
26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa".
31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.
Semper, ei Raamatun sanan mukainen armo ole vain syntien anteeksi saamista. Nöyrä saa kyllä armoa armon päälle. Armo voi olla vaikkapa aineellista hyvää.
2. Kor. 9:
8 Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää;
9 niinkuin kirjoitettu on: "Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti".
10 Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät,
11 niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.
"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." Sananl.28:13
Heb.10:26 jakeessa ei ole kysymys yksittäisistä teoista, vaan sydämen asenteesta, jossa suositaan ja harjoitetaan syntiä eikä olla valmiita nöyrtymään "Jumalan väkevän käden alle".
Vain nöyrille Jumala antaa armon. Meidän tulee nöyrtyä Jumalan, meidän Isämme, väkevän käden alle. Ellemme tahdo hylätä syntiä omatunton syyttäessä meitä, silloin armo EI ole yllämme.
Raskauttavaa on siis se, että yritämme salata rikkomuksemme Jumalalta samalla jatkaen synnin tekemistä ikäänkuin Jumala ei näkisi meidän tahallista asennettamme synnin suosimiseen.
Syntinsä tunnustavalle ja hylkäävälle ihmiselle Jumala antaa armonsa ja juuri sen menestyksen, mikä meille itsekullekin on parhaaksi. Niin Sana todistaa.
* " ei synnille", siteeraa Heb.10, lukua, eikä hänen mielestään ole uhria enää lengenneille, tahallinen tai ei ! Hebrealaiskirje on kirjoitettu Hebrealaisille juutalaisille, ja on siksi erikoinen. Kerjettä oli vaikea saada Kanooniinkaan, sen omaperäisyyden vuoksi. Apostolien kirjeet on kaikki muut kirjoitettu yleisesti koko seurakunnille, pakanoille ja juutalaislle uskoville. Heb.kierje on kuitenkin osoitettu suoraan hebrealaisille. Pelkästään juutalaille kristityille. Siksi se on ankara niille juutalaille, jotka olivat kokeneet Jeesusken armon ja päässeet laianlaisuudesta armonalle, niin he uudestaan halusivat päästä takaisin synagookaan, vaikka olivat kastetut Kristukseen julkisesti, saaneet Pyhän hengen kasteen, ja nyt uudestaan halusivat lainavanhurskauteen. Siksi apostolit varoittivat, nimenomaan näitä hebrealaisia, ettei ole enää uhria synnin edestä, jos nyt palaavat laialaisuuteen, ja sitten tees halausivat päästä Jeesusken armon alaisuuteen. Tämä sekamielisyys aiheutti tämän Raamatun kohdan kirjoittamisen. Ei kuulu pakanana kristityille, sellaisenaan.
* Jokaisessa seurakunnassa tiedetään, että luopiot voi palata, ja he ovat eläneet tietoisessa synnissä ties kuinka kauan. Ja monet palavista saarnaajista on olleet useinkin Pietarin tavalla kielteisessä tilassa Jeesuskeen, mutta ovat palanneet silunsa Paimenen tykö, ja niin voi luopiot edelleenkin palata synninteitään Jeesusken luo. Jos tuo ankara Raamatun kohta kuuluisi pakanakristityille, ei luopiot voisi palata.
* Ja onhan yleinen Raamatun henki, ja ikään kuin punaisena lankana läpi Raamatun, että katuva voi palata ja Jumala kehoittaa lukuisia kertoja kansaansa palaamaan parannuksessa luokseen. Sen vuoksi, "ei synille", älä sinäkään lausu tuomiota kenellekkään langenneelle, voit olla seuraava, et ole turvassa saa,tanan juonilta muuta kuin Jumalan armossa Kristuksessa.
Armahtava laupeus on kaukana suurelta osalta ihmiskuntaa.
Jos itsellä on hyvin, väliäkö muista.
Jukka puhuikin aivan toisesta asiasta, JUMALAN laupeudesta.
Ihmiskunta kahlaa omassa oksennuksessaan, - hamaan kurjaan loppuunsa asti, aamen! Me kristityt emme usko ja luota ihmisiin ollenkaan, koska se usko johtaa Jumalan kiroamaksi kadotukseen.
Jer. 17:5-6 Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa.
Voi herrajumala mitä omahyväisyyttä. Oksennus tulee mutta en kahlaa siinä.
Jukan sihti (fokus) on tarkalleen oikeassa kohteessa Jeesuksessa Kristuksessa.
2. Kor. 5:19.6:1 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, ...
*) ...että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ...
.. ettei se jää turhaksi.
Aloitustani ei lienee ymmärretty tavalla jota tarkoitin. Joka tapauksessa ylistän Jumalaa siitä, että on olemassa ajassamme vaikuttava Jumalan armahtava laupeus.
Toivotan kaikille hyvää yötä, Jeesus myötä.