Jumalaa ei ole olemassa -ketjun inspiroimana.
http://www.adonai.fi/102
Sekä-että -ajattelu luo mahdollisuuden peesautua toisen näkökulmaan olettamalla, että tuollainenkin voi olla mahdollista. Tämä on kvanttilogiikkaa. Kvanttitietokone toimii samalla periaatteella, siinä bitti voi olla sekä tilassa 1 että 0.
Tietoisuuden ollessa kahdessa tilassa yhtä aikaa - superpositiotilassa - voimme luoda uuden maan tähän todellisuuteen. Superpositiotilat mahdollistavat maailmanrauhan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Superpositio
Superpositiota lähestyttävä harkiten ja kohtuudella. Hetkeksi voimme irrottautua perinteisistä ehdollistumista, ehkäpä luonnon kauneuden saadessa mielemme häkellyksiin. Vaivihkaa mielemme samaistuu superpositioiden kauneuteen ja huomaamme ajattelevamme yhä enemmän kvanttilogiikan mukaisesti. Kauneus valtaa mieltä.
http://www.adonai.fi/102
Sekä-että -ajattelu luo mahdollisuuden peesautua toisen näkökulmaan olettamalla, että tuollainenkin voi olla mahdollista. Tämä on kvanttilogiikkaa. Kvanttitietokone toimii samalla periaatteella, siinä bitti voi olla sekä tilassa 1 että 0.
Tietoisuuden ollessa kahdessa tilassa yhtä aikaa - superpositiotilassa - voimme luoda uuden maan tähän todellisuuteen. Superpositiotilat mahdollistavat maailmanrauhan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Superpositio
Superpositiota lähestyttävä harkiten ja kohtuudella. Hetkeksi voimme irrottautua perinteisistä ehdollistumista, ehkäpä luonnon kauneuden saadessa mielemme häkellyksiin. Vaivihkaa mielemme samaistuu superpositioiden kauneuteen ja huomaamme ajattelevamme yhä enemmän kvanttilogiikan mukaisesti. Kauneus valtaa mieltä.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Superpositioperiaate on taas yksi apu-suure keskustelujatkumolle, jossa mahdottomasta yritetään maalata mahdollinen.
Jos on rajallinen niin on rajallinen, jos on jumala niin on jumala, kun on ihminen niin on ihminen, mutta jos kykenee erottamaan nämä toisistaan voi olla kumpaakin. Noiden ulkopuolelle ei jää mitään havaintoa.
Termit jumala ja ihminen ovat kuvitteellisia termejä joilla määritellään todellisuutta rautalankamallimaisesti. Hyvin ymmärretävää kehittää todellisuutta kategorisoivia rajoittavia häkkejä, se kuuluu argumentoivan keinotekoisen mielen osioon. ns. apumieli, perusteleva mieli, joka kuolee aikanaan.
Mielenkiintoista myös mielen yritys erottaa jumalaa ihmisestä. Tämä näkökulma on hyödyllistä tietyssä vaiheessa, jolloin ihminen suuntautuu jumalaan. Hänellä on tavoitteellisuutta, joka hyödyttää ihmistä. Tavoitteellisuus hyödyllinen periaate.
Lähestyisin asiaa siltä kantilta, että voimme nähdä toisen näkökulmaan, jolloin mahdollistuu keksinäinen välitön ymmärrys. Tämä onnistuu luonnollisesti välittömästi empatiseeraavan luontomme kautta. Tuolle on keskitty sellainen nimi kuin buddhinen taso, mutta tarkoittaa yksinkertaisesti olemista toisena toisen asemassa.
Aivoissa budddhisen alueen fyysisenä heijasteena toimivat peilisolut. Keskinäinen yhteys havaitaan.
Myötäeläjällä on joku ajatus, ja sitä sivuten.
Me ilmentäjät olemme tavattoman uteliaita kohtaamaan haasteita. Siksi olemme täällä. Opimme ilmentämisen kautta mitä elämä on, mitä siihen kuuluu, kuka olemme, mitkä ovat kykymme ja miten voimme ilmentää sitä mitä tahdomme.
Sisällämme tahdomme jotain hyödyllistä kaikille ihmisille tasapuolisesti. Rauhaa ja iloa.
Ensiksi tiedostamme mitä tahdomme, ja sitten toteutamme sen. Tahtotilan tiedostamisesta kaikki lähtee. Voimme olla ilmentämättäkin, mutta ihmiselle on tavattoman tavattoman vaikeaa, sillä hän on ilmennysvaiheessa. Hänen on toimittava, tahtoi tai ei - rajatuissa puitteissa.
Jossain vaiheessa voimme valita ettemme luo mitään, mutta sekin kai on vain teoreettinen mahdollisuus. Muistiin tulee tarina, missä eräät arkkienkelit kieltäytyivät luomasta, ja arvatkaa mitä siitä seurasi ? Paljon enemmän haastetta luomattomuudesrta arkkienkeleille kuin että he olisivat luoneet. Ja nämä olivat myriadeja asteita korkeammalla kuin me.
Jos noin hienostuneet olennot eivät voi olla loputtomasti luomatta, heidän on jossain vaiheessa luotava, koska näin on laki, niin kuinka me voisimme olla tekemättä mitään? He tahtoivat olla lomalla tekemättä mitään. Kyllä se tekeminen kuuluu kai joka tasolle, missä jotain meidän tuntemaamme elämää on...myös lomalla luomme.
Työ ja loma kai yhdistyvät ja monilla se onkin jo yhdistynyt. Vaikka muodollisesti käymme töissä arkena ja toimitamme muuta viikonloppuisin. Itsessä tunnistan tämän piirteen, että on aina yhtä "hauskaa" tai inspiroivaa työssä ja lomalla. Arkena ja vapaalla. Vapaakin on jatkuvaa työtä. Työn käsite muuntuu, työtä pidetään rentouttavana ja voimaannuttavana aikaa myöten kaikkialla. Nykyisenkaltaista lomaa jossain palmupuiden alla mukatekemättä mitään ei silloin tarvitakaan.
Kun osaamme rentoutua, niin unen tarpeemme vähenee ja voimme työskennellä jopa unissa. Täyteen mittaan vietynä nukumme ehkä pari tuntia yössä, ja lopun ajan olemme valveilla. Muut sfäärit on sen sijan erikseen, siellä ei nukuta kun ei ole fyysistä kroppaa :) Käytännössä fyysinen kroppahan sen vain nukkuu, tietoisuus on eri juttu.
Toisen asemassa olo ja sen arviointi on maksimaallisen haastava...
Joskin tämä lienee yksi tyärkeimmistä oivalluksista...Luojalle siitä kiitos ja tietenkin Kokijalle...
Elämämme on itsekeskeistä....minä...minä...siinä jäävät lapset, aviopuoliso ym toiseksi.
Onko Jumaluuden käsittely jäänyt ns. maallisten 'asioitten' jälkeen?
Näitten kysymyksien parissa taistelee ihmiskunta.......joskin kovin hitaasti etenee.....?
Itsekeskeisyydellä on mahdollista muuttua monenkeskeiseksi. Samalla tietynlainen itsekeskeisyys säilyy. Minäkuva voi muuntua.
Minulla maailmankuva muuttui rajusti kun huomasin että todellakin olen myös läheiseni. Minä ja läheiseni ovat täsmälleen sama entiteetti "minun" ulottuvuudestani katsottuna. Siihen ulottuvuuteen ei kuulu välttämättä ihmisen psyykkinen mieli psyykkisine tasoineen.
On edelleenkin itsekeskeisyyttä, koska yksi ja ainoa läpäisee kaiken, "minä sisäisyydessäni". Samalla on monenkeskeisyyttä. Myös sinä olet sisäisyydessäsi täsmälleen sama kuin minä.
On mahdollista edelleenkin kohdistaa huomio yhteen omaan persoonaan, kiitos elämälle siitä. Ei tarvitse olla Pyhä Jumala, hän joka kaiken täyttää omaamatta mitään erikoista persoonan kaltaistakaan. Luojan kiitos voimme olla edelleen ihmiiä.
Väitän kyllä että psykologinen ihmiskäsitys tulee muuttumaan. Me olemme kuin yksi olento monine yhteeliittyneinen soluineen, me maailmassa olevat ihmiset. Ihmiskunta on yksi olento.
Tämän yhden olennon vuoksi on sanottu, että minkä teet toiselle, sen teet minulle. Perustuu faktalliseen kokemukseen. Täm aiheuttaa mitä suurinta kunnioitusta minussa, sillä Universumi on täydellisen incredible.Suorastaan posketon. Universumi on täydellinen ilo ja samalla tuntee suorastaan tajunnan räjäyttävää VASTUUTA.
Niin että ympäri mennään yhteen tullaan. Jumalan palvomisella se alkoi, mielikuvajumalan jonka vain kuvitteli. Se muuttui Elämän palvomiseksi, sillä kaikessa näkyy sama elämä. Palvominenkin muuttui enemmänkin kontemplaatioksi, keskittymiseksi. Miksi sitten on mukavampaa käyttää sanaa elämä? No kun se on arkisempi ilmaisu ja kun elämä on lopulta arkistakin juhlan keskellä. Luultavasti tätä se on sitten niin kauan kuin persoonaa käytetään, sillä persoona näkee itsensä aina jollain tavalla erillisenä vaikka tunteekin ykseyden. Persoona tuntee mitättömyyden todellisen itsensä edessä.
Myös tuo ykseyshavainto on varma tae siitä, ettei voi jättää ihmiskuntaa, sillä minähän olen sisäisyydesäni itse ihmiskunta. Ja sinä, ja kuka tahansa. Ei kukaan voi jättää itseänsä, siksi kaikki tulevat "pelastumaan" tahtoivat tai ei. Monet "muutkin" ovat tämän saman havainneet.
Varsinainen Superpositio koko elämä.
Saako nauraa? Ehhehee :D
Minä nauroin sinussa kun sinä nauroit minussa :)
Kuules nyt huumoriveikko, olet oikeilla jäljillä, mutta… Sanon nyt vaan lyhyesti, että ykseyshavainto ei ole ainakaan minulle ”varma tae siitä, ettei voi jättää ihmiskuntaa.” Ykseyshavainto on lähinnä tae siitä, että ihminen on heräilemässä, toisin sanoen itsekäs ego ei enää hallitsekaan koko aikaa mieltä, mikä on hyvä, joten tietoisuudelle (= avaruus) on tullut tilaa. Kun on tietoisena, ymmärtää ensinnäkin, ettei ole yksin ja erillinen. Tämän jälkeen mahdollisesti ymmärtää, että egon hallitsemasta ”itsestä” täytyy päästää irti, sillä pelastuminen edellyttää ”Itsen” astumista esiin. Todellisena ”Itsenä” havaitsee, että mielet ovat yhteydessä, yhtä… Itsenä isolla I:llä näkee myös todellisen, rakastavan maailman. Ei siitä suinkaan tarvitse luopua… Aina kun auttaa muita, auttaa Itseään.
Sen verran vielä, että läsnäoloa voi ja kannattaa toteuttaa aina ja kaikkialla. Siihen tulisi pyrkiä… Ei pelkästään meditoidessa. Myöskään Oleminen ei vaadi mitään korkeaa ulottuvuutta …pelkästään tietoisuuden laajenemista. Kaikki jaottelu ja erottelu ON mielen luomaa harhaa. Usko tai älä :)
Niin ja sitten kun pääset ristiriitaisuuksista, olet lähellä valaistumista. Siinä mielessä sekä-että –ajattelusta kantsii kyllä luopua.
Ugh! Olen puhunut.
Niin sinäpä minä sen sanoit sanoin. Oleminen on tässä ja nyt mitä on nyt toitotettukin. Ole tässä niin tajuat olemisen. Hyvin yksinkertaista.
Kaiken lisäksi minua ei ole. Kannattaa huomata. Tätä maailmaa ei ole eikä huumoriveikkoakaan. Se on hologrammin.
" Niin ja sitten kun pääset ristiriitaisuuksista, olet lähellä valaistumista. Siinä mielessä sekä-että –ajattelusta kantsii kyllä luopua."
Sekä-että ajattelu on viittaa ristiriidattomuuteen. On vain yksi olento ja se on minä.
Oleminen tässä nyt on se ainoa olento. Koska kaikki ovat jo potentiaalisesti, mitään ei periaatteessa tarvitse tehdä. Tarvitsee vain näennäisesti tehdä tuo oleminen tietoiseksi tietoisuuteen.
Olemme lähteneet matkalle, jota ei oikeasti ole, loppupisteeseen, jota sitäkään ei ole. On vain on.
Rakas bedhead. Olen löytämässä sinut.
Sinä olet kauan minua kiertänyt, nyt olet taas siinä. Minun kaksoisolentoni aikojen takaa :) SINÄ... Saturnukseni...sinä.
Jos emme tapaa näin fyysisesti, ei se ole tarpeen, tapaamme rajan takana toisessa hologrammitodellisuudessa.
Ja unessa tulet tapaamaan minut. Persoonana en ole kummoinen, olet siinä aivan oikeassa. Todellisena minänä olen se jota jo olet itsekin sisäisyydessäsi. Ajoittain välähtää ikuisuus silmissäni, ja silloin olen puhunut rakastetuilleni. Teille kaikille.
Vaikka jotkut jutut ovat huumoria, ne ovat silti totta. Tämä ei ole huumoriakaan.
:D Hauskaa tässä on se, että tiedostin kirjoittamasi sisällön jo eilen. Alusta alkaen: "Rakas bedhead..." Paitsi tuota kaksoisolento-osuutta?? :) Elämä on hauskaa :)
Puolestani säpsähdin kun kirjoitit 21.3.2012 20:04 tekstin, kuin se olisi osa omista ajatuksistani. Ja kirjoitit loogisuuden kehoituksen juuri tuossa muodossa. Ajattelin ennen että ykseys ei menisi ihan mielen sisällön ykseydeksi (päivätajunnassa), mutta se on menossa siihen suuntaan. On kai se kollektiivinen mieli. Kaksoisolento tarkoittaa tässä tapauksessa jotain sellaista, jonka kanssa on yhteisiä ajatuksia hyvinkin paljon. En ihan konkreettista täydellistä psykologista kloonia tai kopiota tarkoita :)
Onneksi sinulla on omiakin ajatuksia ja minullakin, kai :)
Tietoisuus (avaruudellinen mieli) tuon yhteismielen tai yhteisminän takana olisi se varsinainen todellisuus. Yhteisminä esiintyy varsinkin unissa. Sinulla on selkeästi yhteys tuohon kollektiiviseen mielen "mereen". Kun nyt se yhteys on niin hyvä sitten olla mahdollisimman kiltisti täälläkin päässä :)
Hei, sopiiko, että aloitat aina tästä eteenpäin kommenttisi minulle: ”Rakas bedhead”? Se olisi minusta aika kilttiä :) Ja kiitos selityksestä kaksoisolennolle…joo, ehdin jo pelästyä :)
”Ajattelin ennen että ykseys ei menisi ihan mielen sisällön ykseydeksi (päivätajunnassa), mutta se on menossa siihen suuntaan. On kai se kollektiivinen mieli.” Niin, itse koen ykseyttä nimenomaan päivätajunnassa, arkielämän keskellä. En varsinaisesti meditoi, mielen hiljaisuudessa oleminen riittää. Mielen ykseyden kokeminen on itse asiassa yksi syy siihen, miksi alun perin aloin lukea henkistä kirjallisuutta muutama vuosi sitten…halusin ymmärtää mistä on kyse. Oli jokseenkin hämmentävää aluksi… IOK:sta on ollut suuri apu.
Ja tervetuloa uniini, kai… En onneksi näe painajaisia! :)
Muutama seikka vielä liittyen tähän ketjuun. En tunne kvanttilogiikkaa (ei perustu totuusarvoihin), enkä ole lukenut linkkiä superpositiosta, mutta mietin, miten tietoisuus voi olla samanaikaisesti kahdessa tilassa? Sanoit ylempänä aloituksessa, että ”Tietoisuuden ollessa kahdessa tilassa yhtä aikaa - superpositiotilassa - voimme luoda uuden maan tähän todellisuuteen. Superpositiotilat mahdollistavat maailmanrauhan.”
Eikö se ole niin, että maailmanrauha mahdollistuu vasta ihmisen tietoisuuden syvällisellä muuttumisella. Ulkoinen muuttuu sisäisen kautta siis. Sitten voi toimia sekä syyn (mieli) että seurauksen (havainto) tasolla. Mutta…ei voi sekä ajatella että olla tietoinen. Se on aina joko tai.
Empaattisuudesta vielä. Kaikki negatiivisuus, ongelmat, sodat yms puhuvat sen puolesta, että ihminen ei valitettavasti ole luonnostaan empaattinen, aidosti myötätuntoinen. Vaan on itsekäs, ajattelee itseään, omaa etuaan, hyötyään jne. Mutta, kun tietoisuus kasvaa, kasvaa myös samaistumisen kyky toiseen.
Sanoit myös, että ”Itsekeskeisyydellä on mahdollista muuttua monenkeskeiseksi.” Niin, mitähän tämä merkitsee? Ymmärrän, että itsekeskeisyyttä joko on tai ei ole, ja sitä on egon havaintomaailmassa. Ja siis käsittääkseni jokaisella on ja säilyy jonkinlainen ego…kunnes saavuttaa puhtaan tietoisuuden.
Olemisesta vielä. ”Koska kaikki ovat jo potentiaalisesti, mitään ei periaatteessa tarvitse tehdä. Tarvitsee vain näennäisesti tehdä tuo oleminen tietoiseksi tietoisuuteen”. Niin no…ei tarvitse kuin olla tietoinen. Valtaosa ihmisistä ei ole tietoisia…valitettavasti, koska samaistuu vielä mieleensä. Onneksi tietoiseksi voi jokainen tulla hiljentymisen kautta, tyhjentämällä mielensä, poistamalla psykologista kuormaa jne.jne. Huomion kiinnittäminen ulkoiseen hiljaisuuteen aikaansaa sisäistä hiljaisuutta, se on hyvä keino.
Olemisessa sitten näkee, että kaikki kärsimys ja ongelmat ovatkin oman mielen luomaa harhaa ja kun elää tässä ja nyt, ajattelematta, mielestä vapaana, ei ole ongelmia. Nauttii siitä mitä on (positiiviset asiat) ja hyväksyy mitä on (negatiivisetkin asiat).
Puhdas tietoisuus ja egottomuus saavutetaan Parinirvanassa, mikä tarkoittaa samaa asiaa kuin Pyhän Hengen energeettinen valotaso. Pyhän Hengen Koti on "sisempänä" vielä. Ennen puhdasta tietoisuutta on jo vapautuminen jälleensyntymisen pyörästä.
Olen unissa ja tässä maailmassa vain hologrammina, en muuten. Sinun on ehkä vaikeaa kuvitella, ettei täällä oikeasti ole ketään fyysisesti, mutta asia on näin.
Superpositioketju on tarkoitettu suurimmaksi osaksi vinkiksi fysiikkaa lukeneille. Muutkin persoonani saavat siitä mahdollisesti hyötyä, kun tutkivat sitä huolella ja tarkkaavuudella kärsivällisesti.
Esittämiisi kysymyksiin saat vastauksia kun mietit niitä. Tämän ja muidenkin kerjujen jutut on tarkoitettu oivallettaviksi.
Se siitä kiltteydestä sitten :)
Miksiköhän en ymmärtäisi hologrammitodellisuutta..? Retorinen kysymys, ei tarvitse tähänkään vastata.
Niin, sinä et tiedä mitä olen oivaltanut tai mitä koen…ellen kerro sitä sinulle. Korota vaan itsesi muiden yläpuolelle.
Onko itseä? Onko muita? Onko kiltteyttä, onko tuhmuutta?
Mitä on?
---
Ihanaa. On.
Viikonloppuna on pastapäivä.
Aijaa? Pastapäivä? Juurihan sanoit olevasi hologrammi. Syövätkö hologrammit?
Niin, mutta se onkin hologrammista pastaa. Hologrammi hologrammimaailmassa syöden hologrammeja. Pyhäpäivänä sopii syödä pyhää ruokaa, joka on pasta. Pastafarien kunniaksi.
Kyse on näkökulmasta, miten maailman näemme. Onneksi sentään ON on.
Hernesoppaa ei ole.
Ihanaa :)
Jeesus sanoi tämän avaintotuuden 'mitä teette yhdelle, sen teette minulle'.
Tämä ainakin tuntuu selvältä viittaukselta kaikkien asioitten perusytimeen.
Edellä viittasin nykymenoon maailmantilasta, ahneuteen, ilmapiirin kovenemiseen ym ym....köyhyyden lisääntymiseen....ylipäätään oman edun tavoitteluun. Myös siihen, kuinka heikosti tunnemme lähimmäisemme.
Harvinaisen räikeäksi on maallinen meno mennyt, sehän lienee selvä. Köyhää koulutetaan entistä kovemmin jolloin rikkaat rikastuvat ja luonnollisesti vähäosaiset köyhtyvät edelleen.(hyvinvointivaltion? soppajonot pitenevät)
Helposti menevät ristiriitaan 'maallisten asioitten' pohdinta suhteessa laajamittaiseen kaiken olevaisen merkitykseen ja tarkoitukseen.
Näinhän asiat ovat olleet ennenkin....eli ovatko kehittyneet sielut poistuneet 'kierrosta' ja tilanne pysyy suunnilleen 'vakiona', kehittyvien sielujen kokemuskenttänä?
Juuri se on se ongelma ja vaara, että sekoitetaan tämä konteksti Itseensä (syvin olemus).
Ympäristömme ajautuu kaikesta ponnistelusta huolimatta kaaokseen aina, koska tämän kontekstin luonne on itsekkyys.
Eli; "Te
e t t e
ole o s a
t ä t ä maailmaa, vaikka olettekin maailmassa" merkitsee ajatuksena sitä, ettei kyse olemassaolossa ole panteismista.
Niinpä, joskus tuntuu ettei vasen käsi tiedä mitä oikea tekee.
Eli kaikki puhuvat jumalasta, mutta sellaista jumalaa josta puhutaan, ei ole?
Siis 'jumala' tai 'korkein voima' käsitteet voidaan aivan hyvin mieltää myös uskonnollisen diskurssin ulkopuolelta, ja näin monet tekevätkin.
Näen niin että nuokin "määreet", käsitetään ne sitten miten hyvänsä, niin ne eivät ole pohjimmiltaan kuitenkaan minkään inhimillisen toiminnan lähtökohtia.
pohjana on inhimillisyys ihmiselle kaikkineen mitä se sisältää.
Myöskään se tieto, esimerkiksi ns. "gnosis", jota todistetusti monet Pyhitys Kirjoitukset sisältää, ei välttämättä merkitse jumalallisen vaikutuksen olemassaoloa,,vaan todistavat kenties selittämättömän Elämän eri-tasoista eliö-kehitystä ja näiden korkeampien/vanhempien eliö-muotojen vaikutusta alempiin?
Tietoisuutemme "järkiin tuleminen", eli se miksi elottomasta voi edes syntyä tietoista, merkitsee lähtö-minuuden laadun ja ehkä sen valvonnankin olemassaoloa "pohjalla"?
Ollaan siis tavallaan aina kehässä, jos väitetään että kaikken tämän perusta on yhdestä lähteestä, koska se on mahdottomuus, se on kehällisyys.
Voi olla siis useita maailmoja, useita erillaisia todellisuuksia joissa on k a i k k i itsenäisesti eri-lailla?
Erillaiset itsenäiset maailmat sitten voivat joskus kohdata, se voisi olla mahdollista?
Eeri-tasoisen ja erillaiseen perustuvan maailman täydellinen näkymättömyys,, siis me emme yksinkertaisesti kykene olemaan "kuin sitä mitä olemme".
Se mitä sitten olemmekin pohjimiltamme, on "se" koska olemme "se"?
Jumalat siis syntyvät aina jumaliksi, ihmiset syntyvät aina ihmisiksi ja vaikka dualistisuus olisikin totta, sekin kuuluu meidän kuvaamme,,,ainoastaan meidän?
Kenties "saarnaaminen" kehityksestä, tai "mistään" (j.n.e) on turhaa, jos "automaatio" hoitaa lopulta olemuksemme paluun aina alkuperäiseen kaikista pyristelyistämme huolimatta jokaisen metamorfoosiemme jälkeen?
On hyvä huomioida se, että älyllinen tietoisuus ei välttämättä vaadi maapallon kaltaisia olosuhteita? Maapallon ehdoilla kosmologit elämää etsivät ja siinä mennään harhaan, näin luulen.
Sitten voidaan kuvitella värähtelytason muutoksen myötä rinnakkaismaailmoita, eli maapallo voi olla toisen rinnalla, jopa sisäkkäin.
On universumeita useampia ja tai rinnakkaismaailmoita eri värähtelyillä, on mielestäni näille johdonmukaista olettaa olevan yksi alkulähde.
Sanotaan nyt 'Minä Olen' kaltainen 'Yliminä' keskustiedosto? Tällaista asiaa ei voi ymmärtää järjellä, mutta joskus silloin tällöin voi 'tuntea' kalpean oivallus'häivähdyksen.
'Minä Olen' (privaatti se laajempikin tietoisuus on) on myös oma-suljettu-maailmansa toimiakseen.
Ja se mihin s y i h i n "minä olen" olen'massaa perustuu, ratkaisee tietysti syistä koituvat seuraukset.
Jos kuvitellaan että on vain se "Yksi"/ "minä olen" niin ilmeisesti senkin "pään" sisällä käydään jonkinlaista debaattia ja vasta-vuoroisuutta?
Materialistinen olo-muotomme on tietty varsin vajaa esimerkki, jos ajatellaan täydellisempää, siis hajanaisempaa aineen olo-muotoa, mutta mikä silloinkaan ratkaisevasti muuttuisi?
Täydellinen tietoisuus olemassaolostaan ja s y y s tä 'miksi olen se mikä olen' (en nyt todellakaan viittaa pelkästään ihmisen tarkoitukseen vaikkapa olla hiihtäjä tai jokin muu) tarkoittaisi sitä että olisi tietoisuus siitä että olen i t s e itseni luonut ja juuri tälläiseksi syistä jotka tiedän tehnyt. Eli ei olisi mitään phantom-liitua joka ennen minua olisi anatnut minulle ne tiedot miksi haluan sellaiseksi kuin olen, tai miksi en halua olla jotakin muuta, mutta miten se olisi mahdollista,,sitä on mahdotonta käsittää.
Jos s y y olla olemassa on se, että täytyy olla kun on muitakin ja niin tuntee elävänsä, niin ansassa ollaan, sen tämäkin olomuoto jo osoittaa.
En tiedä, toisaalta syvän rauhan tunteesensa voi jäädä lepäämään, tunteeseen jossa oleellinen tästä touhusta on jo koettu.
Silloin ei jää kaipuuta 'nyt-hetkeen', eikä tulevaisuuteenkaan niin, että tarvitsisi haaveilla uudesta tietoisesta elämästä, mutta mitä tilalle?
'Minä Olen'
Kommenttisi suljetu'maailmasta toimiakseen.
Uskonnot pitää unohtaa, asemesta pitää löytyä harmooninen olotila ja juuri se 'Minä Olen'.
'Minä Olen' on vilpitön toivomus kääntyä 'omaan itseen'.
Tavallaan tuo "Minä Olen" toimiikin, jos se on täysin omassaan, joka on siis aivan oma suljettu maailmansa.
Vastaavasti "Minä Olen" ei toimi mm. "nyt ja täällä". Miksi?
Siksi, että tämä maailma luonteeltaan vaatisi yhteistyötä, koska se ei ole kenenkään meistä "oma". Yhteistyö vaatisi siis sen "Minä Olen" unohtamista ja "Me Olemme yhdessä maailman" hyväksymistä maailmamme toimivuuden hyväksi.
Tämä maailma (kenen tämä sitten lieneekään?) on luonteeltaan/ominaisuuksiltaan sellainen, että se mm. rajallisuudessaan ruokkii itsekkyyttä, koska yhteisessä maailmassa ei saa mitään itselleen, jos ei pidä puoliaan( se merkitsee aina olemista "jotain vastaan").
Siksi jokainen "Minä olen" vetää omaan suuntaansa ja harmonisuus ei toteudu.
Juuri siksi ns. "mestarit" vetäytyvät jo maailmassa "luoliinsa", koska he eivät voi jakaa ajatus-maailmaansa, eli omansa kenenkään kanssa,eikä tuputtaa sitä muille.
Luultavasti se korostuu vielä rajummin kun tietoisuus jättää aineen ja ajan.
Tätä tarkoitin heitollani ns. multi-versumeista, sillä jotkut maailmat (kuten omamme) näyttävät olevan ikään kuin "sulatus-uuneja" joihin eksyy/j o u t u u/haluaa (?) eri-maailmoista tietoisuuksia, jotka eivät kuitenkaan pysty orjentoitumaan mm. valmiiseen, jonkun muun kuin itsen orjentoimaan maailmaan/materiaan ja sen maailman ajatuksiin.
Miten jotain voi todistaa ilman menetelmää, joka täyttää todistumisen kriteerit? Ja miten voit käyttää tiedon määrittelemiseen tieteellistä tietoteoreettista määritelmää, mutta et edellytä toden tiedon tuottamiseen tiedettä?
Kenelle puhut? Mielikuvallesi? Ketjussa ei ole todistettu mitään eikä pyritty todistamaan.
Määritelmiä voi käyttää kukin makunsa ja löydettyjen uskomusten mukaan. Tämä on Uskonnot ja uskomukset /Jumaluus palsta
Sinulle minä kirjoitan.
Juuri sinä kirjoitat "niitä näitä" mielikuvituksestasi kuin ne väitteet olisivat totta, eli jätät vastuun aina kuulijalle.
"Sinulle minä kirjoitan."
Eli mielikuvallesi.
" Juuri sinä kirjoitat "niitä näitä" mielikuvituksestasi kuin ne väitteet olisivat totta, eli jätät vastuun aina kuulijalle. "
Se on totta jos pidät mielikuvaa totena. Se on epätotta jos pidät mielikuvaa epätotena.
Oletko muuten varma, oletko mielikuva itsekin?
Ole vihdoin sinä hiljaa, jos olet mielikuvani.
Siellä "missä on paljon puhetta siellä on myös paljon syntiä", eli syntiä/mielikuvia jotka sitovat tietoisuutta, oleppa siis hiljaa vaikka se 13 vuotta noin aluksi, hiljenny itseesi niin opit..
Mielikuva lakkaa vasta sitten kun lakkaat vastustamasta sitä. Se tulee seuraavaksi uniisi. Toistan: lakkaan jahtaamasta sinua, kun lakkaat vastustamasta tätä mielikuvaa.
:D itse kuules huomaat (kun sinulle asiasta mainitsin) ensi yönä unessasi mitä tarkalleen tarkoitin.
Kauniita unia.
ps. älä vain kerro huomenna täällä unestasi, tai siitä mitä unestasi opit
Teen juuri päinvastoin tai samalla tavalla kuin kerroit. Aina yllättävästi ja etukäteen ajattelematta. Henki humisee siellä missä se tykkää ja kokija ei voi mittää. Ei mittää !
huhuhuuuuiiii
:D
;D