Autismi- ja Aspergerliitto on luonteeltaan neurologinen vammaisjärjestö. Asia on täysin yksiselitteinen.
ICD 10 AS-diagnostiikan linjaus, jota Suomessa virallisesti noudatetaan, ei edellytä, että AS-diagnosoitu olisi vammainen.
A lack of any clinically significant general delay in spoken or receptive language or cognitive development. Diagnosis requires that single words should have developed by two years of age or earlier and that communicative phrases be used by three years of age or earlier. Self-help skills, adaptive behaviour and curiosity about the environment during the first three years should be at a level consistent with intellectual development. However, motor milestones may be somewhat delayed and motor clumsiness is usual (although not a necessary diagnostic feature). Isolated special skills, often related to abnormal preoccupations, are common, but are not required for diagnosis.
Qualitative abnormalities in reciprocal social interaction .
An unusually intense circumscribed interest or restrictive, repetitive, and stereotyped patterns of behaviour, interests and activities .
The disorder is not attributable to other varieties of pervasive developmental disorder; schizotypal disorder ; simple schizophrenia ; reactive and disinhibited attachment disorder of childhood; obsessional personality disorder ; obsessive-compulsive disorder.
Millä perusteilla neurologinen vammaisjärjestö voi edustaa ei-vammaisia henkilöitä?
Riittääkö perusteeksi se, että AS-diagnosoiduilla voi olla hankaluuksia, sopeutumisvaikeuksia ja siis avuntarvetta elämässään?
Ei riitä, sillä tämän pohjalta se voisi edustaa keitä tahansa henkilöitä, jotka kohtaavat vaikeuksia elämässään.
Riittäkö perusteeksi, että AS katsotaan kuuluvan autismikirjoon?
Ei riitä, sillä autismikirjon piirteistöä esiintyy henkilöillä ilman, että ne aiheuttaisivat vammaa. Autismikirjon piirteistöstä voi olla jopa evolutiivista valintaetua.
Riittääkö se, että jotkut lääketieteen tahot käyttävät DSM diagnostiikkaa, jossa vammaistava aspekti on esillä?
Ei riitä, sillä heidän tulisi käyttää ICD tai sitten tulisi keskustella julkisesti siitä mitä tarkoittaa se, että käytetään kahta toisilleen vastakkaista diagnostiikkaa rinnakkain. Lääketieteen epälooginen käytäntö ei ole peruste millekään, se on osoitus typeryydestä.
Riittääkö se oletus, että henkilö ei hakisi diagnoosia, jos ei olisi selkeän ja pitkäaikaisen avun tarpeessa?
Ei riitä, koska oletus on virheellinen. AS diagnoosi voi olla henkilöllä ilman vammaistuen tarvetta.
Riittääkö se praktinen seikka, että liiton toiminnan kautta AS-diagnosoitu henkilö voi kertoa ongelmistaan ja tai ehdottaa joitain elämäänsä helpottavia toimenpiteitä yhteiskunnallisiksi käytännöiksi?
Ei riitä, koska henkilö kertoisi enemmänkin omasta puolestaan siis vailla yleistettävyysarvoa ja henkilö puhuisi neurologisen vammaisjärjestön piiristä, jolloin hänen sanomiaan värittäisi vammaistamisen varjo, koska viestinviejä on aina osa viestiä.
Riittääkö se perusteeksi, että AS-diagnosoitu henkilö kertoisi ei-vammaisista piirteistään ts. vahvuuksistaan ja täten viestittäisi “positiivista kuvaa” aspergerista?
Ei riitä, koska puhuja puhuisi vammaisjärjestön piiristä ja täten kuvaksi muodostuisi “itsensä kanssa pärjäävä vammainen”. Siitä ei päästä eroon, että viestinviejä on osa viestiä.
Riittääkö se perusteeksi, että jotkut AS-diagnosoidut mieltävät itse itsensä vammaiseksi?
Ei riitä, koska vammaisuudesta puhuttaessa pitää olla muillekin näytettävissä olevat määritteet ts. arkielämää selkeästi, pitkäaikaisesti ja laaja-alaisesti rajaavat toimintapuutteet.
Riittääkö se, että AS-diagnosoitujen lähipiiri kokee AS-diagnosoidut vammaiseksi?
Ei riitä, koska heidän kokemuksensa sinällään ei toimi todisteena muusta kuin heidän kokemuksestaan, jos vammaisuuden objektiivisemmat määritteet puuttuvat.
Jos tällaiset perusteet toimisivat emme voisi kritisoida amerikkalaisia homojen parantoloita ja meidän täytyisi uskoa niiden asiakkaiden todistus siitä, että he ovat sairaita. Tuollaisen yhteisön toimintaan kohdistuva kritiikki vaikuttaa sen sisällä olevista perusteettomalta.
Summa summarum: perusteita sille, että Autismi- ja Aspergerliitto edustaisi AS-diagnosoituja ei ole.
ICD 10 AS-diagnostiikan linjaus, jota Suomessa virallisesti noudatetaan, ei edellytä, että AS-diagnosoitu olisi vammainen.
A lack of any clinically significant general delay in spoken or receptive language or cognitive development. Diagnosis requires that single words should have developed by two years of age or earlier and that communicative phrases be used by three years of age or earlier. Self-help skills, adaptive behaviour and curiosity about the environment during the first three years should be at a level consistent with intellectual development. However, motor milestones may be somewhat delayed and motor clumsiness is usual (although not a necessary diagnostic feature). Isolated special skills, often related to abnormal preoccupations, are common, but are not required for diagnosis.
Qualitative abnormalities in reciprocal social interaction .
An unusually intense circumscribed interest or restrictive, repetitive, and stereotyped patterns of behaviour, interests and activities .
The disorder is not attributable to other varieties of pervasive developmental disorder; schizotypal disorder ; simple schizophrenia ; reactive and disinhibited attachment disorder of childhood; obsessional personality disorder ; obsessive-compulsive disorder.
Millä perusteilla neurologinen vammaisjärjestö voi edustaa ei-vammaisia henkilöitä?
Riittääkö perusteeksi se, että AS-diagnosoiduilla voi olla hankaluuksia, sopeutumisvaikeuksia ja siis avuntarvetta elämässään?
Ei riitä, sillä tämän pohjalta se voisi edustaa keitä tahansa henkilöitä, jotka kohtaavat vaikeuksia elämässään.
Riittäkö perusteeksi, että AS katsotaan kuuluvan autismikirjoon?
Ei riitä, sillä autismikirjon piirteistöä esiintyy henkilöillä ilman, että ne aiheuttaisivat vammaa. Autismikirjon piirteistöstä voi olla jopa evolutiivista valintaetua.
Riittääkö se, että jotkut lääketieteen tahot käyttävät DSM diagnostiikkaa, jossa vammaistava aspekti on esillä?
Ei riitä, sillä heidän tulisi käyttää ICD tai sitten tulisi keskustella julkisesti siitä mitä tarkoittaa se, että käytetään kahta toisilleen vastakkaista diagnostiikkaa rinnakkain. Lääketieteen epälooginen käytäntö ei ole peruste millekään, se on osoitus typeryydestä.
Riittääkö se oletus, että henkilö ei hakisi diagnoosia, jos ei olisi selkeän ja pitkäaikaisen avun tarpeessa?
Ei riitä, koska oletus on virheellinen. AS diagnoosi voi olla henkilöllä ilman vammaistuen tarvetta.
Riittääkö se praktinen seikka, että liiton toiminnan kautta AS-diagnosoitu henkilö voi kertoa ongelmistaan ja tai ehdottaa joitain elämäänsä helpottavia toimenpiteitä yhteiskunnallisiksi käytännöiksi?
Ei riitä, koska henkilö kertoisi enemmänkin omasta puolestaan siis vailla yleistettävyysarvoa ja henkilö puhuisi neurologisen vammaisjärjestön piiristä, jolloin hänen sanomiaan värittäisi vammaistamisen varjo, koska viestinviejä on aina osa viestiä.
Riittääkö se perusteeksi, että AS-diagnosoitu henkilö kertoisi ei-vammaisista piirteistään ts. vahvuuksistaan ja täten viestittäisi “positiivista kuvaa” aspergerista?
Ei riitä, koska puhuja puhuisi vammaisjärjestön piiristä ja täten kuvaksi muodostuisi “itsensä kanssa pärjäävä vammainen”. Siitä ei päästä eroon, että viestinviejä on osa viestiä.
Riittääkö se perusteeksi, että jotkut AS-diagnosoidut mieltävät itse itsensä vammaiseksi?
Ei riitä, koska vammaisuudesta puhuttaessa pitää olla muillekin näytettävissä olevat määritteet ts. arkielämää selkeästi, pitkäaikaisesti ja laaja-alaisesti rajaavat toimintapuutteet.
Riittääkö se, että AS-diagnosoitujen lähipiiri kokee AS-diagnosoidut vammaiseksi?
Ei riitä, koska heidän kokemuksensa sinällään ei toimi todisteena muusta kuin heidän kokemuksestaan, jos vammaisuuden objektiivisemmat määritteet puuttuvat.
Jos tällaiset perusteet toimisivat emme voisi kritisoida amerikkalaisia homojen parantoloita ja meidän täytyisi uskoa niiden asiakkaiden todistus siitä, että he ovat sairaita. Tuollaisen yhteisön toimintaan kohdistuva kritiikki vaikuttaa sen sisällä olevista perusteettomalta.
Summa summarum: perusteita sille, että Autismi- ja Aspergerliitto edustaisi AS-diagnosoituja ei ole.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tuo oli asperilaiselta blogilta.
Tämä ei ole mikään "bingo"-palsta -ainakaan vielä!
Aloittajan sanomaa olisi hyvä pohtia useammaltakin kannalta, eli löytyykö väitteeseen puoltavia kommentteja Autismi-ja Aspergerliiton taholta vai ollaanko toista mieltä ja jos niin miksi?
Kukaan ei nähtävästi tahdo ottaa asiaan kantaa sen enempää..
niin, miksipäs ei voisikaan
on se sitten liittynyt tai ei johonkin yhdistykseen tms.
hyvä, että on olemassa
Tästä on joskus aiemminkin ollut täällä puhetta eli tarkentavana kysymyksenä; mitkä ovat ne syyt, joiden perusteella Autismiliiton nimi on muutettu aikoinaan Autismi-ja Aspergerliitoksi?
Syy on se että Aspergerin oireyhtymä kuuluu autismin kirjoon ja on itse asiassa suurin yksittäinen autismin kirjon diagnoosiryhmä.
Aikoinaan kun liitto perustettiini puhuttiin vain autismista ja liiton jäsenyhdistysten jäseninä oli vain autististen lasten vanhempia. 90-luvun loppupuolella Aspergerin oireyhtymä tuli tietoisuuteen ja Suomessakin alettiin diagnosoida yhä enemmän Asperger-lapsia. Kun heidän vanhempiaan tuli Autismiliiton toimintaan yhä enenevässä määrin, katsottiin aiheelliseksi muuttaa nimeä. Vähitellen toimintaan on tullut mukaan myös AS-aikuisia. Myös Ruotsissa paikallisen liiton nimi on muuttunut ja ihan samasta syystä. Ennen se oli Riksförening Autism, nykyään Autism- och Aspergerförbundet.
Autismiliitto edustaa kaikkia autismikirjon ihmisiä. (Kannerin) Autismi ja Asperger ovat isoimmatryhmät. Lisäksi autismin kirjoon lasketaan mukaan Rettin oireyhtymä, epätyypillinen autismi ja Hellerin oireyhtymä (eli disintegratiivinen kehityshäiriö). Nämä viimeksi mainitut ryhmät ovat niin pieniä, ettei niitä ole mainittu liiton nimessä. Tietysti nimi voisi olla Autismikirjon liitto tms. Saa nähdä muuttuuko liiton nimi siihen suuntaan kun Asperger poistuu dagnoosiluokituksesta.
"90-luvun loppupuolella Aspergerin oireyhtymä tuli tietoisuuteen ja Suomessakin alettiin diagnosoida yhä enemmän Asperger-lapsia. Kun heidän vanhempiaan tuli Autismiliiton toimintaan yhä enenevässä määrin, katsottiin aiheelliseksi muuttaa nimeä."
"Autismiliitto edustaa kaikkia autismikirjon ihmisiä."
Ovatko he mahdollisesti ajaneet jossain määrin aikuisassien yhteiskunnallisten etujen toteutumista, aikaahan tuosta on jo yli kymmenisen vuotta?
"puuttuu mahdollisimman vähän aikuis-assien elämään"
Puuttuminen ja tukeminen ovat kaksi täysin eri asiaa.
" ja kohdistaa voimansa lapsiperheiden ja vaikeimmin autististen tukemiseen?"
Niin, miksei kohdistettaisi valtion varoja Kreikan tukemiseksi kun kaikilla suomalaisilla on asiat jo hyvin.
Onko siis haukattu liian iso pala kerralla ryhdyttäessä mainostamaan itseään myös Aspergereiden yhteiskunnallisia etuja ajavana yhteisönä? Vaiko kenties tarkoitus vuosien saatossa tukea vain niitä asseja, jotka ovat jo lapsena diagnoosin saaneet, koska suurin osa aikuisasseista on jo niin traumatisoituneita tukitoimien puutteen vuoksi, ettei heitä enää ole mielekästä lähteä millään lailla kuntouttamaan?
Entäpä ne Asperger-vanhukset, jotka ovat jääneet kokonaan ilman tukitoimia, onko heidät tarkoitus loppupeleissä vain lääkitä siihen kuntoon, ettei muuta vaihtoehtoa enää ole kuin holhouksen alaiseksi passittaminen, mihin tietysti liitto mielellään osallistuu saadakseen päteä. Eli sama surullisenkuuluisa kaava sovellettavissa tähänkin; valta pois niiltä huonompiosaisilta jotka eivät kuulu vammaiskategoriaan virallisten tautiluokitusten mukaan. Kreikan tukeminen jatkukoon.
"Jos Dariaa on uskominen niin eiväthän aikuiset aspergerit edes tarvitse tukitoimia. Eikö silloin ole parempikin että liitto puuttuu mahdollisimman vähän aikuis-assien elämään ja kohdistaa voimansa lapsiperheiden ja vaikeimmin autististen tukemiseen? "
Irrottaa itsensä täysin aikuisaspergereista siitäkin huolimatta, että jokin yksilö sinne haluaisi mennä huseeraamaan ja irrottaa itsensä ylipäänsä AS-diagnosoiduista pidättyen halukkaiden vanhempien sekä liiton vammaisyhmien tukemiseen, joita ovat nuo kannerilaiset autistit, Rett-syndroomaiset jne...Silloin vammaisosaamisesta olisi hyötyä tai ainakin se olisi loogista toimintaa...
Kehen tuolla "jollakin yksilöllä" viittaat..?
Taitaa tarkoittaa jotakin liiton työntekijää...
eli puhuu itsestään..
"Irrottaa itsensä täysin aikuisaspergereista siitäkin huolimatta, että jokin yksilö sinne haluaisi mennä huseeraamaan ja irrottaa itsensä ylipäänsä AS-diagnosoiduista pidättyen halukkaiden vanhempien sekä liiton vammaisyhmien tukemiseen"
psykoosi?
Autismi-ja Aspergerliitto kahdeksi erilliseksi liitoksi kuten aiemmin on jo ehdotettu.
"Onko siis haukattu liian iso pala kerralla ryhdyttäessä mainostamaan itseään myös Aspergereiden yhteiskunnallisia etuja ajavana yhteisönä? Vaiko kenties tarkoitus vuosien saatossa tukea vain niitä asseja, jotka ovat jo lapsena diagnoosin saaneet, koska suurin osa aikuisasseista on jo niin traumatisoituneita tukitoimien puutteen vuoksi, ettei heitä enää ole mielekästä lähteä millään lailla kuntouttamaan?"
En kans ymmärrä tuollasia vihjailuja esim"jokin yksilö sinne haluaisi mennä huseeraamaan",voisko joku selventää mitä tuolla tarkoitetaan?
Mihin perustuu väite etteivät aikuisaspergerit tarvitsisi tukitoimia? Onko aiheesta tehty tarkempaa kartoitusta vai onko tuo vain muutaman henkilön näkökanta?
Edellinen kirjoittaja blogissaan http://www.adressit.com/ei_autismi-_ja_aspergerliitolle on esittänyt kannanottonsa, jonka mukaan vammaisia autisminkirjolaisia ei tulisi millään lailla tukea. Jälkeenpäin hän kuitenkin on poistattanut nimensä addressista sekä itse lähtenyt toimimaan vammaissektorilla, kouluttautunut psykologiksi sekä osallistunut Aspergereita tukevaan vertaistoimintaan ollen silti samanaikaisesti kaikkia Asperger-henkilöille=autisminkirjolaisille mahdollisesti tulevaisuudessa myönnettäviä tukitoimia vastaan.
Onko tällainen henkilö kykenevä, joka ei näy erottavan oikeaa väärästä, joka perustaa kannanottonsa autisminkirjolaisten, joihin myös Asperger-henkilöt luetaan, omakohtaisen kokemuksensa sijaan jenkkisivustoilta kääntämiinsä teksteihin, joiden sisältöä ei missään ole sen “oikeammanlaisiksi” käytännössä tieteellisesti luotettavasti pystytty todistamaan kuin mitään muutakaan miljoonien eri tukimusten paikkansapitävyyttä, kertomaan ketkä autisminkirjolaiset minkäkinlaista tukea tarvitsevat?
Onko edellinen ymmärrettävissä niin, että esim. joidenkin suomalaisten Asperger-diagnosoitujen reaalielämästä kertovia omakohtaisuuteen perustuvia faktoja on alettu pitää joillain tahoilla vähempiarvoisempina kartoitettaessa mm. mahdollisten elämää ylläpitävien tukitoimien tarvetta vain siksi koska nämä eivät virallisten tautiluokitusten mukaan täytä vammais-käsitteen kriteereitä?
Kysyttiin miksi Autismiliiton nimessä on Asperger ja vastaus oli
“Syy on se että Aspergerin oireyhtymä kuuluu autismin kirjoon ja on itse asiassa suurin yksittäinen autismin kirjon diagnoosiryhmä. “
Käsittelin jo edellä mistä syystä henkilön mieltäminen autismin kirjolle ei voi olla syy vammaisjärjestön alaisuuteen asettamiseen. Kriteeri on liian laaja, autismipiirteistöä esiintyy vaihtelevassa määrin ja siitä voi olla yksilölle etua. Vammaiskriteerit taas edellyttävät, että yksilö ei pärjää itsenäisesti arjessa: tuentarve on pitkäaikainen ja laaja. AS-diagnostiikka ei edellytä tämänkaltaista toimintapuutetta vaan kuvaa tiettyä piirteistöä.
Mutta jos ajatellaan tätä seikkaa käytännön kannalta se tarkoittaa sitä, että liitto saa painoarvoa asperger-linkityksestä. Liitto paisuttaa omaa merkitystään perusteettomasti hyväksi käyttäen törkeästi niitä, joiden asianajajana se sanoo toimivansa. Liitto kun on saanut RAY-tukea toiminnalleen.
Hyväksikäyttö muodostuu erilaisuuden patologisoinnista tai sen yrityksestä sekä itselle vieraan kulttuurin häpäisemisestä tai pikemminkin sen yrityksestä “yhteishyvän” nimissä.
“Aikoinaan kun liitto perustettiini puhuttiin vain autismista ja liiton jäsenyhdistysten jäseninä oli vain autististen lasten vanhempia. 90-luvun loppupuolella Aspergerin oireyhtymä tuli tietoisuuteen ja Suomessakin alettiin diagnosoida yhä enemmän Asperger-lapsia. Kun heidän vanhempiaan tuli Autismiliiton toimintaan yhä enenevässä määrin, katsottiin aiheelliseksi muuttaa nimeä.”
Tällöin olisi perusteltua muuttaa nimike ja habitus siihen suuntaan, että selviäisi puljun olevan vanhempien tukiyhdistys eikä aspergerilaisiin sinäänsä linkitetty vammaisjärjestö. Erohan on huomattava.
“Vähitellen toimintaan on tullut mukaan myös AS-aikuisia. “
Mutta on olemassa myös aikuisaspergereja, jotka eivät koe toimintaa mitenkään mielekkäänä. Vaikka mukana olisi jokin AS-diagnosoitu henkilö, se ei tee toimintaa hyväksyttäväksi.
Käsittelin jo edellä sitä kuinka itsensä vammaistaminen ei riitä perusteeksi muiden vammaistamiselle.
“Autismiliitto edustaa kaikkia autismikirjon ihmisiä. (Kannerin) Autismi ja Asperger ovat isoimmatryhmät. Lisäksi autismin kirjoon lasketaan mukaan Rettin oireyhtymä, epätyypillinen autismi ja Hellerin oireyhtymä (eli disintegratiivinen kehityshäiriö). Nämä viimeksi mainitut ryhmät ovat niin pieniä, ettei niitä ole mainittu liiton nimessä.”
Kaikki muut ryhmät paitsi AS ovat selkeästi vammaisryhmiä ja tilat jopa erittäin vaikeasti henkilöä vammaistavia ts. toimintakykyä laskevia. Tätä taustaa vasten on selkeästi nähtävissä, että AS ei voi millään ilveellä kuulua joukkoon. Jos ei tätä usko niin sopii googlata mitä kyseiset tilat pitävät sisällään ja verrata niitä siihen mitä kirjoitin yllä AS diagnostiikasta.
“ Tietysti nimi voisi olla Autismikirjon liitto tms.”
Tällä ei saavuteta mitään sillä asiantila jatkuu entisellään.
“Saa nähdä muuttuuko liiton nimi siihen suuntaan kun Asperger poistuu dagnoosiluokituksesta. “
Tilanne muuttuu vasta sitten kun Suomessa otetaan kliiniseen käyttöön nyt suunnitteilla oleva DSM muunnos, jossa autismin kirjon diagnoosin kantaja on todella vammainen. Tällöin nykyiset AS-diagnosoidut erottuvat selkeästi autisminkirjon diagnoosin saaneista ja he jäävät tautiluokituksen ulkopuolelle- ainakin autisminkirjon osalta. Tällöin ei voi syntyä virheellistä käsitystä jonka mukaan AS-diagnoosi henkilöllä tarkoittaisi vammaisuutta. Tällöin liitto edustaa vain autisminkirjoa.
Korostettakoon, että AS ei vain “ jää pois” diagnostiikasta vaan diagnoosikriteerit tulevat muuttumaan.
"Mihin perustuu väite etteivät aikuisaspergerit tarvitsisi tukitoimia?"
Ilmeisesti viittaat laajaan tuentarpeeseen eli vammaisuuteen jossain muodossa.
Diagossikirteerit eivät pidä sisällään mitään viitettä moiseen tuentarpeeseen joten päättele nyt itse siitä.
Ja nyt se asia sitten: vaikka AS-diagnosoitu tarvitsisi tukea jossain tilanteessa ei se tarkoita että hän olisi vammainen ja hyötyisi vammaisjärjestöstä eli Autismiliitosta josain muodossa.
Tuentarve ei tarkoita vammaisuutta, ajatushan johtaa absurditeetteihin: Tarjotaan vammaistukea silloin kun henkilö voisi hyötyä itselle räätälöidystä tuesta. Otetaan siis jokin vieras malli ja pakotetaan henkilö siihen- jos mielii tukea saada.
Aspergerkulttuuri, tapa mieltää maailma, ohitetaan yksilön kasvualustana.
"Tilanne muuttuu vasta sitten kun Suomessa otetaan kliiniseen käyttöön nyt suunnitteilla oleva DSM muunnos"
Milloinhan tuollainen muutos on ajankohtainen, 50 vuoden päästä?
"jossa autismin kirjon diagnoosin kantaja on todella vammainen."
Mitä eroa on vammaisella ja todella vammaisella?
Miksei Autismi-ja Aspergerliittoa saisi tukea, eivätkö he ole tehneet oikeasti vammaisten eteen hyvää työtä jo pitkään?
Vammaisuus kuvaa rajoitteita, jonka vuoksi henkilö syystä tai toisesta ei pysty toimimaan täysipainoisesti yhteiskunnan rakennetussa tai sosiaalisessa ympäristössä.
YK:n 13. joulukuuta 2006 hyväksymässä Yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista (Convention on the Rights of Persons with Disabilities) vammaisuus määritellään seuraavalla tavalla: "Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa."
Vammaisuuden määritelmä
Vammaisuuden käsitteen perustana on yksilön fyysinen tai psyykkinen erilaisuus, mutta käsitteen sisältö - sen merkitys ja kokemus - määrittyy sosiaalisesti. Ympäristö leimaa vammaisiksi henkilöt, jotka eivät selviydy ympäristön asettamista vähimmäisvaatimuksista.
"Vammaisuus kuvaa rajoitteita, jonka vuoksi henkilö syystä tai toisesta ei pysty toimimaan täysipainoisesti yhteiskunnan rakennetussa tai sosiaalisessa ympäristössä."
Ei kuvaa, kuten näet omasta lainauksestasi.
""Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa."
Ja tuokin määritelmä on laadittu siitä näkökulmasta, että koska halutaan ajaa vammaisten etuuksia, korostetaan voimakkaasti heidän oikeuksiaan.
Tosiasiassa kellään ei ole moisia oikeuksia hallussaan eikä niin voisi ollakaan, kristittyjen toiveajattelua humanismin kaavussa.
Kun tuollaisia laaditaan ja niihin suhtaudutaan vakavasti, ei ole ihme, että nekin, jotka eivät tuon määritelmän mukaan ole vammaisia, alkavat hamuamaan moista vammaisstatusta- ihmisarvonsa ylennystä.
Melkein alkoi itkettää tuon äärettömän pahan olon läpi nähdessä mikä sinulla on.
"Ympäristö leimaa vammaisiksi henkilöt, jotka eivät selviydy ympäristön asettamista vähimmäisvaatimuksista."
Pitääkö edellisen perusteella niiltä ei-vammaisilta, jotka eivät selviydy ympäristön asettamista vähimmäisvaatimuksista jonkin neurobiologisen/psykiatrisen (=fyysisen) toimintakykyä rajoittavan esteen vuoksi, mutta mitä ei kuitenkaan tulisi perinteisen vammais-määritelmän mukaan vamamisuudeksi lukea kieltää kaikenlaiset yhteiskunnan tarjoamat tuet?
Valtaosa AS-potilaista ja normaaliälyisistä autismipotilaista tarvitsee kuitenkin enemmän tai vähemmän ulkopuolista tukea selvitäkseen arjen pienistäkin vaatimuksista ja välttyäkseen sosiaaliselta syrjäytymiseltä. Engström ym. 2003/ Duodecim
--
"DSM-IV määrittää osassa 299.80 Aspergerin oireyhtymän seuraavasti
Laadullisia ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, johon liittyy vähintään kaksi seuraavista:
Selviä ongelmia ei-sanallisessa kommunikaatiossa, kuten silmiin katsomisessa, ilmeissä, asennoissa ja eleissä, joilla sosiaalista kanssakäymistä ohjataan
Kyvyttömyys kehittää vertaiskontakteja ikäistensä tavoin
Spontaanin ilon, mielenkiinnon tai saavutusten esittelyn puute: ei esimerkiksi näytä tai tuo esille mielenkiinnon kohteitaan muille ihmisille
Sosiaalisen tai emotionaalisen vastavuoroisuuden puute
Rajoitettuja toistuvia tai stereotyyppisiä käyttäytymisen malleja, mielenkiinnon kohteita tai aktiviteetteja, joihin kuuluu ainakin yksi seuraavista:
Kiinnostus ja uppoutuminen yhteen tai useampaan stereotyyppiseen ja rajoittuneeseen kiinnostuksen kohteeseen, kiinnostus on epänormaali joko intensiteetiltään tai kohteeltaan
Ilmeisen joustamaton pitäytyminen erityisissä, ei-funktionaalisissa rutiineissa tai rituaaleissa
Stereotyyppisiä ja toistuvia motorisia liikkeitä, kuten käsien tai sormien taputtelu tai heiluttelu, tai monimutkaiset koko vartalon liikkeet
Hellittämätön kiinnostus esineiden osia kohtaan
Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittäviä haittoja sosiaalisella, ammatillisella tai muilla merkittävillä toiminnan osa-alueilla
Kielen oppimisessa ei ole havaittu yleistä viivettä, vaan diagnosoitava käyttää esimerkiksi yksittäisiä sanoja kahden vuoden iässä ja kokonaisia lauseita kolmevuotiaana
Ei kliinisesti merkittävää viivästymistä kognitiivisessa kehityksessä tai ikään sopivien omatoimisuustaitojen kehittymisessä tai adaptiivisessa käyttäytymisessä, lukuun ottamatta sosiaalista kanssakäymistä, tai ympäristöön kohdistuvassa kiinnostuksessa lapsuuden aikana
Muun laaja-alaisen kehityshäiriön (Pervasive Developmental Disorder) tai skitsofrenian kriteerit eivät täyty."
"Selviä ongelmia ei-sanallisessa kommunikaatiossa, kuten silmiin katsomisessa, ilmeissä, asennoissa ja eleissä, joilla sosiaalista kanssakäymistä ohjataan
Kyvyttömyys kehittää vertaiskontakteja ikäistensä tavoin
Spontaanin ilon, mielenkiinnon tai saavutusten esittelyn puute: ei esimerkiksi näytä tai tuo esille mielenkiinnon kohteitaan muille ihmisille
Sosiaalisen tai emotionaalisen vastavuoroisuuden puute
Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittäviä haittoja sosiaalisella, ammatillisella tai muilla merkittävillä toiminnan osa-alueilla"
Edellisetkö ja niiden aiheuttamat seurannaisilmiöt eivät Darian mukaan ole perusteita aikuisen Asperger-henkilön ulkopuolisen tuen tarpeelle?
1) 6 8:
”Onko edellinen ymmärrettävissä niin, että esim. joidenkin suomalaisten Asperger-diagnosoitujen reaalielämästä kertovia omakohtaisuuteen perustuvia faktoja on alettu pitää joillain tahoilla vähempiarvoisempina kartoitettaessa mm. mahdollisten elämää ylläpitävien tukitoimien tarvetta vain siksi koska nämä eivät virallisten tautiluokitusten mukaan täytä vammais-käsitteen kriteereitä?
2) //\\:
"Ympäristö leimaa vammaisiksi henkilöt, jotka eivät selviydy ympäristön asettamista vähimmäisvaatimuksista."
”Pitääkö edellisen perusteella niiltä ei-vammaisilta, jotka eivät selviydy ympäristön asettamista vähimmäisvaatimuksista jonkin neurobiologisen/psykiatrisen (=fyysisen) toimintakykyä rajoittavan esteen vuoksi, mutta mitä ei kuitenkaan tulisi perinteisen vammais-määritelmän mukaan vamamisuudeksi lukea kieltää kaikenlaiset yhteiskunnan tarjoamat tuet?”
3) 1:
”Valtaosa AS-potilaista ja normaaliälyisistä autismipotilaista tarvitsee kuitenkin enemmän tai vähemmän ulkopuolista tukea selvitäkseen arjen pienistäkin vaatimuksista ja välttyäkseen sosiaaliselta syrjäytymiseltä. Engström ym. 2003/ Duodecim
"DSM-IV määrittää osassa 299.80 Aspergerin oireyhtymän seuraavasti
Laadullisia ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, johon liittyy vähintään kaksi seuraavista:
Selviä ongelmia ei-sanallisessa kommunikaatiossa, kuten silmiin katsomisessa, ilmeissä, asennoissa ja eleissä, joilla sosiaalista kanssakäymistä ohjataan
Kyvyttömyys kehittää vertaiskontakteja ikäistensä tavoin
Spontaanin ilon, mielenkiinnon tai saavutusten esittelyn puute: ei esimerkiksi näytä tai tuo esille mielenkiinnon kohteitaan muille ihmisille
Sosiaalisen tai emotionaalisen vastavuoroisuuden puute
Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittäviä haittoja sosiaalisella, ammatillisella tai muilla merkittävillä toiminnan osa-alueilla"