Lasten kotityöt verrattuna ikään?

Meillä lapset nyt 17v, 10v ja 5v. Meidän 5v vie astiansa, huuhtelee ne ja laittaa koneeseen. Vaikkakaan ne ei aina mene oikein mutta periaate on tärkein! Tämän lisäksi hän tyhjentää astianpesukoneesta lusikkalaatikon (ei terävia ruokailuvälineitä) ja kerää aina leikkien lopuksi kaikki sotkut pois. Oman huoneen hän imuroi ja pyyhkii pölyjä ja tämä kaikki tehdään leikin varjolla, joten lapsikin nauttii!! 10v siivoaa oman huoneensa muuten kokonaan mutta lattiat luutuan minä! Hän petaa joka aamu vuoteensa ja katsoo muutenkin, että tavarat ovat paikoillaan. Lisäksi hän tyhjentää astianpesukoneen kun on hänen vuoro, siivouspäivänä joko imuroi tai pyyhkii pölyt oman huoneen siivouksen lisäksi. Nyt opetellaan pyykin pesua ihan itsenäisesti, omat vaatteet hän onkin jo viikannu kaappiin vuoden verran! 14 vuotiaana vanhin tyttäreni huolehti täysin oman huoneen, pyykkinsä, tiskit kun oli hänen vuoro ja siivouspäivänä valitsi yhden huoneen yhteisistä tiloista, jonka siivouksesta vastasi kokonaisuudessaan!!!! Kyllä lapsia pitää vastuuttaa, ei ne muuten maailmalla pärjää! Ihan ehoton on, että omat jäljet siivotaan, koska muuten siivous jää kokonaan äidin vastuulle! Meillä on viikkoraha kiinni kotitöiden osallisuudesta! Jos ei tee hommia, ei tuu rahaa, todella yksinkertaista! Pienimmällä jää karkkipäivän karkit välistä jos ei omia sotkuja ole siivottu!

Ihan hyvä, jos lapset vievät lautasensa tiskiin ja likaiset vaatteensa pyykkikoriin. Järjestyksen pito on luontevaa, kun kengät asetetaan siististi eteisessä eikä märkiä lapasia paiskata piirongin päälle, vaan pannaan ne kuivumaan patterille.
Koulukirjat paikallaan ja tavarat pois lattioilta.
Mutta en panisi imuroimaan. Sängynkin petaaminen lyhyeltä lapselta on työlästä, kun ei ylety työtä tekemään.

Imurointii tulee tehdä hyvin. Eii pidä lasta opettaa siihen, että nurkat jäävät käymättä, koska ei jaksa siirtää huonekaluja. Imurointi pitää opettaa siten, että pölyt myös ovat poissa. Se ei pieneltä käy. Imurointi on raskasta puuhaa, sen mummuna tiedän.
Lattioiden pesu ei kuulu lapselle. Lapsen työ on koulu ja leikki. Siihen on annettava aikaa ilman omantunnontuskia.

Lapsi voi viedä ja tuoda, auttaa sillä tavoin. Kantaa "toisesta päästä".
Lapsen apu ei useinkaan ole ensiluokkaista. Siitä pitää kuitenkin kiittää. Neuvot pitää antaa myönteisessä sävyssä. Apu ei ole rangaistus tai ehto jonkin kivan saamiseksi.
Itse en koskaan lapsena päässyt sunnuntaina toisten kanssa leikkimään, koska minun piti auttaa ruuan valmistamisessa ja tiskata. Me söimme klo 15. Aamupäivä meni avustushommissa ja sitten keittiön siivous päälle. Koko päivä meni. Äitini keino pitää minut pois huonojen kavereiden vaikutuspiiristä!
Enpä suosittele.

Kyllä lapselta saa vaatia kotitöiden tekemistä iän ja taitojen mukaan. Työorjaksi lasta ei kuitenkaan pidä laittaa. Meidän puolitoista vuotias haluaa tyhjentää astianpesukonetta. Laittaa lusikat lusikkalaatikkoon (ihan sekaisin, mutta itse järjestän ne myöhemmin paremmin). Terävät esineet nostan itse kaappiin.

Haluaa antaa myös yhden märän pyykin minulle käteen ja ripustan sen kuivumaan. Ihmeen kiinnostunut kotitöistä. Mutta voi olla ettei sitten kymmenvuotiaana oikeasti enää kiinnosta, vaikka sitten voisi olla vähän apua.

Haluaisi kantaa myös roskapussin roskiin, mutta ei voimat riitä ja siitä tulee parku kun äiti kantaa sitten roskapussin.

Lasta voi opettaa myös esim. keräämään tavarat laatikkoon. vaikkapa omat lelut.
Annan kyllä lapsenkin mopata lattiaa, mutta teen sen sitten itse. Sehän on selvää, ettei näin pieni lapsi vielä osaa vielä paljon mitään tehdä. Mutta kun on innostunut, niin annan vähän "auttaa".


Kyllä lapsen voi vaatia viemään omat astiat tiskipöydälle. Päiväkodissakin viedään omat ruokailuvälineet kärryyn syömisen jälkeen! (ei ehkä vielä alle kolmevuotiaat, mutta sitä vanhemmat kyllä) ja siivotaan omat sotkut! Ei hoitajilla ole niin paljon aikaa että he ehtisivät kaikki lasten jäljet aina siivota.

Pienempänä lapset olivat innokkaasti mukana kotihommissa. Mitä vanhemmaksi tulivat sitä vähemmän kotihommat kiinnostivat. Oman huoneen siivoaminenkin oli vähän niin ja näin. Nyt on enää nuorin lapsi kotona (17 v) ja hän oma-aloitteisesti tyhjentää astiapesukoneen, roskat sun muuta; ei tarvitse käskeä' mutta oman huoneen siivous on yhä edelleen vaivalloista. Toisaalta jos siellä sekasotkussa viihtyy, niin viihtyy. Olen huomannut, että oma esimerkki on paras kasvatustapa, ei niinkään käsekminen tai huutaminen. Vanhemmat lapset ovat jo maailmalla ja sieltä silloin tällöin tulevat esim. remonttiavuksia. Omat kämppänsä pitävät joten kuten puhtaana.

Minusta nämä siivousasiat ovat jokaisen perheen itsensä päätettävissä. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa.

Meillä lapset vasta pieniä eli vanhin 6v. Hän vie astiansa tiskipöydälle. Kaapittaa äidin viikkaamat vaatepinot. Pyyhkii itse jos roiskuttaa jotain, paitsi jos isompi vahinko niin hätiin on mentävä :D Joskus imuroi huoneensa maton, kerää lelut ja opettelee laittamaan tamineet siististi eteisessä. Vie likapyykkinsä pyykkikoriin. Roskapussia haluaisi viedä, mutta useampi vuosi on odotettava ennenkuin jaksaa sen kantaa.
3v ojentelee astioita koneesta. Vie likapyykkinsä koriin ja keräilee leluja paikoilleen.

Täälä on lapset 4v, 6v ja 7v.

Kaikki vie astiat ruokailun jälkeen tiskipöydälle.
Siivoaa omat huoneensa joka ilta. Vie roskat jos on niin roskiin, kerää kynät pöydiltä laatikkoon, legot laatikkoon, pyykit pyykkikoriin ja tavarat lattioilta isoihin laatikkoihin.

Lapset ei laita tiskikoneesta astioita, ei vie puhtaita pyykkejä, ei imuroi, ei järjestele eikä laita yhteisistä tiloista mitään.

Roskia ei vie ulos, ei lenkitä eläimiä, ei siivoa häkkejä eikä lämmitä takkaa ym.

Lapsille kuuluu oman huoneen ylläpito siistinä eikä muuta.

Ehkä noin 10v alkaa ottamaan vähän enemmän osaa yhteisiin juttuihin.

Ei myöskään kuulu petien petaus. Ylimainostettua ihan pieniltä lapsilta.

Kyllä lapsille täytyy opettaa kotitöitä,tietysti iän ja taitojen mukaan. Kaikki kotona opetettu seuraa perässä koko elämän.
Uusavuttomia nuoria tulee juuri silloin kun kotona ei ole opetettu eikä vaadittu mitään.
Äiti tai isä ei ole mikään perheen palvelija vaan kaikki perheenjäsenet osallistuvat kodin ylläpitoon ja tätä voi tehdä myös yhdessä eli sekin on perheen yhteistä aikaa, normaaleja kodin rutiineja.

Meillä lapset 4v. ylöspäin hakkaa halot, tekee talven puupinot, korjaa talon pikkuviat, lumityöt, pesee pyykit, kokkaa, siivoo, kasvimaat valmistaa keväällä, taluttaa pienimmät harrastuksiin, hoitaa pienempiä, katsoo laskuista eräpäivät ja lajittelee mitä pitää maksaa, siis kaikki...
Annetaan lasten olla lapsia..pikkujuttuja voi tehdä, mutta leikki on lasten työtä...

Jos kerran synnyttää /tai siittää lapsia, vastuu siivouksesta on aina aikuisella isommasta pinta-alasta. Miksi teette lapsia ja hankitaan iso talo, muttei keksitä kikkoja siivoamiseen. Tuskin heti on likaistakaan ellei sotketa.

Isän pitäisi hoitaa oma osuus, kuulostaa siltä ettei ISÄ ole perillä jälkikasvustaankaan(?).

"Onko oikeutettua pyytää että 6 vuotias ruokailtuaan nostaa astiansa tiskipöydälle?"
Ainakin minun mielestä on täysin oikeutettavaa pyytää 6 vuotiasta viemään astiat tiskipöydälle tai laittamaan astiat tiskikoneeseen ruokailun jälkeen.

Mikä riittää siivoukseksi minkä ikäisenä?
- Roskien laitto roskiin
Odottaisin jo 6 vuotiaan tekevän tämän vähintäänkin pyynnöstä
- Petin petaus
Siinä 7-10 vuoden ikäisenä uskaltaisin toivoa, että tämä onnistuisi
- Tavaroiden paikoilleen laitto
12-15 vuotiaan ihanne tavoite siivouksessa
- Imurointi
16-18 vuotiaana pitäisi viimeistään tämä osata
- Lattian pesu
17-19 vuotiaana toivoisin että osaa

Entä ne ns. yhteiset kotityöt 'yleisissä tiloissa', eteinen, olohuone, keittiö jne...
Siinä hitaasti iän karttuessa kasvattaa sitä lapsen ns. " siivousaluetta", kunnes viimeistään täysikäisenä osaa siivota koko huushollin. Tälläiset olisivat omat mielipiteeni ja suurimmaksi osaksi kasvoin itsekkin tälläisten metodien mukaan ja hyvin on minusta toiminut.

Meillä ei lapsuuskodissa ollut tiskikonetta, mutta meidät opetettiin tiskaamaan jo aika nuorina. Jos tiskikone löytyy, niin kannattaa opettaa lapsi käyttämään sitä viimeistään ennen yläasteelle siirtymistä, samoin pyykinpesukoneen käyttö tulee opettaa. Pienet lapset osaavat varmasti viedä omat astiansa ruokailun jälkeen koneeseen jne, ja lasten omat huoneet ovat heidän siivottavinaan mahdollisimman alusta alkaen.
Tässä vielä haluan muistuttaa että kotitöitä pitää opettaa yhtälailla sekä tytöille että pojille: täysin uusavuttomia nuoria (varsinkin poikia) on hirveän paljon. On todella säälittävää, jos 15-vuotias ei osaa laittaa edes ruokaa. Vanhempien tulisi tutustuttaa lapsensa nuoresta pitäen kotihommien tekoon!

Asemasi äitipuolena ei ole kovin helppo välttämättä, joten olisi hyvä ensiksi jutella miehesi kanssa, että mitä mieltä hän on tämän uuden yhteisen kotinne säännöistä. Jos lapset ovat tottuneet äitinsä kotona siivoamaan, niin ei ole mitään syytä, miksei myös isän kotona siivottaisi. Toisaalta aina pystyy lapsille selittämään, että äidin kotona on äidin säännöt ja isän kotona isän säännöt ihan niin kuin kavereiden luonakin on erilaisia sääntöjä.

Meillä lapset on ihan alusta asti otettu mukaan siivoamiseen heti sen jälkeen, kun ovat oppineet istumaan/konttaamaan. Alussa siitä tehtiin leikkiä, että pienokainen itse laittoi leluja lelukoriin, mutta jo tuollainen vajaa 2-v ikäinenkin nauttii hirmuisesti tiskaamisesta, jolloin vanhemman tehtäväksi jää huuhtominen (ja likaiseksi jääneiden kohtien pesu) sekä kuivumaan nostaminen. Myös ruokapöydän pyyhintä ja auttaminen vaatteiden ripustamisessa kuivumaan on sellaista, joita voi tehdä. Meillä myös viety matot ulos tampattavaksi/tuuletettavaksi, joten mattojen rullaaminen onnistuu alle 2-v ikäiseltäkin.

Olen eronnut lasteni isästä ja kahden kodin välillä on erilaisia sääntöjä. Kummassakin kodissa esim. tiskikoneen täyttö ja tyhjennys sekä oman huoneen siivous on kuulunut tehtäviin suunnilleen siitä asti, kun lapsi on mennyt 7-v iässä kouluun.

Minusta on tärkeää, että yläasteikäinen oppii niitä taitoja, joita hän tulee elämässään myöhemmin tarvitsemaan eli tekemään ruokaa, osaa lajitella pyykit ja laittaa pesukoneen pyörimään, huolehtia astioista, lattioiden imurointi/pesu, wc:n pesu, ikkunoiden pesu jne. Aikuiset unohtavat helposti, että lapselle on tärkeää, että hän kokee olevansa hyödyllinen. Jos olette koskaan katsoneet TV:stä erilaisia ongelmanuorista kertovia ohjelmia, niin tyypillistä on juuri se, että nuorelle annetaan rahaa, mutta häneltä ei vaadita mitään sen rahan vastineeksi. On turha odottaa kiitollisuutta, jos vanhempi uhrautuu ja osoittaa olevansa perheessä nokkimisjärjestyksessä alimmaisena.

Moni kotityö ei tule tehtyä niin hyvin kuin mitä itse tekisi. Tärkeää on se, että antaa lapselle mahdollisuuden oppia yrityksen ja erehdyksen kautta. Itselleen tekee karhunpalveluksen, jos tekee itse aina kaikki asiat. Sama muuten koskee montaa naista, jotka palvelevat miestänsä niin, että mies ei viitsi edes yrittää kotitöiden tekoa, koska niistä tulee nalkutusta tai nainen tulee ja korjaa perässä miehen tekemät työt.

Meillä kotitöiden teko on edellytys, jotta saa viikkorahaa. Viikkorahaa tarvitaan, jotta nuori oppii rahan käyttöä. Pienemmän lapsen osalta voi laittaa esim. puolet rahasta tilille säästöön odottamaan jonkin isomman hankinnan ostoa (esim. polkupyörä, mopo, mopokortti, harrastus tms) ja puolet voi käyttää haluamallaan tavalla karkkiin tai leluun. Nuori tajuaa kyllä, jos vanhemmat ovat tiukkana, että rahaa saa vain, jos tekee velvollisuutensa ja jos homma on tehty huonosti, niin voi kysyä nuorelta, että korjaatko jälkiäsi paremmaksi vai vähennetäänkö viikkorahasta euro tai kaksi.

Myönnän olevani tiukka, mutta oikeudenmukainen äiti. Toisaalta minulla onkin reippaat ja ahkerat lapset. Kotityöt tehdään reippaasti pois ja sen jälkeen on aikaa nähdä kavereita, tehdä läksyjä, käydä harrastuksissa jne.

" Onko oikeutettua pyytää että 6 vuotias ruokailtuaan nostaa astiansa tiskipöydälle? "

Ei tietenkään, ootko ihan sairas lapsien kiduttaja?

Omasta mielestäni 14 vuotiaalle lapselle voisi antaa jo isompia kotihommia kuten ilmurointi ja pölyjen pyyhkiminen! jollekkin 10 vuotiaalle voisi jo nakittaa astianpesukoneen tyhjennyksen ja täytön..tai jos ei astianpesukonetta ole niin sitten tiskaus...

Jaaha juttu alkaa noin . Kuule jos otat ukon jolla on lapset niin otat myös lapset silloin .Äläkä rupee suunnittelee orjia niistä. Tsori vaan mulla rupee lämmöt nousee on sen verran kokemusta . Olen kuusikymppinen ukkeli eikä ole vieläkään kohtelu unohtunut vaikka molopää on ollu haudassa jo vuosia. Riittää kun petaa vuoteensa sillalailla kun osaa ,kehittyy kyllä ja pitää kamat järjestyksessä. Mitään himasiivouksia niitten ei tartte alkaa tekee. Ei ne mitään kodinkoneita ole vaan lapsia. Roskiksesta voi sanoo et , vie mennessään ulos.Toivottavasti ette touhuu keskenänne uutta lasta, saavat vielä toimia lapsenvahtina niin kuin mulle kävi. Toi sun tapasi kysellä asiaa pani mulla kellot soimaan. Mulla on itellä jo aikuinen poika ( Ylikonemestari) .Mä en ikinä pakotanut sitä mihinkään. Opetin hänet näyttämällä itse miten hommat tehdään, ei tarttenut komennella. Ymmärsi asiat ja alko hoitaa juttunsa vapaaehtoisesti. Kaikista jutuista sovittiin enkä mä maksanut niistä mitään. Viikkorahat annettiin erikseen ei niitä tarttenut tienata. Sanoin hänelle etten puutu jutuihisi jos ei ala tulee kouluista ja muualta sanomisia. Ei pahemmin tarttenut. Puoliemo opetti miten lasta ei tule kasvattaa. Tsemppiä älä tuhoo niitä, ne muistaa kohtelun.

(Toisaalta jos siellä sekasotkussa viihtyy, niin viihtyy.)

Minulla ei ole vielä omia lapsia mutta kyllä niiltä tullaa tottelevaisuutta vaatimaan, sellainen huone ei kelpaa kuin minulla oli nuoruuteni 12-20 vuotiaana kunnes muutin kotoa.

Huvittaa vieläkin millaiseksi se pääsi aina vuoden kuluessa, aluksi äiti pyysi siivoamaan sen merkkipäivien alla kun oli odotettavissa vieraita. Näin tapahtui teini-ikään asti kunnes ruvettiin pitämään vain minun huoneeni ovea kiinni vieraiden aikana. Jouluksi sain sen siivottua kuitenkin aina että pääsi lattiatkin pesemään.

Astiat kertyivät työpöydälleni lehtien ja muiden rojujen sekaan niin että ruokailuvälineet meinasivat loppua keittiön laatikosta, meillä lähes aina syötiin muualla kuin ruokapöydässä, joko telkkarin äärellä olohuoneessa tai sitten siellä omassa huoneessa työpöydällä. Minulla ei ole mielikuvaa että äiti olisi syönytkän koskaan ruokaa kun en syöty saman pöydän äärellä :)

Sokerimuurahaiset tulivat kyllä hyvin tutuiksi vuosien värrella ja puoli täysiä juomalaseja kaatuili kyllä useasti kun lisää tavaraa tunki pöydälle edellisten tipahtaessa reunan yli, kiire siivota tuli vain jos omia tavaroita uhkasi turmeltua.

Lattialle muodostui kirjaimellisesti polkuja ja kohtia mihin pystyi astumaan muuten rojun peittäessä lattiaa. Huoneeni oli 18 neliöinen joten sitä tavaraa oli paljon. Purettuja auton osia ja lehtiä oli kaikkialla. Jos jotain haluaa selitellä niin meillä ollut autotallia joten auton osat ja työkalut päätyivät huoneeni lattialle.
Asuttiin omakotitalossa ja pihallakin makasi mun autonraatoja useampia naapurien ihailtavina.

Nykyään asun itse vaimokkeen kanssa tuossa talossa äidin muutettua pienempään asuntoon ja kyseinen "minun" huoneeni toimittaa varaston virkaa mihin heitetään pinon päällimäiseksi käsistä kaikki sellainen mille ei ole omaa paikkaa. Pari vuotta se on pitänyt tyhjentää vieras huoneeksi mutta..

EI kuulu.
Älä tee penikoita sitä varten että ne tekis sun hommat.
Ite oon kakara ja tuota mieltä olen

Itse opettelin viimeistään ala-asteikäisenä oikeastaan kaikki vaativimmatkin hommat. Ja 13v "köksän" tunnilla oli sitten tylsää kun alalla oleva äiti oli jo kaiken opettanut. :D 11v tienasin taskurahat ikkunanpesulla ja vaikka olin pieni tyttö niin kannoin urhoollisesti matot tuulettumaan joka viikko. Lukioon muutinkin hyvillä mielin toiseen kaupunkiin omilleni taidot hyppysissä. Eikä kyllä haitannu yhtään, että vaadittiin osallistumaan kodin arkiruiinien pyöritykseen alusta lähtien ja samoin viikkosiivoukseen.

Kukin tavallaan ja kannattaa varmaan sopia lasten isän ja äidin kanssa miten menetellään, ei sitten tule sanomista..
Meillä reilu 1v keräilee leluja laatikkoon hauskana leikkinä sekä ojentelee astioita tiskikoneesta oma-aloitteisesti ja 3v osallistuu kaikkiin kotitöihin omien taitojensa ja halunsa mukaan. Jos imuroin tahtoo hänkin imuroida, ja imuroikin oman huoneen, minä siirrän huonekaluja ja poika imuroi. Eikä kyllä jää mitään pölyjä nurkkiin!
Laittaa myös likaiset vaatteensa pyykkikoriin, likaiset astiat koneeseen, tiskaa kattiloita, osallistuu ruuanlaittoon, moppaa, pyyhkii pöytää ja pölyjä, siivoaa itse lelunsa.
Hän osallistuu täysin vapaaehtoisesti, pyytää itse että saa tehdä ja nauttii kun saa tuntea itsensä tärkeäksi ja puuhata äidin kanssa niitä ihan tavallisia arjen askareita. Kotityöt on meistä aikuisista ikäviä, mutta jos kukaan ei lapselle opeta, että ne on ikäviä ei ne niitä ikävinä myöskään pidä.
Missä ihmeessä lapsen pitäisi oppia kodista huolehtimaan, jos ei kotona vanhempien opastuksella? Ikinä meillä ei kuitenkaan ole pakotettu tai asiasta huudettu, eikä poika yksin joudu tekemään, vaan yhdessä meidän vanhempien kanssa.
Minusta asia vaan on niin, että kotityöt on perheen yhteisiä juttuja, ja kun ne yhdessä reippaasti tehdään niin jää aikuisillakin sitten aikaa siihen lasten kanssa leikkimiseen enemmän. Yhdessäoloahan ne yhdessä tehdyt kotityötkin sitä paitsi on. Eikä meillä ainakaan sitä siivoamista niin paljon jatkuvasti riitä, etteikö lapset ehtisi leikkiä ja ulkoilla ihan reippasti. Yhdessä sotketaan ja yhdessä sitten myös siivotaan :)

Kuuluu.Kanattaa opettaa.

Luettuni tätä ketjua minulle selvisi mistä näitä 'kädettömiä' aikuisia oikein tulee.
Syyllisiä ovat typerät vanhemmat.

KUNNON PASKAA,EI SAADA MUUTA PASKANTAMALLA.

Kyllä Tämän päivä lapsille pitää opettaa samat käytännön periaatteet mitä olemme saaneet 50-60 luvulla syntyneet kyllä meillä piti siivota oma huone,hykypäivän lapset roikkuvat vain tietokoneella eivät siivoa huoneitaan samaten eivät ole kypsiä työ elämään kotikasvatukseen kovempi kuri saamme suomeen kelpo kansalaisia emme mitään mummujen potkijoita.

lapsille kuluu pikku työt mutta lapuset saa leikkiä ja pelata se kulluu lasten elämää

Meillä lapset tehneet aina kotitöitä taitojensa mukaan, mutta niin mieskin.
11-vuotias poika hakee esim. puita puuvajasta takkaan, siivoaa lelujaan, käärii mattoja ennen siivousta, paistaa joskus jopa kananmunia pannulla oma-aloitteisesti ja tekee pikakaurapuuroa. On myös tiskannut joitakin kertoja.
Tiedän perheitä, joissa pojalle ei ole opetettu mitään kotitöitä ja ovat täysin avuttomia kun muuttavat opiskelemaan ja omaan asuntoon. Eivät osaa keittää perunoita, tehdä mitään kotiruokia.

Ainakin mulle kuului, enkä saanut traumoja. Lisää aktivitettejä muksuille, tulee särmiä ihmisiä aikuisena!

Tärkeintä on, että teet niitä hommia lasten kanssa, olivat ne mitä tahansa. Minä tein sen virheen, että käskytin vain ja koko hommasta tuli pakkopullaa ja minusta niuhokomentelija-äitipuoli. Tarkoitushan on ikäänkuin luoda samalla hyvää suhdetta lapsipuoliin ja tehdä siivous ym hommista normaalaja arkeen kuuluvia juttuja. Muista ilo ja huumori. Ja onnea matkaan!

Annetaan lasten olla lapsia.

Meillä (uhmakas) poika 2,5v.

Joka ilta kerätään lelut lattialta laatikkoon (isä tai äiti auttaa).

Vie irtoroskia kämpän lattaialta roskiin (pyytämättä).

Laittaa astiat ruokailun jälkeen tiskialtaaseen (oma-aloitteisesti).

Hyvin menee =)

Kuuluu tietenkin.
Erittäin hyvä tapa opettaa työntekoon ja vastuunkantamiseen.

Minun 16vuotiaan pitää siivota oma huone.....kyllä se riittää noille mukkuikäsille...

Henkiselle ja fyysiselle kehitykselle on vain hyväksi tehdä kotiaskareita. Motoriikka kehittyy elämisen taidot opitaan ja henkinen hyvinvointi kohenee,kun oppii ja onnistuu. Vain kapeakatseinen vanhempi estää lapselta kotitöiden tekemisen.Juuri uusavuttomuus saa alkunsa kodeista,joissa lapsen ei ole tarvinnut tehdä yhtikäs mitään kotitöitä.

Kyllä huonetta yms. pitää lapsen katsoa itse,jopa siskoni lapsi(n 1-2v) vie aina roskia roskakoriin kun siskoni tätä pyytää.(siis aivan kevyitämm.paperia) ja hakee tavaroita pyynnöstä.Väärin välilä menee,mutta ajatus on tärkein!

Itse teen kotona mitä käsketään. Oma aloitteisesti haen saunaan puita keskiviikkona ja lauantaina lisäksi laitan saunaan valkean. Talvella joka päivä lisään haketta/purua, jotta talo pysyy lämpimänä. Talvella aina aamuisin ennen kouluun lähtöä lapioin lumet pois ovien edestä mikäli on lunta satanut. Kesän hommia on polttopuiden ja hakerangan teko. Puiden ajo metsästä onnistuu traktorilla, joten niitä ei täydy kantaa käsin. Moottori sahalla osaan kaataa puita, mutta isäni usein hoitaa tämän, jos kaadetaan isompia puita. Onneksi meillä on kotona halkoma kone, joka halkaisee puut kahtia, joten kirvestä ei täydy käyttää :). Omat jälkeni siivoan ja vien lautaset tiskialtaaseen. Huoneeni siivoan kanssa. Perheeni polkupyörät huollan mikäli joitakin vikoja ilmenee.


Niin ja olin 14v poika...

Kotityöt taitavat olla nykypäivän ainoa mahdollisuus oppia edes johonkin työntekoon.
Lapset ovat tänä päivänä niin suojatut kaikelta työ nimiseltä kuormitukselta, että työn periaatteen oppiminen on tehty lähes mahdottomaksi. Ei siis pidä ihmetellä jos lapsemme ovat osaamattomia.
Toisaalta on varsin hämmästyttävää, mitä kaikkea lapset voivat ja saavat tehdä, jos asiaa ei kutsuta työksi. Esim laskettelu, lumilautailu, minimotocross, half-pipe temput yms ovat kovin suositeltavia. Tuskin se tiskaaminen tai imurointi ovat sen vaarallisempia ja nekin voi tehdä leikin varjolla vaikka villakoira ja pölypunkkijahtina.

Eköhän se opeta vastuuta, jos lapsi oppii kotona jotain tekemään. Jos ei koskaan ole tarvinnut mitään tehdä, on turha valittaa, että teinit eivät liikuta niveltäkään. Kun pienenä oppii pieniä hommia, kuten roskiksen viemistä, astioiden korjaamista tiskikoneeseen, ja tiskikoneen tyhjentämistä, ei lapsi siitä pilalle mene, päinvastoin, oppii vastuuntuntoa. Ei tietysti voi vaatia lapselta samaa kuin aikuiselta. Oma mutsi oli siivoushirviö, vaikka olin alle 10v, huusi kurkku suorana, että se tiskipöytä pitää kiiltää, eikä koskaan saanut kiitosta - kohtuus kaikessa ainakin omien lapsien kohdalla. Ja pitää muistaa kehua. Pienten lasten kanssa on kiva yhdessä tehdä kaikenlaista, osallistuvat mielellään ruoanlaittoonkin, ja tulee pieniä pyöreitä lihapullia....:) No, teini-ikäiset alkavat kyllä hieman haroa vastaan, mut kyllä nekin tekevät, jos ovat pienestä pitäen oppineet jotain. Äiti ei ole mikään kotitaloushoitaja eikä siivoaja, joten omien jälkien korjaaminen on suotavaa niin pienelle väelle kuin äijille!

Ei helvatti mitä uusavuttomia tänne sikiää!
Putket poikki ja pallit valtiolle näiltä teineiltä,hieman myöhäistä pyytää samaa näiltä
pentutehtailta!
Itse ansaitsin viikkorahani 60 ja 70 luvulla viemällä roskat muuta pientä tekemällä.
Koivuniemen herraan sai tutustua,hakemalla itse koivusta risut ja paljaille kannikoille sitten tuli, joskus nahkavyölläkin!

Nykypäivänä pitäisi ottaa sama käytäntö takas!!
Ensin pieksää nämä teinivanhemmat ja lopuksi nämä kurittomat kakarat!

Asuin parikymppisenä kaverin kanssa, joka ei osannut edes keittää perunoita saati munia - minusta se oli niin huvittavaa. Osasin laittaa ruoat, kaikki kotityöt, leipoa ym - kotona sai ja pitikin tehdä kotitöitä, ja ruoanlaittoa sai harjoitella, eipä ollut aikuisena vaikeuksia pärjätä yksinään, ei ainakaan noissa perustaidoissa. Lapsille pitää opettaa elämän perustaidot, johon kuuluu ruoanlaitto, siivous, pyykkääminen ym. pieni siisteyskasvatu, kaupassakäynti ym -- siitä ei mene pilalle, päinvastoin. Myöhemmin työelämässä pärjää myös paremmin, koska se kehittää oma-aloitteisuutta, ja sellaista pärjäämistä

Voi niin pieni osallistu hommin ku vain on motivaatiota ja ymmärrystä. Lapset tekevät usein tiskit mielissän. 3v, 4v ja 6v.

Tietysti laitat lapset hommiin, etkai sinä mikään heidän palvelijasi ole !

Toiset tekee enemän toiset vähemän. Jos itse aikanaan tiskasimme,pesimme pyykkiä, kolasimme ja petasimme petimme äidin yksinhuoltajana olo ajan. Työt väheni, kun taloon muutti toinen aikuinen äidin kanssa asumaan. En myöskään muista, että vanhemmat sisarukset olisivat yhtä paljon kotitöitä tehneet saman ikäisenä, kun asuttiin vielä isän kanssa. Kun töitä on jakamassa kaksi aikuista, on lapsillakin vähemän hommia.
Mut jeps, meillä 4-vuotias nostaa astiansa tiskipöydälle, kerää sillointällöin lelunsa ja joskus leikin varjolla moppaa tai imuroi, osan asuntoa. Nuorempana tykkäsi tiskatakin, mutta ei nyt ole pariin vuoteen tuota halunnut tehdä.

Kun nuorempien kanssa tuota tehdään leikin varjolla, voi vanhempaa lasta kannustaa asioita tekemään yhteisissä tiloissa, vaikka 10 sentin viikkoraha lisällä per pikkuaskar, kun kyseessä on roskien vienti yms, pikkujuttu. Muut perusasiathan täytyy tulla muuten pikkuhiljaa mukaan, kuten se petin petaus tai vaatteiden pyykkiin vienti yms sellainen.

Meillä ei koskaan ollut vanhempien luona ns. rankaisuja kotitöiden laiminlyönnistä - auktoriteetti oli sen verran suuri, ettei kotitöitä jätetty tekemättä muuta kuin sovinnosta. Ja olen parikymppinen, ettei kyse ole mistään 60-luvun kodista tmv. Siihen nyt lisättäköön, että vaikka auktoriteetti onkin suuri, niin rakentavalla tavalla sitäkin voi kyseenalaistaa ja sen kanssa olla mitä parhaimmissa väleissä, diktatuuri ei kuulunut perheeseemme.

Ala-asteikäisenä minulla ja vanhemmalla sisaruksellani oli omat imurointi- ja tiskikoneen tyhjäysvuorot. Eipä niissä kauaa mene, ja jos jonkun nuoren voimille ottaa, niin siinä on varsinaista pullamössöä koko ihminen. Enemmänkin jaksaminen on viitsimisestä kiinni näissä asioissa. Jokainen siivosi omat jälkensä heti varsinkin yhteisistä tiloista.

Vanhempien oma esimerkki on paras opetusmuoto. Kyllä huomaa tuttavilla, että jos muut tilat ovat sotkuisia, niin kyllä on lastenkin huoneet.

Monet yrittävät löytää "oikeaa tapaa" kasvattaa lapsia. Yhtä oikeata kaavaa ei ole olemassakaan, sillä lapsi ei ole kone. Muutenkin kaavan mukaan kasvattaminen on aika lailla vastuutonta, sillä se ei vaadi asian ymmärtämistä, vaan ainostaan ulkoisten ohjeiden seuraamista.

Jokainen vanhempi varmasti tahtoo lapsestaan itsenäisen ja omillaan pärjäävän ihmisen, joka saa ja osaa luoda itselleen tahtomansa elämän. Jotta tuo pääsisi tapahtumaan, täytyy aikuisten ymmärtää miten tarjoamamme ajatukset ja arvot, sekä kasvatusmenetelmät, vaikuttavat lapsiin. Sisäisen maailman ymmärtäminen omalla kohdalla on ensimmäinen askel tuon vastuun ottamisessa. Miten minuun vaikuttaa oppimani ajatukset? Olen tutustunut erääseen uuteen filosofiaan Alkuajatus, ja siitä löytyy tietoa jonka varassa oppii todella ymmärtämään asioita. Se ei tarjoa ulkoista kaavaa, vaan auttaa ymmärtämään asioita. Kannattaa tutustua, tämä todella toimii! Lisää sivulla www.alkuajatus.org

Kyllä lapsien on hyvä oppia , osallistumaan kotitöihin . Pienille lapsille , pieniä askareita ja kun ikää tulee tehtävätkin suurenee . Sen minkä lapsena oppii , ei sitä vierasta vanhempanakaan .

Olen 13 vuotias tyttö, ja kotitöihini kuuluu yleensä se ettei kaikki ole sekaisin huoneessani, ja sillon tällöin täytän/ tyhjennän astianpesukoneen. Olen päässyt mielestäni aika helpolla kavereihini verrattuna jotka joutuvat tekemään enemmän töitä. en oo paljoa kysellyt kaverieni kotitöistä, mutta ainakin eräs kaverini joutuu laittamaan astiat pöytään kun on ruoka-aika. Ja mun mielestä 6 vuotiaalle riittää vain se että pitää huoneen puhtaana ja 14 vuotiaalle sopisi huoneen puhtaana pitäminen ja esimerkiksi keittiön/eteisen/olohuoneen/pesuhuoneen yms. siistinä pito ja välillä imuroiminen.

Jos teini-ikäinen pääsee koulusta keskimäärin klo 15 ja menee illalla nukkumaan klo 21, niin hänellä on siis vapaa-aikaa silloin 7 tuntia. Vaikka hän käyttäisi tunnin läksyihin, tunnin harrastukseen, puoli tuntia kotitöihin ja puoli tuntia syömiseen, hänellä olisi silti vapaa-aikaa haluamallaan tavalla vielä noin neljä tuntia.

Menestyvät nuoret ovat niitä, jotka pystyvät yhdistämään hyvin sujuvan koulun, kotityöt, harrastuksen ja kavereiden tapaamisen. Se perustuu juuri siihen, että vähennetään sitä tietokoneella olemista ja telkkarin tuijottelua. Ihan samalla tavalla saamattomat aikuisetkin voivat rehellisesti miettiä, että mihin se oma aika oikein tuppaantuu. Kun tekee ne kotityöt yms. velvollisuudet ekaksi, niin silti siihen sättäilyyn yms. turhanpäiväiseen jää mainiosti aikaa vielä sen jälkeenkin.

Mnua aina ihmetyttää tuo näissä yhteyksissä esiintyvä sana "auttaminen", yleensä vieläpä "äidin auttaminen". Jos jokainen perheenjäsen tekee osuutensa, niin jokainen perheenjäsen tekee osuutensa ja that's it. Jos puhutaan äidin auttamisesta, niin oletusarvo on, että kotityöt ovat äidin velvollisuus ja muut perheenjäsenet auttavat jos haluavat... Todella kummallista! Minun ymmärtääkseni perhe on yksikkö, jossa kotityöt jaetaan demokraattisesti tyyliin kukin kykyjensä ja taipumustensa mukaan.

jep,tottakai kuuluu osallistua....jotkut siivous hommelit,roskapussin vienti,isommat voi ihan hyvin tampata matot....ite maalta kotoisin ja tehnyt maatalon hommia kuusi vuotiaasta lähtien...varmaa jo nuorempanaki touhunnu jotaki,mut ku ei muista...ja varmaa oli vaativampia töitä kuin tän päivän kotityöt...

Mie oon tehny kotihommia niin kauan ku muistan :D Kanniskellu puita, tiskannu, pessy pyykkiä ja imuroinu. Ulkoiluttanut myös koiria. Ei mitenkään raskasta koskaan ole ollut. Vähän taskurahaa siitä saan aina :) Nykyään ollaan sovittu tässä muutaman vuoden ajan äidin kanssa niin että kuukaudessa 8 tiskausta (käsin tai astianpesukoneella), 4 imuroimista ja 2 pyykinpesua niin saan sitten kuun lopussa 50€ :)

VAIN IIN

Meillä lapsi vei jo 1½vuotiaana itse astiansa pois, auttaa siivoamaan sen minkä osaa :) .Nyt 2½v..

Pakotettu ei ikinä ole, vaan ihan vain otettu mukaan siivoamiseen,jos on halunnut..ja siis oikeastaan vain silloin, kun on ollut kipeänä, ei ole tullut mukaan siivoukseen.
Lapsi kun oppii juuri tuossa 1½-3 (/4)vuotiaana asioita kaikkista parhaiten..joten
silloin kun vain yksinkertaisesti ottaa lapsen mukaan asioihin.
Meillä lapsi haluaa aina oman rätin kun siivoan :D .Sitten hän viipeltää pitkin ja poikin tupaa pyhkien esim. lattiaa -ja tietysti ne kohdat jotka olen jo siivonnut, sanoen: "jäi vielä likaa" :D - . Omassa huoneessaan lapsi järjestää lelut takaisin omille paikoilleen ilman,että pitäisi muistuttaa..ja sitäkään ei ole millään pakottamalla hänelle iskostettu, se tuli sillälailla, kun siivoilin leluja paikoilleen, niin pyysin lapsen aina mukaan sanomalla "tulisitko auttaamaan äitiä, laitetaan lelut huilaamaan,nekin jaksaa sitten taas leikkiä kun ovat huilanneet"..ja lapsi on joka kerta tullut todella innokkaana mukaan..vaikka nyt ei ole edes tosiaan enää äitiä tarvittu :) kun ne lelut osataan itse laittaa :)

onneksi, silloin, kun kasvatin lapsiani, ei ollut tätä netti pöllöilyy, oli helppoo ko heinän teko, kileto ja hyväksyntä... kaks vaihtoehtoo !

Minä itse pesin astioita (ei astianpesukonetta) jo noin 9 v-vuotiaana, ruokin myös kanat ja vein vasikoille juomiset. Siivosin koko talon 11-vuotiaasta yhdessä vuotta vanhemman siskoni kanssa.
Noin 12-vuotiaasta lypsimme kesälomilla ja viikonloppuisin myös tilan 6 lehmää (käsin), mätimme aiv:t, seivästimme heinät, viljelimme kasvimaalla juurikkaat, kitkimme kukkapenkit, vapaa-aikoinamme sadepäivinä paikkasimme navetan vintillä viljasäkkejä maitoliimalla. Kesäisin keräsimme marjat, teimme myös ruokaa ja paistoimme leipää ja pullaa, tämä kaikki noin 11-12-vuotisesta alkaen.

Maatilan elinkierron mukaan hommat jatkuivat, mm. 13-vuotiaana muistan käyttäneeni eräänkin hiihtoloman navetan lantalan taustamiseen, vasikoiden karsinoiden tyhjennykseen sekä villasukkien neulomiseen. Sen normaalin lehmänlypsyn ym. talousaskareiden lisäksi....

Niitä 30 litran maitotonkkia laiturille haalattuani olikin varhaisteini sitten varsin riskissä kunnossa, aivan ilman kuntokouluja....

Tärkeintä on luoda lapselle innokkuus toimintaan. Tärkeää on antaa lapsen myös "erikositua" hänelle mieluisaan työhön ja kannustaa häntä siinä . Myöhemmin on helpompi huomaamatta innostuksen ilmapiirissä "teettää" muitakin töitä.

On sanottu, että kantsii kuunnella 11-vuotiasta, mihin työhön hän haluaa aikuisena. Varsinkin, jos hän on toivomaansa työhön jo saanut konkreettista esimakua. On kuulemma samansuutaista toiveissa myöhemmin alitajuisesti. Opettaja osaa kuvata usein jo ekaluokkalaisen voimakkaina esiintulevia erikoispiirteitä. Kenellä on valtava himo lukemiseen, joka opittu jo 3 vuotiaana tai toisella motoriikan kehitys lähes aikuisen tasoa. Sitten musiikki ja matikka voi yhdellä eroittua silmiinpistävällä ylivoimaisella kehityksellä ikäisiinsä nähden.
Näin ollen ikäväkin kotityö voi jollakin sujua huomaamatta valssin sävelin, kun toinen on niin tarkka legoistaan, että siinä on kyllin syytä jokaisen palan poimimiseen.
Suuri kokoista urheilevaa poikalasta voi opettaa pitämään mattopuhtaudesta huolta näyttämällä voimansa kantamisessa ja tamppaamisessa. Jos on takka, voi puunkannon delegoida myös pojalla, "kun on niin voimakas".

Suurimmat virheeni olen tehnyt vanhimman tyttölapseni kohdalla käskyttämällä ja komentamalla ja torumalla jne. Lapselta meni työhalut jo äänensävystäni ja käskytystä piti lisätä ja pipariksi meni. Vaikka työt eivät läheskään olleet liikaa vaadittuja, on lapselle jäänyt mieleen niiden epämiellyttäväksi kokeminen juuri tuon käskytyksen ja riitelyn vuoksi. Myös hänelle on jäänyt tunne työn ylivoimaisesta määrästä, koska muutaman vuoden nuorempi veli pääsi liian vähällä.

Jos saan antaa uudenlaisen näkökulman tähän aiheeseen. Itse täysi-ikäinen, mutta asun vielä vanhempien nurkissa erinäisistä syistä.

Minulle ei lapsena opetettu minkäänlaisia siivoamais- tai ylläpitojuttuja. Kun vähän kasvoin ja menin kouluun niin pyydettäessä autoin, esim roskien vientiä, tiskikoneen tyhjennystä ja imurointia. Minun näkökulmasta tämä oli hyvä ratkaisu meikäläisen porukoilta. Ei minun mielestä pidä päiväkoti-ikäisiä laittaa siivoamaan muuta kuin lelut pois lattioilta.
Välillä saan huutia sotkuisesta huoneesta, mutta siivoan sen aina sitten kun itsestäni siltä tuntuu. Ei pidä mennä teini-ikäiselle raivoamaan likaisesta huoneesta, sitten se homma ei ainakaan tule tehdyksi. Omakohtaista kokemusta nähkääs. Jos pyytää, että huoneen voisi siivota niin se kyllä tapahtuu, mutta ei välttämättä heti. Parin päivän viiveellä yleensä alkaa tapahtua, ainakin meidän huushollissa. Tiedä sitten muista...

Painostaa ei saa. Silloin koko hommasta lähtee mehut jos siihen pakotetaan. Itse vieläkin vähän siinä vaiheessa, että jos jotain painostetaan tekemään ni en tosiaan sitä tee. Jos rakentavasti pyytää, että voisitko tyhjentää kissojen hiekkalaatikot tai tiskikoneen niin kyllä sen teen.

Positiivisen kautta kannattaa ehdottomasti lähteä opettamaan lapselle siivousjuttuja. Lahjonta toimii enkä näe siinä itse mitään huonoa. Meilläkin veljeä lahjottiin siivoamaan kun hän oli nuorempi ja hyvin toimi.
Painostus ei vie asiaa yhtään eteenpäin.

Toisaalta mitäpä minä tiedän kasvatuksesta. Tämä vaan oma mielipide kasvatettavana.

Kakaralle PITÄÄ antaa selkään joka päivä. Piiskaa!

no voi :D
Se miten paljon kotityöt kuuluvat lapsille riippuu siitä kuinka paljon kolistelet kattiloitasi.

Pitääkö sinun äitipuolena ja aikuisena ihmisenä edes kysyä tuollaista. Kai sen nyt järkikin sanoo, että lapsille kuuluu omien sotkujen siivoaminen ja kouluiäiseltä voi kyllä vaatia oman huoneen siisteydestä huolehtimisen yms yms.

Meillä oli perjantai aina siivouspäivä kun olin lapsi. Ja siihen siivoukseen osallistui kaikki lapset äitin apuna. Oli itsestään selvyys, että astiat vietiin tiskiin ja siitä sitten tiskivuorolainen ne tiskasi.

Meille kuului myös esim. auton pesu ja isä teki myös lämmityspuut itse, joten viikonloppuisin joskus otettiin urakka ja minä usein oli n se joka pinosi puita ja porukat halkoi.

Lapsia lellitään ihan liikaa nykyään. ite työskentelen amiksen oppilashuollossa ja voin sanoa, että aika huonolla tolalla on Suomen nuoriso, varsinkin ne joiden vanhemmat hoitaa kaikki nuoren puolesta. EI tarvi ottaa vastuuta, ei käydä koulua, ei töitä. Vanhemmat silittää päätä ja maksaa kaiken. Nuori vaan rellestää ja noin 30% käyttää huumeita. Miltäköhän Suomi näyttää 20 vuoden päästä. En edes halua tietää. Jos lapsia tekee tai kasvattaa niin kyllä se vanhempi on joka näyttää kaapin paikan ja opettaa kersansa huolehtimaan itsestään ja kunnioittamaan muita sekä yhteisiä sääntöjä.

Minuakaan ei koskaan kotona ns käsketty/pyydetty tai opetettu siivoamaan. Nyt olen 18 ja omat pyykkini lakanoista lähtien olen pessyt 14 vuotiaasta, ala-asteikäisestä huolehtinut kokonaan oman huoneeni ja siivoan kotona viikottain useita kertoja keittiöstä vessoihin ja opetan äitiänikin samalla. (Näin jo vuosia) Usein kotona olen yksin vastuussa vähän isommista töistä esim uunin/jääkaappi tai sauna/suihkutilojen pesu. Ihan omasta puhtaasta tahdosta vaikken ikinä ole siihen mitään ''kasvatusta'' saanut : P Voi se mennä näinkin. Parasta on, kun asiat lähtee omasta halusta ja motivoituu itse. Olen myös siivoajana töissäkin tällä hetkellä ; )

Meidän nyt 7. poika on aina auttanut tavalla tai toisella kotitöissä,yleensä ihan pyytämättäkin.
Roskien vientiä,pyykkikoneen täyttämistä ja tyhjentämistä,astiapesukoneen tyhjentämistäkissan laarin tyhjennystä,wc pöntön puunausta,imurointia ja lattianpesua vaikka joku sitäkin täällä kritisoi.
Imurointi ja lattian pesu on ihan muutaman minuutin kokeilua
Kaiken poika tekee omasta halustaan tai pienellä pyytämisellä ja aikuisen kanssa.
Aina tulee kysymään saanko mä tehdä tuota.
Mikään asia ei ole pelkästään lapsen vastuulla vaan yhdessä tehdään ja jos ei jaksa niin saa lopettaa kesken.
Jos toinen haluaa auttaa ja kokeilla niin koskaan en ole sitä kieltänyt

JAA aa´,mitäs nyt oikein sanoisi.Mutta osaan vaan sanoa omasta kokemuksesta pitääkö lasten oppia koti-töihin lapsena.Se on kuin veteen piiretty viiva...Minun lapsuudessa me 3 tyttöä olimme vain äidin asiatyttöjä eli kävimme kaupassa jotain pient'ä hakemassa,ja siivoukseen osallistumme noin 13v-15v tyttöinä ja se ei ollut pakollista vaan halusimme auttaa ja ahkeroida.
Ei mitään traumoja ole jäänyt kotoa,ei pakollisia roskapuossien vintejä eikä siivouksia.
Nyt olemme kaikki työt perheen-äitejä ja oikeita huushollikoneita ja lapsemme on kasvatettu samaa rataa.ei mitään pakkotyötä ja pakkovelvollisuuksia,vaan jokainen osaa aikuisiässä huolehtia kodistaan ja työpaikalla työstäänsiihen luottaen maailma on parenpi elää ja piste.

Kyllä kotitöitä kuuluu ja pitää antaa lapsen tehdä. Itse jo pienestä vein roskat ja pesin keväisin parvekkeen, mistä nautin. Myöhemmin, noin 10-vuotiaasta eteenpäin hommiini kuului päivittäin keittiön siivous ja astianpesukoneen täyttö, oman huoneen siistinä pito, imurointi luutuaminen, pölyjen pyyhintä ja osin 3 vuotta nuoremmasta pikkuveljestä huolehtiminen. harrastukset piti hoitaa, niihin liittyviä menoja oli 4-5 päivänä viikossa ja läksyt tehdä. sen lisäksi välillä hommiini kuului koko asunnnon imurointi (n. 100 neliötä) ja lattioiden pesu, tarvittaessa kukkien kastelu, kaupassa käynti ja ruoan laitto. pesin tarvittaessa myös villapyykkiä käsin ja luin veljelle iltasadun. Mökillä kitkin kukkapenkit, ajoin nurmikkoa, lämmitin saunan, tein ruokaa, siivosin ja tiskasin. ehkä hieman liiallinen oli oma työmääräni enkä omalle lapselleni ihan noin paljon tule töitä lykkäämään, mutta en ainakaan ollut uusavuton kotoa lähtiessa.
Oma poikani on nyt viisi. Hommiin kuuluu että siivoaa omat pelinsä ja leikkinsä pois viimeistään ennen nukkumaan menoa. myös pyyhkii itse jos kaataa jotain.
tykkää auttaa ruoan laitossa ja joskus vähän tiskaamisessa ja tiskikoneen täytössäkin. Omat vaatteet kuuluu laittaa naulakkoon ja kengät kenkähyllylle.
Iän mukana hommat katsotaan uudestaan. nyt mennään näillä :)

Päiväkodissa lapset, jotka osaavat jo kävellä, vievät ruokailuvälineensä kärryyn itse. Leikkien jälkeen lapset korjaa osan leluista, joilla ovat leikkineet jo noin pari vuotiaasta. Ravintolassa jätetään astiat pöytään. Kaverin lapset (neljä poikaa) ovat vienneet omat vaatteensa puhtaat kaappiin(äiti silittänyt/pinonnut valmiiksi) ja likaiset likavaatekoriin niin pienestä kuin muistan. 6-vuotias osaa tehdä sen, kun näytetään mallia. Hän kykenee keräämään lelunsa paikoilleen leikkien jälkeen (itsestäänselvyys), auttamaan kauppakassien purkamisessa(jos haluaa) yms. Teini-ikäinen pystyy hoitamaan huoneensa siivoamisen ihan itse lakanoiden vaihtamisesta imuroimiseen. Jos ei vielä osaa niin pitää näyttää kuinka se tehdään eikä odottaa ihan aikuisen jälkeä.
Aikuinen sanoo kuinka usein ja milloin, teini tekee tyylillään. Jonkun vaatimustason voi yhdessä neuvotella ja siihen sitoudutaan eikä aikuiset sitten liikaa niuhota.

Ollessani lapsi vanhempani teettivät raskaita aikuisille kuuluvia töitä yhtenään. Koulutyöni kärsi ja nyt 54v. sairaseläkkeellä tohjoksi menneen selän takia.

Kyllä lapsilta pitää jotain kotitöitä vaatia. Meillä lapset 7 ja 9 v. laittavat astiat astianpesukoneesen, hakevat pyykkinsä narulta, vievät likapyykkinsä pyykkikoriin, petaavat sänkynsä ja laittavat tavaransa paikoilleen. Imuroinnin hoidan itse ja lapset haluavat joskus kokeilla ja seuraan itse vieressä. Ei ne ikinä ala kotitöitä tekemään jos ei lapsena siihen opeteta.

Kyllä meillä 6 vuotias on varsin kyvykäs tekemään omat ruokansa ja 14 vuotias asuu omassa asunnossa. Vieläkin jotkin ihmiset jatkavat jotain ihmeen paapomisperinnettä vaikka nyky yhteiskunta kyllä pitää huolen kaikesta.

Ihanne tilanteessa lapsilla ei edes ole vanhempia vaan miellyttävä lastenkoti.

Kyllä minusta 6-vuotiaalta voi vaatia jo ainakin tavaroidensa keräämistä ja astioiden viemistä ruokailun jälkeen tiettyyn paikkaan. Ja 14-vuotiaalta voi vaatia jo ainakin petinsä petaamista ja oman huoneen siivousta.

Meillä on kotonani ollut mielestäni hyvä systeemi, Tiskien vienti ja huoneen siivous ovat olleet ihan itsestään selvyys jokaiselle muksulle (nuorimman ja vanhimman ikä ero 10, yht. 5 mukulaa) Lisäksi jokaiselle tuli ikää myöden tiettyjä tehtäviä esim. roskien vienti, astianpesukoneen tyhjäys, pyykin silitys yms. Jokaisella oli omat päivät "pekka vie roskat ma, liisi ti, veikko ke jne.." Sitten saimme kuukaudessa tietyn (pienen) kuukausirahan, jonka saimme käyttää vapaasti. Mikäli töitä ei huolehtinut rahasumma pieneni, lisäksi saimme rasteja lisätöistä ja esim. 5 lisätyöllä kuukausiraha nousi 5 eurolla. Vaatii tiettyä organisointia ja tarkkuutta vanhemmilta jotta ehdot ovat reilut, mutta meillä toimi"

Onko lasten äiti kuollut kun olet "äitipuoli" jos ei niin olet ainoastaan isän uusi tyttöystävä, avovaimo tai vaimo. Lapsilla on aina äiti hän joka heidt synnyttänyt.

On aivan oikein teetättää jotain pientä kotihommaa nuorisolla , jostain se ensikosketus kodinhoitoon on saatava .

jotenkin huvittavaa että nykyajan kakaroille pitää maksaa siitä että viitsivät nostaa sen ahterinsa sohvalta ja osallistua kotitöihin..
muistan omasta lapsuudesta ja nuoruudesta sen että kotitöihin OSALLISTUTTIIN ilman sen kummempia nurinoita ja meillä ei maksettu mitään viikkorahoja sun muitakaan rahoja lapsille koska ei yksinkertaisesti ollut varaa maksaa ( meitä oli neljä lasta).
meillä ei ollut tiskikonetta, vaan käsin tiskaaminen käytössä kunnes olin 17v..eli toisin sanoen inhosin tiskivuoroa.mutta meillä saatettiin joku toinen lapsista laittaa auttamaan tiskaamisessa jos oli paljon tiskiä ja siivoamista keittiössä.
siinä tuli opittua tiimityötä ja keittiön siisteyden ylläpitoa.

lapset siivosimme omat huoneemme(pojilla ja tytöillä yhteiset huoneet), joka oli imurointia, lattioiden pyyhkimistä, pölyjen pyyhkimistä, roskien keräämistä pois, pyykkien viemistä pyykkikoriin.
itse myös usein autoin äitiäni laittamaan pyykit kuivumaan(huom. isot määrät n. 3 koneellista ainakin)kuivaushuoneessa.
roskat veimme ulos jos roskis oli täynnä.
veljeni tamppasi matot ja toinen veli myös imuroi.itse pidin lattioiden pyyhkimisestä.sisareni tiskasi.

mutta siis täytyy ihmetellä että nykyään lapsilta ei saisi vaatia mitään apua mihinkään koska se heti mielletään jonkin sortin hyväksikäytöksi?!eikö se lapsi sitten olekaan osa perhettä jos hänen ei tarvitse osallistua kodin töihin?
kyllä meillä myös silloin tällöin me lapset teimme ruokaa, silloin kun olin yläasteella niin saatoin kotona tehdä ruoaksi keittoa jos äitini oli koulutuksessa. molemmat veljenikin tekivät silloin tällöin ruokaa.
meistä kaikki 4 lasta osaa tehdä hyvää ruokaa, koska silloin nuorempana jo aloitettiin ruoanlaitto.
hämmästyttää välillä kuulla joiltain naisilta ja miehiltä että "en mä osaa tehdä ruokaa"..eikä osata leipoa edes sämpylöitä..

nykyään kun odotetaan että yhteiskunta kasvattaa lapset..ei kotoa mitään enää opita, ei edes käytöstapoja kun ei vanhemmat itsekään tiedä niistä mitään..sanotaan vaan että "kyllä se koulussa oppii ja elämä opettaa"...jos kerta lapsia väännätte niin luulisi että sitten myös kasvatatte lapsenne ja opetatte heille jotain..jos ei ole omalle lapselle mitään annettavaa, niin kannattaisiko kokonaan jättää lapset tekemättä?

t: eräs 26v nainen

Jokaisessa kodissa on omat säännöt, joten sovi miehesi kanssa siitä, miten teillä tehdään älkääkä vertailko mahdollisen ex-vaimon toiveisiin. Jos rupeat miellyttämään, jotta et olisi "ilkeä äitipuoli", siihen suohon hukut ennen pitkään ja mukulat riemuitsevat kiusatessaan sinua. Rajat ovat rakkautta ja tuovat lapsille turvaa.

Jokainen lapsi osaa tehdä jotain ja mitä isompi on, sitä enemmän vastuuta pitää olla. Viikkolista jääkaapin ovessa muistuttaa, mitä kunkin on eri päivinä tehtävä. Tämän listan voi tehdä lasten kanssa yhdessä ja samalla sopia, mikä on sanktio, jos ei työt suju.

Minusta on turha hinnoitella töitä, eihän vanhemmatkaan saa kotitöistä palkkaa. Viikkoraha opettaa lapsille rahankäyttöä ja siksi sille on oltava myös rajat. Jos se menee vain makeisiin, niin sen mukaan, jos taas virkistykseen, sen mukaan. Ja jos isompaa haluaa opettaa vaikka vaatehankintoihin, niin sitten raha on suurempi. Jos lapsi haluaa enemmän rahaa, niin sitten voi sopia jostain ekstratyöstä, josta maksetaan palkkaa. Kesällä voi murrosikäiseen palkata kotiin aupairiksi ja antaa kunnolla vastuuta. Eivät lorvaile ja saavat hyvää kokemusta siitä, kuinka kovalla työllä voi toteuttaa haaveitaan. Muutaman tunnin työpaivä ei vielä ketään rasita.

Perusasiat ovat: omat roskat korjataan, astiat joko koneeseen tai tiskipöydälle, omat vaatteet pyykkiin, oma huone kunnossa. Astioiden ja pyykkien pesu onnistuu kymmenvuotiaalta, imurointi samoin, pölyjä pyyhkii nuorempikin. Roskien vienti, pikku kauppa-asiat, koiran ulkoiluttaminen, pienempien sisarusten valvonta, haku ja vienti tarhaan ja kukkien kastelu voisi olla näitä viikkolistan töitä siivouksen lisäksi. Ruoanlaitto ja vaatteiden silittäminen voidaan aloittaa melko pienenä. Omat mukulani tekivät alta kouluiän usein sunnuntaisin aamupalan unikekovanhemmilleen;):

Jokainen kotitöihin opetettu lapsi kiittää aikanaan vanhempiaan, kun on oma huusholli hoidettavana. Ei tarvitse soittaa mammalle ja kysellä miten kananmunat keitetään tai paita silitetään.
Jos mahdollista, älä koskaan sano lapselle, ettei hän saa tehdä jotaina, koska on kiire tai hän ei osaa. Antaa yrittää, kyllä kiireessäkin jotain ehtii neuvomaan.

Lasten työ ei ole siivota vaan aikuisten kuuluu siivota. Ei auta vaikka kuinka laiska olisi. Terve järki käteen ja lapset tekevät korkeintaan jotain pientä.

En suosittelisi kotitöiden teettämistä pienellä lapsella, ellei lapsi itse ole niistä innostunut. Mikään ei lapsena harmittanut niin paljon kuin "laita tiskikone ja imuroi niin saat sitten mennä kavereiden kanssa ulos, illalla sitten vielä siivoat oman huoneen". Opinpa ainakin inhoamaan kotitöitä kun niihin pakotettiin. Jos joskus lapsia hankin niin ylä-asteella vasta aion heiltä vaatia aikuisuuden harjoittelua siivoamisen ym vastuun muodossa sillä periaatteella ettei kuukausirahaa tms tipu jos ei hommia ole hoitanut.

P.S. Vaikka mieheni kotona ei lapsilla kotitöitä teetetty koskaan osaa hän laittaa astiat tiskipöydälle, imuroida jne.

minä siivoan joskus omaa huonetta mutta en jaksa ku on liia sotkune...pyykit vien aina itse pyykkikoneesee ja astiat virutan ja laitan koneeseen....joskus imuroin oman huoneen ja pesen vessat monesti....saan rahaa joka viikko ja oon 16 tyttö hehe :D..

Minä jouduin tekemään kotitöitä jo alle 1-vuotiaana, kun opin konttaamaan, niin keräilin tavaroita lattioilta ja vein ne äidille, joka antoi minulle rätin käteen ja vesiämpärin lattialle, jolloin minä pyyhin lattioita puhtaaksi.

Suomen kielessä ei ole erillistä futuuritempusta, vaan tulevaa tekemistä kuvataan preesensillä. Suomen kielessä imperfektillä viitataan yleensä toimintaan, joka on jo päättynyt, mutta on tapahtunut lähimenneisyydessä, tai jolla on jostain syystä uutisarvoa.