Korean sota käytiin vuosina 1950–1953 Korean demokraattisen kansantasavallan (Pohjois-Korea) ja Kiinan kansantasavallan yhteisen kansanarmeijan sekä Korean tasavallan (Etelä-Korea) Yhdistyneiden kansakuntien (YK) joukkojen välillä.
Vaikka Neuvostoliitto ei virallisesti osallistunut sotatoimiin, se tuki Pohjois-Koreaa auttamalla ylintä johtoa strategian suunnittelussa ja tuki Pohjois-Koreaa myös toimittamalla tarvikkeita ja aseita.
25. kesäkuuta 1950 Pohjois-Korean johtaja Kim Il Sung lähetti joukkonsa yli 38. leveyspiirin. 27. kesäkuuta YK:n turvallisuusneuvosto äänesti Etelä-Korean tukemisen puolesta. Koska YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenmaana oleva Neuvostoliitto, joka olisi pystynyt veto-oikeudellaan estämään YK:n intervention, boikotoi ulkopoliittisen linjansa vuoksi turvallisuusneuvoston kokouksia, syntyi päätös YK:n osallistumisesta Korean sodaksi muodostuvaan tapahtumasarjaan.
Pohjois-Koreaan oli Neuvostoliiton avulla järjestetty ja koulutettu suuri kansanarmeija. Neuvostoliitto toimitti Pohjois-Koreaan runsaasti aseita, panssarivaunuja, tykkejä ja lentokoneita. Asevoimien vahvuus oli vuonna 1950 noin 150 000 miestä. Etelä-Korean asevoimien vahvuus oli tuolloin vain noin 100 000 sotilasta ja armeijan raskas aseistus oli puutteellinen.
USA:n presidentti Harry S. Truman teki 26. kesäkuuta päätöksen sotilasavun antamisesta Etelä-Korealle. 27.6. myös YK hyväksyi päätöslauselman, jossa Pohjois-Korea tuomittiin hyökkääjäksi ja Etelä-Koreaa päätettiin auttaa kansainvälisin voimin. Tämä onnistui, koska Neuvostoliitto boikotoi turvallisuusneuvoston kokouksia eikä osallistunut äänestykseen. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä se olisi voinut yksin torjua esityksen äänestämällä sitä vastaan, koska sillä oli veto-oikeus.
Pohjois-Korean hyökkäyksen alkaessa Etelä-Koreassa oli vain 485 amerikkalaista sotilasta ja lähimmät reservit olivat Japanissa (vajaa 100 000 sotilasta). YK-joukkojen ylipäälliköksi nimitettiin kenraali Douglas MacArthur, joka saapui Etelä-Koreaan 28.6. YK:n joukkojen saapuminen Etelä-Koreaan heinäkuussa ei kääntänyt sodan kulkua. Joukot joutuivat vetäytymään Korean niemimaan kaakkoisnurkkaan, Pusanin sillanpäähän, joka oli 145 km pitkä ja 90 km leveä. Sinne pohjoiskorealaisten eteneminen pysähtyi elokuun alussa.
USA:n X Armeijakunta suoritti 15.9. maihinnousun Soulista lounaaseen sijaitsevaan Inchoniin samalla kun Pusanin sillanpäästä aloitettiin ulos murtautuminen. Vahvojen ilmavoimien tukema hyökkäysoperaatio johtikin täydelliseen menestykseen ja YK joukot motittivat Pohjois-Korean joukot Soulin eteläpuolelle kahden armeijan väliin. Pohjois-Korean pääkaupunki Pjongjang vallattiin 19.10. Ensimmäiset joukot saapuivat Kiinan rajalle Jalu-joelle 26.10.1950. Pohjoiskorealaiset joukot vetäytyivät rajan taakse.
Vastoin USA:n johdon oletuksia Kiina tuli mukaan sotaan 19.10.1950, jolloin sen 400 000 miehen ”vapaaehtoisjoukot” aloittivat siirtymisen Jalu-joen yli Pohjois-Korean alueelle. Kiinalaisten vapaaehtoisten joukkoa johti Kiinan sisällissodan veteraani Bin Liao.
Kiinalaisjoukkojen hyökkäys oli suhteellisen onnistunut, joten YK:n joukot joutuivat vetäytymään. Hyökkäys jatkui koko joulukuun ajan ja pysähtyi vasta tammikuussa 1951, jolloin rintamalinja oli noin 80 km Soulin eteläpuolella.
YK-joukot aloittivat helmikuussa 1951 vastahyökkäyksen, valtasivat Soulin 14. maaliskuuta ja saavuttivat pian 38. leveyspiirin.
Kiinalaiset ja pohjoiskorealaiset joukot suorittivat huhtikuussa uuden hyökkäyksen ja onnistuivat työntämään YK-joukkoja taemmaksi, mutta joutuivat toukokuussa vetäytymään vastahyökkäyksen seurauksena 38. leveyspiirin pohjoispuolelle. Oli päädytty lähes pattitilanteeseen ja molemmat osapuolet taipuivat aseleponeuvotteluihin. Ne kestivät pari vuotta, jona aikana ei tapahtunut suurempia operaatioita, mutta etulinjan tuntumassa käytiin kiivaitakin taisteluja. Ilmasota oli käynnissä kaiken aikaa
Kansanarmeijan maksimivahvuus oli lähes miljoona sotilasta sekä toinen miljoona kuljetustehtävissä.14 Ilmavoimien rungoksi muodostettiin syksyllä 1950 Neuvostoliiton 64. Hävittäjälentoarmeijakunta. Monet hävittäjälentäjät olivat maailmansodan kokeneita veteraaneja. Venäläiset pilotit esiintyivät Kiinan ilmavoimien univormuissa ja myös koneissa oli kiinalaiset tunnukset. Neuvostoliitto halusi näin peitellä suoraa osallistumistaan sotatoimiin.
Ei voi kuin ihmetellä että kuinka Neuvostoliitto ja Kiina ei ole onnistunut ajamaan länsimaalaisia joukkoja pois etelä koreasta vaikka sotaa käytiin kolme vuotta ilmeisesti Usa:n ja YK:n strategiat on ollut yksin kertaisesti niin paljon parempia että huomattavalla mies ylivoimallakaan kommunisti maat eivät ole onnistunut valtaamaan etelä koreaa. Jännä nähdä miten tulevaisuudessa tulee käymään millon pohjoinen aloittaa uuden sotaretken ja tukeeko Kiina taas sitä vai onko jo oppinut viime sodasta samoin venäjä..
Vaikka Neuvostoliitto ei virallisesti osallistunut sotatoimiin, se tuki Pohjois-Koreaa auttamalla ylintä johtoa strategian suunnittelussa ja tuki Pohjois-Koreaa myös toimittamalla tarvikkeita ja aseita.
25. kesäkuuta 1950 Pohjois-Korean johtaja Kim Il Sung lähetti joukkonsa yli 38. leveyspiirin. 27. kesäkuuta YK:n turvallisuusneuvosto äänesti Etelä-Korean tukemisen puolesta. Koska YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenmaana oleva Neuvostoliitto, joka olisi pystynyt veto-oikeudellaan estämään YK:n intervention, boikotoi ulkopoliittisen linjansa vuoksi turvallisuusneuvoston kokouksia, syntyi päätös YK:n osallistumisesta Korean sodaksi muodostuvaan tapahtumasarjaan.
Pohjois-Koreaan oli Neuvostoliiton avulla järjestetty ja koulutettu suuri kansanarmeija. Neuvostoliitto toimitti Pohjois-Koreaan runsaasti aseita, panssarivaunuja, tykkejä ja lentokoneita. Asevoimien vahvuus oli vuonna 1950 noin 150 000 miestä. Etelä-Korean asevoimien vahvuus oli tuolloin vain noin 100 000 sotilasta ja armeijan raskas aseistus oli puutteellinen.
USA:n presidentti Harry S. Truman teki 26. kesäkuuta päätöksen sotilasavun antamisesta Etelä-Korealle. 27.6. myös YK hyväksyi päätöslauselman, jossa Pohjois-Korea tuomittiin hyökkääjäksi ja Etelä-Koreaa päätettiin auttaa kansainvälisin voimin. Tämä onnistui, koska Neuvostoliitto boikotoi turvallisuusneuvoston kokouksia eikä osallistunut äänestykseen. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä se olisi voinut yksin torjua esityksen äänestämällä sitä vastaan, koska sillä oli veto-oikeus.
Pohjois-Korean hyökkäyksen alkaessa Etelä-Koreassa oli vain 485 amerikkalaista sotilasta ja lähimmät reservit olivat Japanissa (vajaa 100 000 sotilasta). YK-joukkojen ylipäälliköksi nimitettiin kenraali Douglas MacArthur, joka saapui Etelä-Koreaan 28.6. YK:n joukkojen saapuminen Etelä-Koreaan heinäkuussa ei kääntänyt sodan kulkua. Joukot joutuivat vetäytymään Korean niemimaan kaakkoisnurkkaan, Pusanin sillanpäähän, joka oli 145 km pitkä ja 90 km leveä. Sinne pohjoiskorealaisten eteneminen pysähtyi elokuun alussa.
USA:n X Armeijakunta suoritti 15.9. maihinnousun Soulista lounaaseen sijaitsevaan Inchoniin samalla kun Pusanin sillanpäästä aloitettiin ulos murtautuminen. Vahvojen ilmavoimien tukema hyökkäysoperaatio johtikin täydelliseen menestykseen ja YK joukot motittivat Pohjois-Korean joukot Soulin eteläpuolelle kahden armeijan väliin. Pohjois-Korean pääkaupunki Pjongjang vallattiin 19.10. Ensimmäiset joukot saapuivat Kiinan rajalle Jalu-joelle 26.10.1950. Pohjoiskorealaiset joukot vetäytyivät rajan taakse.
Vastoin USA:n johdon oletuksia Kiina tuli mukaan sotaan 19.10.1950, jolloin sen 400 000 miehen ”vapaaehtoisjoukot” aloittivat siirtymisen Jalu-joen yli Pohjois-Korean alueelle. Kiinalaisten vapaaehtoisten joukkoa johti Kiinan sisällissodan veteraani Bin Liao.
Kiinalaisjoukkojen hyökkäys oli suhteellisen onnistunut, joten YK:n joukot joutuivat vetäytymään. Hyökkäys jatkui koko joulukuun ajan ja pysähtyi vasta tammikuussa 1951, jolloin rintamalinja oli noin 80 km Soulin eteläpuolella.
YK-joukot aloittivat helmikuussa 1951 vastahyökkäyksen, valtasivat Soulin 14. maaliskuuta ja saavuttivat pian 38. leveyspiirin.
Kiinalaiset ja pohjoiskorealaiset joukot suorittivat huhtikuussa uuden hyökkäyksen ja onnistuivat työntämään YK-joukkoja taemmaksi, mutta joutuivat toukokuussa vetäytymään vastahyökkäyksen seurauksena 38. leveyspiirin pohjoispuolelle. Oli päädytty lähes pattitilanteeseen ja molemmat osapuolet taipuivat aseleponeuvotteluihin. Ne kestivät pari vuotta, jona aikana ei tapahtunut suurempia operaatioita, mutta etulinjan tuntumassa käytiin kiivaitakin taisteluja. Ilmasota oli käynnissä kaiken aikaa
Kansanarmeijan maksimivahvuus oli lähes miljoona sotilasta sekä toinen miljoona kuljetustehtävissä.14 Ilmavoimien rungoksi muodostettiin syksyllä 1950 Neuvostoliiton 64. Hävittäjälentoarmeijakunta. Monet hävittäjälentäjät olivat maailmansodan kokeneita veteraaneja. Venäläiset pilotit esiintyivät Kiinan ilmavoimien univormuissa ja myös koneissa oli kiinalaiset tunnukset. Neuvostoliitto halusi näin peitellä suoraa osallistumistaan sotatoimiin.
Ei voi kuin ihmetellä että kuinka Neuvostoliitto ja Kiina ei ole onnistunut ajamaan länsimaalaisia joukkoja pois etelä koreasta vaikka sotaa käytiin kolme vuotta ilmeisesti Usa:n ja YK:n strategiat on ollut yksin kertaisesti niin paljon parempia että huomattavalla mies ylivoimallakaan kommunisti maat eivät ole onnistunut valtaamaan etelä koreaa. Jännä nähdä miten tulevaisuudessa tulee käymään millon pohjoinen aloittaa uuden sotaretken ja tukeeko Kiina taas sitä vai onko jo oppinut viime sodasta samoin venäjä..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Korean sodasta on 60 vuotta. Tällä hetkellä USA.n sotilasbudjetti on noin 50% koko maailman sotilasbudjeteista. Heillä on kaikein kehittyneimmät asejärjestelmät, ilmavoimat, merivoimat, jalkaväki, erikoisjoukot ja merijalkaväki.
Yhdysvallat ei ole toisen maalimansodan jälkeen näyttänyt asevoimiensa todellista mahtia. Korean sodassa suunniteltiin Pohjois-korean, Kiinan ja Neuvostoliiton pommittamista atomipommein, mutta siitä luovuttiin jostain syystä. Vietnamissa USA menetti alle 60000 sotilasta kun Pohjois-vietnam menetti useita miljoonia. Lisäksi Pohjois-vietnamiin kylvettiin sellainen määrä pommeja, napalmia, Orange, Green, Yellow, Red, Blue-myrkkyjä ja hermomyrkkyjä, ettei maa selviä siitä satoihin vuosiin. Amerikalla oli reservissään vielä vaikka miten tuhoisia strategioita joilla Pohjois-vietnam olisi hävitetty tai ainakin pakotettu polvileen mutta sodan vastustus alkoi olla jo USA.n kongressissa niin laajaa, että niistä luovuttiin.
pääkii pellet ja colt m-16 jäbä mitä sä duunaat ooksä iha sekasi vai jotai koqsq sun ihq nimi on aseit vaa
yritetään vaatia pois Pohjoiskorealta.
Olisiko ertyiase vetypommi ?
vihjasi Johtaja ?
Korean sodan aikana USA pommitti sivilikohteita ja aiheutti miljoonien sivilien kuoleman. Täten USA jotkoi niitä barbaarisia pommituksia jotka se suoritti saksan sivilivääestöä kohtaan II- maailmansodan aikana. Tätä rooliaa vahvistamaan on perustettu Nato, joka suoritti yhdessä USAn kanssa Jugoslaaviassa sivilivääestön pommitukset.
pommitettiin vuonna 1999 kolmen kuukauden ajan Italiasta, NATON
lentotukikohasta 3 kuukautta' - USA:n ilmavoimat asialla.
Korean sodassa USA ei ollut ainoa joka pommitti siviilikohteita, myös Kiina ja NL syyllistyivät tähän.
Toisessa maailmansodassa eniten siviilipommituksia tekivät USA ja Iso-Britannia Dresden, Hampuri, Hiroshima ja Nagasaki täyttävät sotarikoksen tunnusmerkit. Jos liittoutuneet olisivat sodan hävinneet, olisivat Truman ja Churchill roikkuneet noiden vuoksi hirressä. Samoin Stalin.... mutta Hitler olisi sankari silloin, ei kyllä sekään ihan tolkulliselta ajatukselta kuulostaisi...
"Korean sodassa USA ei ollut ainoa joka pommitti siviilikohteita, myös Kiina ja NL syyllistyivät tähän."
Kerroppa unionihaudankaivaja milloin ja millä Kiina ja NL pommitti Korean sodassa sivilikohteita? Kiinalla oli kourallinen Tu-2 koneita, jotka osallistuivat muutamiin USAn tutka-asemien pommituksiin. NL ei osallistunut ollenkaan Korean sotaan. Toki sen lentäjät suorittivat hävittäjillä torjuntalentoja, mutta mitään pommikoneita ne eivät lentäneet. Korean ilmavoimilla oli jokunen määrä Po-2 ja Jak-18 harjoituskoneita, joita käytettiin lähinä yöhäirintään. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan.