Nuoret eivät uskalla luottaa ammattiauttajiin eivätkä koe saavansa heiltä apua. Lisäksi nuoret pelkäävät, että ammattiauttajat eivät pidä vaitiololupaustaan vaan kertovat nuorten yksityisasioista ulkopuolisille ja puuttuvat perhe-elämään.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/03/mll_nuori_pelkaa_ammattiauttajan_lavertelevan_3330804.html
Kaikki täysin aiheellisia ja perusteltuja pelkoja. Vaitiolovelvollisuuden rikkomuksia ja aiheettomia ja vaurioittavia puuttumisia perhe-elämään huostaanottoineen tapahtuu joka päivä. Nuoret ovat fiksuja eikä heitä voi huijata valheellisilla lupauksilla.
http://www.knuutilaki.net/node/19
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5564978
Kaikkien asiakkaiden luottamusta sosiaalialaan parantaisi, jos työntekijöille saataisiin vastuu- ja korvausvelvoitteet tahallisista laiminlyönneistä ja jos rikoksista tai "kasvun vaarantamisesta" epäillyille perheille ja nuorille taattaisiin edes puolueeton tutkinta ja oikeusvaltioperiaatteiden mukainen oikeudenkäynti käräjäoikeuksissa. Nythän tutkinnat suorittavat ammattitaidottomat sosiaalityöntekijät ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita ja oikeutta käydään Euroopan ihmisoikeussopimusta rikkovassa sosiaalityöntekijöiden omassa hallinto- oikeudessa, jossa edes lähtökohtana eivät ole tosiasiat vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa.
Myös salassapitoon ja avunsaantiin pitää saada pikaisia lakiuudistuksia:
1) Salassapitomääräyksiä ja sosiaalitoimen tiedonsaantia koskevia oikeuksia tulee selkeyttää ja tiukentaa siten, että henkilöllä on ehdoton oikeus päättää mitä tietoja ja missä muodossa viranomainen voi luovuttaa lastensuojeluviranomaiselle. Sairaskertomuksia ei tule koskaan luovuttaa, vaan asiat on ilmaistava lausuntomuodossa.
2) On perustettava maksusitoumusjärjestelmä, jonka kautta varaton henkilö voi hakeutua sellaisten yksityisten palvelujen käyttäjäksi, joita ei voida velvoittaa luovuttamaan salassa pidettäviä tietoja.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/03/mll_nuori_pelkaa_ammattiauttajan_lavertelevan_3330804.html
Kaikki täysin aiheellisia ja perusteltuja pelkoja. Vaitiolovelvollisuuden rikkomuksia ja aiheettomia ja vaurioittavia puuttumisia perhe-elämään huostaanottoineen tapahtuu joka päivä. Nuoret ovat fiksuja eikä heitä voi huijata valheellisilla lupauksilla.
http://www.knuutilaki.net/node/19
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5564978
Kaikkien asiakkaiden luottamusta sosiaalialaan parantaisi, jos työntekijöille saataisiin vastuu- ja korvausvelvoitteet tahallisista laiminlyönneistä ja jos rikoksista tai "kasvun vaarantamisesta" epäillyille perheille ja nuorille taattaisiin edes puolueeton tutkinta ja oikeusvaltioperiaatteiden mukainen oikeudenkäynti käräjäoikeuksissa. Nythän tutkinnat suorittavat ammattitaidottomat sosiaalityöntekijät ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita ja oikeutta käydään Euroopan ihmisoikeussopimusta rikkovassa sosiaalityöntekijöiden omassa hallinto- oikeudessa, jossa edes lähtökohtana eivät ole tosiasiat vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa.
Myös salassapitoon ja avunsaantiin pitää saada pikaisia lakiuudistuksia:
1) Salassapitomääräyksiä ja sosiaalitoimen tiedonsaantia koskevia oikeuksia tulee selkeyttää ja tiukentaa siten, että henkilöllä on ehdoton oikeus päättää mitä tietoja ja missä muodossa viranomainen voi luovuttaa lastensuojeluviranomaiselle. Sairaskertomuksia ei tule koskaan luovuttaa, vaan asiat on ilmaistava lausuntomuodossa.
2) On perustettava maksusitoumusjärjestelmä, jonka kautta varaton henkilö voi hakeutua sellaisten yksityisten palvelujen käyttäjäksi, joita ei voida velvoittaa luovuttamaan salassa pidettäviä tietoja.
Vastaukset 14
Vanhimmat
STM:n tulisi tehdä kattava selvitys huostaanoton traumatisoivista vaikutuksista lapseen. Samoin tulee tehdä henkilökohtaisella
haastattelulla kartoitus huostaanottoperheiden ja yleisten oikeusavustajien kokemuksista. Lisäksi tulee tehdä kartoitus länsimaisten oikeusperiaatteiden
toteutumisesta sosiaalitoimessa.
1) Lastensuojelulakiin tulee kirjata viranomaisen velvollisuudeksi pyrkiä aktiivisesti perheen jälleenyhdistämiseen.
2) Lastensuojelutyöntekijä tulee nimetä perhetyöntekijäksi, jonka tehtävä on pitää perhe yhdessä.
3) Vastasyntynyttä ei saa lastensuojelullisin perustein eristää vanhemmistaan. Jos äidin psyykkinen oireilu vaatii kontrollia, on perheelle järjestettävä laitos tai perhesijoitus. Rintamaidon tuotanto tulee pitää yllä, jotta lapsi voi lääkityksen vähennyttyä saada rintamaitoa.
4) Lapseen kohdistuvien rikosten selvittely tulee siirtää sosiaalitoimelta poliisin tehtäväksi. Ja perättömistä ilmiannoista täytyy määrätä rangaistus.
5) Huoltosuunnitelman välttämättömyyttä tulee korostaa ja sen sisällön kriteerit tulee mainita myös laissa. Huoltosuunnitelmasta tulee ilmetä konkreettisesti ja vanhempien käyttäytymisen tasolla, minkä olosuhteiden vallitessa lapsi voidaan kotiuttaa.
6) Perheen suojelussa tulee käyttää ensisijaisesti 13 §:ssä mainittuja tukitoimia. Taloudellisen tuen ensisijaisuutta tulee korostaa. Sen jälkeen käytetään nk. jalkautuneita työntekijöitä, kodinhoitajan sijoittamista kotiin tai oheishuoltajan määräämistä vanhemmalle.
7) Jos vanhempi ilmoittaa tarvitsevansa oheishuoltajan, se on hänelle viivytyksettä nimettävä ilman sosiaalitoimen pitkällistä lausunto- ja tutkintamenettelyä.
8) Jos huostaanotto joudutaan tekemään, on ensimmäinen vaihtoehto se, että lapsi on kotonaan huostaanotettuna, jolloin viranomaisella on täysi kontrolli tilanteeseen.
9) Jos lapsi joudutaan siirtämään pois kodista, hänet tulee sijoittaa tuttuun ympäristöön ja tuttujen ihmisten luo.
10) Tapaaminen on lapsen fundamentaalinen oikeus. Huostaanotetun lapsen tapaamisoikeutta koskevia säädöksiä tulee entisestään tarkentaa, ja jättää lastensuojeluviranomaiselle vain hyvin rajattu tulkinta-oikeus. Lastensuojelulaitosten käytännöt tulee tarkentaa siten, ettei ole mahdollista estää lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta. Yli kuukauden kestävä rajoitus tulee aina käsitellä lääninoikeudessa. Asetuksen 9 § tulee korjata siten, että mainitaan myös perheeseen sijoitetun lapsen tapaamisoikeus.
11) Salassapitomääräyksiä ja sosiaalitoimen tiedonsaantia koskevia oikeuksia tulee selkeyttää ja tiukentaa siten, että henkilöllä on ehdoton oikeus päättää mitä tietoja ja missä muodossa viranomainen voi luovuttaa lastensuojeluviranomaiselle. Sairaskertomuksia ei tule koskaan luovuttaa, vaan asiat on ilmaistava lausuntomuodossa.
12) On perustettava maksusitoumusjärjestelmä, jonka kautta varaton henkilö voi hakeutua sellaisten yksityisten palvelujen käyttäjäksi, joita ei voida velvoittaa luovuttamaan salassa pidettäviä tietoja.
13) Perheiden oikeusturvan parantamiseksi tulee lastensuojelulakiin kirjata viranomaisen velvollisuudeksi antaa kielteisessä tapauksessa valituskelpoinen päätös, sekä velvollisuus neuvoa ja ohjata, miten tyytymätön asiakas saa lastensuojeluasian vireille.
14) Lastensuojelun kirjausmenetelmä tulee muuttaa siten, että faktamateriaali erotetaan työntekijän omista tulkinnoista. Lastensuojeluilmoitus tulee tutkia selkeän, yhtenäisen kaavan mukaan. ja kirjata todistajalausunnot kuten poliisitutkinnassa. Aiheettomat lastensuojeluilmoitukset tulee poistaa tiedoista.
15) Asiakirjojen luovuttamisvelvollisuutta tulee korostaa kansalaisen oikeusturvan tärkeänä ehtona, eikä asiakirjoista saa veloittaa, jos niitä pyydetään vain kerran vuodessa.
16) Lääneihin tulee perustaa sosiaalitoimen asiamiesjärjestelmä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus tulee muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon oikeusturvakeskukseksi.
17) Oikeusasiamiehen toimistoon tulee perustaa perheasiamiehen virka.
18) Lasten huostaanottoihin liittyvät asiat tulee siirtää käräjäoikeuksiin.
Anu Suomela
toiminnanjohtaja
Perheen Suojelun Keskusliitto - PESUE ry
2) On perustettava maksusitoumusjärjestelmä, jonka kautta varaton henkilö voi hakeutua sellaisten yksityisten palvelujen käyttäjäksi, joita ei voida velvoittaa luovuttamaan salassa pidettäviä tietoja.
Loistava ehdotus. Tällaisia sosiaaliasema X:iä on ruvettava perustamaan. Yksi vaihtoehto voisi olla aikapankkityyppinen sosiaaliasema, jossa jokaisen työtunti olisi yhtä arvokas ja josta tarvitseva saisi omaa työpanosta vastaan haluamaansa apua esim. terapiaa ilman viranomaismielivallan uhkaa.
Hirvittävä määrä ammattiauttajien mielivallan uhreja ei enää uskalla hoidattaa itseään uusien oikeusturvaloukkausten pelossa. Maksusitoumukset tulisi ulottaa Viroon, jossa lääkärien ja psykologien hoidot ovat halvempia eikä auttajia ole pakotettu osaksi järjestäytynyttä lastensuojeluksi kutsuttua lapsikauppaa.
On järkyttävää, ettei mitään apua saa järjestäytyneen ihmiskaupan ulkopuolelta.
Nuoretkin ovat tajunneet olevansa vapaata riistaa, josta mikä hyvänsä valvomaton lastensuojelulaitokseksi kutsuttu sosiaalivankila saa lähes 100 000 euroa vuodessa per nuori.
Kannattaa muistaa ,että sosiaalityössä auttajilta puuttuvat vastuu- ja korvausvelvoitteiden lisäksi usein myös ammattitaito- ja pätevyys sekä jääviyssäädökset suhteessa lastensuojelubisnekseen.
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/vaaryyskirja.htm
Esim. lastensuojelun edunvalvontaa ajavat hankejärjestöt, joita voi aiheellisesti syyttää lastensuojeluperheiden oikeusturvaongelmista. Lastensuojelun edunvalvonnan hankejärjestöistä ja perheiden kokemuksista voi lukea täältä:
Helsingin Diakonissalaitos
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
Nuorten Ystävät ry
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805
Ensi- ja turvakotien liitto ry
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295
Pelastakaa Lapset ry
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259
SOS- lapsikylä
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9937468
Lastensuojelun keskusliitto
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10423334
Hienoja ehdotuksia, joiltain osin jo saatavilla olevia palveluja. Vaikka olisi miten hyviä suosituksia sossut ei suosituksia noudata. Sossuilla on lisäksi soveltamisohjeet laeille. Tarvitessaan eivät noudata lakejakaan.
Lie sossujen ja koulukuraattorien omia ahdistuneita lapsia nuo aloituksen yhteiskuntaepäileväiset.
Avautuminen ammattiauttajalle johtaa takuulla vakaviin vaikeuksiin. Mutta lastensuojelussa myös vaikeneminen johtaa vaikeuksiin. Siitä ammattilaisbyrokraatit saavat leivottua lapselle tai nuorelle valikoiva mutismi- diagnoosin, jolla puolestaan voidaan edelleen jatkaa kallista ja turhaa sosiaalivankeutta valvomattomassa laitoksessa:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9087346
MLL:n Lasten ja nuorten puhelimen ja netin raportti: Nuorten on vaikeaa luottaa ammattiauttajiin
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä vastattiin viime vuonna yli 38 000 yhteydenottoon. Joka kymmenes soittaja ja joka toinen nettikirjeen kirjoittaja tai chat-keskustelija ohjattiin ammattiauttajan puheille. MLL pitää hälyttävänä, että ammattiapua saaneet nuoret kertoivat, etteivät luota ammattiauttajiin tai eivät ymmärrä, miten ammattilaiset voisivat heitä auttaa.
MLL:n Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vapaaehtoiset päivystäjät vastasivat vuonna 2011 yhteensä 35 918 puheluun ja 1604 nettikirjeeseen. Kerran viikossa päivystäneessä chatissa kirjattiin yhteensä 495 keskustelua.
Eniten Lasten ja nuorten puhelimeen soittavat 12–14 -vuotiaat lapset. Tavallisimmat puheenaiheet ovat päivän kuulumisten kertominen ja jutustelu päivystäjän kanssa sekä seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset. Nettikirjeissä ja chat-keskusteluissa sen sijaan korostuvat masennukseen, ahdistuneisuuteen ja kaverisuhteisiin liittyvät ongelmat. Nuoret eivät tule kohdatuiksi Joka kymmenes soittaja ja joka toinen nettikirjeen kirjoittaja tai chat-keskustelija ohjattiin viime vuonna ammattiauttajan puheille. Ammattiavun piirissä olevat nuoret kuitenkin kertoivat yhä useammin päivystäjille, etteivät koe saavansa ammattilaisilta apua. Kohtaamiset ovat aikuiskeskeisiä, eivätkä nuoret välttämättä uskalla tai löydä tapoja kertoa ongelmistaan. - Nuoret kertovat, että tapaamisissa on vaikeaa tai mahdotonta tuoda omaa oloaan julki. Tilanteet ja tapaamispaikat on koettu epämukaviksi, eikä nuori ole osannut tai uskaltautunut tuomaan isoa asiaansa esille. Jotkut nuoret viestittävät, että puhuminen ylipäätään pahentaa heidän oloaan, mutta tätä ei oteta tosissaan, Lasten ja nuorten puhelimen päällikkö Tatjana Pajamäki kertoo. Nuoria askarruttaa myös ammattilaisten vaitiolovelvollisuus. Nuori ei halua kertoa asioistaan, koska pelkää niiden leviävän eteenpäin esimerkiksi kouluympäristössä. Osa lapsista ja nuorista ei halua puhua ammattilaisille, koska he pelkäävät, että perheen tilanteeseen saatettaisiin puuttua rajullakin tavalla. Nuoret kertovat myös, että työntekijät vaihtuvat usein, jolloin nuoren pitää rakentaa aina uusi luottamussuhde seuraavaan ammattilaiseen. Myös lasten ja nuorten psykiatrisilta osastoilta sekä sijaiskodeista ottaa Lasten ja nuorten puhelimeen ja kirjepalveluun yhteyttä useita lapsia ja nuoria, jotka kokevat, etteivät saa aikuisilta hoitopaikassaan tarpeeksi aikaa.
https://mll-fi.directo.fi/ajankohtaista/tiedotteet_ja_uutiset/?x41088=14982792
Turun lastekoteja on kritisoitu voimakkaasti viimeikoina, kolmea lastenkotia ollaan sulkemassa.
.Syyt löytyvät ilmeisesti ammattitaidottomuudessa haluttomuudessa ja välinpitämättömyydessä.
Turkulainen lehti 14.3.2012,
Mirka Muukkosen kannaotto blogissaan.
Lastenkodit jätettävä rauhaan.
Uudistunut lastensuojelulaki tuli tarpeeseen, sillä se osoitti lastensuojelutyön ja perhehoidon räikeät puutteet ja riittämättömyyden Turussa.
http://www.turkulainen.fi/blogit/mirka-muukkonen/98378-lastenkodit-jatettava-rauhaan
-------------
Sijaishuollon epäkohdat päivänvaloon.
Sijaishuollossa paljastunut lasten pehoinpitetyä
Keskisuomalainen 1.6.2009.
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/sijaishuollon-epakohdat-paivanvaloon/812114
.............
Hyvä keskustelu ja tapausesimerkkejä siitä, miksi päihdehuollon ammattiauttajiin ei luoteta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10529450
Mitäs se sitten on, kun lapset ITSE soittavat 112:een ja sosiaalipäivystykseen ja pyytävät apua??? Pyytävät apua, kun vanhemmat, toinen tai molemmat, ovat juovuksissaan ja/tai sammuneina tai kun kotona ei ole ollut ruokaa eikä hoivaa päiväkausiin, kun vanhemmat/äiti/isä vaan ryyppäävät tai kun lasta pahoinpidellään... Niin että eivätkö luota?
Yleensä apua ei saa vaikka soittaisi. Ja parin yrityksen jälkeen soitotkin loppuvat.
Sitäpaitsi sossun tulo tarkoittaa vain siirtoa pienestä helvetistä isompaan helvettiin.
Kotona on aina kotikenttäetu. Ja vihollisensa ainakin tuntee. Tietää mitä on tulossa seuraavaksi.
Vieraalla kohtelu on vielä kovempaa etkä voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Katso itse peiliin. Ja ota se peili pois persiistäs niin voit vaikka nähdä jotain.
Tuo peilivertaus on mielenkiintoinen, vaikka kirjoittaja käyttää sitä raiskaavasti, osoittelevassa ja moralistisessa merkityksessä ja pahansuopaan tarkoitukseen.
Toisinkin sitä voisi käyttää.
Kaikki ihmiset tarvitsevat ihmisiksi tullakseen rehellisiä ja rakastavia peilejä. Silmiä, jotka näkevät, tunnistavat toisessa ainutkertaisen ja arvokkaan ihmisen.
Vasta toisen tunnistamisen ja tunnustamisen, hyväksymisen kautta alkaa itsetuntemus ja itsehyväksyntä.
Tragediat syntyvät kun rakastavia peilejä ja hyväksyntää ei ole. Niitä ei ole tarjolla sijaishuollossa yhtään useammin kuin perheissä, lasten kokemuksista päätellen. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä havahtua elämään.
Jokainen voi olla toiselleen rehellinen ja rakastava peili. Nähdä läpikatsomisen sijaan, ihmetellä ja oppia tietämisen ja neuvomisen sijaan, kuulla kirjaamisen sijaan, koskea ja tulla kosketetuksi kohteliaan etäisyyden sijaan.
Peilejä me tarvitsemme. Armollisia peilejä , rakastavia katseita, kunnioittavia kosketuksia, hyväksyviä, tosia hymyjä.
Niiden antamisen ja saamisen ei tarvitse maksaa mitään. Ja niiden panttaaminen voi maksaa koko elämän. Oman ja toisten.
Lastensuojelun työntekijän tehtävänä on auttaa ja tukea lapsiperheitä.
Missä siis vika, kun lastensuojelun mukaan tulo perheen elämään aiheuttaa usein perheelle pelkoa, ahdistusta ja kärsimystä?
Lastensuojelulain mukaiset tukitoimet ovat lain mukaan vapaaehtoisia, mutta niitä käytetään myös pakkokeinoina. Asiakaslähtöisyys ja perheen auttaminen ei toteudu, kun tarkoituksena onkin valvoa eikä auttaa asiakkaan tarpeiden mukaisella tavalla.
Kiireellisten sijoitusten määrät ovat kasvaneet. Kiireellisen sijoituksen tarkoituksena on turvata lapsen tilanne ja suojata hänet vakavalta vaaralta. Lastensuojelun työntekijät käyttävät kuitenkin kiireellistä sijoitusta kiristääkseen perheitä erilaisten tukitoimien piiriin.
Lastensuojelun työntekijät arvioivat usein lasten mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan kouluikäisten lasten huostaanotoissa lapsen mielenterveyteen vedottiin jopa yli kolmasosassa tapauksia ja ikäryhmässä 13-18 -vuotiaat peräti puolessa tapauksista (Hiitola,Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008) .
Lastensuojelun työntekijät arvioivat mielellään myös vanhempien mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä.
Mielenterveyden keskusliitto antoi 10.3.2012 julkilausuman;
” Mielenterveysongelmien käyttämisessä lastensuojelutoimenpiteiden perusteena on oltava tarkkana. Mielenterveyden keskusliiton tietoon on tullut, että vanhemman aikaisemmat tai nykyiset mielenterveysongelmat painavat vaa’assa hyvin paljon ja niitä saatetaan jopa käyttää verukkeena lastensuojelupäätöksiä tehtäessä.
Lastensuojelutoimenpiteistä päättävän viranomaisen pitää huolellisesti selvittää huoltajan nykyinen terveydentila, mikäli sitä aiotaan käyttää edes osittain toimenpiteen perusteena. Lastensuojeluviranomaiset vetoavat usein huoltajan mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta, huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta.
Sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan.
Viranomaisilla on selvästi huonosti tietoa psyykkisen sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.
Hätiköidyt, mielivaltaiset päätökset ovat epäoikeudenmukaisia ja ne aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina asianomaisille järkyttävä ratkaisu ja siitä voi olla arvaamattomia seurauksia.
Myös taloudelliset seuraamukset voivat olla katastrofaalisia. Jos esimerkiksi pienituloinen yksinhuoltaja on saanut järjestettyä asumistuen, lapsilisän, elatustuen ym. avulla perheen elämän tasapainoon, yhtäkkinen lapsen huostaanotto romuttaa kaiken. Huoltaja menettää heti kaikki lasta koskevat tuet. Niinpä hän ei voi edes pitää entistä asuntoa. Lapsen käynnit vanhemman luona vaikeutuvat, eikä vanhemman ole helppo ottaa lasta takaisin huostaanoton päättyessä tai peruuntuessa. Näin sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.”
On hyvä, että lastensuojelun työtapoihin on kiinnitetty huomiota. Lastensuojelun asiakkaan pitää olla todella vahva ja omata hyvä mielenterveys selviytyäkseen lastensuojelun pakkoauttamistoimista. Tällä hetkellä tilastojen mukaan ns. avohuollon tuen piirissä on noin 80 000 lasta. Maassamme tulisi pikaisesti selvittää, mikä on lastensuojelun toimintatapojen yhteys nuorten syrjäytymiseen, itsemurhiin ja perhetragedioihin.
http://www.knuutilaki.net/node/41