Lastensuojelun Keskusliitto LSKL- Kenen etujärjestö?

Onko huostaanotto haluttu naamioida Adoptioksi?

Adoptio merkitseee vanhemman oikeuksien ja valvollisuuksien siirtämistä lapsen adoptiovanhemmille.

Tarkoittaako siirtäminen riistämistä"?

http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/adoptioneuvonta/
--------

Lastensuojelun Keskusliitto tuottaa kouluille, päiväkodeille ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon todella kyseenalaisia materiaaleja, joiden ohjeita noudattamalla ainakin ls- yritysten asiakasvirta ja liiketoiminnan kasvu pysyy tasaisena.

http://www.lskl.fi/keskusliitto/mita_teemme/ehkaiseva_tyo/suojele-tue-toimi/

Tämä on erityisen hirveä "opas":

http://www.lskl.fi/files/129/A10YZdyp.pdf

Tämä Lastensuojelun Keskusliittoon kuuluva järjestö on täysin uusi tuttavuus. Tietääkö joku tästä järjestöstä? Onko kukaan palstalla kävijöistä ollut järjestön lastenkodissa hoidossa tai töissä?
Kertokaa kokemuksenne!

Tässä nettisivuinfo:
"Auta Lasta ry on vuonna 1969 Annikki Raatikaisen aloittamaa lastenkotityötä jatkamaan ja kehittämään perustettu lastenkotiyhdistys. Heinäkulman lastenkoti sijaitsi Oulun keskustassa osoitteessa Uusikatu 78 aina vuoteen 1990 saakka.
Auta Lasta ry:llä on ollut myös päiväkotitoimintaa vuodesta 1970 alkaen. Heinäsirkan päiväkoti toimi vuoteen 1993 saakka. Vuonna 1975 yhdistys vuokrasi Oulun kaupungilta toimintansa kesäpaikaksi alueen Oulun Hietasaaresta, jonne lastenkoti-, päiväkoti-, ja kesäkotitoiminta siirtyivät kesäkuukausiksi.
1980-luvulla toiminnan laajentumisen myötä ympärivuotisen toiminnan järjestäminen Hietasaaren alueella tuli ajankohtaiseksi, ja RAY:n investointiavustusten myötä nykyisin käytössä olevat toimitilat otettiin käyttöön 1990-92. Lastenkoti nimettiin tuolloin Heinäsalmeksi. Vuodesta 1999 alkaen erityislastenkoti on toiminut nimellä Heinäsalmikoti ja syksyllä 2000 yhdistys jatkoi päivähoitotoimintaa avaamalla kristilliseen kasvatukseen erikoistuneen päiväkoti Eväsrepun.
Auta Lasta ry on voittoa tavoittelematon, lapsille, nuorille ja perheille suunnattuja yleishyödyllisiä palveluja tarjoava kristillinen lastensuojeluyhdistys."
http://www.autalasta.fi/heinasalmi.html
http://www.autalasta.fi/hallitus.html
http://www.autalasta.fi/Dokumentit/lehti2011.pdf

Liittohan edustaa yrityksiksi tai pikemminkin liiketoimintakonserneiksi muuttuneiden ls-järjestöjen eli Pelastakaa Lapset ryn, Nuorten Ystävät ry:n, Ehjä ryn, Lausteen perhekuntoutuskeskuksen, SOS- lapsikylän, Ensi- ja turvakotien liiton, Pesäpuu ryn, Perhehoitoliiton ja kuntien etua! Eli on näiden toimijoiden edunvalvonta- ja yhteistyöelin.

Juuri LSKL:n eräät jäsenjärjestöt ajoivat läpi uuden mielivaltaisen lastensuojelulain vanhempia , lapsia ja ongelmat ennakoineita oikeusoppineita kuulematta. Suurin osa jäsenistä tuntuu myös kannattavan kontrolliin ja riskiajatteluun perustuvaa ls- politiikkaa.

Hallituksen kokoonpanoa katsellessa ei tarvitse enää ihmetellä liiton VARPU- lausuntoja tai oppaita.

Järjestö- ja mediavaikuttaminenkin ( vai sensuuri) näkyy olevan hallinnassa.
Yhteisöt, joissa Lastensuojelun keskusliitto on jäsenenä:

Aikakauslehtien Liitto (Aikakausmedia)
Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys ry
Kehitysyhteistyön Palvelukeskus Kepa ry
Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry
Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto STKL ry
Suomen kiinteistöliitto
Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin
Suomen YK-liitto
Terveyden edistämisen keskus ry
Vajaaliikkeisten Kunto Bot för Rörelsehindrare r.y.
Yhteiskuntaviestinnän yhdistys YVY ry

Liiton työryhmistä löytyvät muuten lähes kaikki tälläkin palstalla ihmetystä herättäneet lastensuojelutoimijat. Lukekaapa:
http://www.lskl.fi/files/209/Vuosikatsaus_2008_lopullinen.pdf
http://www.lskl.fi/files/678/Lastensuojelun_Keskusliitto_Vuosikatsaus2010.pdf

"Vuoden 2008 lastensuojelulaki oli mittava saavutus.Laki perustuu lapsen oikeuksille sopimuksen mukaisesti ja varhaisen puuttumisen työote on kirjattu lastensuojeluntyön lähtökohdaksi. Tämä lämmittää erityisesti: ehdin parin vuoden ajan viedä varhaisen puuttumisen mallia ja ajattelua kentille toimiessani järjestöjen Varpu-projektin päällikkönä. Usein valitetaan sitä, ettei hyvistä projekteista jää mitään käteen, tulokset eivät jalkaudu tai tule pysyviksi käytännöiksi. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnoima Varpu-hanke on nyt ainakin onnistunut: siitä tuli oikein osa lain kirjainta!"

http://www.lskl.fi/tiedottaa/lapsen_asialla_-blogi?1280_m=2300

Lastensuojelumafia on ruvennut liian ahneeksi. Kansa sulatti vielä pötypuheet, lastensuojelujärjestöiksi ja hoitolaitoksiksi tekeytyvien yritysten vallantavoittelun, rahastuksen ja veronkierron, sensuurin, julkisten varojen tuhlauksen, hyödyttömät virat ja virkavirheet, turhat tittelit ja palkkiot ja tyhjäntoimittamisen mutta lapsenryöstöt bisneksen raaka-aineeksi ja lasten avoin kauppaaminen lapsen edun nimissä on jo liian paksua.

Olisitte tyytyneet ryöstämään kohtuudella ja malttaneet olla tekemättä sijoituksista liiketoimintaa niin olisitte saaneet pitää hyväntekijän viittanne ja likaiset pikku bisneksenne.

Kansalaiset ovat alkaneet heräillä ja nyt puhaltavat jo muutoksen tuulet. Kun vielä saadaan aikaiseksi ensimmäinen kattava ja puolueeton tutkimus sijaishuollon olosuhteista, koko korttitalo tulee sortumaan.

Edes varhaisen puuttumisen Äiti Aurinkoinen hengenheimolaisineen ei voi enää estää ihmisiä saamasta tietoonsa tosiasioita, vaikka kovasti kampanjoikin sensuurin ja sananvapauden rajoittamisen puolesta.

Osumatarkkuutta, ei ilmaan huitomista!

Olet ( taas) eksymässä aiheesta ja viemässä keskustelua asiaankuulumattomille raiteille . Ei kannata ( jälleen) leimata turhaan ihan hyvää työtä tekeviä järjestöjä kuten Monikanaiset, joista et tiedä mitään. Älä pliis sotke tätä(kin) ketjua ,vaan perusta oma.

Tutki ennenkuin hutkit.

Tiesittekö että Lastensuojelun keskusliitolla on melkoinen keskustoimisto Helsingin Eirassa Armfeldtinkadulla, lähellä Latvian suurlähetystöä.

Lastensuojelun keskusliitto voisi teettää joskus tutkimuksia myös sijoitettujen lasten ja perheiden näkökulmasta.Tämä sijaishuollon näkökulmasta tehty tutkimus toi kuitenkin kaivattua tietoa sijoituksista ja vahvisti sen, minkä sijoitettujen vanhemmat jo tiesivätkin eli sijoituspaikkaa ei valita lapsen tarpeiden perusteella eikä lapsi saa läheskään aina tarvitsemiaan palveluja.

'"Sadoissa verkoissa sukkulointia – kumppanuudet sijaishuollossa -selvityksestä käy ilmi sijaishuollossa toimivien asiantuntijoiden näkemyksiä sijaishuollosta. Lapsen tarpeiden tulee lastensuojelulain mukaan määrittää kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijaishuoltopaikan valintaa. Ensi vuoden alusta lähtien lasten ja nuorten ensisijainen sijoituspaikka tulee olla perhehoidossa. Laitoshuoltoa priorisoidaan kuitenkin edelleen.
Sijaishuoltopaikka määräytyy usein myös aivan muiden kuin lapsen tarpeista lähtevien syiden perusteella ja sijaisvanhemmat jäävät ilman tukea.
Tiedot käyvät ilmi Lastensuojelun Keskusliiton tekemästä selvityksestä joka julkaistiin Valtakunnallisilla sijaishuollon päivillä Vaasassa 4.10.2011.

Kyselyyn vastasi 423 sijaisvanhempaa ja lastensuojelulaitoksissa ja ammatillisissa perhekodeissa hoito- ja kasvatustyötä tekevää ammattilaista.
Lastensuojelulain mukaan kodin ulkopuolista sijoituspaikkaa lapselle valittaessa tulee valinnan aina perustua lapsen tarpeisiin. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Selvityksen mukaan vain noin puolessa tapauksista valintaa määrittivät selkeästi lapsen tai nuoren tarpeet.
– Lapsen tarpeisiin liittymättömiä syitä olivat esimerkiksi kuntien ohjeet priorisoida omia laitoksia, biologisten vanhempien esittämät toiveet lapsen sijaishuoltopaikasta tai sijaishuoltopaikan sijainti, kertoo kyselyn tehnyt ohjelmajohtaja Hanna Heinonen Lastensuojelun Keskusliitosta.

Lastensuojelulakiin ensi vuoden alussa tuleva muutos edellyttää, että kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten sijaishuolto voidaan järjestää laitoshuoltona vain, jos sitä ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa. Vain noin 33 prosenttia kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista sijoitetaan tällä hetkellä perhehoitoon. Selvityksen mukaan laitoshuoltoa priorisoidaan edelleen tarpeettomasti.
– Useimmat syyt valita laitoshuolto perhehoidon sijaan liittyivät syihin, jotka sinällänsä eivät saisi estää sijaisperheeseen sijoittamista, kuten oppimisvaikeudet, koulunkäyntiongelmat tai uhmakkuus, muistuttaa Heinonen.
– Lakimuutoksen jälkeen onkin entistä tärkeämpää olla selvillä siitä, miksi lasta tai nuorta ei ole sijoitettu perhehoitoon ja mitkä lapsen tarpeet ovat, Heinonen jatkaa.Kyselyn mukaan lasten ja nuorten tarpeita ei aina myöskään ole selvitetty tarpeeksi ennen sijaishuoltopaikan valintaa, mikä puolestaan aiheuttaa haasteita palvelujen järjestämiselle.

Sijoittavan kunnan lastensuojelun työntekijöiden vastuulla on taata tarvittava tuki sijaishuollon aikana niin lapselle, hänen vanhemmilleen kuin sijaishuoltopaikallekin.
Sijaisvanhemmat eivät saa kuitenkaan työlleen tarvitsemaansa tukea. Liki kolme kymmenestä kyselyyn vastanneesta sijaisvanhemmasta piti saamaansa tukea riittämättömänä. Tyytyväisimpiä saamansa tukeen olivat kyselyn mukaan lastensuojelulaitoksissa työskentelevät.
– Sijaisperheiden saama tuki sijoitukseen valmistautumisen yhteydessä näyttää olevan riittävää. Tuki kuitenkin romahtaa sijoituksen käynnistyttyä. Heinonen sanoo.
Sijaishuollossa elävät lapset tarvitsevat usein yleisten lapsiperhepalvelujen lisäksi erilaisia erityispalveluita. Sijaishuollon toimijat joutuvat kuitenkin liian usein itse taistelemaan lasten tarvitseman hoidon sekä riittävän tuen puolesta.
– Sosiaali- ja terveydenhuollonpalveluita ja muita lasten tarvitsemia palveluita ja sitä kautta kumppanuuksia arvioitaessa, välittyi vastauksista päällimmäisenä kokemus pitkistä jonoista. Palveluiden saatavuudessa oli myös suuria kuntakohtaisia eroja, Heinonen painottaa.
Kumppanuudet perustuvat selvityksen mukaan liian usein yksittäisten toimijoiden omien verkostojen varaan. Lastensuojelulaitokset ja ammatilliset perhekodit myös ostavat kumppanuuksia yksityisilta toimijoilta. Sijaisperheet eivät kuitenkaan voi hyödyntää laitosten tapaan oman yksikön asiantuntemusta eivätkä käyttää pääsääntöisesti yksityisiä palveluita.
– Toimiva sijaishuolto edellyttää kumppanuuksia, joiden järjestymistä ei saa jättää sijaishuollon toimijoiden vastuulle. Vastuu palveluiden järjestämisestä ja kumppanuuksien käynnistämisestä on sijoittavalla taholla. Tämän selvityksen valossa he eivät vastuutaan kuitenkaan kanna, Heinonen painottaa."

Sadoissa verkoissa sukkulointia – kumppanuudet sijaishuollossa.

Kyllähän tuolla oli nimi,joka on vieraillut useasti pitkiäkin aikoja perhekodissa/ pienryhmäkodissa,jonka viranomaiset ovat nyt lakkauttaneet.Mutta ei kai se ollut huomannut/välittänyt mitään vaikka kaikki muut lähellä olevat tiesivät.

Ester Ståhlberg , suomalaisen lastensujelun keulahahmo mielsi miehensä poliittiset vastustajat myös omiksi vastustajikseen, mikä koski etenkin C. G Mannerheimia, joka hävittyään presidentinvaalit näytti Ståhlbergistä havittelevan valtaa ja kunniaa poliittisen areenan ulkopuolella.

Ståhlbergin ja Mannerheimin keskinäinen epäluulo johti kahden kilpailevan lastensuojelun keskusorganisaation syntymiseen. Mannerheimiläisten ja ståhlbergilaisten köydenveto ja kielteinen julkisuus toimi kumpaakin ryhmittymää vastaan.
– Sisäpoliittinen tilanne ja maan ensimmäiset presidentin vaalit heijastuivat mielenkiintoisella tavalla järjestömaailmaan ja sitä kautta lastensuojeluun. Mannerheimin roolista järjestökentässä paljastuu kirjassa myös uusia, aikaisemmin tuntemattomia puolia, kertoo Marko Paavilainen.
Järkisyitä lastensuojelun jakautumiselle oli vaikea ymmärtää. Kansalaissodan jäljiltä maassa oli jopa parikymmentä tuhatta orpolasta. Molemmat ryhmittymät pelkäsivät, että punaorvoista ja huonosti hoidetuista lapsista varttuisi uusi kapinasukupolvi.

Kahvinhimo takasi rahoituksen
1920- ja 1930-lukujen taitteen pulakauden ollessa syvimmillään kansalaisjärjestöjen merkitys lastensuojelussa korostui. Myös lastensuojeluväen yhteistyö nähtiin entistä tärkeämpänä, kun maan ensimmäisen lastensuojelulain (1937) myötä järjestöjen lastensuojelutyö ja yksityiset lastensuojelulaitokset katsottiin osaksi yhteiskunnallista lastenhuoltojärjestelmää.
Sosiaaliministeri Bruno Sarlinin uhatessa taloudellisilla sanktioilla saatiin kilpailevat lastensuojeluleirit neuvottelupöydän ääreen ja koko lastensuojelukentän yhteistyöorganisaatioksi perustettiin Lastensuojelun Keskusliitto.
Taloudellisia resursseja lastensuojelujärjestöille saatiin puolestaan hyödyntämällä sodan jälkeistä aineellista pulaa ja kahvinhimoa. Lastensuojelun Keskusliiton johdolla järjestettiin Lasten Päivän arpajaiset 1945, jonka palkintona oli ruotsalaisten lahjoittamaa aitoa kahvia.
– Arpajaiset oli valtava menestys. Arpoja jonotettiin tuntitolkulla, vastaavia jonoja ei ollut milloinkaan nähty Helsingissä, kertoo Paavilainen.
Lasten Päivä vuonna 1945 tuotti lastensuojelutyöhön varoja yhteensä nykyrahassa 2.7 miljoona euroa. Lasten Päivää järjestäneet järjestöt perustivat myöhemmin Lasten Päivän Säätiön, joka ylläpitää edelleen Linnanmäen huvipuistoa Helsingissä ja rahoittaa lastensuojelua.

Pakkoauttajia, punkrokkareita ja paukkupyssyjä

1960-luvulla lapsen oikeudet alkoivat muodostua lastensuojelun lähtökohdaksi. Keskustelu sosiaalihuollosta kietoutui pitkälti nuorisoradikaalien perustaman Marraskuun liikkeen esille tuomien termien pakkoauttaminen, vapaudenriisto ja vähemmistöt ympärille.
– Lasten jopa katsottiin tarvitsevan suojelua lastensuojeluviranomaisten mielivaltaa vastaan.

1970-luvulla puolestaan otettiin askeleita taaksepäin kohti perinteistä lastensuojelunäkemystä, ja korostettiin lapsen etua sekä suojelua lasta uhkaavilta tekijöiltä. Suojelussa mentiin jopa niin pitkälle, että Lastensuojelun Keskusliitto vaikutti ratkaisevasti siihen, että rock-yhtye Sex Pistolsia ei päästetty esiintymään Suomeen.

Keskusliiton aloitteellisuudella syntyi myös sopimus, jolla lelukauppiaat vetivät sotalelut pois lelutarjonnasta. 90-lukua puolestaan hallitsi keskustelu lamasta ja julkisten leikkausten vaikutuksista lapsiin.

2000-luvun Suomi on vauras yhteiskunta, mutta se ei ole vähentänyt lastensuojelun tarvetta. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kasvaa jatkuvasti.

Marko Paavilainen: Ristiaallokosta lapsen oikeuksiin - Lastensuojelun yhteistoiminnan historia.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1342 / Tieto. 416 sivua, sid. |ovh 44 € | ISBN 978-951-222-318-0. Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2012.

"Lastensuojelun Keskusliitto vaikutti ratkaisevasti siihen, että rock-yhtye Sex Pistolsia ei päästetty esiintymään Suomeen."

Mitähän 20 vuoden päästä LSKL muistetaan? Huostabuumia tehostavan varhaisen puuttumisen ideologian ajamisesta kaikille lasten kanssa työskenteleville?

Toiminnanjohtaja Seppo Sauro esiintyy julkisuudessa lempeänä isän äänenä, puhuu pehmoisia empaattisella tyylillä. Radiosta olen kuullut hänen puheenvuorojaan.

http://www.lskl.fi/yhteys/johtoryhma

Mutta vaikutelmaksi on jäänyt ympäripyöreys. Että oikeasti ei tulisi otettua mihinkään kantaa, ettei vaan kukaan hermostuisi. On tärkeää olla kiva poika tässä koneistossa.

Se minua ottaa päähän, että nämä "asiantuntijat" saavat itselleen kovin heppoisin perustein tilaa ja lähetysaikaa mediassa. Media täyttyy näistä tyhjänpäiväisyyksistä. Toimittajatkin voisivat nähdä vähän vaivaa haastateltavia etsiessään, eikä aina tyytyä helppoon ja nopeaan, itsestäänselvyyksiin.

"Sukupuu ry eli sijoitettujen lasten vanhempien ja läheisten yhdistystä LSKL ei huolinut jäsenekseen."

Tuo oli mielenkiintoinen tieto ja kuvastaa hyvin liiton toimintalinjaa lapsibisnesvaikuttajien ja sijaishuollon etujärjestönä.

Tässä Lastensuojelun keskusliiton blogista poimitussa Hanna Heinosen tekstissä näkyvät hyvin lastensuojelun kaksoisstandardit ja kaksinaismoralismi:

" Nuoret altistavat itsensä monenlaisille tilanteille hatkareissujen aikana. Esimerkiksi näpistelyt, varkaudet ja runsas päihteidenkäyttö on silloin yleistä. Nuoret voivat myös joutua seksuaalisen kaltoinkohtelun uhreiksi ja tiedossa on myös seksin myymistä tupakan, alkoholin, huumeiden ja yösijan saamiseksi."

Jos nuori karkaa kotoaan, lastensuojelu tulkitsee karkaamisen huostaanottoa vaativaksi hätähuudoksi tai reaktioksi vanhempien kaltoinkohteluun tai laiminlyöntiin.
Jos nuori karkaa sijaishuollosta, kyseessä on lastensuojelun mielestä normaali murrosikään kuuluva kapinointi tai nuoren oma tietoinen valinta, josta nuori itse on vastuussa.

Vai altistavat nuoret itsensä monenlaisille tilanteille hatkareissujensa aikana!
Jos nuori joutuisi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi karkureissulla kotoa, lastensuojelu vastuuttaisi vanhemmat välittömästi sekä karkaamisesta että hyväksikäytöstä ja huostaanotto pois kotoa olisi lähes varma.
Sijaishuollosta tapahtuneen karkureissun aikana tapahtunut hyväksikäyttö taas ei lastensuojelun mielestä ole laitoksen vastuulla eikä johda laitoksen vaihtamiseen vaan todennäköisesti nuoren rankaisemiseen , tyypillisimmin rajoittamalla hänen tapaamismahdollisuuksiaan lähiomaisiin. Laitonta laitoksen antamaa tapaamisrajoitusta perusteltaisiin todennäköisesti "kodin olosuhteista johtuvalla ja periytyvällä itsetuhokäytöksellä."

Heinoselta on kokonaan päässyt unohtumaan, että nuorten " itsealtistuksen vaaroille" mahdollistavat lastensuojelun edesvastuuttomat ja epäeettiset tiedotuskäytännöt karkaamistapauksissa.

Omitusta, tarpeetonta ja täysin edesvastuutonta on lastensuojelun kynsistä karanneen nuoren lastensuojeluasiakkuuden julkinen kuuluttaminen. Sitä voi pitää suorastaan mainoksena ja kutsuna kaikille pedofiileille. Että nyt olisi tällainen koditon, nälissään, kylmissään, peloissaan ja rahattomana vaeltava saalis, joka todennäköisesti suostuu mihin vaan.

Samaan aikaan kun lastensuojelun työntekijät levittelevät holtittomasti asiakasnuortensa yksityisasioita, kuvia ja nimiä ja asettavat heidät alttiiksi hyväksikäytölle ja muille vaaroille he paheksuvat yhteen ääneen oman huostaanottotapauksensa julkisuuteen tuoneita asiakkaita ja uhkaavat näitä edunvalvojalla.

Uskomatonta logiikkaa!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10505188

Empatia heikompaa kohtaan ja avoimuus on rikos- lastensuojelussa

Bioperheiden edustajia ei ole LSKL:ään huolittu mutta Naantalin kaupungin nykyinen perusturvajohtaja, ex-lastenkodin johtaja Iiro Pöyhönen näyttää istuneen Lastensuojelun keskusliiton Lastensuojelun neuvottelukunnassa. http://www.lskl.fi/files/678/Lastensuojelun_Keskusliitto_Vuosikatsaus2010.pdf, s.26, http://www.lskl.fi/files/470/LSKL_vuosikatsaus_2009_printattavaksi.pdf, s.33

Näin Lastensuojelun keskusliitto kirjoittaa tulevaisuudennäkymistään ja henkilöstölinjauksistaan: "Keskusliiton pitää olla myös valppaana toimintaympäristön muutoksille ja varmistaa, että lasten ja nuorten oma ääni kuuluu päätöksenteossa. Henkilöstön tulee olla monessa mielessä moniosaajia ja alaan perehtyneitä. .Avoimuus erilaisissa verkostoissa on nykyisin erityisen tärkeää. Resurssit on käytettävä tehokkaasti lasten oikeuksien toteuttamiseen. "

Näin linjaukset toteutuvat käytännössä:
"Silminnäkijä-ohjelma on ollut hyvin kiusallinen kokemus Naantalin kaupungille. Olen saanut asiasta tietoja (kiitos niistä!).Jo ennen ohjelman esittämistä Naantalin sosiaalivirkamiehet alkoivat reagoida hermostuneesti. Ohjelman lähetyspäivänä (8.2.2012) sosiaalivirastossa oli ollut latautunut tunnelma – olihan toimittaja Dumell haastatellut monia sosiaalipsykopaatteja, ei kun siis -byrokraattejakin.

Kaupungin tärkeimmät sosiaalibyrokraatit olivat ahtautuneet kyseisenä päivänä samaan huoneeseen. Huoneesta oli kuulunut meteli jo kauas käytävälle. Sosiaaliosastossa liikkuneet kaupunkilaiset olivat hämmästelleet erikoista levottomuutta. Paikalla metelöimässä oli ollut ainakin perusturvajohtaja Iiro Pöyhönen.
Perusturvajohtaja on suuttunut eräälle seurakunnan työntekijälle, joka on puhunut Juha-isän puolesta. Pöyhönen kärsii siitä, että jotkut ovat uskaltaneet arvostella hänen kunnianarvoisaa virastoaan. Hän oli kiirehtinyt antamaan tälle seurakunnan työntekijälle porttikiellon Naantalin kaupungin tiloihin. Porttikiellon kestoksi hän määräsi puoli vuotta.Myöhemmin hän oli lieventänyt rangaistustaan siten, että seurakunnan työntekijä ei saa olla tekemisissä kaupungin työntekijöiden kanssa (puoleen vuoteen). Nähtävästi Pöyhönen haluaa eristää seurakunnan sosiaalitantoista.

Uskon, että Naantalin kaupunginkin henkilöstössä on paljon ihmisiä, joka kauhistelevat sosiaalitoimen puuhia. Minä olen jo ehtinyt ääneen hämmästellä sitä, kuinka televisio-ohjelmassa esiintynyt työntekijä ryhtyi pyöristämään sanojaan. Hän selvästi koetti tasapainotella siten, ettei olisi tullut ärsyttäneeksi ketään. . Naantalin sosiaalibyrokraattien (ja itse johtajan!) hermostunut tapa reagoida lienee yleisemminkin tiedossa.

Iiro Pöyhönen koetti Silminnäkijässä puhua hienosti. Hän halusi kuulostaa fiksulta ja objektiiviselta. Hän antoi analyysinsä siitä, miksi huostaanotot ovat nostattaneet vastalauseita ja suurta hämmästystä. Pöyhösen mukaan ihmiset tahtovat riidellä siksi, koska maailma on juridisoitunut.
Jaa-a. Enpä usko, että syy on pelkästään tuo. Nimittäin, mitä juridisoituneempaa hallinto on, sitä epätoivoisemmassa asemassa kansalainen on. Viranomaisten käyttämät lakipykälät kirjoitetaan hallintobyrokraattien tarpeisiin. Kunnallinen lastensuojelu on siitä erittäin hyvä esimerkki.
Pöyhösen pitää harjoittaa parempaa itsetutkiskelua ja tajuta, että perheet ja heidän läheisensä ovat olleet suunnattoman järkyttyneitä siitä, että heidän elämänsä ja perusturvallisuutensa on asetettu vakavaan vaaraan."
http://kaisaruokamo.blogspot.com/

Perusturvarikollisten, anteeksi -johtajien tapa rangaista alaisiaan empatian osoittamisesta asiakkaita kohtaan kertoo paljon lastensuojelujärjestelmästä.
Julkisuus onkin kansalaisten ainoa tapa saada oikeutta lastensuojelussa, jossa heille ei myönnetä puolueetonta tutkintaa tai oikeudenkäyntiä, lainmukaista kohtelua, toimivia valitusreittejä tai suojaa ihmiskauppaa tai muuta viranomaisrikollisuutta vastaan.
Nyt asiakkaiden sananvapaudenkin viemiseksi on perustettu lastensuojelun edunvalvontahanke- tietysti valtion varoin ja RAY:n tuella. Löysä lastensuojelulaki( jonka lobbasivat läpi liiketoimintakonserneiksi muuttuneet ls- järjestöt) mahdollistaa vanhempien erottamisen lapsistaan edunvalvojalla, jos sosiaalityöntekijällä on EPÄILYS, että asiakas on tuomassa oman tapauksensa julkisuuteen. Lyödäänkö vetoa, että tapauksestaan ja siihen liittyvästä runsaasta viranomaisrikollisuudesta kertonutta isää rangaistaan vielä lastensuojelun edunvalvojalla?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900

"Bioperheiden edustajia ei ole LSKL:ään huolittu mutta Naantalin kaupungin nykyinen perusturvajohtaja, ex-lastenkodin johtaja Iiro Pöyhönen näyttää istuneen Lastensuojelun keskusliiton Lastensuojelun neuvottelukunnassa."

Iiro Pöyhönen sai äskettäin televisiojulkisuutta, kun hän pönötti puolustamassa omia alaisiaan eli Naantalin kaupungin sosiaalityöntekijöitä. Sosiaalityöntekijät olivat tehneet aika ikäviä ja likaiselta näyttäviä huostaanottoja.

Ei hyvä, Iiro!

Iiro Pöyhönen ja muut Naantalin sosiaalirouvat saivat valtakunnan julkisuutta Silminnäkijä-dokumentissa Huostaanotettu bisnes, 8.2.2012, tv-2. Mielenkiintoinen ohjelma. Hyvä, että toimittaja Mats Dumell lähti asialle! Tuollaista lisää! Julkishallintoon pitää tuoda valoa ja läpinäkyvyyttä.

Naantalin perusturvajohtaja Iiro Pöyhönen on itse syvällä lastenkotibisneksessä, johon hän on vihkiytynyt aiemmassa työpaikassaan.

Edustaako LSKL jollain lailla luokkayhteiskunnan parempiosaisia - ja sitten leikitään mukaan lapsen äänen kuulemisella. Hah ja pah!

Ehkä sinne otetaan joku hyvin menestynyt sijoitettu nuori kertomaan kokemuksiaan tai hienon tuttavaperheen sijitettua lasta haastatellaan. Arvelen, että nyt liikutaa jollain tuollaisella tasolla.

Toisaalta hyvä, että tätä lastensuojelun / sijaishuollon eliittiäkin (edes) kuullaan, mutta kuka kuulee meitä päähänpotkittuja?

Konsensushengellä voi päästä noihin piireihin - ei kriittisyydellä. Ole vähän yli puolet (vähintäänkin) heidän kanssaan samaa mieltä, niin ovet aukeavat.

Jos sanot, että epäkohtia on, jäsenyyttä ei tule ja ovet pysyvät kiinni!

Kabineteissaan nämä kauniit ja rohkeat.