Tämä on Marketta Pirhosen tyttären tarina lyhyesti. Pahoinpidelty tytär kokeili vuosien ajan paniikkihäiriöönsä eri lääkityksiä. Lopulta psykiatri kirjoitti hänelle helpotukseksi Lyrica-reseptin.
- Mut 14-vuotiaana melkein tapettiin, jonka jälkeen sairastuin paniikkihäiriöön. Mulle kokeiltiin varmaan 20 eri psyykelääkettä läpi. Sit sain Lyrican, ja se on toiminut hyvin, tytär kertoo.
Tytär muutti myöhemmin Tampereelle ja hakeutui psykiatriselle poliklinikalle saadakseen keskusteluapua. Siellä hän ehti käydä omien sanojensa mukaan kolme alle 10 minuutin käyntiä, jonka jälkeen hänet siirrettiin A-klinikalle. Syynä siirtoon oli se, että hän mainitsi päihdehistoriastaan lääkärin edessä. Nainen ei pysty käsittämään siirtoa, sillä hän oli ollut kuivilla lähes vuoden.
Ahdistuslääke purettiin - syynä "kiellettyjen lääkkeiden lista"
A-klinikalla Lyrica-lääkitys määrättiin purettavaksi, sillä kyseinen lääke on todettu yleiseksi väärinkäytetyksi pilleriksi. Tilalle annettiin lääke, joka oli jo aikaisemmin todettu naiselle sopimattomaksi.
- Mulle sanottiin, että "meillä ei Lyricaa saa - et saa sinä, eikä saa kukaan muukaan". Mä itkin siellä ja sanoin, että en halua, että ettekö te oikeasti ymmärrä, että mä en käytä niitä väärin.
Tytär sanoi MTV3 Uutisille annetussa haastattelussa, että hän joutui allekirjoittamaan apteekki- ja lääkepurkusopimuksen, jonka jälkeen hän purki asiakassuhteensa.
- Lääkäri luuli, että mä valehtelen. Kohtelu oli alistavaa. Mä kuolen mieluummin vaikka bentsokramppiin, kuin astun enää (A-klinikan) Matalaan.
Lyrican puute retkautti Subutexiin
Nainen lähti etsimään Lyricaa kadulta, ei löytänyt sitä ja retkahti Subutexiin. Myöhemmin hän löysi Lyrican katukaupasta, tuplasti apteekkia kalliimmalla, ja käyttää siihen tällä hetkellä 10 euroa päivässä - saman määrän, kuin mitä hänelle oli määrätty jo seitsemän vuotta sitten.
- Mä pelkäsin, että meen siihen samaan kuntoon, missä mä olin 17-vuotiaana. Riutuneena 41-kiloisena. Mä olisin varmaan tehnyt itsemurhan, jos olisin lopettanut sen Lyrican.
"Pelkään, kuka on seuraava"
Tämän nuoren naisen elämässä kuolema on arkipäiväistynyt.
- 17 nuorta, ihanaa ihmistä, on kuollut puolentoista vuoden aikana. Puukotuksia, itsemurhia, yliannostuksia. Pelkään, kuka on seuraava.
Hän uskoo, että 80 prosenttia heistä jätti hakematta apua, koska pelkää hoidossa tapahtuvaa alistamista. Nainen itse haluaisi Subutexin vuoksi katkolle, mutta ei voi mennä sinne, koska siellä ei Lyricaa hyväksytä.
- Siellä saa kyllä käyttää huumeita, mutta ei Lyricaa, nainen päättää.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/03/1514055/tamperelaisnuori-ostaa-laakkeensa-kadulta
- Mut 14-vuotiaana melkein tapettiin, jonka jälkeen sairastuin paniikkihäiriöön. Mulle kokeiltiin varmaan 20 eri psyykelääkettä läpi. Sit sain Lyrican, ja se on toiminut hyvin, tytär kertoo.
Tytär muutti myöhemmin Tampereelle ja hakeutui psykiatriselle poliklinikalle saadakseen keskusteluapua. Siellä hän ehti käydä omien sanojensa mukaan kolme alle 10 minuutin käyntiä, jonka jälkeen hänet siirrettiin A-klinikalle. Syynä siirtoon oli se, että hän mainitsi päihdehistoriastaan lääkärin edessä. Nainen ei pysty käsittämään siirtoa, sillä hän oli ollut kuivilla lähes vuoden.
Ahdistuslääke purettiin - syynä "kiellettyjen lääkkeiden lista"
A-klinikalla Lyrica-lääkitys määrättiin purettavaksi, sillä kyseinen lääke on todettu yleiseksi väärinkäytetyksi pilleriksi. Tilalle annettiin lääke, joka oli jo aikaisemmin todettu naiselle sopimattomaksi.
- Mulle sanottiin, että "meillä ei Lyricaa saa - et saa sinä, eikä saa kukaan muukaan". Mä itkin siellä ja sanoin, että en halua, että ettekö te oikeasti ymmärrä, että mä en käytä niitä väärin.
Tytär sanoi MTV3 Uutisille annetussa haastattelussa, että hän joutui allekirjoittamaan apteekki- ja lääkepurkusopimuksen, jonka jälkeen hän purki asiakassuhteensa.
- Lääkäri luuli, että mä valehtelen. Kohtelu oli alistavaa. Mä kuolen mieluummin vaikka bentsokramppiin, kuin astun enää (A-klinikan) Matalaan.
Lyrican puute retkautti Subutexiin
Nainen lähti etsimään Lyricaa kadulta, ei löytänyt sitä ja retkahti Subutexiin. Myöhemmin hän löysi Lyrican katukaupasta, tuplasti apteekkia kalliimmalla, ja käyttää siihen tällä hetkellä 10 euroa päivässä - saman määrän, kuin mitä hänelle oli määrätty jo seitsemän vuotta sitten.
- Mä pelkäsin, että meen siihen samaan kuntoon, missä mä olin 17-vuotiaana. Riutuneena 41-kiloisena. Mä olisin varmaan tehnyt itsemurhan, jos olisin lopettanut sen Lyrican.
"Pelkään, kuka on seuraava"
Tämän nuoren naisen elämässä kuolema on arkipäiväistynyt.
- 17 nuorta, ihanaa ihmistä, on kuollut puolentoista vuoden aikana. Puukotuksia, itsemurhia, yliannostuksia. Pelkään, kuka on seuraava.
Hän uskoo, että 80 prosenttia heistä jätti hakematta apua, koska pelkää hoidossa tapahtuvaa alistamista. Nainen itse haluaisi Subutexin vuoksi katkolle, mutta ei voi mennä sinne, koska siellä ei Lyricaa hyväksytä.
- Siellä saa kyllä käyttää huumeita, mutta ei Lyricaa, nainen päättää.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/03/1514055/tamperelaisnuori-ostaa-laakkeensa-kadulta
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tänään on uutisoitu lääkeiden väärinkäytön lisääntymisestä sekäa radiossa Tv:ssä, että lehdissä.
Miksi lääkkeiden lisääntynyt käyttö on lisääntynyt olisi syytä selvittää
Kotiolot. Perhe. Lapsuus. Vanhemmat. Sukulaiset. Köyhyys. Asunnottomuus. Viranomaisten välinpitämättömyys?
A-klinikka säätiön sivustoilla löytyy tietoa eri päihteiden käytöstä ja vaikutuksista.
http://www.paihdelinkki.fi/viittomakielinen-tietopankki/laakkeiden-vaarinkaytto
-----------
Mielenkiintoinen juttulöytö AP:lla. Kiitän onneani, ettei minun ole koskaan elämässäni tarvinnut sekaantua lääkkeisiin, ei minkään sairauden vuoksi. Lääketeollisuus on hurja vallankäyttäjä, lääkärit ovat teollisuuden kilttiä karjaa. Lääkäri syöttää lääkkeitä teollisuuden tahdon mukaan, eikä hoitomenetelmiä kehitetä.
Tuo on törkeää. Kun hoitotaho määrää, niin mitäpä siihen voi sanoa. Taannoin oli tapaus, jossa apteekista laitettiin asiakas poliisiputkaan. Halventavaa toimintaa, nöyryyttävää, kaikin puolin ällöä kontrollia.
Kun asiakas itse osaa hallita lääkkeen käytön ja on kokemusta vääränlaisesta lääkkeestä mitä hänelle väkisin kirjoitettiin, niin se on pelkkää alistamista. Moni jännittäjä pakkosyötetään raskailla psykoosilääkkeillä tolkuttomaan väsymystilaan, vaikka pieni annos rauhoittavaa lääkettä pelastaisi monet tilanteet. Siihen kun saadaan pätevä terapia rinnalle, niin lääkkeen tarve poistuu.
LAINAUS: Lääkärilehden uutisia
Pregabaliinin väärinkäyttö on lisääntynyt
Julkaistu 03.03.2011 12.29
Pregabaliinin (Lyrica) väärinkäyttö on yleistynyt päihdeongelmaisten potilaiden keskuudessa. Lääkettä löytyy yhä useammin myös rikostutkinnassa ja myrkytyskuolemien oikeuskemiallisessa tutkinnassa.
Pregabaliinin määräämistä muihin kuin virallisiin käyttöaiheisiin pitäisi välttää, ja lääkkeen käytöstä on syytä luopua, jos potilas on päihderiippuvainen.
Poliisi on kiinnittänyt huomiota siihen, että rikoksesta epäillyillä tai rikoksen uhreilla on yhä useammin hallussaan pregabaliinia. Viime vuonna sitä löydettiin rikostutkinnoissa 525 tapauksessa.
TAYS:n päihdepsykiatrian poliklinikalla viime vuonna tutkituista huumeiden käyttäjistä noin puolet oli ainakin kokeillut pregabaliinia päihdekäytössä.
Lääkäreillä on ollut niukasti tietoa lääkkeen väärinkäytöstä, ja kynnys lääkkeen määräämiseen on ollut matala. Suomessa vuodesta 2004 markkinoilla olleen pregabaliinin käyttö on lisääntynyt nopeasti.
Pregabaliinia käytetään etenkin kivun ja ahdistuneisuuden hoitoon.
Lue psykiatrian erikoislääkäri Seija Joukasen kirjoitus perjantaina 4.3. ilmestyvästä Lääkärilehdestä, s. 756–59.
Toiminta ja tutkimus, jonka perusteella määritellään mikä lääkeaine luokitellaan huumausaineeksi tai vaaralliseksi aineeksi on maailman korruptoituneinta ja täysin lääketehtaiden ohjauksessa. Laittomiksi tai vaarallisiksi luokitellut huumeet ovat hyvä vihollinen, jonka aiheuttaman moraalisen paniikin turvin voi tehdä paljon likaisempia bisneksia paljon vaarallisemmilla mutta lailliseksi julistetuilla lääkkeillä. Suomalainen valvomaton päihdekuntoutus ja -tiedotus on osoittautunut monessa suhteessa täysin ala-arvoiseksi, vaikka siihen syydetään julkista rahaa.
"Toiset järjestöt taas ovat pyrkineet tekemään virallisen systeemin ulkopuolisia kontrolloimattomia hoito- ja ns. auttamispaikkoja, joissa melkeinpä väkipakolla pidetään potilaita tai toipilaita toiminnan kohteina.
Kuntoutuksesta puhutaan , mutta tosiasiallisesti kysymys usein on vain laitostamisesta, joka on tavoitekin, koska sillä tavalla varmistetaan, että saadut rahat edelleen virtaavat palkkoina muille kuin toiminnan kohteiksi alistetuille."
http://blogit.mtv3.fi/kolmevarttia/2010/04/28/surkeimmin-johdettua-kansalaisjarjestoa-etsimassa/
"Muhokselta (täysi-ikäistyttyään) vapautuvat nuoret ovat kyvyttömiä elämään tässä yhteiskunnassa. Lapsilla ja nuorilla on Muhoksella peräti oma koulukin, joka on Nuorten Ystävät ry:n toimintaa sekin. He elävät täysin aidatuissa oloissa, omassa maailmassaan. Kaupassakäynnistäkin on tehty mielettömän vaikeaa. Vain parissa sallitussa putiikissa on lupa käydä (ilmeisesti kun aikuinen ohjaaja on mukana).
Lääkkeistä on kuultu juttuja, ne ovat käytössä suomalaisessa sijaishuollossa. Niitä käytetään paljon, yleisesti ja skaalaa ilmeisesti riittää.
http://www.adressit.com/alle_18-vuotiaiden_huostalasten_mirtazapin-laakitys_kiellettava
Irma Moilasella (Nuorten Ystävien hallituksen varapj. lastenpsykiatrian professori) on todellakin kytkökset lääkejätti Lillyyn....
Sidonnaisuudet
Irma Moilanen: Toiminut lääkealan yrityksen tieteellisen neuvottelukunnan jäsenenä (Eli Lilly). Osallistunut ulkomaisiin kongressimatkoihin lääkealan yritysten rahoittamana (Eli Lilly, Janssen-Cilag). Toiminut lääkealan yrityksen koulutusta suunnittelevassa työryhmässä ja pitänyt luentoja (Eli Lilly). Lilly Säätiön apurahatoimikunnan jäsen 2007 – 2009.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805
A- klinikka säätiön hallitus on melkoinen sekahedelmäsoppa eri ryhmien intresseistä. Aulikki Kananoja ansaitsee hatunnoston ja hänellä on tunnetusti ajatuksiakin. http://www.a-klinikka.fi/blog/25
Huolta herättävät muut säätiön toimijat:
"Kaksi jäsentä vaihtuu A-klinikkasäätiön hallituksessa. Pois jäävät apulaiskaupunginjohtaja Maija Kyttä ja sosiaali- ja terveystoimen asiantuntija Erkki Torppa. Heidän tilalleen valittiin johtaja Maritta Iso-Aho Alko Oy:stä ja professori Kaija Seppä Tampereen yliopistosta.
Hallituksen puheenjohtajana jatkaa YTM Aulikki Kananoja ja jäseninä hallintoylihoitaja Riitta Flinck, osastojohtaja Pekka Hakkarainen, toimialajohtaja Sakari Laari, sosiaalityön johtaja Anna Liakka, johtaja Jussi Merikallio ja kehittämispäällikkö Airi Partanen."
http://www.a-klinikka.fi/arkisto/a-klinikkasaatiolle-uusi-hallitus
http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/keskustoimiston-henkilosto
"Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi on valittu Jussi Merikallio. Hän aloittaa työssään 15. elokuuta.
Merikallio, 50, siirtyy toimitusjohtajan tehtävään Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikön johtajan paikalta. Ennen uraansa Kuntaliitossa hän toimi muun muassa Lohjan kaupungin perusturvajohtajana sekä eri tehtävissä Helsingin sosiaalivirastossa."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lääketeollisuuden toimitusjohtajaksi Jussi Merikallio/1135267283199
Anna Liakka on Kotkan kaupungin sosiaalityön johtaja, joka taas vaikuttaa sosiaalityöntekijöiden oman ay- liikkeen Talentian hallituksessa yhdessä mm. Naantalin perusturvajohtaja Iiro Pöyhösen kanssa.http://www.talentia.fi/talentia/jasenyhdistykset/sosiaalijohto/hallitus
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2012_02_01_archive.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10487985
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2012/02/naantalin-sossula-kuumeni.html
Maija Kyttä taas on saanut kyseenalaista julkisuutta tutkimustulosten salaamisesta.
http://rotanloukku.wordpress.com/2011/09/08/turun-apulaiskaupunginjohtaja-maija-kytta-kok-yritti-salata-tutkimuksen-maahanmuuton-kustannuksista/
Tässä kuvaava tapausesimerkki suomalaisesta "päihdeosaajien" moniammatillisesta yhteistyöstä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10229999
Tässä asiakaskokemuksia neuvola- HAL- poli- yhteistyöstä:
"Ensimmäisillä äitiysneuvolakäynneillä kysyttiin päihteiden käytöstä ja minä typerys menin kertomaan totuuden. Olen kokeillut pilvenpolttoa 15vuotiaana kerran kavereiden kanssa. Sitä ennen ja sitä jälkeen en ole huumeita nähnytkään. Tästä nousi kamala haloo, varsinkin neuvolan työntekijän puolelta. Sairaalassa otettiin joka käynnillä huumetesti, ja se oli (tietenkin) negatiivinen.
Neuvolan täti laittoi minulle lähetteen hal-polille (huume alkoholi ja lääkeriippuvaisten äitien poli) jossa minua tentattiin oikein kunnolla. Kyseltiin mitä huumeita käytän, käytänkö suonensisäisiä ja miksi en voi tunnustaa huumeidenkäyttöäni. Lopuksi sanoi että kun tulen synnyttämään niin olisi lapsen parhaaksi että kerron lääkärille mitä huumeita olen käyttänyt.
Ja minähän en edelleenkään käytä mitään huumeita enkä alkoholia.
Laskettu aika meni yli ja synnytys käynnistettiin. Sanoivat että saan kivunlievitystä kun siltä tuntuu. Vauva ei kestänyt supistuksia ja hänen sydänäänensä romahtivat kolme kertaa. Kivut olivat helvetilliset, lääkettä en saanutkaan kun synnytys voisi keskeytyä. Alatiesynnytystä yritettiin 17h ja päädyttiin hätäsektioon, puudutus epäonnistui ja lisää kipua aiheutti se kun vatsani revittiin auki. Nukuttivat sitten lopuksi. Tästäkin olen vähän katkera, en nähnyt lapseni syntymää enkä hänen ensimmäisiä hetkiä.
Minulla oli kipupumppu, josta huolimatta minulla oli kamalat kivut. En pystynyt liikkumaan moneen päivään, en edes asentoa sängyssä vaihtamaan. Huomasimme että pumppu vuotaa, lääkkeet menivät lakanoille. Sanoin tästä hoitajille, vastasivat vain että ei se vuoto haittaa.
Vauvan ollessa neljä päivää vanha, imetin häntä sängyllä kun eräs hoitajista tuli huoneeseen. Sanoi että lapseni viedään lastenosastolle. Miehen kanssa hätäännyttiin tietenkin, kyseltiin että mikä hätänä, vauva ei vaikuttanut kipeältä. Ei kuulemma tiennyt syytä, sanoi että voimme illalla mennä katsomaan vauvaa. Isovanhempani olivat juuri tulossa sairaalaan katsomaan vauvaa ensimmäistä kertaa, tuli todella paha mieli heidän puolestaan, mummini varsinkin on todella (liian) ylihuolehtivainen, ja hänhän meni ihan paniikkiin kun kerroin vauvan menneen lastenosastolle ja syytä en tiedä.
Illalla menimme mieheni kanssa lastenosastolle ja sain vihdoin puhua lääkärin kanssa. Vauvalle oli tehty huumetesti ja siinä näkyi barbituraatit, tämän takia lapsi vietiin jos on vieroitusoireita. J*malauta, minä en edes tiennyt mikä barbituraatti on!! Selvisi sitten että minulle oli leikkaussalissa sitä annettu, tämän takia näkyi vauvalla. "
jatkuu...
Hoitajat olivat koko sairaalassaoloajan minulle todella tylyjä. Esim.viimeisenä yönä otin vauvan rinnalle illalla klo 22.00. Nukahti viereeni, ja aina kun nostin hänet omaan sänkyyn niin tuli itku. En nukkunut yhtenäkään yönä kuin pari hassua tuntia, huone oli todella kylmä (minulla oli vaatteet päällä, kylpytakki päällä, ja kolme peittoa, silti oli kylmä) eli olin todella todella väsynyt. Kolmen maissa yöllä pyysin että hoitajat antaisivat korviketta että saisin edes vähän nukkua. Eivät suostuneet. Vauva oli rinnalla ilta kymmenestä aamu seitsemään ja minä valvoin koko tämän ajan.
Moittivat minua huonoksi äidiksi kun en syö kalaa, ja olivat muutenkin todella kylmiä minua kohtaan.
Minua tuli osastolle tapamaan myös psykiatri, joka ensimmäiseksi voivotteli kun en näyttänyt onnelliselta, "vai johtuuko se siitä että olet kipeä". Tosi törkeästi sanottu, olin todella onnellinen vauvasta ja ärsyyntynyt koko sairaalaan, ja tottakai olin kipeä kun oli iso leikkaus tehty ja jouduin olemaan ilman kipulääkettä. Huumeiden takia psykiatri tuli, jonkin aikaa lässytti ja jätti minut rauhaan.
Tämän jälkeen tuli perhetyöntekijä, ehdotti että tulisi meille kotiin muutaman kerran viikossa auttelemaan. Voisi esim. käydä kanssani kaupassa, tai jäädä vauvani kanssa meille kotiin jos minun pitää jossakin käydä. Hitto vie, kyllä minä itsekin osaan kaupassa käydä! Ja jos jossakin tarvitsee käydä niin mies jää vauvan kanssa kotiin. Rouva kertoi että hänellä on asiakkaina yh-äitejä, teiniäitejä, ja MYÖS TOINENKIN PÄIHDEÄITI. Ehdotti myös jos suostuisin jonkinlaiseen päihdeohjelmaan, hän tulisi silloin tällöin meille kotiin (ilmoittamatta) tekemään minulle huumetestin. Tuossahan ei ole mitään järkeä, mitäs jos meillä sattuisi olemaan vieraita, mitähän heille sanoisimme kun vieras nainen tulee ovelle ja sitten kanssani vessaan? Sovimme tämän naisen kanssa että keskustelen kotona mieheni kanssa ja ilmoitamme sitten hänelle tahdommeko apua vai emme. Ja emme tietenkään tuollaista apua kaipaa, tästä ilmoitimme ja meistä tehtiin lastensuojeluun ilmoitus.
Lastensuojelu kävi meillä, totesivat että kaikki on hyvin. Sovimme vielä että pidämme yhteisen palaverin, minä mieheni vauva, lastensuojelun työntekijät, perhetyöntekijä ja tämä neuvolan akka. Neuvolan akka ei koskaan tullut paikalle. Palaveri meni ok, lastensuojelun kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.
Jokin aika sitten lastensuojelusta tuli raportti, siinä luki miksi ja kuka on tehnyt ilmoituksen, oli yhteenveto palaverista yms. Ja tässä raportissa luki mm. että minulla on ollut lääkkeiden väärinkäyttöä, mielenterveysongelmia, mieheni on ollut huumevieroituksessa ja että koska olen jättänyt raskaana ollessani monta neuvolakäyntiä väliin, niin kehotettiin nyt lapsen kanssa käydä kaikilla sovituilla ajoilla. Minä en ole koskaan käyttänyt lääkkeitä väärin, minulla ei ole mielenterveysongelmia, mieheni ei todellakaan ole missään vieroituksessa ollut enkä yhtäkään neuvolakäyntiä ole jättänyt väliin.
Minulla lukee nyt potilastiedoissani että olen päihdeäiti, ja minulle ei tulevaisuudessa voida määrätä esim.vahvoja kipulääkkeitä. Näin eräs lääkäri minulle sanoi kesällä.
Onko tämä oikein? Olenko vain "yliherkkä", vai onko neuvolan yms työntekijät tehneet väärin? Tämä oli ensimmäinen ja tod.näk viimeinen lapseni, niin en tiedä millaista tuon toiminnan pitäisi olla. Tämä on vaikuttanut jo parisuhteeseenkin, en uskalla harrastaa seksiä sillä pelkään niin kovaa raskaaksi tulemista. En halua kokea tuota kaikkea uudestaan. Raskaus oli vaikea (pahoinvointia alusta loppuun, laihduin viimeisillä viikoilla muutaman kilon), synnytys oli vaikea ja toipuminen oli vaikea. Kaksi viikkoa synnytyksestä minulle tuli kohtutulehdus. Jouduin sairaalaan ja siellä ihmeteltiin kovasti kun en ollut saanut kotiin särkylääkkeitä vaikka olin monta päivää leikkauksen jäljiltä tosi kipeä. "
MONIAMMATILLISTA RAHASTUSTA
3. sektori yhdessä lastensuojelun kanssa tekee raivokasta asiakashankintaa yhteistyössä neuvoloiden kanssa ja pääsee RAHASTAMAAN kuntaa ja RAY:tä jokaisesta saalistamastaan asiakkaasta, oli tämä todellisuudessa päihteidenkäyttäjä tai ei( tätä ei kontrolloida millään tavalla ja "hoidosta" kieltäytyvää uhataan huostalla) . Tueksi tai kuntoutukseksi naamioidusta tyhjänpäiväisestä jutustelusta järjestö kuittaa useita kymmeniä tuhansia euroja kuussa per ryhmä. Leimattu asiakas jää vaille minkäänlaista oikeusturvaa ja on lapsineen sitten helppoa saalista yksityiselle lastensuojelubisnekselle, joka tahkoaa perhekuntoutukseksi tai lastensuojeluksi naamioidusta vankeudesta/ pakkosäilytyksestä jo lähemmäs 20 000 euroa kuussa/ per äiti ja lapsi ja keksii tietysti tekosyitä pidentää ylikallista julkisrahoitteista vankeusaikaa. Ensi- ja turvakodin päihdeavohoidon hinta on ainakin 1000 euroa ja laitoshoidon 3450 euroa viikko. Eli avohoito ( ryhmässä istuminen) 4000e/ kk ja laitoshoito ( joka on pahimmillaan vain asiakkaan pakkosäilytystä ja tarkkailua, jota suorittaa vaihtuva ja epäpätevä henkilökunta ) 13 800 e kk/ asiakas, samaan aikaan kun maassa on kattava AA- ja NA- verkosto, jossa kuka hyvänsä halukas voi hoitaa itseään ilmaiseksi ja anonyymisti.
Tyypillinen ja erittäin yleinen temppu tuottaa paperille uusi "päihdeäiti" on kirjata sellaiseksi jokainen, joka kertoo menneistä ainutkertaisiksi jääneistä tai päättyneistä kokeiluista, pakottaa poliklinikalle ja jättää merkitsemättä, että kyse on vain päihdeEPÄILYSTÄ ja pakotetusta testauksesta, jonka tulokset ovat puhtaat . Sen sijaan asiakaspapereihin kirjataan , että "asiakkaalla säännöllinen hoitokontakti hal- poliklinikalle". Tämä kiero merkintä kätkee ovelasti puhtaat tulokset, antaa virheellisen kuvan, että päihdeongelma on olemassa ja todettu , että asiakas tarvitsee siihen hoitoa ja että asiakkuus ja testaus on vapaaehtoista.
Tällaisella harhaanjohtavalla kirjauksella on taloudelliset syyt.
Määrärahojen, päihdeprojektirahoituksen, pilottikokeilun tai lisävirkojen tai- päihdeyksiköiden saaminen kuntaan vaatii näyttöä palvelutarpeesta eli tiettyä määrää päihdeongelmaisia asiakkaita. Terveyden- ja sosiaalihuollon ja varsinkin 3. sektorin työntekijät tilastoivat yläkanttiin ja liioittelevat tällaista näyttöä mielellään ajatellessaan sen palvelevan kuntaa, oman yksikön määrärahoja ja omaa työllistymistä/ viran ylläpitoa. Usein heillä on myös oikeus arvioida omaa työtään , johon ei ulotu mikään muu valvonta.
Virkamiehillä on myös tarve ylittää aina edellisvuoden budjetti joten saavutetuista "asiakkaista" on pidettävä kiinni ja myös uusia hankittava. Sillä ei ole väliä ovatko asiakkaat ( tai asiakkuus) todellisia , onko heillä aitoa tarvetta hoitoon/ palveluun vai ei tai mitä mieltä he ylipäätään ovat annetusta "hoidosta". Riittää kun asiakkaita ja hoidontarvetta löytyy toimintakertomuksista ja rahoitusanomuksista.
Päihdehoitoina mainostettuihin keskusteluryhmiin, joita vetävät puutteellisen koulutuksen ja asiantuntemuksen omaavat sosionomit ja terveydenhoitajat lastensuojelu- tai päihdeosaajiksi pätevöitymisen toivossa myös halutaan ja valikoidaan mieluusti vain helppoja ja päihdeongelmattomia , hyväkäytöksisiä asiakkaita. Epäilen, ettei näihin ryhmiin edes huolita päihdeongelmien kanssa painivia.
..Onko myös a- klinikoista ja hal- poliklinikoista tullut lastensuojelun huostabisneksen ja valvomattomien yritysten asiakashankkijoita ? Ollaanko neuvoloissa ja hal- poliklinikoilla tietoisia miten asiakasvalinta suoritetaan ja minkälaisia oikeusturvariskejä ja ongelmia huolimaton tai valheellinen asiakasvalikointi ja kirjaaminen aiheuttaa perheille?`
Lastensuojeluun yhteydessä olevan järjestön tai yrityksen asiakkaaksi joutuminen tai "päihdepalvelun" käyttäminen vaarantaa raskaasti sekä perheen että lapsen oikeusturvan ja koko tulevaisuuden. Tiedetäänkö a- klinikoilla, neuvolassa ja hal- poliklinikoilla, että lastensuojelussa laiminlyönnistä syytetyille vanhemmille ei tarjota puolueetonta tutkintaa - tai oikeudenkäyntiä kuten muille kansalaisille(vaan tutkinnan suorittaa sosiaalityöntekijä ja huostaanotot punnitaan fair trial- tuomioistuimen sijaan virkamiesten omassa hallinto- oikeudessa, jossa lähtökohtana eivät ole tosiasiat vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa), että lastensuojelun työntekijöitä eivät koske vastuu- ja korvausvelvoitteet, että lastensuojelussa rekisterimerkintöjä ei voi oikaista ja että ne seuraavat perhettä seuraavat 75 vuotta?
Lastensuojelussa huolten vanhenemisaikaa ei tunneta ja vanhat paperit kaivetaan esiin aina tilaisuuden tullen- välittämättä siitä ovatko merkinnät paikkansapitäviä tai ajankohtaisia.
Miksi a- klinikat, HAL- poliklinikat ja neuvolat, joiden tulisi tukea vanhempia ja lapsia ovat lähteneet harhailemaan avun sijaan leimaamisen tielle ja lastensuojelun matkaan huostabisneksen asiakashankkijöiksi? Kuinka uskottavaa, ammattimaista tai eettistä on hoito, jossa päihdeäitejä tuotetaan valheellisin kirjauksin ? Miksi ja miten väkivaltaisia ja leimaavia käytäntöjä on päässyt syntymään ja miten niistä aiotaan päästä eroon?
Miksi neuvola ja HAL- poliklinikka ylipäätään kuvittelevat kenenkään päihteidenkäyttäjän kertovan ongelmistaan, jos kertaluonteisestakin menneisyyden kokeilusta kertovaa raitista äitiä rangaistaan leimaamisella, valheellisilla koko elämän seuraavilla asiakaskirjauksilla, huostauhalla tai huostaanotolla, vakuutuskelpoisuuden menetyksellä, kipulääkityksen eväämisellä ja epäinhimillisellä ja alentavalla kohtelulla?
On hyvä tarkkailla omaa päihteidenkäyttöä ja mieluiten lopettaa se kokonaan mutta siitä puhuminen ei totisesti kannata- ainakaan oman kaveriporukan tai riippumattomien aa- tai na- ryhmien ulkopuolella."
Älkää ikinä kertoko menneisyyden biletyksistänne tai joudutte ihmiskauppiaiden saaliiksi.
Ammattitaitoinen ja eettinen asiakaspalvelu on menneisyyttä. Valvomattomat yritykset ja kansalaisjärjestöiksi naamioituneet liikelaitokset metsästävät heikkoja saaliita esim. raskaana olevia, vanhuksia, lapsia ja vammaisia lumehoitoihinsa lastensuojelun tai kuntoutuksen nimissä ja pitävät vankinaan niin kauan kunnes kuntoutettava älyää palkata itselleen juristin tai kertoo kohtelustaan medialle.
Ihmiskauppa pitäisi kieltää myös kotimaassa!
Päihde- ja mielenterveyshoito ala-arvoista Suomessa
"Tom Stenmanin, 38, elämä ei ollut enää entisellään, kun hänen veljensä kuoli Stenmanin itse ollessa pieni poika. Teinivuodet toivat runsaan alkoholinkäytön, ja 20-vuotiaana alkoivat voimakkaat ahdistuskohtaukset.
- En edes muista, kuinka alun perin pääsin hoitoon. Luultavasti ensiavun kautta, Stenman kertaa. Edessä oli pitkä hoito suljetulla ja avo-osastolla sekä päihdehoitoyksikössä. Stenman joutui todistamaan omin silmin silloista hoitokulttuuria, johon kuului osana myös pakkotoimenpiteitä, eristämistä ja eristyskopilla uhkailemista sekä henkilökunnan ylimielistä ja vähättelevää suhtautumista potilaisiin. Nyt Stenman on naimisissa, 5-vuotiaan lapsen isä ja hänellä on vakituinen työpaikka. Raskaat vuodet ovat jääneet taakse, ja hän pystyy elämään ilman lääkitystä. Myös hoitokäytännöt ovat muuttuneet runsaasti menneiltä vuosikymmeniltä, mutta paljon on epäkohtia, joita useissa mielenterveys- ja päihdepalveluyksiköissä vältellään. Tämän Stenman on saanut nähdä vieraillessaan muun muassa useissa asumispalveluyksiköissä. - Tilat ovat pienet ja osasta puuttuvat peruspalvelut. Pahinta on kuitenkin se, että kuntoutujien vapautta rajoitetaan aiheettomasti ja heihin ei suhtauduta aikuisina ihmisinä.
Asumispalveluissa suuria puutteita
Mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät nykyisellään pysty takaamaan ihmisoikeuksien toteutumista potilaiden kohtelussa, sanoo tutkimuspäällikkö Markku Salo Mielenterveyden keskusliitosta (MTKL). Tämä käy ilmi Mielenterveyden keskusliiton sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arviointiselvityksessä. Arvioinnin tehneet kokemustutkijat vierailivat puolen vuoden sisällä kuudessa mielenterveys- ja päihdehuollon yksikössä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Vertailu osoitti suuria eroja yksiköiden kesken. Räikeimmissä tapauksissa asumispalveluyksiköiden potilaiden huoneista puuttuivat saniteettitilat sekä ruoan säilytys- ja keittomahdollisuus. - Suomessa vain joka neljännellä asumispalveluyksikössä asuvalla mielenterveyskuntoutujalla on tyydyttävät asumisolosuhteet, Salo kertoo. Nyt tekeillä oleva kokemusarviointi antaa päättäjille kuitenkin toimivia välineitä asettaa palveluntuottajat, myös sairaanhoitopiirit, tilivelvolliseksi toimintansa laadusta, Salo lisää.
"Eristäminen on työn laiminlyömistä"
Arviointiselvityksessä tuli esille myös se, kuinka mielenterveyslakiin vetoamalla hoitava taho voi perustella potilaan eristämistä - silloinkin kun se ei olisi välttämätöntä. - Eristämistä koppiin voidaan siten käyttää juridisena alibina sille, ettei hoitotyötä tehdä kunnolla, Salo kritisoi. - Eristäminen tuottaa potilaalle kaksinkertaisen ahdistuksen. Tilanteessa, jolloin potilas on jo valmiiksi esimerkiksi psykoottinen ja hajaantunut, hän ymmärtää eristämisen helposti pelkkänä rangaistuksena, hän lisää. Raportin laatineiden arvioijien mukaan potilaan eristämistä suljetulla osastolla voidaan vähentää muun muassa vierihoidolla. Tällainen hyvä käytäntö havaittiin yhdessä arvioidussa yksikössä. - Vierihoito voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että joku henkilökunnasta viettää päivän aikana mahdollisimman usein lyhyitä aikoja levottoman potilaan kanssa. Tästä on olemassa runsaasti hyviä tuloksia.
"Sairaalahoitoa käytetään yhä asuntopoliittisena ratkaisuna"
Mielenterveyden keskusliiton (MTKL) mukaan osa kunnista ei osoita riittävää mielenkiintoa järjestää mielenterveys- ja päihdepotilaille kuntoutuksen jälkeen tukiasuntoa. Tästä syystä potilaiden osastollaoloajat voivat venyä vuosiksikin.
- Osastoja käytetään yhä asuntopoliittisena ratkaisuna, arvostelee MTKL:n tutkimuspäällikkö Markku Salo.
Hänen mukaansa pitkään osastoilla olleiden potilaiden kohdalla kyse ei ole välttämättä tehottomasta hoidosta, vaan siitä, ettei kunta järjestä mielenterveys- ja päihdepotilaille muuta asuinpaikkaa.
- Sairaalaosastoilla asuu yhä potilaita. Suomen psykiatrisissa sairaaloissa on yhä 1500 sellaista ihmistä, jotka ovat olleet siellä vähintään vuoden.
- Tällöin kyse ei enää ole hoidosta tai kuntoutuksesta. Osan näistä potilaista tulisi olla jatkohoidossa, mutta kunnat eivät heille järjestä tähän mahdollisuutta."
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=21676:qihmisoikeudet-eivaet-toteudu-mielenterveyspalveluissaq&catid=30:kotimaa-paeaeuutinen-&Itemid=4