Suurin osa suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon.Vähemmän ihmisiä kuuluu muihin kirkkoihin ja herätysliikkeisiin.
Liekö syy että juuri luterilaiset, jotka ovat valtaväestönä suomessa eivät "pakolla" käännytä muiden kirkkojen /liikkeiden edustajia liittymään yhteisöönsä, koska heidän asemansa (kirkkonsa) ei ole uhattuna jäsenistön kadolla.
Tuntuu, että juuri luterilaiset puhuvat eniten ekumeenisesta liikkeestä ja kaikkia uskonkuntia yhdistävästä tekijästä Kristuksesta.
Johtuuko se siitä, että heidän asemansa ei ole missään vaiheessa ollut uhattuna suomessa. Kun taas pienemmät herätysliikkeet joutuvat erilaisin "keinoin" ja "opein" etsimään jäseniä, jotta voisivat toimia jotta eivät kuihtuisi pois.
Muut liikkeet helposti nimittävät luterilaisia
"nimikristityiksi". Miksi?
He haluavat, että oma liike kasvaisi ja saisi jäseniä ja näin ollen heidän elintilansa olisi turvattu. Luterilaisilla ei tätä ongelmaa ole ja siksi he ojentavat kätensä jokaiselle kuuluu hän mihin liikkeeseen tai lahkoon tahansa.
Surullisinta tässä on juuri se, että ne liikkeet , jotka puhuvat olevansa "aitoja uskovien" yhteisöjä, mieluiten mollaavat valtaväestön kirkkoa ja "ei uskovia ihmisiä", puhuvat siitä miten kirkossamme ei ole henkeä ja se on vain tapakristittyjen yhteisö.
Nämä ihmiset kuitenkin sanovat itseään Kristuksen aidoiksi ja oikeiksi opetuslapsiksi. Silti he eivät toteuta tuota pyyteetöntä rakkautta ja huolenpitoa lähimmäistään (kirkkoon lahkoon katsomatta) kohtaan vaan "vaativat" ihmisen noudattamaan oman liikkeensä oppeja, tyyliin -muuten olet ulkopuolella pelastuksen.-
Me luterilaiset emme varmaankaan väenväkisin yritä käännyttää muihin kristillisiin yhteisöihin kuuluvia liittymään kirkkoomme, koska tiedämme, että asemamme ei ole missään vaiheessa ollut eikä tule olemaan uhattuna, toisin kuin pienempien herätysliikkeiden (kirkkokuntien), joiden pitää "kalastaa" jäseniä pysyäkseen pystyssä.
En väitä, että tuo olisi "valeuskovaisuutta" ja "hurmoksellisuutta" kuulua eri herätysliikkeisiin vaan tarkoitan sitä, että noissa pienemmissä yhteisöissä on oltava kokoajan varpaillaan, että jäseniä ei katoaisi muihin kirkkoihin.
Jos yhteiskristillisyys toteutuisi saattaisi pienemmät yhteisöt hävitä.
Sillä totuushan on se, että ilman rahaa emme pysty harjoittamaan mitään toimintaa, emme pitämään yllä kirkko/kokoustiloja emme henkilökuntaa.
Jotta meidän liikkeemme pysyisi hengissä (taloudellisesti) vuoksi ovat kristitytkin alkaneet "hyökkäämään" toisiaan vastaan.
Me nyt kuitenkin vain satumme uskomaan samaan Jumalaan ja samaan pelastajaan Kristukseen.
Onko rahan valta niin suuri, että emme voi olla "moittimatta" valtaväestön kirkkoa, jotta saisimme taloudellisesti tukea (lisää jäseniä), että yhteisömme pysyisi koossa.
Surullista, mutta totta. Liity yhteisöömme ja tuo kymmenykset meille, jotta pelastut.
Onko tuo asenne juuri se mistä ilmestyskirjassa varoitellaan. Ollaan kaikin tavoin ekumeenistä liikettä vastaan.
Mutta jotta saisimme muutakin ruokaa kun hengen ravintoa tarvitsemme rahaa ja se on valitettavaa, että siihen naamioituen olemme valmiita mollaamaan muita kirkkoja/yhteisöjä/liikkeitä.
Ja niinpä itse sanoman toteutus; "Rakasta lähimmäistäsi" unohtuu helposti lauseeseen "rakasta meitä muita samoin uskovia".
Mutta ihminen on ihminen ja hän ajattelee ennnenkaikkea itseään ja haluaa varmistaa oman paikkansa.
Eikä se ole väärin, mutta voisimme kuitenkin edes yrittää tulla toimeen eri yhteisöjen jäsenet keskenämme, koska meillä on sama Vapahtaja. Ekumenia ei ole harhaa eikä hömppää vaan se on haave.
Ehkä jonakin päivänä...kenties joskus ja kenties sitten jossain....
Sitä ennen meidän on pakko suostua tämän maiilman lakeihin ja mammonaan , jotta psysyisimme hengissä .
Tällaista nyt vain tuli mieleen.
Oikein hyvää ja siunauksen täyteistä loppukesää kaikille, jospa se yhteiskristillisyys joskus vaikka toteutuisi ja sisar pitäisi sisarta kaädestä kiinni katsomatta siihen mika on toisen tapa harjoittaa uskoaan.
Liekö syy että juuri luterilaiset, jotka ovat valtaväestönä suomessa eivät "pakolla" käännytä muiden kirkkojen /liikkeiden edustajia liittymään yhteisöönsä, koska heidän asemansa (kirkkonsa) ei ole uhattuna jäsenistön kadolla.
Tuntuu, että juuri luterilaiset puhuvat eniten ekumeenisesta liikkeestä ja kaikkia uskonkuntia yhdistävästä tekijästä Kristuksesta.
Johtuuko se siitä, että heidän asemansa ei ole missään vaiheessa ollut uhattuna suomessa. Kun taas pienemmät herätysliikkeet joutuvat erilaisin "keinoin" ja "opein" etsimään jäseniä, jotta voisivat toimia jotta eivät kuihtuisi pois.
Muut liikkeet helposti nimittävät luterilaisia
"nimikristityiksi". Miksi?
He haluavat, että oma liike kasvaisi ja saisi jäseniä ja näin ollen heidän elintilansa olisi turvattu. Luterilaisilla ei tätä ongelmaa ole ja siksi he ojentavat kätensä jokaiselle kuuluu hän mihin liikkeeseen tai lahkoon tahansa.
Surullisinta tässä on juuri se, että ne liikkeet , jotka puhuvat olevansa "aitoja uskovien" yhteisöjä, mieluiten mollaavat valtaväestön kirkkoa ja "ei uskovia ihmisiä", puhuvat siitä miten kirkossamme ei ole henkeä ja se on vain tapakristittyjen yhteisö.
Nämä ihmiset kuitenkin sanovat itseään Kristuksen aidoiksi ja oikeiksi opetuslapsiksi. Silti he eivät toteuta tuota pyyteetöntä rakkautta ja huolenpitoa lähimmäistään (kirkkoon lahkoon katsomatta) kohtaan vaan "vaativat" ihmisen noudattamaan oman liikkeensä oppeja, tyyliin -muuten olet ulkopuolella pelastuksen.-
Me luterilaiset emme varmaankaan väenväkisin yritä käännyttää muihin kristillisiin yhteisöihin kuuluvia liittymään kirkkoomme, koska tiedämme, että asemamme ei ole missään vaiheessa ollut eikä tule olemaan uhattuna, toisin kuin pienempien herätysliikkeiden (kirkkokuntien), joiden pitää "kalastaa" jäseniä pysyäkseen pystyssä.
En väitä, että tuo olisi "valeuskovaisuutta" ja "hurmoksellisuutta" kuulua eri herätysliikkeisiin vaan tarkoitan sitä, että noissa pienemmissä yhteisöissä on oltava kokoajan varpaillaan, että jäseniä ei katoaisi muihin kirkkoihin.
Jos yhteiskristillisyys toteutuisi saattaisi pienemmät yhteisöt hävitä.
Sillä totuushan on se, että ilman rahaa emme pysty harjoittamaan mitään toimintaa, emme pitämään yllä kirkko/kokoustiloja emme henkilökuntaa.
Jotta meidän liikkeemme pysyisi hengissä (taloudellisesti) vuoksi ovat kristitytkin alkaneet "hyökkäämään" toisiaan vastaan.
Me nyt kuitenkin vain satumme uskomaan samaan Jumalaan ja samaan pelastajaan Kristukseen.
Onko rahan valta niin suuri, että emme voi olla "moittimatta" valtaväestön kirkkoa, jotta saisimme taloudellisesti tukea (lisää jäseniä), että yhteisömme pysyisi koossa.
Surullista, mutta totta. Liity yhteisöömme ja tuo kymmenykset meille, jotta pelastut.
Onko tuo asenne juuri se mistä ilmestyskirjassa varoitellaan. Ollaan kaikin tavoin ekumeenistä liikettä vastaan.
Mutta jotta saisimme muutakin ruokaa kun hengen ravintoa tarvitsemme rahaa ja se on valitettavaa, että siihen naamioituen olemme valmiita mollaamaan muita kirkkoja/yhteisöjä/liikkeitä.
Ja niinpä itse sanoman toteutus; "Rakasta lähimmäistäsi" unohtuu helposti lauseeseen "rakasta meitä muita samoin uskovia".
Mutta ihminen on ihminen ja hän ajattelee ennnenkaikkea itseään ja haluaa varmistaa oman paikkansa.
Eikä se ole väärin, mutta voisimme kuitenkin edes yrittää tulla toimeen eri yhteisöjen jäsenet keskenämme, koska meillä on sama Vapahtaja. Ekumenia ei ole harhaa eikä hömppää vaan se on haave.
Ehkä jonakin päivänä...kenties joskus ja kenties sitten jossain....
Sitä ennen meidän on pakko suostua tämän maiilman lakeihin ja mammonaan , jotta psysyisimme hengissä .
Tällaista nyt vain tuli mieleen.
Oikein hyvää ja siunauksen täyteistä loppukesää kaikille, jospa se yhteiskristillisyys joskus vaikka toteutuisi ja sisar pitäisi sisarta kaädestä kiinni katsomatta siihen mika on toisen tapa harjoittaa uskoaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoitellaan uskonasioista. Siitä, mitä olemme löytäneet Sanasta.
Yhteiskristillisyys&ekumenia ovat sanoja, joita pitää tutkia hyvin tarkkaan. Ei kaikista perunoista tule muussia.
Vilpitön evnkeliumin julistaja tahtoo, että ihminen, jolla ei ole Jeesusta Kristusta sydämessään, voisi löytää Hänet.
Kun Jeesus Kristus aterioitsee syntisen kanssa, siinä ei kysytä 'mihin kuulut'.
(Itse kuulun oman kaupunkini uskoviin - en kirkkoihin/herätysliikkeisiin/lahkoihin. Jokainen, joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi, on sisareni&veljeni.)
Siunausta Jeesus-nimessä.
Eräs luterilaisen kirkon edustaja sanoi aikanaan neuvoksi: yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisäinen tunteminen.
Jos ihminen kuuluu esim lut.kirkkoon, ei hän PELASTU lapsikasteen perusteella. Vaan syntikysymys on se ratkaiseva. Jos ihminen on tullut uskoon ja saanut syntinsä anteeksi, hän pelastuu. Jumala antaa jokaiselle ihmiselle 2-3 etsikkoaikaa, jolloin uskonasiat kiinnostaa. silloin kannattaa hakeutua uskovien yhteyteen neuvoa kysymään, tai vaikka hiljaisessa rukouksessa rukoilla: Jeesus, armahda minua syntistä, tule sydämeeni asumaan, anna minun kaikki syntini anteeksi, sitten siitä ihmisestä tulee Jumalan lapsi.
Ihmisen todella tarvitsee pelastua päästäkseen taivaaseen. Eikä sitten haittaa, vaikka kuuluisit luterilaiseen kirkkoon, kyllä sielläkin on uskovaisia ihmisiä.
Suomea pidetään kristittynä maana. Suuri osa väestöstä antaa kuitenkin piut paut raamatullisille asioille. Siis ilman syntien anteeksisaamista ja yhteyttä Jumalaan ei ole pelastustakaan.
Totta ihminen ei pelastu vaikka hän kuuluisi mihinkä kirkkoon /lahkoon/liikkeeseen.
Jostain kumman syystä on vaan tullut käsitys, että luterilaiseen kirkkoon kuuluva ei voi olla uskova.
Tuijotetaan liikaa kirkon/yhteisön oppeja.
Itse kuulun luterilaiseen kirkkoon ja tunnen saavani sieltä sitä hengellisyyttä, jota sydämeni kaipaa. Ja meitä on paljon, hyvin hyvin paljon.
Joskus olem käynyt mm. helluntaiherätyksen kokouksissa, mutta se "hurmoshenkisyys", jotenkin tuntui vieraalta, mielestäni siinä ei ollut sitä Jumalan sanaa vaan jotain kummallista
"itsesuggestion" tuntua.
Silti kokemuksestani huolimatta en alkanut "käännyttämään" aukuiskasteen saaneita meidän yhteisöömme. En tuntenut, että he olisivat vaaraksi kirkollemme, vaan ajattelin, että kukin löytää kotinsa kuka mistäkin paikasta, itselleni tuo koti on luterilaisuus.
Tähän samaan asiaan vedoten toivoisinkin, että meidät lapsikasteen saaneet jätettäisiin "rauhaan" eikä pakko käännyttettäisi jatkuvasti hokemalla -vain ja ainoastaan elävässä uskossa oleva on se, joka on saanut aikuiskasteen-.
Kyllä ja tärkeintä on Jeesuksen Kristuksen sisäinen tuntemus.
yhteiskritillisin ajatuksin kaikkia siunaten
Jumala on läsnä jokaisessa kristillisessä yhteisössä.
Sanoit toivovasi, että lapsikasteen saaneet jätettäisiin rauhaan. Minä toivoisin myös, että uskovien kasteen saaneet myös jätettäisiin rauhaan. Lukipa luterilaisten tai helluntailaisten palstoja niin ei siellä paljon muuta ole kuin hyökkäyksiä uskovien kastetta ja helluntailaisuutta vastaan. Harvaa näyttää huolettavan ne monet jotka hylkäävät Jeesuksen työn kohdallaan ja elävät avoimesti synnissä. Tätäkö Jeesus opetti, että älkää taistelko sielunvihollista vastaan vaan toisianne. Ihmeellistä kuinka lähes kaikki on kokenut sen suurimpana hengeelisenä Jumalalta saamanaan tehtävänä taistella Helluntaiherätystä vastaan.
Totta kasteasia tuntuu ihan sydämen asialta kummassakin liikkeessä/kirkossa.
Se miksi lähes kaikki helluntaiherätyksen saaneet ovat saaneet kokea suurimpanan hengellisenä taistelukäskynä saarnata oman vakaumuksensa ja liikkeensä puolesta johtuu varmaan siitä, että kirkkonne ei ole valtion rahoittama ja se pysyy pystyssä ainoastaan seurakuntalaisten varoin.
En usko, että itse kaste asia on niin tärkeä, että sen takia aletaan käännyttämään kristittyjä toisen lahkon mukaan.
Ja onhan se vapaaehtoista kun ei ole nimikettä kirkollisvero vaan kymmenykset.
Toisiamme vastaan tässä näköjään edelleen tapellaan, surullista ja mistä syystä ei suinkaan sen takia, että jommankumman "oppi" olisi oikea, sillä ainoa oikea oppi löytyy raamatusta vaan siksi, että kumpaan kirkkoon tulisit ja toisit kymmenyksesi.
Jumalan sanalla ja kristittyjen välisellä "käännytystyöllä" ei ole mitään tekemistä keskenään.
Ei sana tappele vaan kirkot/liikkeet.
Siunausta sinnekin puolelle, sukovaisten kasteen saaneille.
Mikä muuten lapsikaste on jos ei uskovaisen kaste?
No siunausta kuitenkin sisar/veli, Herrassa
Janatuinen kirjoittaa:
"Jos ihminen kuuluu esim lut.kirkkoon, ei hän PELASTU lapsikasteen perusteella. Vaan syntikysymys on se ratkaiseva. Jos ihminen on tullut uskoon ja saanut syntinsä anteeksi, hän pelastuu. Jumala antaa jokaiselle ihmiselle 2-3 etsikkoaikaa, jolloin uskonasiat kiinnostaa"
En ole koskaan tullut uskoon, vaan olen uskonut niin kauan kuin olen ajatellut. Enkö minä muka pelastu? Mitä minä muka tarvitsen kasteeni ja elävän jumalasuhteeni lisäksi?
.. Uskoontulemisesta saarnaaminen ei tavoita minun kaltaistani kuulijaa. Ja meitä on paljon, huomaamattaan heränneitä. Me emme rakennu siitä, että kohtaamme kerta toisensa jälkeen tällaisia uskoontulemis-pelastumis-logiikoita.
Kehitä sinäkin, Janatuinen, repertuaariasi. "Alkeiden" jankuttaminen saa aikaan sen, että uskosta ja pelastumisesta aletaan ajatella kovin kaavamaisesti, vaikka se kaiken kaikkiaan ja ainoastaan on Jumalan työtä, ei ihmisen. Jumala ei kangistu kaavoihin, miksi siis meidän ihmisten pitäisi etsiä kaikenlaisia merkkejä (uskoontulohetkiä jne.) pelastusvarmuudeksemme? Miksei kaste riittäisi?