Sinä olet minulle suuri tuntematon.. uskoin kokevani sielujen sympatiaa tavatessani sinut, nähdessäni sinut miten käyttäydyt, ehkä ajattelet. Et ole samanlainen kuin muut -kuten en ole itsekään.
Et tiedä kuinka haluaisin tutustua sinuun paremmin, mutta ujouteni estää ja pelko että voisit torjua minut. Olet lisäksi niin komeakin :).
Tänään ihmettelen vain missä olet kun et istu luokassa minua "sopivan" välimatkan päässä. Haluaisin katsella sua koko ajan, mutta en uskalla.
Laitoin ripsiväriäkin takiasi. Ajattelin että pitäisit siitä. Mutta et olekaan näkemässä.
Toivottavasti et ole lähtenyt kokonaan, se särkisi sydämeni. Jäisit vain niiden kauneimpien muistojeni joukkoon.
Tällainen hölmöhän minä.
Et tiedä kuinka haluaisin tutustua sinuun paremmin, mutta ujouteni estää ja pelko että voisit torjua minut. Olet lisäksi niin komeakin :).
Tänään ihmettelen vain missä olet kun et istu luokassa minua "sopivan" välimatkan päässä. Haluaisin katsella sua koko ajan, mutta en uskalla.
Laitoin ripsiväriäkin takiasi. Ajattelin että pitäisit siitä. Mutta et olekaan näkemässä.
Toivottavasti et ole lähtenyt kokonaan, se särkisi sydämeni. Jäisit vain niiden kauneimpien muistojeni joukkoon.
Tällainen hölmöhän minä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Noita kouluihastumisia on varmaan jokaisella. Ja ne menevät ohitse, aikanaan. Aika harvoin sitä kai tapaa jotain, jonka kanssa kokisi kokevansa "sielujen sympatiaa", ainakaan itselleni ei ole sattunut kuin kerran. Hämmentävä kokemus sinänsä, olletikin, että taisi olla kuviteltu koko juttu:/
Mutta sellaista sattuu ja ihminen kasvaa. Kokemusksesta (kuvitellustakin sellaisesta) kohti eehheh, aikuisempaa ihmistä ja muuta sellaista...Tsemppiä sinulle ja kesän jatkoa:)
Ps. ehkä kannattaisi voittaa ujoutensa ja kokeilla? Eihän sitä ikinä tiedä..?:)