Perustelkaas kaikki jotka uskotte vain yhteen ainoaan maanpäälliseen elämään, jos olemme kerran järjestäytyneet joistain atomeista ja päässeet siksi kokemaan tämän, miksi tällaista vahinkoa ei voisi käydä joskus toisenkin kerran vaikka tämä ruumis menisikin kiertokulkuun? :)
Elämä-Kuolema
Sanokaas...
1690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Maapallolla on arvioitu eläneen yhteensä noin 50 miljardia ihmistä sinä aikana kun ihmiskunta on ollut olemassa. Millään matematiikalla ei saada ainakaan sitä, että samat "sielut" olisivat kiertäneet uudestaan ja uudestaan nykypäiviin asti.
Mutta kenties tarkoitit jotain ihan muuta.
http://www.tiede.fi/kysy_asiantuntijalta/kysymys/5/paljonko_ihmisia_on_elanyt_maapallolla_tahan_menne
Niin, mutta tehän ette uskokaan sieluihin vaan pelkkään aivojen toimintaan joka luo jokaiselle persoonallisen elämänkokemuksen. Miksi siis tällainen ''minäkokemus'', mitä me nyt elämme, ei voisi tapahtua toisenkin kerran?
Täsmälleen samanlaisten aivojen kuin mitä minulla nyt on, pitäisi siis syntyä tai kehittyä uudestaan?
Kun aivoissa on vähintään noin 100 miljardia hermosolua eli neuronia ja aivojen toiminta perustuu näiden neuronien väliseen noin 15 000 kytkentään, niin aivoissa on siis noin 1500 biljoonaa neuronien välistä kytkentää.
Joten kaikki nämä 1500 biljoonaa kytkentää pitäisi siis syntyä uudestaan täsmälleen samalla tavalla, kaikki päähän osuneet iskut ja juopottelut ja muut neuronien toimintaa vuosien varrella vaurioittaneet toimet myös ihan samalla lailla mukaanlukien? Jotta siis olisi sama minä kuin mitä minä nyt olen?
Jostain ihan emotionaaliselta pohjalta, ilman abduktiivista päättelyä ja aika lailla empiirisesti, päädyn pitämään tuota jotensakin epätodennäköisenä. Tai no - ihan sama tulee kyllä myös rationaalisella päättelylläkin. Kumma kyllä.
No miksei. Mutta mikä se olisi? Täsmälleen samanlaisista palikoista koostunut eliö, jonka kokemukset olisivat täsmälleen samanlaiset kuin minulla.
Ei sillä silti olisi mitään yhteyttä minuun. Minä olen ainutkertainen, kuten sinäkin.
Entä jos sinä ateisti menisit "kaukosiirtolaitteeseen", joka tarkistaisi jokaisen atomisi tarkan asennon ja lähettäisi tiedot toisessa paikassa olevaan koneeseen, joka järjestäisi juuri tietyt atomit juuri siihen tiettyyn, täysin samaan asemaan. Mitä tapahtuisi?
Kuka olisi kuka?
Jos mikään ei kerran olisi muuttunut, vaan kaikki olisi joka ikistä atomia myöten täsmällisen sama, niin silloinhan minä olisin tietysti ihan sama siellä minne sitten siirrettäisiinkin. Eihän siinä olisi kysymys muusta kuin vähän kehittyneemmästä ja nopeammasta "lentokoneesta", joka veisi sinut jonnekin muualle.
Mutta kärpänen-elokuvan (tai elokuvat) nähneenä tiedän myös, että menetelmä olisi todella riskialtis ja pieninkin poikkeama atomeissa voisi aiheuttaa karmean katastrofin.
Eikö sinulla muuten ole lauantai-iltana parempaa tekemistä kuin sepittää tyhmiä juttuja vanhojen tieteiselokuvien pohjalta? Ja ennen kuin vastaat että eikö minulla ole parempaa tekemistä kuin vastata niihin, kerron että minulla on tuossa samaan aikaan telkkari auki ja katselen puolella silmällä verrattain kiinnostavaa dokkaria, sen lisäksi että levarissa pyörii ja stereoista raikaa erittäin verevä blues-musiikki. Kun ei pitkän työpäivän jälkeen jaksa tämän enempää irroitella, mutta aika hyvä näinkin.
Olisiko "sinua" sitten kaksi, jos se alkuperäinen jätettäisiin jäljelle.
Heh-hehh..
Tottakai tälläisiä vahinkoja on voinut sattua vaikka kuinka paljon. Linnunradalla on kaksisataa miljardia tähteä, ovatko nuo vain sattumia? Valopilkut kenties tekevät ihmisten elämästä mielenkiintoisempaa??
"Perustelkaas kaikki jotka uskotte vain yhteen ainoaan maanpäälliseen elämään"
En usko yhteen ainoaan elämään. Koska täällähän on muitakin minun lisäkseni. Joten minä tiedän etten ole yksin.
Sitä en sitten tiedä synnynkö jonnekkin muualle. Mutta jos siellä toinen paikka on. Niin sitten vasta näen ja uskon kun tästä maailmasta lähden.
Hyvät tiedemiehet, kertokaas miksi tällainen minäkokemus, mikä meillä kaikilla juuri nyt on menossa, ei voisi toteutua uudelleen joskus ihan vahingossa? Mitä sellaista meissä on, mikä ei antaisi mahdollisuutta kokea uudelleen joskus sitten kun tämä kyseinen elämämme on päättynyt? Ette te varmaan ymmärrä mitä haen takaa mutta koittakaa miettiä. Elämä on käytettävä miettimiseen
''Mitä sellaista meissä on, mikä ei antaisi mahdollisuutta kokea uudelleen joskus sitten kun tämä kyseinen elämämme on päättynyt?''
Suurin ongelma taitaisi olla maailman muuttuminen. Täsmälleen samaa elämänkokemusta ei voisi saada koska maailma ei ole samanlainen kuin edellisen samanlaisen henkilön aikana.
En tarkoittanut sitäkään. Eihän elämän tarvitse olla samanlainen, tai esimerkiksi muistaa mitään edellisestä olemisestaan.
Kysytäänpä näin päin: mikäli ihmisellä olisi edellytykset luoda itse keho ja aivot, jotka olisivat täysin samanlaiset kuin kellä tahansa ihmisellä, vaikkapa keskimääräiset. Miksi tämä ''ihminen'' ei kuitenkaan voisi kokea itse tai elää, mitä hänestä kuitenkin puuttuisi? Vastaus saadaan viimeistään sitten jos tämä vaihe on joskus saavutettu, mutta sanon 100% varmaksi ettei tämä olio ole oman tahdon varassa ja toimii kuin kone. Mutta mistä tiedämme, ettei esimerkiksi tietokone ole tietoinen omasta olemassaolostaan jos ajattelemma, että ihminenkin on riippuvainen aivoista ja niiden luomasta tietoisuudesta?
Tämä nyt menee vähän samaan kategoriaan kuin Rupert Sheldraken näkemykset tai paremminkin ilmaan heitetyt ajatukset miksei Auringollakin voisi olla tietoisuus. Kyllä menestyneet luonnontieteilijätkin joskus hieman "harhautuu".
"mikäli ihmisellä olisi edellytykset luoda itse keho ja aivot, jotka olisivat täysin samanlaiset kuin kellä tahansa ihmisellä, vaikkapa keskimääräiset. Miksi tämä ''ihminen'' ei kuitenkaan voisi kokea itse tai elää, mitä hänestä kuitenkin puuttuisi?"
Tarkoitat luultavasti, että jollakin tavalla luotaisiin (valmistettaisiin) täysin fyysisesti ja älyllisiltä kyvyiltään normaali aikuinen biologinen ihminen. Tämä ihminen olisi silloin tilanteessa, jossa on totaalisen muistinmenetyksen kokenut ihminen, ellei hänelle olisi keinotekoisesti luotu myös kaikki muistot ja elämänkokemukset, koko hänen kehityshistoriansa vauvasta saakka.
Mutta ei olisi mitään syytä, miksi hän ei voisi kokea ja elää niin kuin kuka tahansa. Ei hänestä silloin puuttuisi mitään.
"sanon 100% varmaksi ettei tämä olio ole oman tahdon varassa ja toimii kuin kone."
Mistä voit noin sanoa 100% varmuudella? Päin vastoin, jos hänellä olisi täysin normaalit, toimintakykyiset aivot, hänelle muodostuisi myös oma tahto ja oma inhimillisyytensä omine piirteineen.
Kaikki koostuu atomeista. Jos teidän mukaanne atomit voivat luoda tietoisuuden, jotain immateriaalista, niin voihan se olla millä tahansa asialla.
Persoonat eivät synny uudelleen vaan persoonan aihettamat syyt ja seuraukset, jotka hän on saanut perimänä edelleseltä persoonalta, joihin hän on teoilaan aiheuttanut oman lisänsä
tai on ymmärtänyt tämän ketjun syntyjuuret ja on vapautunut näin tuosta ketjusta, eikä ne kuoleman jälkeen siirry uudelle persoonalle
Tämä koskee vain sielua, egoa,itse elämä on syntymätön ja kuolematon, ja on kaikille sama, eikä tuo elämä ole syyn ja seuraksen lain alainen, ja mekin olemme osa sitä