Vapaiden markkinoiden piti johtaa vapaisiin yhteiskuntiin. Ylikierroksilla käyvä globaalitalous kuitenkin murentaa kansalaisten valtaa demokratioissa. Yksityinen voitto menee yhteisen hyvän edelle, ja hallitukset jäävät usein suuryhtiöiden varjoon. Mikäli asiaan halutaan muutos, on ihmisten kyettävä hillitsemään sisäistä kuluttajaansa ja annettava tilaa sisäiselle kansalaiselleen.
Sen piti olla taivaassa solmittu liitto. Meille on pitkään todisteltu, että kapitalismi ja demokratia ovat ne ideologiset tukipylväät, jotka luovat ennennäkemätöntä hyvinvointia sekä vapautta koko maailmaan. Viime vuosikymmenet ovatkin olleet molemmille voittoisaa aikaa. Liki millä tahansa mittarilla arvioituna globaali kapitalismi on menestynyt: suurin osa maailman valtioista kuuluu nykyään osaksi integroitunutta, turboahdettua globaalitaloutta. Demokratia on nauttinut samankaltaisesta renessanssista. Kolme vuosikymmentä sitten vapaita vaaleja järjestettiin kolmasosassa maailman valtioista, nykyisin jo miltei kahdessa kolmesta.
Vakiintuneen viisauden mukaan siellä, missä joko kapitalismi tai demokratia kukoistaa, toinen niistä seuraa pian perässä. Nyt niiden kohtalot ovat kuitenkin erkaantumassa. Kapitalismi jatkaa voittokulkuaan, mutta demokratialla on vaikeuksia pysyä kyydissä.
Esimerkiksi Kiina, josta on kuluvana vuonna tulossa Yhdysvaltojen ja Japanin jälkeen maailman kolmanneksi suurin kapitalistinen valtio, on toteuttanut markkinoiden vapauden, muttei poliittista vapautta. Lisäksi monet taloudellisesti menestyvät maat Venäjästä Meksikoon ovat demokratioita vain nimellisesti. Niitä rasittavat samat ongelmat, jotka viime vuosina ovat saaneet myös yhdysvaltalaisen demokratian ontumaan. Yhtiöille ja eliiteille annetaan tilaa tehdä nopeita voittoja, mutta samalla heikennetään poliittisen järjestelmän kykyä vastata kansalaisten tarpeisiin.
Demokratia merkitsee tietysti paljon enemmän kuin vain vapaita ja rehtejä vaaleja. Demokratia on järjestelmä sellaisten asioiden toteuttamiseksi, jotka voidaan saavuttaa vain kansalaisten kokoontuessa edistämään yhteistä hyvää. Mutta vaikka vapaat markkinat ovat tuoneet monille ennennäkemätöntä vaurautta, ne ovat myös johtaneet kasvaviin tulo- ja omaisuuseroihin, lisänneet epävarmuutta työelämässä sekä voimistaneet ilmaston lämpenemistä ja muita ympäristöriskejä.
Demokratian tarkoitus on tarjota kansalaisille mahdollisuus puuttua tällaisiin ongelmiin rakentavilla tavoilla. Silti tunne poliittisesta voimattomuudesta kasvaa niin eurooppalaisten ja japanilaisten kuin amerikkalaisten keskuudessa. Samalla he tuntevat itsensä kuluttajina ja sijoittajina entistä vaikutusvaltaisemmiksi. Lyhyesti sanottuna yksikään demokraattinen valtio ei nykyisellään pysty tehokkaasti vastaamaan kapitalismin kielteisiin sivuvaikutuksiin.
Tämä ei kuitenkaan merkitse kapitalismin epäonnistumista. Kapitalismin ja demokratian levitessä kaikkialle maailmaan olemme hämärtäneet niiden vastuualueet. Tämä on koitunut demokraattisten velvollisuuksiemme vahingoksi. Kapitalismin tehtävä on kasvattaa taloudellista kakkua, ja siinä kaikki. Mutta kun kapitalismi on kehittynyt vastaamaan yhä paremmin ihmisten tarpeisiin yksilöllisinä kuluttajina, demokratiat ovat samalla ajautuneet vaikeuksiin perustoimintojensa suorittamisessa. On käynyt yhä vaikeammaksi sekä artikuloida ja toteuttaa yhteistä etua että auttaa yhteiskuntia saavuttamaan yhtäaikaisesti kasvua ja tasa-arvoa.
Parhaimmillaan demokratia tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden keskustella kollektiivisesti taloudellisen kakun jaosta sekä määritellä yksityisomaisuutta ja julkista omaisuutta koskevia sääntöjä. Nykyään yhä suurempi osa näistä tehtävistä on jätetty markkinoiden haltuun. Onkin välttämättä tarpeen vetää selkeä raja globaalin kapitalismin ja demokratian välille – siis taloudellisen pelin ja sitä ohjaavista säännöistä sopimisen välille. Jos kapitalismin tarkoitus on antaa yhtiöille tilaa mahdollisimman aggressiiviseen peliin markkinoilla, kansalaisten haasteena on estää taloudellisia toimijoita kirjoittamasta elämäämme ohjaavia sääntöjä.
Sen piti olla taivaassa solmittu liitto. Meille on pitkään todisteltu, että kapitalismi ja demokratia ovat ne ideologiset tukipylväät, jotka luovat ennennäkemätöntä hyvinvointia sekä vapautta koko maailmaan. Viime vuosikymmenet ovatkin olleet molemmille voittoisaa aikaa. Liki millä tahansa mittarilla arvioituna globaali kapitalismi on menestynyt: suurin osa maailman valtioista kuuluu nykyään osaksi integroitunutta, turboahdettua globaalitaloutta. Demokratia on nauttinut samankaltaisesta renessanssista. Kolme vuosikymmentä sitten vapaita vaaleja järjestettiin kolmasosassa maailman valtioista, nykyisin jo miltei kahdessa kolmesta.
Vakiintuneen viisauden mukaan siellä, missä joko kapitalismi tai demokratia kukoistaa, toinen niistä seuraa pian perässä. Nyt niiden kohtalot ovat kuitenkin erkaantumassa. Kapitalismi jatkaa voittokulkuaan, mutta demokratialla on vaikeuksia pysyä kyydissä.
Esimerkiksi Kiina, josta on kuluvana vuonna tulossa Yhdysvaltojen ja Japanin jälkeen maailman kolmanneksi suurin kapitalistinen valtio, on toteuttanut markkinoiden vapauden, muttei poliittista vapautta. Lisäksi monet taloudellisesti menestyvät maat Venäjästä Meksikoon ovat demokratioita vain nimellisesti. Niitä rasittavat samat ongelmat, jotka viime vuosina ovat saaneet myös yhdysvaltalaisen demokratian ontumaan. Yhtiöille ja eliiteille annetaan tilaa tehdä nopeita voittoja, mutta samalla heikennetään poliittisen järjestelmän kykyä vastata kansalaisten tarpeisiin.
Demokratia merkitsee tietysti paljon enemmän kuin vain vapaita ja rehtejä vaaleja. Demokratia on järjestelmä sellaisten asioiden toteuttamiseksi, jotka voidaan saavuttaa vain kansalaisten kokoontuessa edistämään yhteistä hyvää. Mutta vaikka vapaat markkinat ovat tuoneet monille ennennäkemätöntä vaurautta, ne ovat myös johtaneet kasvaviin tulo- ja omaisuuseroihin, lisänneet epävarmuutta työelämässä sekä voimistaneet ilmaston lämpenemistä ja muita ympäristöriskejä.
Demokratian tarkoitus on tarjota kansalaisille mahdollisuus puuttua tällaisiin ongelmiin rakentavilla tavoilla. Silti tunne poliittisesta voimattomuudesta kasvaa niin eurooppalaisten ja japanilaisten kuin amerikkalaisten keskuudessa. Samalla he tuntevat itsensä kuluttajina ja sijoittajina entistä vaikutusvaltaisemmiksi. Lyhyesti sanottuna yksikään demokraattinen valtio ei nykyisellään pysty tehokkaasti vastaamaan kapitalismin kielteisiin sivuvaikutuksiin.
Tämä ei kuitenkaan merkitse kapitalismin epäonnistumista. Kapitalismin ja demokratian levitessä kaikkialle maailmaan olemme hämärtäneet niiden vastuualueet. Tämä on koitunut demokraattisten velvollisuuksiemme vahingoksi. Kapitalismin tehtävä on kasvattaa taloudellista kakkua, ja siinä kaikki. Mutta kun kapitalismi on kehittynyt vastaamaan yhä paremmin ihmisten tarpeisiin yksilöllisinä kuluttajina, demokratiat ovat samalla ajautuneet vaikeuksiin perustoimintojensa suorittamisessa. On käynyt yhä vaikeammaksi sekä artikuloida ja toteuttaa yhteistä etua että auttaa yhteiskuntia saavuttamaan yhtäaikaisesti kasvua ja tasa-arvoa.
Parhaimmillaan demokratia tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden keskustella kollektiivisesti taloudellisen kakun jaosta sekä määritellä yksityisomaisuutta ja julkista omaisuutta koskevia sääntöjä. Nykyään yhä suurempi osa näistä tehtävistä on jätetty markkinoiden haltuun. Onkin välttämättä tarpeen vetää selkeä raja globaalin kapitalismin ja demokratian välille – siis taloudellisen pelin ja sitä ohjaavista säännöistä sopimisen välille. Jos kapitalismin tarkoitus on antaa yhtiöille tilaa mahdollisimman aggressiiviseen peliin markkinoilla, kansalaisten haasteena on estää taloudellisia toimijoita kirjoittamasta elämäämme ohjaavia sääntöjä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Demokratia?
Siinäpä todella hyvä kysymys?
Kapitalismihan ei ole lainkaan sama asia kuin demokratia. Yksityiseen omistukseen perustuva yhteiskunta ei mitenkään voi olla demokraattinen yhteiskunta
.
Kapitalismissahan duunarilla ei ole mitään muuta myytävää kuin oma työvoimansa, jonka kapitalisti osaa mahdollisimman halpaan hintaan.
Duunarin on myytävä työvoimaansa, joka on tavaran asemassa kapitalismissa, jotta duunari tulisi edes jotenkin toimeen, koska kapitalismihan perustuu pelkästään rahan voimaan.
Oikea oppisessa demokraattisessa yhteiskunnassahan tuotanto perustuu yhteiskunnalliseen omistukseen, jossa “voitto” jaetaan yhteiskuntaan tasapuolisesti, demokraattisessa yhteiskunnassa jokaisella on työtä, joka onkin aina sitä parasta sosiaaliturvaa duunareille.
Todellakin demokraattisessa yhteiskunnassahan ei ole rahaa, ollenkaan, vaan jako tapahtuu aina tarpeen mukaan. Mutta siihen meillä on vielä matkaa…
Demokraattisessa yhteiskunnassa ei myöskään ole köyhiä, eikä rikkaita, vaan jokaisella on turvattu toimeentulo, halpa asunto, kattava sosiaaliturvaverkko, ilmainen terveydenhoito (suomessakin tämä oli vielä -80 luvulla), ilmainen koulutus, kattavat julkiset palvelut, maksutta tietenkin, kulttuuri kaikkien saatavilla (kapitalismissa siihen on vain pienellä eliitillä varaa).
Kapitalismi ei edellä mainittua demokratiaa edusta yhtään mitenkään. Kapitalismi on vain pelkkä tavarayhteiskunta, joka perustuu suureen voitontavoitteluun, rikastumiseen toisten kustannuksella, yksilökeskeiseen kilpailuyhteiskuntaan…mitään hyvää ei näissä ominaisuuksissa ole, eikä niillä varsinkaan ole mitään tekemistä oikean demokratian kanssa!!!!
Niin "vakta" kuin "Mitä on" antavat demokratialle varsin kummia piirteitä. Ei demokratiassa rahoja tasata eikä eletä kolhoosissa vaan demokratiassa poliittinen päätöksenteko tapahtuu enemmistöpäätöksin.
Missähän on demokraattisesti, enemmistöpäätöksin noihin "Mitä on" esittämiin tapoihin päädytty tai edes siihen, että ne kuuluvat demokratian piiriin.
Jos kaikilla on kaikkea haluamaan sa ilmaiseksi niin kuka työt tekee? ja järjestää nuo palvelut ilmaiseksi? Jos ei ole rahaa niin maksetaanko luonnossa vanhaan tapaan vai onko sinulla uusia konsteja tasaamaan saamisia?
Mistä saa halpoja asuntoja? Kuka niiden rakentamisen maksaa? Teetetäänkö ne alipalkatulla tuontityövoimalla jostain alikehittyneestä maasta? Kuka sinua hoitaa jos ei tarvitse lähteä töihin kun palkkaakaan ei makseta kun rahaakaan, vaihdon välinettä ei enää ole?
Oletkohan/olettekohan miettineet asioita ihan loppuun asti?
Tietämättömälle.
Politiikassa ratkaistavat asiakysymykset monimutkaistuvat koko ajan. Kansalaisilla on oikeus vaatia päättäjiltä osaamista ja paneutumista ongelmiin, joita he itse eivät osaa ratkaista. Edustuksellinen demokratia painottaakin erityisen lujasti sitä, että päätöksiä tekevät valistuneet, asioista perillä olevat ihmiset.Ovatko nyt kaikki tärkeitä päätöksiä tekevät poliitikkomme valistuneita ja rehellisiä?Siinäpä kysymys.
Kun kansalaiset ovat antaneet päättäjille vallan tehdä päätöksiä nimissään, heillä on myös oikeus olettaa, että poliitikkojen päätökset osoittautuvat oikeudenmukaisiksi, hyvin harkituiksi ja onnistuneiksi. Mikäli näin ei asia ole, demokratiassa kansalaisilla on oikeus vaihtaa kelvottomaksi osoittautuneet päättäjät mahdollisimman nopeasti valistuneimpiin, parempiin ja rehellisimpiin
Poliitikkojen onkin osattava kuunnella mitä mieltä heidän äänestäjänsä ovat ja mitkä asiat ovat kansalaisille niitä tärkeitä asioita.Päättäjien olisikin tarjottava jatkuvasti hyväksyttäviä ratkaisuvaihtoehtoja eri ongelmiin ja perusteltava aina oma valintansa luottamustehtäviin.
Mutta näinhän asia ei ole ainakaan Suomessa.
Oikeudenmukainenhan tarkoittaa samaa kuin lainmukainen, tuskin eduskunta nyt paljoakaan päättää lainvastaisesti.
Mitä tahansa muutetaan yhteiskunnassa niin aina joku voittaa ja joku häviää suhteellisesti. Kaikki eivät voi olla voittajan puolella, siihen ei minkään maan varallisuus riitä.
Meillä demokratia toimii varsin sutjakkaasti ja eduskunta tekee päätöksiä enemmistöhallituksen ehdotuksista joten demokratian vaatimukset täytyvät varsin kiitettävästi. Puolue kuten SKP jolla vaaleissa on alle 1% kannatus tosin ei paljoakaan pysty vaikuttamaan jo siksi, ettei sillä ole yhtään edustajaa eduskunnassa. Eikä yhdestä paljoa olisi lohduttajaksi, kymmenellä voisi jo saada ääntään kuuluviin.
Minne te hukkasitte sen lähes neljänneksen kansan äänistä jotka teillä aikoinaan olivat? Miksi ette luottaneet kansaan vaan vaaditte kansaa luottamaan teihin? Teidän olisi pitänyt muuttua kansan suuntaan eikä päinvastoin. Tyhmyydestä aina sakotetaan, politiikassakin.
Kyllä poliitikot kuuntelevat kansaa sillä he haluavat tulla uudelleen valituiksi, suurin osa ainakin. Talousasioista päättäminen on kuitenkin joskus vaikeaa koska hyviä vaihtoehtoja ei löydy hakemallakaan vaan pitää valita huonoista.
Hyvän puolueen tuntee siitä, että sillä on uskallusta tehdä myös ikäviä päätöksiä vaikka ne voivat ainakin lyhyellä tähtäimellä heikentää kannatusta, pitkällä juoksulla uskon kansan ymmärtävän noiden päätösten välttämättömyyden ja lisäävän kannatusta loppujen lopuksi.
Kun sanot, arvoisa "tietoa", "Päättäjien olisikin tarjottava jatkuvasti hyväksyttäviä ratkaisuvaihtoehtoja eri ongelmiin..." niin mistä nyt saadaan hyviä hyväksyttyjä vaihtoehtoja velkamme maksuun ja budjetin sekä vaihtotaseen tasapainotukseen? Hallituksen lääkkeet ovat kovia mutta varmuudella tehokkaampia kuin nousun odottelu. Se, siis hallitus, toimii kuten itsekin olen omalla kohdallani aikoinaan toiminut. Velat pois mahdollisimman nopeasti ja joka tilistä on saatava osa säilöön pahan päivän varalle. Kulut on mitoitettava hieman alle tulojen, AINA!
Globaalisti Suomen asiat ovat hyvin lähes joka suhteessa. Väittämällä hieman toisin voisit tuoda esiin vaikka 5 valtiota joissa kansalaisen asema on parempi mielestäsi ja kertoa miksi. Niin se sinunkin tietosi lisääntyisi "tietoa", ehkä ihan kiitettävästikin.
"Oikeudenmukainenhan tarkoittaa samaa kuin lainmukainen"
Sinä näytät nyt sekoittavan oikeudenmukaisuuden ja lain pahasti keskenään.
Lakipykäläthän eivät läheskään aina ole mitenkään oikeudenmukaisia kaikkia ihmisiä kohtaan.
Vaikka laki siis eräässä mielessä on niin kuin se luetaan, laki ei silti ole välttämättäsamaa kuin oikeus. Oikeus on aina enemmän kuin lain kylmä kirjain. Se on lakitekstin takana oleva ajatus. Ja mikä tärkeintä, oikeutta ei koskaan voida toteuttaa ilman oikeudenmukaisuutta. Yritän vielä perustella tätä kolmiyhteyttä muuttamalla hiukan näkökulmaa.
Jokaisen järjestelmän koetinkivihän on uskottavuus. Tämä koskee yhtä hyvin lainsäädäntökoneistoa, hallintoa kuin tuomioistuimia, vaikka tuomioistuinten uskottavuus on vasta parin viime vuosikymmenen aikana noussut Suomessa julkiseen keskusteluun. On vaadittu, että tuomiot ovat paitsi lainmukaisia myös sisällöllisesti hyväksyttäviä. Hyväksyttävyyttähän peräänkuulutti jokin aika sitten mm. Helsingin hiippakunnan piispa Eero Huovinen.
Oikeusfilosofit ovat sitten tätä tarkoittaen ottaneet käyttöön käsitteen legitiimisyys. Se kääntyy huonosti suomenkielelle, joten korvaan sen tässä puhumalla hyväksyttävyydestä.
Vielä ennen toista maailmansotaa ja jonkin verran sen jälkeenkin tuomitsemistoiminnan uskottavuuden takeeksi riitti tuomion laillisuus. Mikä lakiin on kirjoitettu, se on oikeus ja sen tähden lain kirjainta on tinkimättä noudatettava. Maaherra Wibeliuksen suuhun pannut kuuluisat sanat kiteyttävät lakiuskollisuuden ajatuksen oivallisesti: "Laki ennen mua syntynyt jälkeheni jää."
Suomalainen lakimieskunta sisäisti sortokausina ja itsenäisen Suomen alkuvuosina periaatteen liki täysimääräisesti. Tsaarin sortovaltaa vastaan vedottiin voimassa olevaan perustuslakiin, jonka Aleksanteri I oli luvannut pitää sitovana. Sitten kun Suomen yli pyyhkäisi vuoden 1918 onnettomuus, hävinnyttä osapuolta rankaistiin muodollisesti lain mukaan ja teoista, joista yksikään arvonsa tunteva lakimies ei joitakin vuosikymmeniä myöhemmin olisi langettanut tuomioita. Mikä mahtoi olla Toivolan Juhan todellinen synti "Hurskaassa kurjuudessa"? Mikä oli niin raskas teko, että hänet ammuttiin osuuskaupan hoitajan rinnalle risaisissa alushousuissaan? Niin että laki on enimmältään niin kuin se luetaan. Oikeus on sittenkin ihmisen sydämessä.
Jos herkistämme mielemme muistamaan omaa historiaamme, luulen, että voimme hyvin perustein puhua juuri suomalaisille tunnusomaisesta lakiuskollisuudesta eli legalismista. Sitä ei historiallisista olosuhteista johtuen esiinny samassa mitassa muissa pohjoismaissa. Suomalainen tuomari on ollut taipuvainen ajattelemaan, että häntä sitoo vain lain kirjain riippumatta siitä, johtaako tuomio kohtuuttomuuteen taikka arvelluttavaan lopputulokseen. Laki on laki, moraali on moraalia, eikä niitä ole syytä sekottaa toisiinsa.
Kyllä mekin tapoimme ihan lain mukaan. Lisäksi kommunistinen uskonto antoi siihen moraalisen oikeuden. Perrkeleen Kuusinen ei saanut systeemiä Suomeen toimimaan.
Tähän saakkahan kaikki hallitukset Suomessakin ovat uskotelleet kansalaisille että talouden kasvu pelastaa aina myös vähävaraiset, köyhät, sairaat ja muuten vaan raihnaiset. Nyt kumminkin on tullut vastaan sellainen aika jolloin ei taloudet kasva muuta kuin pelkällä velkarahalla, joka on sitten muuten vain ihan pelkkä täysi illuusio jonkilaisesta hyvinvoinnista.
Suomen kauppatase ja vaihtotase joka mittaa rahan kulkua on ollut vajaat 20 vuotta ylijäämäinen, mikä ei tietenkään voi jatkua loputtomiin. Nyt joudumme ikään kuin pelissä voittamillamme rahoilla takaamaan hävinneille kuten Kreikalle ja Portugalille lainoja.
Islanti ja Irlanti itse keskenään lankesivat ahneuden ansaan, myivät toisilleen aina samaa sokeripakettia ja nostivat vain hintaa; luulivat tätä kasvuksi ja elintason nousuksi.
Jo Karl Marxhan aikoinaan loi käsitteen tavaran arvosta: ”Tavaran arvoa lisää vain siihen kohdistuva yhteiskunnallisesti välttämätön työ”. Olemme viisaudessamme keksineet lisäarvon, odotusarvon ja kuinka tarpeellinen tuote on. Tämäkään ei nykyään vielä riitä mihinkään, vaan luodaan tavaralle uusia tarpeita vaikkapa kovan mainonnan avulla.
Kullan maailmanmarkkina hintahan on todella hyvä ja mainio malliesimerkki siitä, miten tänä päivänä arvot syntyvät eivätkä perustu mihinkään järkevään selitykseen. On muuten aivan varmaa että, kun on vaikkapa pari viikkoa ilman ruokaa niin kulta käädyt vaihtuvat leipään, ilman odotusarvoa, jos sellaiset omistaa. Tällä keinolla on luotu suuria omaisuuksia.
Meillä on käytössä kansantulon kakku joka on jaettavana. Jos siitä ottaa joku suuren palan, niin jollekin jää pienempi. Nyt muodostettavan hallituksen on kyettävä määrittelemään, mitä tarkoittaa oikeudenmukainen tulonjako.
Tähän saakka on ohitettu asia sopimalla hallitusneuvotteluissa, että köyhyys poistuu verotusta keventämällä ja yllyttämällä kansalaisia käymään kansantulon kimppuun ja uskottelemalla, että kyllä siinä rytäkässä roiskuu hyvinvointia kaikille.
Minä kyllä tiedän mikä pelastaa köyhän kansan;
http://americandigest.org/mt-archives/communism_by_rapierwitt2.jpg