Valittaen todettava

Kyllä vain. Olen kovasti yrittänyt sopeutua ja koska minulla on pari sukulaista ja sen lisäksi ei kannata lähteä kotimaastaan, jossa on terveysolot ym. tarkoitettu mm. itselle ja jos menisi suomalaisena ulkomaille, olisin siellä kuitenkin 2. luokan kansalainen. - mutta en siltikään viihdy.

Ihan kuin olisin syntynyt väärään paikkaan. Eikä siinä auta mitään sanoa, että ole onnellinen, ettet syntynyt Afrikkaan tai jonnekin katulapseksi. Ei vaan auta.

Ihan kuin olisin väärässä paikassa, enkä sen takia ole päässyt täällä mihinkään eteenpäinkään.

Luetellaan nyt muutamia pieniä ongelmia (ei todellakaan sieltä suurimmasta päästä):

1) täällä piti opiskella ruotsin kieltä, vaikka olin kiinnostunut muista kielistä, joita ei minun kouluaikanani ollut tarjolla
2) täällä on ev.lut. kirkko eikä katolista kirkkoa paitsi pienenä kirkkona
3) humppa-musiikkia. Sitten kun se loppui kokonaan dominoimasta, tuli pelkkä amerikkalaisen musiikin matkiminen
4) sarvikuonoihmiset

Ja tässä ovat pienimmät.
Suomalaisiin ei saa mitään kontaktia. Suomalaiset kehtaavat sanoa ja tehdä sosiaalisessa tilanteessa mitä karmeimpia juttuja, vaikka ovat ujoja.
Toki tämä eksentrinen kulttuuri pitää säilyttää, se on ihan omaa luokkaansa.
En silti yhtää ihmettele, että tässä maassa tehdään paljon itsemurhia. (Itsellä ei ole aikomuksena.)