Kerran eräs palstalainen tiedusteli mitä Jumalan rakastaminen on?
Asiaa muutenkin paljon miettineenä tai ainakin sitä, mitä tapahtuu kun uskovainen uskoo vastaan näin.
Mielestäni uskovainen rakastuu omiin ajatuksiinsa Jumalasta. Hän rakastuu näihin omiin ajatuksiinsa niin intohimoisesti, että joskus se sivuuttaa kaiken muun. Asian ei tarvitse olla lainkaan totta, riittää että rakkauden kohde jollain tavalla huomioi tälläisen henkilön rakkauden tai häneen uskonsa.
Vahvistaakseen uskoaan uskova alkaa kerätä kaikenlaisia merkkejä ja todistuksia milloin jumala vastaa hänelle, omasta elämästään (vrt new age). Tietysti tälläisia merkkejä ilmaantuu kun niihin uskoo ja näin jumala alkaa sitten "johdattelemaan" ihmistä milloin mihinkin.
Aikaisemmin sanoin Wittgensteinia lainaten, että jumalusko syntyy erittäin suuresta turvatomuuden tai hädän tunteesta niin olen W:n kanssa aika samaa mieltä.
Wittgensteinin mukaan kristillisen usko tulee ymmärrettäväksi sellaiselle ihmiselle joka tarvitsee "ääretöntä apua", koska hän tuntee "ääretöntä hätää" omasta itsestän.
Usko syntyy tilanteessa , jossa ihminen tässä äärettömässä hädässään turvautuu "Jumalaan".
Tälläinen tilanne jossa ihminen kokee "ääretöntä hätää" on osa Jumala sanan merkitystä.
Koska henkilö jolta tälläinen kokemus puuttuu ei voi ymmärtää henkilöä jolla taas tälläinen kokemus on. Sanalla "Jumala" ei voi olla ei- uskovalle samaa merkitystä, koska häneltä puuttuu tuon sanan "ääretön hätä" ja"ääretön apu" merkitys eli Jumala sanan käytön paradigma.
Tietysti näitä lauseita ja merkityksiä on paljon enemmänkin mutta merkillepantavaa on ehkä se että niistä tulee osa uskovan identiteettiä.
Tärkeää on huomata että jumala aivan oikeasti monelle toimii vain puhutun/ajatellun kielen tasolla eli on uskovan oma ajatus jumalasta eikä mitään muuta. Tätä omaa ajatustaan jumalasta uskova sitten elävöittää monin tavoin niin että se alkaa "elää" . Kuitenkin kyseessä on aina oma Ajatus Jumalasta, sillä mihinkään parempaan ihmisen mieli ei kykene jos yhtään tuntee aivotoimintaa.
Eli ihminen rakastuu itseensä loppujen lopuksi voisi olla tämän viestin sanoma ,omiin ajatuksiinsa mitä hän haluaa että jumala hänelle on ajatuksena.
Asiaa muutenkin paljon miettineenä tai ainakin sitä, mitä tapahtuu kun uskovainen uskoo vastaan näin.
Mielestäni uskovainen rakastuu omiin ajatuksiinsa Jumalasta. Hän rakastuu näihin omiin ajatuksiinsa niin intohimoisesti, että joskus se sivuuttaa kaiken muun. Asian ei tarvitse olla lainkaan totta, riittää että rakkauden kohde jollain tavalla huomioi tälläisen henkilön rakkauden tai häneen uskonsa.
Vahvistaakseen uskoaan uskova alkaa kerätä kaikenlaisia merkkejä ja todistuksia milloin jumala vastaa hänelle, omasta elämästään (vrt new age). Tietysti tälläisia merkkejä ilmaantuu kun niihin uskoo ja näin jumala alkaa sitten "johdattelemaan" ihmistä milloin mihinkin.
Aikaisemmin sanoin Wittgensteinia lainaten, että jumalusko syntyy erittäin suuresta turvatomuuden tai hädän tunteesta niin olen W:n kanssa aika samaa mieltä.
Wittgensteinin mukaan kristillisen usko tulee ymmärrettäväksi sellaiselle ihmiselle joka tarvitsee "ääretöntä apua", koska hän tuntee "ääretöntä hätää" omasta itsestän.
Usko syntyy tilanteessa , jossa ihminen tässä äärettömässä hädässään turvautuu "Jumalaan".
Tälläinen tilanne jossa ihminen kokee "ääretöntä hätää" on osa Jumala sanan merkitystä.
Koska henkilö jolta tälläinen kokemus puuttuu ei voi ymmärtää henkilöä jolla taas tälläinen kokemus on. Sanalla "Jumala" ei voi olla ei- uskovalle samaa merkitystä, koska häneltä puuttuu tuon sanan "ääretön hätä" ja"ääretön apu" merkitys eli Jumala sanan käytön paradigma.
Tietysti näitä lauseita ja merkityksiä on paljon enemmänkin mutta merkillepantavaa on ehkä se että niistä tulee osa uskovan identiteettiä.
Tärkeää on huomata että jumala aivan oikeasti monelle toimii vain puhutun/ajatellun kielen tasolla eli on uskovan oma ajatus jumalasta eikä mitään muuta. Tätä omaa ajatustaan jumalasta uskova sitten elävöittää monin tavoin niin että se alkaa "elää" . Kuitenkin kyseessä on aina oma Ajatus Jumalasta, sillä mihinkään parempaan ihmisen mieli ei kykene jos yhtään tuntee aivotoimintaa.
Eli ihminen rakastuu itseensä loppujen lopuksi voisi olla tämän viestin sanoma ,omiin ajatuksiinsa mitä hän haluaa että jumala hänelle on ajatuksena.
Vastaukset 12
Vanhimmat
>>Eli ihminen rakastuu itseensä loppujen lopuksi voisi olla tämän viestin sanoma.
ihmisiä joihin ei mikään järkipuhe tepsi, senkaltaisesta uskosta.Siis "järjettömästä" uskosta. "Järjenvastaisesta uskosta".
Miten se voi syntyä. Ja siitä että kyse on aina oman mielen luomus koska aivot toimivat niin.
En sinusta, jolla kai on jokin järjellinen ote asioihin, vielä.
No, osahan oli Wittgensteinilta lainattua.
>>"järjettömästä" uskosta
en ole niin järjetön, en ehkä pysty vastaamaan omaan kysymykseeni?
Tarkoitan tällä sokeaa, ehdotonta uskoa. Se tulee osaksi ihmisen identiteettiä ja sen takia se no niin kuuma pottu monelle ihmiselle. Tälläisen kuuman potun takia jos se on "osa minua" ollaan sitten valmiita vaikka sotimaan.
Jos se ei olisi lähes elossapysymisen määritelmä, tämä usko, niin sillä ei olisi niin tärkeää sijaa ihmisen elämässä. Toiset ihmiset eivät voi tai halua käsittää itseään erillään uskosta eli se on lähes sama asia kuin ihminen itse.
Tälläinen prosessi tapahtuu kuitenkin vain ihmisen päässä kun ei voi tapahtua muuallakaan ja sitä uskovaiset ei pysty jotenkin hahmottamaan vaan käsittävät asian niin, että kyseessä olisi jokin usein ulkoinen havainto jostakin. Mikä taas ei ole totta, kun se ei voi olla, koska aivot toimivat tietyllä tavalla.
Mutta kohta menee lähes jankutuksen puolelle toiv tajusit... jotain?
Lyhyesti kiihkeimpien uskovien kohdalla uskoa ja persoonaa ei kyetä enää erottamaan toisistaan jne.
Tämä siis hyvässä ja pahassa. Hyvässä niin että jokin määrittelemätön hyvä on osa itseä ja pahassa niin että kaikki määrittelemätön paha on ihmistä vastaan.Voi tuhota ihmisen.
Jos asian käsittää näin niin on helppo ymärtää kaikki tunteet, emootiot joita uskonnot synnyttävät puolesta ja vastaan.
Tosin osittain menee arvailun piikkiin.
(Järkeän käytävän ihmisen identiteetti rakentuu aivan toisella tavalla)
>>(Järkeän käytävän ihmisen identiteetti rakentuu aivan toisella tavalla) >Tarkoitan tällä sokeaa, ehdotonta uskoa.
käyttävä tajuaa, että uskonto ja usko ovat "uskontopeliä". Ihan niinkuin talous on talous nimistä peliä. Ne pitäisi käsittää erillisiksi asioiksi . Uskontoa ja uskoa ei voi hahmottaa ilman uskonnollista sanastoa, se täytyy osata.Ilman isiä, poikia ja pyhiä henkiä koko juttu ei toimi virallisen viitekehyksen puitteissa.
Ihminen tulee totuudeksi yhtä paljon kuin muurahainen voi tulla totuudeksi. Siitä tossa alussa oli juuri puhe. Helposti menee suuruudenhulluuden puolelle.
Ihan hyvä niinkauan kun osaa pitää persoonansa erillään uskonnosta eikä käsitä itseään "uskoksi". Juuri kaikki uskonkiihkoilijat samaistuvat uskoonsa niin paljon että se tietää ruumiita.
Totuutta ei tiedä kukaan ja olisi vain rehellistä huomata ettei ihmisen aivot missään olosuhteissa voi käsittää totuutta yhtään mistään, suhteessa koko maailmankaikkeuteen .Tai siis samanverran kuin murahainen tms.
Jos vaikka aletaan puhua jumalasta "oliona", homma ei toimi. Ja esimerkkejä on vaikka kuinka. Alussa sanoin että usko on usein ihmisen ajatus, siitä mitä uskon tulee olla. Voisiko edes olla niin ettei mitään ajatusta uskosta/jumalasta tehdä ensin pääkopassa.
Buddhalaisille kuuluu suoran havinnon kokeminen mutta siinäkin usein joudutaan käyttämään ajatuksia ja puhuttua kieltä millä kokemus ilmaistaan.
Siis uskonnonkieli ja sillä käyty uskontopeli mahdollistaa uskon. Ilman sitä (en tiedä) olisiko uskoakaan? Tuskin.
>>Totuutta ei tiedä kukaan ja olisi vain rehellistä huomata ettei ihmisen aivot missään olosuhteissa voi käsittää totuutta yhtään mistään, suhteessa koko maailmankaikkeuteen
ovat hyvin rajalliset.
Wittgensteinin mukaan "uskonnollinen usko on läpeensä taikauskoa" ja "siinä on piirre joka on skandaali rationaaliselle ajattelulle" .
Uskonto on kielipeliä jolla uskosta tehdään osa identitettiä eli uskonnon kielipeli toimii vallankäytön välineenä.
Tämä uskonnon kielipeli on täynnä mitä herkullisempia esimerkkejä siitä miten uskonto toimii.
Kun ihminen sanoo "oi jumala ja katsoo ylös taivaseen" niin tällä lauseella opetetaan että jumala asuu korkeuksissa.Tälläinen lause "jumala asuu korkeuksissa" kuuluu uskonnon kielipeliin.
Entäs kaikki "Jumala näkee", "Jumala kuulee", "Jumala tietää" lauseet. Uskolla on oma kielioppinsa jonka varassa se toimii.
Kun ymmärtää kielen uskon välikappaleena, tästä on paljon tutkimusta vaikka se ei oikeastaan uskovia kiinnosta , käy helposti niin, että usko romuttuu kun tajuaa miten usko rakentuu.
No, on tietysti olemassa omat kielipelit politiikkaan ja lääketieteeseen jne.
Sellaista ihmistä joka ei pelkästän halua ottaa uskontoon kantaa ateismin näkökulmasta saattaa kiinnostaa esimerkiksi Uskonnolliset kielipelit.
Koitan itse lukaista kesälomalla vaikkapa Markku Ihosen Uskonolliset kielipelit: vallankäyttöä ja identiteetin vahvistamista. Ja Wittgenstein virkistää aina.
Uskaltaako lisätä senkin pointin että uskonto tarjoaa myös herkulliset ulottuvuudet komikaan alalajina mutta siitä saa kyllä uskovien vihat niskaansa.
>>Tämä uskonnon kielipeli on täynnä mitä herkullisempia esimerkkejä siitä miten uskonto toimii.
uskonto aukeaa jotenkin zen buddhalaisena paradoksina, koanina. Tai kielipelinä. Ei ole tarvetta "uskoa" uskontoihin. Siitä huolmatta tai siksi niillä on sekä kulttuuriinen arvonsa että taakkansa.
Koska ev.lut kirkon opeilta ei tässä maassa voi välttyä kirkon tehopaketti kuuluu suomalaiseen kulttuuriin nk ruisleipä, on tärkeä kyseenalaistaa sen oppi läpikotaisin vaikka sieltä sitten saattaisikin tarttua joitain kelvollista tai toimivaa, vaikka Vuorisaarnan opit Matti Meikäläisen työkalupakkiin.
Niitä voi noudattaa vaikkei itse uskontoon uskoisikaan.En kiellä mitään elämän ilmiöitä aina niitä kannattaa tutkia.
Tämä juttu vain lähti liikkeelle siitä mitä usko on. On hyvä tietää että asiaa voi lähestyä monesta suunnasta ei vain ja ainoastaan uskomalla uskontoon. "Uskon" kieliopin tunteminen vapauttaa ihmisen puhtaasti tunneperäisestä suhtautumisesta ko asiaan.
Nyt taitaa riittää tästä asiasta jankkaaminen eikö? En tiedä ymmärsitkö ollenkaan mitä koitin sanoa mutta ei se haittaa. Harvat on muutenkaan tajunneet Wittgensteiniltä mitään?
Wittgensteinistä en juuri tiedä, arvelisin sen olevan jonkinlaista skeptismismiä?
Siinä olen samaa mieltä että uskonnot tulee kyseenalaistaa, vääriä oppeja on paljon liikkeellä.
Usko sana yleensä taitaa merkitä meille hiukan eri asiaa, kun sanoit: ”ei ole tarvetta "uskoa" ”, minun mielestä jokainen ihminen joutuu pakosta etsimään elämänsä aikana oman uskonsa, siis ateismikin on minusta oma uskonsa, jne.?
Kuitenkin uskon kannalta tärkeintä:
Oikean uskon löytäminen on ihmiselämän tärkein asia ja se on sama asia kuin Totuus tai Jumala. Totuus ja Jumala ei ole kirkkokunta sidonnaisia vaan on kaikkialla läsnä.
Viittasit vuorisaarnaan, Jeesuksen opetukseen, Hänen opetukset on mielestäni oikein ymmärrettynä totuutta ja viisauden lähde, ainakin sieltä helpoimmin löydettävissä.
Sellaista sanojen pyöritystä tämä on, kun yrittää omia ajatuksia paperille laittaa.
...vain tiedon puutteen(!) julistamista,kö ?!?
Eli epävarmojen ihmisolentojen hatarien / skitsojen / itsekkäiden kuvitelmiensa luomuksia nuo uskomuskunnat jumal-olentoineen ollee,kö ?!?
Ei kait tuo nyt mitään uutta liene auringon alla,kö ?!?
lol
;-)