hei.
minulle todettiin masennus toisen kerran elämäni aikana n. 1,5 kuukautta sitten.. olen syönyt lääkkeitä ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin nyt n. 2 viikkoa. lääkkeistä ei ole tullut mitään pahaa, vain kerran kun nostin lääkkeen määrää oli paha olo yön yli. nyt tuntuu että jaksan paremmin kun pääsen töistä. olen naureskellut ja ollut välillä oikeasti onnellinen. tuntuu että en hermostu vastoinkäymisestä niin nhelposti vaan keksin ratkaisun ja jatkan eteenpäin.. niinku normaalit ihmiset tekeekin.
siis voiko muka olla että olisin parantunut? eihän lääkkeet voi noin helposti olla? kuvittelinko vaan mun pahan olon ja valitin turhaan lääkärille? onko kellää samantyyppistä kokemusta?
mun on pakko päästä terapeutille purkamaan mun lapsuuden tuskat ja itseasiassa koko elämästä. voinko päästä ikinä jos kerron lääkärille mitä tunnen nyt?
minulle todettiin masennus toisen kerran elämäni aikana n. 1,5 kuukautta sitten.. olen syönyt lääkkeitä ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin nyt n. 2 viikkoa. lääkkeistä ei ole tullut mitään pahaa, vain kerran kun nostin lääkkeen määrää oli paha olo yön yli. nyt tuntuu että jaksan paremmin kun pääsen töistä. olen naureskellut ja ollut välillä oikeasti onnellinen. tuntuu että en hermostu vastoinkäymisestä niin nhelposti vaan keksin ratkaisun ja jatkan eteenpäin.. niinku normaalit ihmiset tekeekin.
siis voiko muka olla että olisin parantunut? eihän lääkkeet voi noin helposti olla? kuvittelinko vaan mun pahan olon ja valitin turhaan lääkärille? onko kellää samantyyppistä kokemusta?
mun on pakko päästä terapeutille purkamaan mun lapsuuden tuskat ja itseasiassa koko elämästä. voinko päästä ikinä jos kerron lääkärille mitä tunnen nyt?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minulla on hyvin samanlainen kokemus, lääkkeiden aloittamisen myötä mieliala parani tosi nopeasti. Kiva kuulla että lääkkeet ovat auttaneet pahaan oloon.
Kannattaa kuitenkin käydä terapiassa, koska muuten masennus helposti palaa sitten kun lääkkeitä yrittää lopettaa. Kannattaa kysyä lääkärin mielipidettä terapiasta.
Ns. mielialalääkkeet on todettu pääosin lumevaikutteiseksi, mutta ne lievittänevät keskushermostolääkkeinä ainakin joidenkin psyykkistä tuskaa, mutta helpottaa olotilaa.
Jos mielialat vaihtelevat kovasti, niin bipolaaridiagnoosi on lähellä.
Ainakaan masennus ei ole kliinisesti kovin merkittävää, jos se lähtee parisssa viikossa.
Se on enimmäkseen kiinni siitä , että uskoo lääkkeen vaikuttavan. Oikeasti se vaikuttaakkin, mutta siihen saattaa mennä ainakin kuukausi, masennuksen vaikeudesta riippuen.
ajattelinkin että se vaikuttaa koska ajattelen sen vaikuttavan..
ehkä lääkäri osaa auttaa. pelkään vain kovasti että en saa terapia aikaa koska voin paremmin. tiedän että tarvitsen sen.. ahdistaa ajatella seuraavaa lääkäri käyntiä kun tuomio tulee.
olen kärsinyt elämässäni paljon ja kaikista vastoinkäymisistä jatkanut sinnikkäästi eteenpäin. olen hyvä peittämään tuskan sisälläni. kun masennus on tullu olen kärsinyt siitä hetken ja yhtäkkiä päättänyt etten mieti enää niitä asioita ja kaivanut ne syvälle sisimpääni. vuoden alusta saakka en enää pystynyt työntämään niitä asioita pois. tämä läkkeen positiivinen vaikuyus pelottaa hieman minua, mitä jos työnnänkin vain pahaa oloani tiedostamattani piiloon jälleen..
haluaisin kertoa jollekin ihmiselle miltä minusta tuntuu, kuinka vihainen olen niille ihmisille jotka satuttivat minua, itselleni kun annoin kaiken tapahtua ja ennen kaikkea kuinka pahoillani olen kaikille ketä itse satutin.
"Ainakaan masennus ei ole kliinisesti kovin merkittävää, jos se lähtee parisssa viikossa."
Ei pidä välttämättä paikkaansa, Terapiatapaus. Masennuksessa voi hyvinkin olla hyviä ja huonoja kausia. Parin viikon "ihan ok" -oloa voi seurata romahdus, ja sitten taas nousu, ja sitten taas mielialan lasku, ilman että kyseessä on bipolaaritapaus. Jos menee manian puolelle niin se on eri asia, mutta maaninen vaihe ei kyllä jää hoitajilta tai lääkäreiltä huomaamatta, se on jo sen verran vauhdikasta menoa että sen erottaa kyllä normaalista hyväntuulisuudesta.
Minä olen sairastanut masennusta useamman vuoden ja hyviä aikojakin on sattunut väliin, korkeintaan kuitenkin pari kuukautta kerrallaan, ja sitten taas painun kohti pohjamutia. Lääkärien mukaan tällainen "aaltoilu" on ihan normaalia eikä viittaa bipolaarisuuteen elleivät ne hyvät vaiheet tosiaan heitä ihan yli. Ja hyvillä vaiheilla tarkoitan tosiaan sitä, että olen pystynyt toimimaan normaalisti, käymään töissä, olemaan ihmisten kanssa, jne, en mitään sen erikoisempaa. Maaninen ihminen ei yleensä ihan normaaliin elämänrytmiin sopeudu kaikessa vauhdikkuudessaan.
Aloittajalle: Tutkimusten mukaan masennuslääkkeet toimivat parhaiten vaikeassa masennuksessa, lievemmissä masennuksissa hyvin suuri osa vaikutuksesta on tosiaan lumevaikutetta. Mutta mitä väliä sillä on, onko kyse kemiallisesta vaikutuksesta vai omasta uskostasi lääkkeeseen ja parantumiseesi, jos joka tapauksessa alat lääkkeiden aloittamisen jälkeen voida paremmin? Kumpi tahansa on syynä, hyvä! :) Mutta ei kannata missään nimessä jättää hoitoa kesken sen takia, että parin viikon ajan olo on ollut ihan hyvä. Hakeudu terapeutille tai pidä ainakin jonkinlainen säännöllinen tapaamiskäynti sinne missä sinua hoidetaan. En haluaisi lannistaa, mutta kyseessä voi olla hetkellinen hyvä vaihe. Minä olen aiemmin tehnyt sen virheen, että olen ollut vain lyhyissä hoidossa (muutaman kuukauden lääkityksiä ja/tai psykologin käyntejä), koska olen lopettanut ne kun olo on kääntynyt hyväksi, mutta uusi romahdus on sitten aina seurannut jossain vaiheessa. Suosittelen viemään hoidon kunnolla loppuun nyt, niin takapakin ottaminen myöhemmin on epätodennäköisempää.
Kerro lääkärille tuo mitä kirjoitit. Voit sanoa lääkärille, että olosi tuntuu nyt paremmalta, mutta koet sinulla olevan niin paljon painolastia, että haluat terapiaan, tai pelkäät romahtavasi uudelleen. Ei kukaan asiallinen lääkäri sinua silloin pois käännytä. Minun masennukseni on ihan varmasti uusiutunut yhä uudelleen ja uudelleen juuri siksi, että olen vain hampaat irvessä yrittänyt sinnitellä eteenpäin ja tukahduttaa kaiken pahan olon. Mutta jossain vaiheessa tahdonvoima aina loppuu ja paha olo vyöryy yli. Lääkkeet eivät poista menneisyyden pahoja kokemuksia. Samoin sinulla saattaa olla huonojen kokemusten takia syntyneitä haitallisia ajatusmalleja tai alitajuisia psyykkisiä puolustuskeinoja jotka itse asiassa toimivat sinua vastaan ja jotka pitää muuttaa ennen kuin voit jatkaa normaalia elämää. Näihin saa apua terapiasta, jos vain jaksaa sinnikkäästi käydä. Monesti tuo terapian aloittaminenkin laskee mielialaa ja alkaa ahdistaa kovasti, koska niitä vaikeita asioita joutuu kaivamaan esiin sieltä mielen sopukoista jonne ne on yrittänyt kätkeä, joten itse asiassa ihan hyvä että mielialasi on noussut ennen terapian aloittamista. Eihän terapiaa itse asiassa saa antaakaan masennuksen akuuttivaiheessa kun olo on jo valmiiksi paha.
Anteeksi pitkä paasaus, tuntui vain niin omakohtaiselta aiheelta. :)
kiitos vastauksestasi. kirjoitit ajatukseni sanoiksi. itse en osaa enää.
täytyy puhua lääkärin kanssa ja toivoa että saan terapiaan ajan. olen kyllä valmistautunut terapian ensimmäisten kertojen pahaan oloon. itseasiassa haluan kertoa kaiken sisältäni ulos ja itkeä ne pois tai ainakin hyväksyä ne. olen yrittänyt kertoa ystävälleni ja perheelleni tunteistani mutta en vain saa ulos niitä asioita. jokainen aloittamani keskustelu loppuu nyökytyksiini ja myöntäilyihin kun toinen kertoo vierestä miten pitäisi elää ja ajatella menneistä. monet sanovat että tuntemattomalle puhuminen voisi auttaa ja on joillekin helpompaa..
Hei!
Ripålle : mielialalääke todellakin tekee olon siedettävämmäksi ja auttaa jaksamaan.Älä missään tapauksessa lopeta omin päin lääkkeenottoa.Useimmissa diagnosoiduissa masennustapauksissa suositellaan vähintäänkin 6kk lääkintää.Muistan kun aloitin 1.kerran vastaavan lääkkeen,olin alkuhuumassa miltei eufoorisessa olossa ja kyllä se siitä tasaantuu.Yksilollistä miten kukin reagoi. Hyvää kevättä ja kohti parempaa vointia !!
Lasityttö : Aivan loistava kirjoitus sinulta! Olet selvästi asiaan perehtynyt ja tiedät mistä kirjoitat.Upeaa,että jaksat auttaa toisia,tekstejäsi lukiessa moni saattaa oivaltaa jotain tärkeää.Kiitos.
"Eihän terapiaa itse asiassa saa antaakaan masennuksen akuuttivaiheessa kun olo on jo valmiiksi paha."
Ei pidä paikkaansa. Olen itse käynyt psykoterapiassa vaikeasti masentuneena ja siitä on ollut selvää apua.
Ja palstalla puhutaan nimenomaan unipolaarista masennuksesta, bipolla on oma palsta. Eli kaksisuuntainen erikseen. Jos kahdessa viikossa lähtee "masennus", niin ei se ole masennusta. Keskimäärin vaikeasta masennuksesta toipuminen kestää 6-12 kk.
On sillä kyllä merkitystä, että jos syötetään lumelääkkeitä, joilla on kuitenkin myös pahoja sivuvaikutuksia, puhumattakaan siitä, että miten potilaat ja Kela joutuvat korvaamaan turhia lääkkeitä.Ja masennuslääkkeitä syöneet tutkimuksien mukaan masentuvat kovin helposti uudestaan toisin kuin psykoterapiassa käyneet.
"Helmikuun 26. päivänä vuonna 2008 amerikkalainen Irving Kirsch heräsi kotonaan Englannissa ja hätkähti.
Hän, hillitty psykologian professori, olikin yhtäkkiä maan isoimpien uutisvälineiden ykkösaihe.
Times-lehti, Guardian, Independent, Daily Telegraph, tv-kanavat BBC, ITV, Sky News, Channel 4 ja 5. Kaikki raportoivat Kirschin ja hänen työryhmänsä tutkimuksesta. Muiden maiden mediat seurasivat: USA, Espanja, Saksa, Italia, Kanada, Australia, Kiina ja niin edelleen. Kirschiä siteerattiin ympäri maailman, ja tutkimuksesta väiteltiin kansainvälisissä lääketieteen lehdissä. Samanlainen kohu toistui tämän vuoden alussa, kun Kirsch julkaisi tutkimuksistaan suurelle yleisölle tarkoitetun kirjan The Emperor's New Drugs (Keisarin uudet lääkkeet).
Mistä on kohuttu?
Siitä, että Kirschin tutkimusten mukaan masennuslääkkeet ovat pelkkä kupla. Vaikka koko maailma tukeutuu masennuksen hoidossa juuri lääkkeisiin, niillä ei ole sellaista vaikutusta kuin yleisesti uskotaan, hän toteaa.
Kirschillä oli väitteensä tueksi poikkeuksellisen kiinnostavia todisteita. Hän oli viiden kollegansa kanssa onnistunut kaivamaan esiin lääketehtaiden peittelemiä tutkimuksia. He olivat saaneet asiakirjojen julkisuussäädösten avulla aineistoonsa myös tutkimuksia, joista lääketehtaat eivät olleet antaneet tietoja julkisuuteen mutta joiden tulokset ne olivat lain mukaan joutuneet luovuttamaan USA:ssa lääkealaa valvovalle viranomaiselle FDA:lle.
Kirsch oli tehnyt niin sanotun meta-analyysin eli vertaillut 35 eri tutkimusta, joissa oli testattu masennuslääkkeitä suhteessa plaseboihin, lumelääkkeisiin. Tutkimuksissa oli mukana 5 133 potilasta.
Tulokset olivat hämmentäviä.
Masennuksen vakavuutta voi arvioida useilla asteikoilla, joista Kirsch monien tapaan käyttää niin kutsuttua Hamiltonin asteikkoa. Siinä potilas saa pisteitä välillä 0–51 oireidensa mukaan; hyvinvoiva ihminen voi saada 0–7 pistettä, lievästi masentunut 8–16, keskivaikeasti 17–24, ja sitä enemmän saavat arvioidaan vakavasti masentuneiksi.
Lääkkeiden tehot näyttivät tutkimuksen mukaan vaihtelevan, mutta ne paransivat potilaita keskimäärin 9,6 pisteen verran. Yllättäen lumelääkkeet tehosivat lähes samoin: ne auttoivat potilaita keskimäärin 7,8 pistettä.
Tuo ero, 1,8 pistettä, on 51 pisteen asteikolla todella pieni. Potilas voi saada lääkärin arvioinnissa esimerkiksi kuusi masennuspistettä siitä, että kertoo nukkuvansa huonosti, tai kaksi pistettä siitä, jos hän vaikuttaa hermostuneelta. Britannian terveysviranomainen NICE on linjannut, että masennuslääkkeen tulisi osoittautua vähintään kolme pistettä lumetablettia tehokkaammaksi, jotta eroa voisi pitää merkittävänä.
Kirsch oli saanut samoja tuloksia jo aiemmissa selvityksissään, mutta kohu syntyi, kun hänen työryhmänsä julkaisi tämän tutkimuksen tieteentekijöiden kontrolloimassa, tutkijoiden riippumattomuutta painottavassa Public Library of Science Medicine -verkkojulkaisussa. Vastaaviin päätelmiin tultiin tämän vuoden tammikuussa perinteisemmässä, arvovaltaisessa JAMA- eli Journal of the American Medical Association -lehdessä. Siinä julkaistun tutkimuksen teki toinen ryhmä amerikkalaisia psykologian ja psykiatrian asiantuntijoita. Heidän mukaansa lääkkeillä ei näy lievissä tai keskivaikeissa masennuksissa käytännössä plaseboa suurempia vaikutuksia, mutta vakavissa masennuksissa lääkkeistä vaikuttaisi olevan apua.
Väittely on saanut esimerkiksi Britanniassa lääkärit harkitsemaan hoitokeinoja uusiksi. Kun lääketieteellinen verkkopalvelu Onmedica.com teki asiasta kyselyn 490 lääkärille, heistä lähes puolet ilmoitti kirjoittavansa Kirschin tulosten takia lääkereseptejä entistä kriittisemmin ja alkaneensa suosia lääkkeiden sijaan muita keinoja masennuksen hoidossa."
Tuosta voi vaikka lukea:
http://www.image.fi/artikkelit/iso-ei
eli nyt kun mulla on ollut lääkkeideän jälkeen hyviä hetkiä niin en ole masentunut?
menenkö nyt lääkärille ja sanon että unohtaa koko masennushöpötykseni?
jos keskivaikeasta masennuksesta selviytyminen kestää 6-12kk niin miksi masennuslääkkeen aloittamisen jälkeen pitää jo kahden viikon päähän varata uusi aika? tarkistaako ne ettei ole tullut hullummaksi?
"Ei pidä paikkaansa. Olen itse käynyt psykoterapiassa vaikeasti masentuneena ja siitä on ollut selvää apua."
Jaa, olen voinut sitten ymmärtää väärin. Kun itse hakeuduin hoitoon vaikean masennuksen takia, minulle sanottiin että olon pitää ensin hieman kohentua ennen kuin psykoterapia voidaan aloittaa, ja että sairauden akuuteimmassa vaiheessa ei terapiaa mieluusti anneta ettei paha olo kasva sietämättömäksi. Tosin saattaahan minun tapauksessani kyse olla ihan siitä käytännön syystäkin, etten olisi jaksanut lähteä kotoa minnekään enkä todellakaan olisi jaksanut edes puhua yhtään mistään vaikka olisin paikalle päässytkin. Sitoutuminen terapiaan ei siinä kunnossa olisi ollut mahdollista, joten terapia ei olisi onnistunut kuitenkaan vielä silloin.
Unipolaarista masennuksesta minäkin kirjoitin. Kyllä unipolaarissakin masennuksessakin voi olla hyviä kausia, päivien tai jopa viikkojen pätkiä jolloin pystyy melko normaaliin elämään. Bipolaarissa ne hyvät kaudet taas ovat epänormaalin vauhdikkaita. Joillakin masennus on aaltoilevaa eli hyvien ja huonojen kausien vaihtelua ilman maanisia vaiheita, jolloin kyseessä ei siis ole kaksisuuntainen mielialahäiriö vaan "normaali" yksisuuntainen masennus.
Lopullinen toipuminen vaikeasta masennuksesta varmasti kestääkin tuon mainitsemasi ajan, ehkä pidempäänkin.
Lääkkeiden sivuvaikutukset taas ovat hyvin yksilökohtaisia. Minulla on kokemuksia todella pahoja sivuvaikutuksia aiheuttaneesta masennuslääkkeestä, jonka jälkeen en olisi halunnut koskea enää mihinkään mielialalääkkeeseen, mutta onneksi uskalsin kokeilla toista lääkkettä (tai itse asiassa kolmatta, ensimmäisellä ei ollut mitään vaikutusta). Kyseisellä lääkkellä ei ollut/ ei ole minulla mitään sivuvaikutuksia, mutta mieliala on lähtenyt hitaaseen nousuun. Tietysti on vaikea sanoa johtuuko se nimenomaan lääkkeestä vai keskusteluhoidosta, mutta yhtä kaikki olen tyytyväinen tilanteeseen, lumetta tai ei. Mielestäni lopputulos ratkaisee: jos olo tuntuu kohenevan eivätkä sivuoireet ole pahoja, kannattaa lääkkeitä syödä. Jos olo ei parannu ja/tai sivuvaikutukset ovat sietämättömiä, kannattaa lääkitys mieluiten lopettaa (lääkärin luvalla tietysti).
Olen kyllä itsekin aika lääkeskeptinen, koska viimeisissä tutkimuksissahan on tosiaan selvinnyt, ettei masennuksen aivokemiallinen syy itse asiassa olekaan täysin selvillä. Serotoniiniteoria on pysynyt pinnalla pitkään, mutta saattaa osoittautua vielä pelkäksi kuplaksi. Tällöin nykyiset mielialalääkkeetkin olisivat pitkälti humpuukia. Tämä tietysti selittäisi, miksi masennuslääkkeiden tehoavat oikeasti (poislukien lumevaikutus) hyvin harvoilla, mistä tuossa alhaalla kirjoititkin. Tuo Kirschin tutkimus on erittäin mielenkiintoinen ja uskon sen paikkansapitävyyteen. Itse pidän terapiaa masennuksen ensisijaisena hoitomuotona, lääkkeitä käyttäköön lisänä ne, jotka haluavat ja kokevat niistä olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Itse kyllä kuulun tuohon ryhmään, koska olen mielestäni löytänyt itselleni sopivan lääkkeen. Jos kokee saavansa lääkkeistä apua eikä pahoja sivuoireita, miksei niitä söisi? Ainoa huolenaiheeni on pitkän ajan vaikutukset, joista ei vielä ole tarpeeksi tietoa, mutta eivätköhän ne ole joka tapauksessa pienempi paha kuin se, jos hyppään itsetuhoisten ajatusteni vallassa ikkunasta ja päätän siten elämäni, tai mikä vielä pahempaa, päädyn loppuelämäksi vihannekseksi sairaalan pedille.
Eiköhän se ole ihan kontrollikäynti,lääkäri varmaaan haluaa kuulla miltä nyt tuntuu.Jotku voi saada epämiellyttäviä sivuoireita,mitä ilmeisimmin sinulla ei ole ?
Kerro vaan että ollu jo muutama hyvä hetki.
Yleensä lääkitystä jatketaa ainakin 1/2v tapauksesta riippuen.Jotkut käyttävät vuosikausiakin,mutta se aina yksilölllistä.
Mielestäni Lasityttö tuossa aiemmin kirjoitti hurjan hyvin aiheesta sinulle,kannattaa paneutua siihen vaikka useamman kerran.
Kyllä sinä paranet vielä ja elämä maistuu sitten taas !!
kiitos kaikille vastanneille. näilää mennään sitten lääkäriin ja katsotaan mitä sieltä saadaan.
Itse huomasin eka kertaa ssri-lääkkeen saatuani (Cipramil 90-luvulla), että se auttoi nopeammin kuin luvattiin. Muistelen naureskelleeni vähästä enkä jännittänyt paniikinomaisesti muita ihmisiä.
Lääkkeiden vaikutus ja sivuvaikutukset ovat aina yksilöllisiä.
Hyvä, että sopiva lääke on löytynyt!
voiko olla totta että oikea lääke löytyisi näin nopeasti? olen kuullut että monet etsii oikeaa lääkettä vuosia..
Miksei voisi? Tuuristahan se on aika paljon kiinni. Sinulle vaan nyt sattui ensimmäiseksi toimiva lääke.