Hylkäsin kissani

VAI ´NIIN

Pala helvetintulessa. Vaihdoit uskollisen ystävän luuseriukkoon.

Korjaa tilanne ja hae löytöeläinkodista uusi kissa.

Hyi hyi sua. Onhan kissa nyt miljoona kertaa tärkempi kuin mies. Se ei petä eikä jätä ja hoitaa sieluakin, ku on masentuut.

Ja nyt olet sitten yksin.. Menetit parhaan ystäväsi luuseri miehen takia..

Toivon todella että kissa on päässyt hyvään kotiin. Samaa en toivo sinulle, nyt enkä tulevaisuudessa.

En olis vaihtanut.

Paska nakki. Onneksi ite en ole yhtä tyhmä. Itse olen elänyt kissani kanssa 4 vuotta ja jos siihen väliin tulisi joku lyhytaikainen tuttavuus, niin saa luvan ottaa pakettina. Miksi joku suhteellisen uusi tuttavuus menisi sellaisen edelle, jonka kanssa olen elänyt useamman vuoden ja tiedän, että kissalla on turvallinen olo minun kanssani? Ei kyllä olisi mies minua varten, jos ei eläimistä pitäisi, että senkin vuoksi tuskin ongelmia tulee. Toivon todellakin, että et ole niin idiootti, että nyt hankkisit uuden kissan. Tai jos hankit, niin todellakin ymmärrät ottaa opiksesi aikaisemmasta virheestäsi.

Jos noin vain voit hylätä lemmikkisi,ÄLÄ KOSKAAN OTA UUTTA LEMMIKKIÄ!Sillä et ole häntä ansainnut.Olet luuseri.

Minulla on 16v kissa, jota rakastan. Se on paras ystäväni ja mikään ei harmaana päivänä ilahduta enempää kuin pienen tassu käteni päällä. Hän näet silittää takaisin :)
Eräs mies täällä treffipalstalla oli sitä mieltä, että meillä olisi ollut yhteinen tulevaisuus, jos luovun kissasta..No en luopunut, enkä moista lurjusta edes suostunut tapaamaan. Kyllä sopiva kumppani kelpuuttaa ne lemmikitkin :) kohtuuden rajoissa.

Niinpä naistä kommenteista näkyy miesten arvo naisten piirissä. Kehnompi kissa on arvokkaampi naiselle kuin normaali mies. Miesten pitäisi arvostaa ja kunnioittaa naista,rakastaa, osallistua kotitöihin ja yrittää ymmärtää....
Tajuatteko miksi se on joskus vähän vaikeaa...???

Olen törmännyt elämäni aikana useisiin ihmisiin jotka ovat inhonneet kissojani ja ruvenneet käskyttämään minua siihen suuntaan että nyt on valinnan paikka!
Aina kissat ovat jääneet ja vihaajat saaneet häipyä..
Näin se menee.Oma elämä ja omat valinnat.Suurta rakkautta ei ole löytynyt mutta kissojeni rakkaus minua kohtaan on pyyteetöntä.

Ette voi hyvänen aika verrata ihmistä ja eläintä. Itse omistan kissan ja jos (mahdollinen) tuleva naiseni on allerginen, tietysti kissalle uuden kodin hommaan.

Kertoo jonkinlaisesta yhteiskunnan rappeutumisesta, kun ihminen rinnastetaan kotieläimeen.

huh huh, itse en kuuna ikänä voisi luopua lemmikeistäni jonkun miehen vuoksi. Se osoittaa valmistautumattomuutta muuttuviin elämäntilanteisiin ja lemmikkiin sitoutumiseen.

Eräs tapailemani mies on kovasti allerginen koiralleni ja lisäksi astmaatikko. Tästä syystä ei omistanut lemmikkejä, eikä niistä oikein koskaan välittänytkään missään muodossa. Emme voineet koskaan olla saman katon alla kotonani ja monesti mies vaati että viettäisin aikaa hänen luonaan --mikä tarkoittaisi sitä että olisin joutunut jättämään koirani yksin pitkäksi aikaa omaan kotiini. Parin kuukauden jälkeen totesin, että ei tule mitään, sillä en ollut todellakaan valmis uhraamaan lemmikkini hyvinvointia --saatika luopumaan siitä--miehen vuoksi. Harmillista, mutta yhtä valitettavan tosi esimerkki, joka on mielestäni verrattavissa siihen että intressit ja mielenkiinnon kohteet eivät kohtaa. Sillä periaatteella ei kannata mitään ihmissuhdetta kyllä aloittaa!

Lemmikistä luopumista voisin HARKITA jos lapseni olisi todella allerginen ja siedätyshoidoin mahdottomaksi tapaukseksi todettu. Siinäkin tapauksessa todennäköisesti järjestäisin asumisolosuhteet niin, että voisin pitää koirani ja kissani "omassa siivessään".

Älä jatkossa elättele mitään ennenkuin olet asunut erillään ja seurustellut min. 1,5-2v miehen kanssa, ehkä sitten on jatkosta jotain varmuutta! ÄLÄKÄ ota enää kissaa -ne ovat ansainneet parempaa kohtelua!

No huh huh.. itse en luopuis lemmikistä miehen takia.

Niin minäkin olisin tehnyt.

Kyllä ihminen voittaa kissan mennen tullen. Jos mies on allerginen ja häntä silti kovin rakastaa ja suhde on vakava niin kissa saa lähteä. Kunnon kodin kun etsii niin hyvä on! :)

Minä taas toivon että jokainen mies tajuaa jättää noin tasapainottoman naisen, että eläimet lentää löytökotiin uuden hellun takia!

Mitä mies tuollaisessa naisessa ylipäänsä voi nähdä?
Samoja naisia jotka heivaa lapsensakin pois uuden suhteen tieltä.

No täällä hieman samaa tarinaa..

Aluksi annoin koirani pois, kun mies halusi kaiken huomion enkä ehtinyt siitä kunnolla huolehtia ja mies ei koirasta pitänyt. Parin vuoden päästä oli vuorossa kaksi kissaani, jotka oli olleet minulla jo melkeen 10 vuotta.. Siinä pari vuotta saman katon alla asuessa, mies vaan raivostui ja kyllästyi kissoihin.

No ei siinä mitään, tulin raskaaksi ja suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta lapsen kanssa.. Alkuhuuman jälkeen miestä ei jaksanut enää lapsi kiinnostaa, minä sairastuin masennukseen ym.. Joten raskain mielin päätin luopua lapsestani ja mieheni vaan mukaili päätöstä. Tuo oli jo kolmas menetys, miehen takia ja tuntuu ettei jaksa enää.

"Raskain sydämin" kirjoittaa joku provoa.
Ei noin tampiota porukkaa löydy, oikeasti.
Miehen takia ei kannata lemmikistä, joka siis on perheenjäsen, luopua.
Kummallinen ajatus.

Hyi yäk, hukkaan tuollaset eukot jotka antaa kissan (tai minkä tahansa eläimen) pois vuosien jälkeen suhteen tieltä!! Joka kuitenkin kariutuu sitten myöhemmin ja uus ukko kehiin. Miten tuollaisista muka on mihinkään sitoutumaan.. Kun ei ole kissastakaan vastuuta ottamaan, niin mistäs sitten??

Pakko sanoa, että minusta tällainen on mitä tyhmin ja ällöttävin teko mitä ihminen voi tehdä!

Ensiksi hommataan lemmikki ja sitten kun löytyy joku tärkeämpi, nii lemmikki heivataan menemään.

Itse olen päättänyt, että lemmikit ovat ennen rakkautta. Juuri sen takia, että lemmikit eivät mua petä, ja mies voi pettää alta aikayksikön.

Kissa ja nainen ovat itsenäisiä eläjiä,
mies ja koira vain hännän heiluttajia,
enpä luopuisi edes koirasta,saatikka jostain lemmmikistä
ja miehen takia,EI..EI ja EI.

En huoli naista, joka pistää eläimet ihmisen edelle, tunnevammaisia ovat, eivät
pysty osoittamaan tunteitaan ihmiselle, vaan ainoastaan eläimelle..
" ne on uskollisia" , eli niille voi valehdella vapaasti,
pussit voin käydä tyhjentämässä, jos ei aivastuta kovasti...
Tykkään kyllä koirista ja joskus silitän mirriännekin....

Itse olen kovin eläinrakas ja minulla onkin erittäin rakas ja tärkeä lemmikkikissa. En huolisi miestä, joka ei kissoista tai ylipäätään eläimistä pitäisi: en usko, että ajatusmaailmamme kohtaisivat muutenkaan. Nykyinen mieheni on myös hyvin eläinrakas ja mikäpäs sen mukavampaa kuin olla kolmistaan kotona. Lapsia emme ole koskaan halunneet eikä niitä ole tulossakaan, mutta kissa kyllä kuuluu perheeseemme. Toki suhde eläimeen on aina erilainen kuin ihmiseen - vaikka mieletsäni ihminenkin on pohjimmiltaan vain eläin - koska eläimet harvemmin ovat ilkeitä, paskapäitä, pettureita jne.

Toivon, että aloittajan tarina on keksitty. Aika perseestä tehdä noin, mutta sentään tajusit viedä kissan löytöeläinkotiin etkä lempannut sitä luontoon, niinkuin jotkut aivottomat paskamulkut tekevät edelleen. Eläin ei ole lelu! Kissa voi elää yli 20-vuotiaaksi, eli jos kissan päätät ottaa, niin samalla sitoudut hoitamaan sitä niin kauan kuin se elää. Ymmärrän lemmikistä luopumisen esimerkiksi silloin, kun perheessä puhkeaa todella paha allergia tms vastaava.

Oma kissani on haettu löytöeläinkodista: joku ihmisperse oli jättänyt tämän ystävällisen ja ihanan eläinparan yksin pihalle kylmään nälkiintymään keskellä talvea. Ihmisistä on välillä todella vaikea pitää, kun sekaan mahtuu häiritsevän paljon itsekkäitä mätämunia ja muita perseilijöitä...

Fiksu päätös,hävittää karvoja levittävä kissa. Kissa on mitä turhin lemmikki,nukkuu ja syö ja käy välillä kusella. Talouksissa missä kissa on,haistaa jo ulko-ovelta pistävän kusenhajun.

Onko se henkilö mitenkään arvokkaampi kissaa joka pistää kissansa arvojärjestyksessä ihmisten edelle ?

Itselläni on neljä kissaa ja ex- miesystäväni vaati niistä luopumista useamman kerran, oli kuulemma allerginen...se oli vale, hän ei ole allerginen, mutta ei muuten vaan pidä kissoista ja ollessani töissä mies hätyytteli ja huusi kissoilleni....siinä vaiheessa pistin miehen kävelemään...ihmettelin miksi kissoistani oli tullut arkoja ja pelokkaita...mies ehti niitä kiusata muutaman viikon pelottelemalla ja hätistelemällä...idiootti mikä idiootti...

Ex-mieheni laittoi minut valitsemaan itsensä ja kolmen kissani väliltä ja kyse ei ollut allergiasta. Kerroin ukolle, että kissat jää ja sinä lähdet, niin ukko tuli toisiin ajatuksiin ja katseli minua ja kissojani 8v. kunnes minä otin kissani ja lähdin =D Se siitä ukosta.

kyllä oli todella TYHMÄ!!j

Nämä ihmiset, jotka käskevät pitää lemmikin siitä huolimatta, että toinen on allerginen, eivät ymmärrä sairaita. On hirveää, jos jollekin on allerginen. Se aiheuttaa kauheaa nenän tukkeutumista, aivasteluja ja otsan kiristystä sekä päänsärkyä. Itselleni nuo oireet tulevat, jos turvetehtaalta tuulee. Se on oikeasti kamalaa. Ei semmoiseen kidutukseen voi ketään vaatia. Allerginen kutina on myös kamalaa, sellaistakin olen joskus kokenut. Jos haluaa pitää lemmikin, ei katsele allergisia ja astmaattisia ihmisiä. Kissafanit katselkoot toisia kissafaneja, samoin koirafanit.

Minulle on tullu useampi nainen vastaan, jotka eivät ole joko tykänneet kissoista tai ovat allergisia. Kaikki naiset eivät ole kovin eläinrakkaita. En silti koskaan vaihtaisi kehenkään rakasta kissaani

Kissat on iha mukavia ja pidän niistä, mutta jotenkin alkaa säälittää miehet, kun näitä juttuja lukee?

Äitini vika kun synnytti minut mieheksi. Olisi varmaan ollut paremmat oltavat kissana, no, ehkä ei sittenkää? Olla vain yhden naisen kolli ja syödä silakoita, ei hyvä!

Kahden koiran omistajana en todellakaan ymmärrä vaatimuksia hävittää lemmikit jonkin uuden seurustelukumppanin takia. Pakkoko sitä on yhteen muuttaa, asuu kumpikin omassaan ja tapaa jos huvittaa karvattomassa huushollissa. Mieheni on vielä enemmän koiraihminen kuin minä, huvittaa nämä karvaiset ystävät, kuinka ne palvovat miestäni laumanjohtajana. Ei voisi huomiota enää enempää ihminen saada... Jos jäisin esim. leskeksi, en luopuisi koskaan koiristani ja kun vanhenen, olen jo suunnitellut ottavani löytöeläintalosta kaksi kissaa seurakseni. Siinä vaiheessa kun en jaksa enää isoja koiria lenkittää.

Asuin kerran kommuunissa jossa oli yleensä kymmenkunta kissaa, toisinaan enemmän kun kämppiksinä oleva pariskunta toimi eläinsuojeluyhdistyksessä ja ottivat hylättyjä tai kulkukissoja hoitaakseen. Kerran tuli puheeksi että tämä mies on itse asiassa allerginen kissoille. Naisen tavattuaan vaan alkanut olla jatkuvasti tekemisissä kissojen kanssa ja saanut näin hyvää siedätyshoitoa :d enkä kyllä koskaan huomannut mitään ongelmia joten en olisi osannut arvata.

En ikinä hylkäisi lemmikkiäni kenenkään vuoksi.

No minä olen viisastunut vahogosta kun aikoinaan luovuin koirasta uuden suhteen vuoksi ja syy oli se että koirasta lähtee karvoja niin kuin yleensä ja kyllähän minäkin sitten jonkin ajan kuluttua lähdin kun niin kylmän naisen kanssa ei viitsinnyt kämpätä ja nyt kyllä on koira ei kylläkään se sama mutta nyt etsitään elämäänne naista minulle ja koiralleni emäntää.
Saas nähdä löytyykö?

Oikein.

Eläimet ovat jonkun hyvinvoinnin alapuolella ja kaukana ihmisestä.

Eikö tää urpo voinut syödä allergialääkkeitä,kissalta piti koti mennä.Eläimillä on tunteet ja ikävä kasvattajaansa,uusi paikka voi ressata eläintä.Kannattas ajatella tarkkaan.

Tyhmästi ja kylmästi toimittu. Olit kyllä ihan tonttu. Onhan allergialääkkeet keksitty. Vastaisuudessa, jos mies tykkää sinusta tarpeeksi, niin se hommaaa itselleen lääkkeen. Minulla on 2 kissaa. Ja minunkin entinen miesystävä oli niille tosi allerginen, mutta kissoista en olisi hänen takiaan luopunut koskaan. Hän kyllä monet kerrat herjasi, että kissat saavat lähteä. Hän asui muualla ja yritti kovasti painostaa minut valitsemaan kissat tai hän. Toisinaan hän ei edes tarvinnut allergialääkettä.

Ihan oikein sulle eläinrääkkääjä!!!

Toivottavasti jätät ens kerralla ne kissat ostamatta..

Ihmiset ovat pitäneet eläimiä tuhansia vuosia, pääsääntöisesti karjana, mutta myös lemmikkinä ja sekä että. Aina tähän nykyaikaan asti ihmiset ja heidän tarpeet ovat menneet eläinten edelle. Oman lajin, parisuhteen muodostaminen, omien ihmislasten elämä on aina mennyt eläinten edelle, paitsi nykyaikana kuin joka toisella naisella on jälkikasvuna vain ja ainostaan toisen lajin yksilöitä, kissoja tai koiria, eikä omia lapsia enää ollenkaan, ja parisuhteet ei kelpaa jos siihen ei kuulu kaiken ajan ja rahan uhraaminen kissan gurmee ruokaan ja muuhun turhuuteen. Tuo on vähintäänkin jollakin tasolla mielisairasta - ei siis lemmikkien pitäminen, vaan oman elämän niille uhraaminen, ja eläinten kohottaminen ihmisten tasolle. Eläimet olkoot eläimiä, karjaa tai lemmikkejä, mutta vain ja ainoastaan eläimiä.

Aloittajan takia on varmaan tapettu satoja ja satoja eläimiä lihan ja nahan takia, joten miksi yksi kissa pitäisi estää ihmistä etsimästä onnea., parisuhdetta.

Minusta teit kuitenkin oikein, että jätit miehesi kotiisi ja häädit kissan! joku hurja olisi tehnyt toisin päin!

Minullakin on ollu jo 12v. kissa, joka tosin nyt asustelee porukoille, kun silloin lapsosena hankittii meille eläin, kun vanhempamme halusivat .. ja jos se kissa olis lähten mun mukana, kun muutin pois kotoa.. nii en kyllä itekkää olisi ikinä luopunu kissasta kenenkää miehen takia..Ukon löytää kyllä, mutta ei välttämättä samanlaista ihanaa ja kiltti luonteista kissaa. mikä meillä vieläkin tepastelee :)

Tiedän tapuksen,nainen tapasi "elämänsä" miehen, naisella oli pieni kääpiöpytykorva, mies ja koira eivät sopine samaan huusholiin, joten koira vietiin lopetettavaksi,aikaa kului, mies lähti,mutta eipä ollut enään koiraakaan.
Kyllä asia on niin,että oli huushollissa,kissa,koira,hevonen, ne kuulu samaan pakettiin,jos ei,aina on uusia tulijota.
On minullakin koira 14v,josta on sanottu,"onneksi se
on jo niin vanha,eli sen päivät on kohta luettu",koira on edelleenkin,mies koettaa onneaan muualla..

Ei jösses, ei lemmikkiä oteta ellei siitä ole valmis huolehtimaan sen elämän loppuun asti! Ikinä en kissojani heivaisi vaikka unelmieni nainen kävelisi elämääni sitä vaatimaan. Tietenkään mun elämäni nainen ei sellaista edes ajattelisi. Teen aina uusille tuttavuuksille selväksi et parempi tulla kissojen kans toimeen, sillä me ollaan pakettitarjous.

Kuulostaa ikävältä,
olet epärehellinen ihminen
Ihmis- ja eläinsuhteet eivät ole kertakäyttöisiä.
Kissasi odottaa sinua kissojen taivaassa,
minne sinulla ei ole koskaan pääsyä...

Minä en ainakaan ottaisi naista ja akkaa, jolla on kissa. Hyi helvetti, kaksi naukujaa vierelle.

Yleensä kissaihmiset ovat vanhojapiikoja.

Joskus voi onnistaa ja saada sekä miehen että kissan. Jos allerginen mies, niin sitten kissa korvaa ihmisen. Eli kissa ja miestä ei

Mä olen erittäin eläinrakas nainen ja mulla on ihan lapsesta asti ollut aina eläimiä.
Miehen kanssa hommattiin kissa kun muutettiin yhteen,kissa on nyt 13.v
Meillä on ollut myös hiiriä,gerbiilejä,liskoja.
Nyt on enää kissa ja lisko,mutta koira tulossa.
Rakastan eläimiä enkä voisi elää ilman niitä.
Ruokin pihan lintuja,oravia ja siilejä.
Tietenkin ihminen menee eläimen edelle,mutta jos jostain syystä joutuisin joskus etsimään uuden miehen niin olisin mieluummin yksin kuin miehen kanssa joka ei pidä eläimistä.
Se että joku ei pidä eläimistä kertoo ihmisestä paljon enkä halua sellaista tunnekylmää ihmistä elämääni.
Ja näin lapsikin oppii kunnioittamaan eläimiä ja luontoa.
Piste.Turha urputtaa.

Olen ilmeisesti ainoa uskollinen mies suomessa joka ei petä tai ei ole ikinä pettänyt.

Pahalta tuntuu kissan puolesta!
Olen joutunut luopumaan kahdesta lemmikistä naisen takia, sain tilalle skorpionin myrkkypiikillä.

Yleinen elämänkokemus on osoittanut minulle, et jos toinen puolisko ei pidä / on allerginen koirille tai kissoille sekä muille lemmikkieläimille, niin antaa mennä mihin lystää.

Itsestään pitää sen verran tykätä.

Itselläni oli kolme kissaa ja miesystävä ei hyväksynyt kissoja asuntoonsa. Jouduin pitää kissat omassa asunnossani ja vierailla vuoroin miesystävällä ja vuoroin käydä hoitamassa kissoja. Kissat ovat nyt kuolleet ja en voi antaa itselleni anteeksi koskaan sitä että suostuin näin kissojani kohtelemaan. Kaiken lisäksi miesystäväni on täysi luuseri paska, mutta taloudellisista syistä joudun sitä idioottia sietämään. En ole kuitenkaan seksiä sille antanut enää vuosiin. En voi antaa kun en kunnioita miestä yhtään. Kärsiköön luuserimies edes tällätavalla siitä, mitä se sai minut manipuloitua tekemään. Haluaisin lähteä koko suhteesta, mutta en uskalla. Kai olisi helpointa liittyä kissojen seuraan, jos vaikka voisi ne taas tavata.

nainen hylkäsi kissa saadaksensa hieno elämää... se on hänen päätös... miksi vittu ammat tällä syytävät mies joka tuli ja meni naisen elämästä... se on hänen päätös.... miksi naiset syytävät miehet? eiko niin että jokainen on vastuu omasta elämästä tehdyt päätöstä?

Ensinnäki ihminen on eläin samalla tavalla kuin kissa tai koira. Ne on vaan kaikki eri lajia. Ihminen laittaa oman lajin edustajan kissan edelle luonnostaan, koska niin tekee kissakin. Lemmikki-ihmisen voi nakata pihalle jos tilalle löytyy parempi lemmikki-ihminen. Se kissa tuskin jäi sinua kaipaamaan ku teit noin katalan tempun.

Joo, jollei hyväksy kissaani niin ei ansaitse minuakaan. Niin se vain menee. En ymmärrä mutta ei tarvitsekaan.

Kissakin häpee sua..

Voimia ja ota virheestä vaari.

Nainen joka asettaa lemmikkinsä ihmissuhteen edelle,on henkisesti sairas eikä pysty kommunikoimaan ihmiselle vaativalla tavalla.Tällätavoin onneksi,luonnonlaki toteutuu,eikä synny lisää sisäänpäin kääntyneitä narsisteja.Eläinrakkaus on aivan jotain muuta.

Eläimen ottaminen on elinikäinen sitoumus. Et ole kypsä aikuinen käytöksesi perusteella, joten toivottavasti et hanki lapsia tai muutakaan elollista. Ihminen, joka suhtautuu tekemiinsä sitoumuksiin vakavasti ansaitsee kunnioitukseni. Ymmärtäisin toimintasi paremmin, jos kyseessä olisi ollut jo ennen päätöstä luopua kissasta pitkä suhde ja olisit etsinyt kauemmin kissallesi kotia.

En ole koskaan tajunnut miten on mahdollista että ihmiset välittävät elukoista enemmän kuin toisista ihmisistä...oksettavaa lukea näitä kaikkia viestejä,koska ihmiset on täällä mukamas niin eläinrakkaita, vaikka eivät välitä vittuakaan eläimistä eikä ihmisistä jotka näkevät nälkää, tai muuten vaan ihmisistä
mut osaavat esittää mukama niin sydämmellisiä.

Mut käy sääliks kissaa kuitenkin, oisit antanu sen mieluummin jollekin tuttavalle, tai puolitutulle :(

Elukat ovat tyhmiä olentoja, jotka eivät ymmärrä paremmasta. Voit yrittää tutustua oikeasti älykkäämpiin olentoihin kuten ihmisiin tai uppoutua takaisin satumaailmaan ja elää kissasi kanssa valheessa. Lapsellinen ihminen pitää elukoita elämänkumppanina.

10000000X mieluummin vaikka loppelämän yksin kissojen ja koirien kanssa ja vaikka yksinhuoltajana siihen päälle, kuin idiootti miehen kanssa JOKA VAATII LUOPUMAAN KISSOISTA!!! Jos olen vastuun ottanut niin sen kannan.. Vastuun kantaminen ei ole tunnekylmää, elukoiden lykkääminen toisten hoivaan on.

Kissat ym eläimet on tyhmiä olentoja,eivätkä kuulu kerrostaloihin.Onneksi ne on helppo lopettaa.

siis aivan vitun typerää... itsekkin olen allerginen kissoille mutta jos mulla ois mies ja sil ois kissa nii en mää vaatis miestä luopumaa kissasta vaan sen takia että oon allerginen. Eihän se kivaa oo että kissan karvoista ja hilseestä alkaa silmät valumaan, kaula ja naama kutiaa ja käden taipeisii tulee ihottumaa jonka seurauksena onkin sitten taipeet auki.

mutta kyllä se kun tuon sun tekstin luki nii ei voi muuta sanoa kun että oma tyhmyys kolahtaa aina omaa nilkkaa.

En välitä niin paljon eläimistä, mutta jos löytämälläni ihanalla tytöllä ois kissa niin kyllä se kuuluis porukkaan:D ja mun pitäs tehä paljon ennen kuin ohittaisin sen arvojärjestyksessä:3

Jos tyttöystävälläni olisi kissa,veisin sen salaa piikille,ensi tlassa.Sitten yhdessä ihmeteltäisiin.Minne mirri katosi?

Olisko pitänyt tehdä toisinpäin? Elämä on valintoja.

IMHO, ihmiset kiintyvät liikaa lemmikeihinsä. Ja ottavat niitä ylipäätään ihan liian herkästi. Itse ne ottaisi minkäänlaista riippakiveä itselleni rasitteeksi vaikka maksettaisiin...

Hyvä kun pystyy pitämään itsestään huolta.

Tuolla jo aikaisemmin kerroin meidän perheestä ja eläimistäni.
Miksi pitää valita eläimen ja ihmisen väliltä?
Eikö kaikki mahdu elämään sopuisasti yhdessä?
Mulla ainakin on sellainen periaate että kun on eläimen ottanut niin se myös hyvin hoidetaan loppuun saakka.
Meillä kissa on kokenut lapsen tulon ja muuton,kissa on perheen jäsen siinä missä muutkin.
Eläimiä kohdellaan tietysti eläiminä,ei inhimillistetä liikaa eikä mene ihmisen edelle,mutta ei sitä myöskään hylätä.
Se mikä hankitaan,siitä pidetään huolta loppuun saakka.
En halua elämääni ihmisiä jotka eivät eläimistä välitä,mielestäni he ovat välinpitämättömiä ja tunnekylmiä.

Tässä kylmässä ja julmassa maailmassa eläimet tuovat edes vähän lohtua ja lämpöä.

Ja sitä koiranpentua odotellessani toivotan kaunista kesää kaikille eläinrakkaille.

Siinäpähän riudut omantunnontuskissasi! Ihan oikein sinulle!

Minä en ikinä IKINÄ luovu koiristani yhdenkään miehen takia! Ihan sama jäänkö vanhaksi piiaksi, mutta koirani, jotka ovat olleet talossa ja elämässäni ennen ja kauemmin mahdollista miestä, en niistä tule luopumaan.

Kissoista eivät pidä sellaiset ihmiset, jotka eivät kestä ajatusta elämän tarkoituksemattomuudesta. Kissan elämä koostuu lähinnä olemisesta. Koiran tarkoitus on viihdyttää ja palvella isäntäänsä/emäntäänsä. Se ostaa olemassaolonsa olemalla tarpeellinen. Kissaa ei voi kontrolloida ja se ei toisille sovi ollenkaan. Kissaa ei kiinnosta se että miellyttääko se omistajaansa vai ei. Eihän se edes pidä ketään omistajanaan. Yritän ottaa joka päivä opiksi kissaltani ja päästää irti kontrollintarpeistani - olla vain rauhassa.

ISOLLA I.llä= IDIOOOOOTTI JA AIVAN OIKEIN KUN JÄTTI SINUT JA OLIS OIKEIN ETTÄ TULISIT AINA PETETYKSI JOKA MUTKASSA. TOIVOTTAVASTI JOKA SUHTEESSASI . SAISIT ANSIOITTES MUKAAN Hxxxx!!!!

Kissoista tai (koirista) EI pidä luopua parisuhteen vuoksi!!

Vittu HÄPEÄ, vaikka en ookkaan PETAN:n jäsen ja syön punaista LIHAA, mutta jos oot lemmikin hankkinut PIDÄ SIITÄ HUOLI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kyllä nämä vaatijat tiedetään. Ensin vaaditaan kissasta luopumista ja jos siihen suostuu, niin sitten kaikesta muustakin itselle tärkeästä. Nämä ihmiset haluavat vain saada täyden kontrollin toisen elämään, jonka jälkeen voivat hyvinkin häippäistä kun löytävät taas "parempaa" seuraa. Minun elämässäni suhteet perustuvat tasa-arvolle ja molempien osapuolien kuuntelemiselle. Vaikken kissa olekaan, nousevat karvani pystyyn kaikenlaisista vaatimuksista.

Mun mielestä olit kuitenkin vastuuntuntoinen, kun veit sen sinne löytötaloon... Joku idiootti olis voinut vaan hyljätä ulos. :/ Teit niinkuin parhaaksi katsoit. Mä en ois ikinä voinut viiä sitä vaan pois, mut ei se tarkoita että sä teit väärin.

Olipa surullista kuultavaa...sait minut itkemään kissan vuoksi...tuossa vierelläni katselen omaa lemmikkilöytökissaa...voi sinua toivottavasti otit kuitenkin opiksi

v*ttu että oot tyhmä ämmä. toivottavasti kissa sai kodin missä sitä AIDOSTI rakastetaan.
jollet nyt sitten ole trolli.

Ärsyttävän ilkeesti ihmiset tänne kommentoi, teit luultavasti oikean ratkaisun koska se oli vaan kissa, ja kyllä siinä tilanteessa voi olla realisti ja tajuta että kissan kanssa jäis kahdestaa, miehen kanssa vois taas jopa jatkaa sukua, eikä kukaan voi tietää et se mies tulee pettää sua. =/

kerran eräs erittäin hot-nainen suhteemme alussa sanoi että koirani on lähdettävä. En suostunut. Koirani oli hyvin tärkeä, eikä mitenkään kyseilelle naiselle paha, vaikka vaati osan huomiosta.
Kerran nainen tta kaiken ollessa hyvin esitti että joko koira tai hän.
Pyysin häneltä avaimen :D Enkä kadu. Pian tapasin ihanan naisen jolle koira oli kuin oma lapsi.

Lemmikin ottamisen yhteydessä pitää myös ymmärtää se tosiasia että eläin elää monia vuosia ja siitä tulee ottaa vastuu ja sitä pitää jaksaa myös hoitaa sen mukaisesti. Itse en voisi vain jonkun lyhyen parisuhteen vuoksi hylätä kissojani, jotka ovat olleet minu yli 7 vuotta. Hirvittäisi ihan viedä siistejä ja kilttejä kissojani jonnekin löytöeläinkodin eritteille haiseviin looseihin missä ne taatusti saisivat vain jonkun tartunnan.

Minulla on ollut muutamia suhteita, joissa toinen osapuoli ei ole todellakaan ollut kissaihmisiä ja ovat muutamaan kertaan jopa aikoinaan ehdottaneet että luopuisin kissoistani. En ole sitä kuitenkaan koskaan tehnyt ja lopulta kävi kuin kirjoituksen aloittajalle. Suhde loppui lopulta ihan muista syistä kuin kissojen läsnäolosta. Eiköhän nuo suhdeasiatkin mene niin, että toinen hyväksyy toisen kaikkine juttuineen molemminpuolin. Toki ymmärrän jos on allergiaa jne mutta siltikään ratkaisu ei saisi olla löytöeläinkoti tai lopetus!

ootko perkeleen huora nyt tyytyväinen? vaihdoit parhaan ystäväsi johonkin saatanan mieheen, onko vittu nyt tyytyväinen??!

silmä silmästä, hammas hampaasta

Saitpahan ansios mukaa, tolta se varmaa tuntu kissastaki ku jätit sen

Ettekö te ymmärrä, vai missä vika?!

Onko se mahdotonta tajuta, että jos olisitte itse samassa tilanteessa, olisitte toimineet samoin? Pakko tulla haukkumaan! Ja mikäs sillä kissalla on olla, hyvässä paikassa jossa pidetään huolta...? Jos on kiva mies, ja kissa, useimmat valitsevat miehen! Eihän sitä kukaan voi ennen petosta tajuta, millainen se mies oikeasti on?! Voitte pitää minua tyhmänä, mutta minulla on kolme kissaa. Uskokaa, ettei kirosanat auta yhtään! Se on mennyt jo, turha tulla haukkumaan! Kaikki tekevät virheitä elämässään; toiset pahempia, toiset lievempiä! Elämä jatkuu...!

Se on totta, että aloittaja teki erittäin oikean päätöksen siinä, että vei kissan löytöeläinsuojaan. Se on vähintä, mitä voi tehdä, jos joutuu lemmikistään luopumaan, kuka hyvästä, kuka huonosta syystä. Pitää huolehtia, että saa hyvän uuden kodin.

Se vain siinä on aina, että se kissa löytöeläinsuojassa vie mahdollisesti mahdollisuudet joltakin toiselta, vanhemmalta ja kurjemmalta kodittomalta kissalta päästä ikinä uuteen kotiin... ja sitten on edessä myrkkypiikki ja ikuinen uni.'

Jos alkaisi kunnolla miettimään sitä kaikkea vääryyttä, mitä suomenmaassakin tapahtuu, niin siinä leviäisi pää lopullisesti. Jo nyt se masentaa päivittäin.

Miehet ei tuu mun ja kenenkään väliin - varsinkaan mun kissan. Pikku kisuni on ollut mulla reilut 6kk, ostin sen naiselta, joka ei sitä voinut enää pitää. Vieläkin lähettelen sähköpostia ko. naisen kanssa ja lähetän kuvia kisusta. Kunpa itsekkin olisit tehnyt samoin tai jättänyt koko asian tekemättä. En voisi kuvitella luopuvani kisusta (tai kenestä muustakaan, esim. ystävästä) jonkun äijän takia, muahan ei miehet määräile. Toivottavasti kisu on päässyt hyvään pysyvään kotiin.

Rakastan kissoja ylikaiken ja kyllä muutama koirakin on elämässäni ollut. Tällä hetkellä ei oo kissaa. Kuoli joulukuussa 15vuotiaana. Koti on tyhjä kun ei ole ketään vastaan ottamassa tullessani kotiin. Vieläkin on tyyny vierelläni sängyssä jolle rakas ystäväni painoi päänsä. Ei ole maailmassa sellaista miestä jonka takia luopuisin kissasta tai koirasta hänen takiaan. Maailman uskollisimmat ystävät jotka eivät petä eikä jätä kuin kuoleman kautta. Olen sitä mieltä jos lemmikin ottaa siitä on huoli pidettävä koko sen elämän ajan. Olen sen verran iäkäs etten taida enää kotiin kissaa ottaa. Jos sairastun tai kuolen kissa joutus mieron tielle tai huonoon kotiin kärsimään ja ikävöimään.

Kyllähän lemmikistä pitäisi kantaa vastuu, kun on kerran sen itselleen ottanut. Vaikka ei löytöeläintaloon vienti ole sama asia kuin tienposkeen jättäminen. Varmaan kissa löysi jonkun rakastavamman omistajan.