Minusta tuntuu että tämä elämä on helvetti

puhuin siis H E L V E T I S T Ä. Joka kerta kun tähdet peittivät tuon sanan

"Kyllä tämä elämä on ********. Uskon niin"

Tämä elämä voi olla niin taivas kuin hel-vettikin enemmän tai vähemmän tai vuorotellen riippuen kokemuksistamme!
Elämä on juuri sitä ja sellaista kuin uskomme sen olevan. Perimmäiset ja useimmiten tiedostamattomat uskomuksemme tekevät automaattisesti ja huomaamattemme elämästämme hetki hetkeltä täydellisesti omaa luomustamme. Se on tarkemmin sanottuna 'yhteisluomus' kaikkien niiden jotka ovat samalla tietoisuus/värähtelytaajuudella!. Meitä ei kukaan/mikään ulkopuolinen voima aseta tänne kärsimään eikä oppimaan. Kyllä siitä itse olemme vastuussa!
Tämä vastuu itsestämme, ajatuksistamme ja uskomuksistamme on vielä monelle tuntematon asia. Onhan meitä tässä suhteessa harhaan johdettu valtauskontojen taholta lähes kaksituhatta vuotta. Siispä ei ihmekkään, että pidämme elämää kärsimyksen aikana ja että rangaistus voi jatkua vieläkin pahempana sen jälkeenkin. Kun olemme näin oppineet uskomaan eli se on meille 'totuus', niin saamme automaattisesti uskomustemme tasoista elämää koettavaksemme. Vain kokemukset ja etenkin kärsimykset toimivat meille katalysaattoreina etsimään totuutta itsestämme ja elämämme tarkoituksesta. Kun syvät uskomuksemme vähitellen muuttuvat henkisten totuuksien alkaessa valjeta meille (ei kovin helppoa ja yksinkertaista kuin monesti kerrotaan), niin myös elämämme muuttuu monessa suhteessa.