Miten on varmaa

Niin, hän haavoittui 6. maaliskuuta, eli ei ihan alkukahakoissa. Muutenkin outoa, että "tiedät" enemmin, kuin länsimainen sotahistoria.
Se, että saat jotakin sairaalloista tyydytystä vääristelemällä maamme itsenäisyyden säilyttäneiden miesten töitä, on aika vastenmielistä. Tuhannet miehet kuitenkin valuttivat vertaan tätä maata puolustaessaan. No, ei pitäisi provosoitua, vaikka tuollaiset reppanat ja miehen irvikuvat kirjoittavatkin.

Sven Hassel kirjoitti:

Niin, hän haavoittui 6. maaliskuuta, eli ei ihan alkukahakoissa. Muutenkin outoa, että "tiedät" enemmin, kuin länsimainen sotahistoria.
Se, että saat jotakin sairaalloista tyydytystä vääristelemällä maamme itsenäisyyden säilyttäneiden miesten töitä, on aika vastenmielistä. Tuhannet miehet kuitenkin valuttivat vertaan tätä maata puolustaessaan. No, ei pitäisi provosoitua, vaikka tuollaiset reppanat ja miehen irvikuvat kirjoittavatkin.

Erkki K. sukulaismieheni, eli enoni "haki" sotasaaliina välimaastosta joskus 1939 joulukuussa SVT:n kiväärin. Siinä oli hyvä, valovoimainen kiikari, kymmenen 7,62 mm patruunamakasiini ja tarkka piippu. Se maalattiin valkoiseksi työkaluksi.
Erkki sai tietyn vapauden liikkua komppaniansa lohkolla omia aikoja tarkka-ampujana. Ei ollut apulaista, mutta joskus joukkueenjohtajansa "kiikaroi" maaleja. Merkitsi niitä K tai H. Kuollut tai haavoittunut kohde, sen mukaan miltä osuma näytti.
Erkki itse oli usein illalla korsun tullessa maininnut vain ryhmäpomolle, että "osui hyvin muutamaan upseeriin".
Erkki tuli välirauhan töihin muuttuneena miehenä, kertoi äitini. Veljensä oli sulkeutunut, pelokas ja ärtyisä.
Jatkosotaan Erkki lähti vastahakoisesti ja suostui asemasotavaiheessa salakytäksi melkein käskemällä. Perääntymisvaiheessa osui sitten naapurinkin kuti läpi käsivarren ja toinen kohta polveen.
Sotainvalidinä sai heroiinia tarpeeksi tutulta rintamalääkäriltään ja muuttui narkomaaniksi. Heroiinin loputtua tuska ja pelko nujerrettiin viinalla. Lopuksi Vappupäivänä 1960 kaiken korjasi haulikon piippu leuan alla.
Välirauhan aikana oli annettu vapaudenmitalin toinen luokka. Jatkosodasta ensimmäinen luokka ja vapaudenristin neljäsluokka. Sotalaitoksen papereissa lukee suunnilleen talvisodasta näin: "toiminut ansiokkaasti tiedustelu- ja taistelutehtävissä vaikeissa olosuhteissa" Jatkokahinasta VR 4. löytyy maininta: "Ottanut osaa tuhoamis- ja taistelutehtäviin kiitettävällä menestyksellä". Ne helyt laitettiin Erkille tumman puvun rinnuksessa hautaan. Olin 14 vuotta vanhana haudalla, kun paikkakunnan entinen suojeluskuntapomo piti "pehmennetyin sanakääntein ylistyspuheen". Elettiin sentään vuotta 1960.
Isälleni oli Erkki maininnut, että "lopetin lahtauksen laskennan 20. jälkeen".

Erkin tarina kirjoitti:

Erkki K. sukulaismieheni, eli enoni "haki" sotasaaliina välimaastosta joskus 1939 joulukuussa SVT:n kiväärin. Siinä oli hyvä, valovoimainen kiikari, kymmenen 7,62 mm patruunamakasiini ja tarkka piippu. Se maalattiin valkoiseksi työkaluksi.
Erkki sai tietyn vapauden liikkua komppaniansa lohkolla omia aikoja tarkka-ampujana. Ei ollut apulaista, mutta joskus joukkueenjohtajansa "kiikaroi" maaleja. Merkitsi niitä K tai H. Kuollut tai haavoittunut kohde, sen mukaan miltä osuma näytti.
Erkki itse oli usein illalla korsun tullessa maininnut vain ryhmäpomolle, että "osui hyvin muutamaan upseeriin".
Erkki tuli välirauhan töihin muuttuneena miehenä, kertoi äitini. Veljensä oli sulkeutunut, pelokas ja ärtyisä.
Jatkosotaan Erkki lähti vastahakoisesti ja suostui asemasotavaiheessa salakytäksi melkein käskemällä. Perääntymisvaiheessa osui sitten naapurinkin kuti läpi käsivarren ja toinen kohta polveen.
Sotainvalidinä sai heroiinia tarpeeksi tutulta rintamalääkäriltään ja muuttui narkomaaniksi. Heroiinin loputtua tuska ja pelko nujerrettiin viinalla. Lopuksi Vappupäivänä 1960 kaiken korjasi haulikon piippu leuan alla.
Välirauhan aikana oli annettu vapaudenmitalin toinen luokka. Jatkosodasta ensimmäinen luokka ja vapaudenristin neljäsluokka. Sotalaitoksen papereissa lukee suunnilleen talvisodasta näin: "toiminut ansiokkaasti tiedustelu- ja taistelutehtävissä vaikeissa olosuhteissa" Jatkokahinasta VR 4. löytyy maininta: "Ottanut osaa tuhoamis- ja taistelutehtäviin kiitettävällä menestyksellä". Ne helyt laitettiin Erkille tumman puvun rinnuksessa hautaan. Olin 14 vuotta vanhana haudalla, kun paikkakunnan entinen suojeluskuntapomo piti "pehmennetyin sanakääntein ylistyspuheen". Elettiin sentään vuotta 1960.
Isälleni oli Erkki maininnut, että "lopetin lahtauksen laskennan 20. jälkeen".

Kiitos Erkin tarinasta.
Iseasiassa olisi hyvä jos tällaisia oikeasti realistisia tositarinoita kirjoiteltaisiin lisää.

Wikipedia sanoo muuten tuosta Häyhän "ennätyksestä yli 500"että totuus lienee 200 huitteilla.

Erkin tarina kirjoitti:

Erkki K. sukulaismieheni, eli enoni "haki" sotasaaliina välimaastosta joskus 1939 joulukuussa SVT:n kiväärin. Siinä oli hyvä, valovoimainen kiikari, kymmenen 7,62 mm patruunamakasiini ja tarkka piippu. Se maalattiin valkoiseksi työkaluksi.
Erkki sai tietyn vapauden liikkua komppaniansa lohkolla omia aikoja tarkka-ampujana. Ei ollut apulaista, mutta joskus joukkueenjohtajansa "kiikaroi" maaleja. Merkitsi niitä K tai H. Kuollut tai haavoittunut kohde, sen mukaan miltä osuma näytti.
Erkki itse oli usein illalla korsun tullessa maininnut vain ryhmäpomolle, että "osui hyvin muutamaan upseeriin".
Erkki tuli välirauhan töihin muuttuneena miehenä, kertoi äitini. Veljensä oli sulkeutunut, pelokas ja ärtyisä.
Jatkosotaan Erkki lähti vastahakoisesti ja suostui asemasotavaiheessa salakytäksi melkein käskemällä. Perääntymisvaiheessa osui sitten naapurinkin kuti läpi käsivarren ja toinen kohta polveen.
Sotainvalidinä sai heroiinia tarpeeksi tutulta rintamalääkäriltään ja muuttui narkomaaniksi. Heroiinin loputtua tuska ja pelko nujerrettiin viinalla. Lopuksi Vappupäivänä 1960 kaiken korjasi haulikon piippu leuan alla.
Välirauhan aikana oli annettu vapaudenmitalin toinen luokka. Jatkosodasta ensimmäinen luokka ja vapaudenristin neljäsluokka. Sotalaitoksen papereissa lukee suunnilleen talvisodasta näin: "toiminut ansiokkaasti tiedustelu- ja taistelutehtävissä vaikeissa olosuhteissa" Jatkokahinasta VR 4. löytyy maininta: "Ottanut osaa tuhoamis- ja taistelutehtäviin kiitettävällä menestyksellä". Ne helyt laitettiin Erkille tumman puvun rinnuksessa hautaan. Olin 14 vuotta vanhana haudalla, kun paikkakunnan entinen suojeluskuntapomo piti "pehmennetyin sanakääntein ylistyspuheen". Elettiin sentään vuotta 1960.
Isälleni oli Erkki maininnut, että "lopetin lahtauksen laskennan 20. jälkeen".

Kirjoitit Erkki Kuuselan tarinan Ilmajoen Ahokylästä ja myöhemmin Seinäjoella Maakuntapainon valokuvaaja 1950-58. Hänestä oli suunnilleen tuo tarinasi siinä joululehdessä, jota Maakuntapaino Oy kustansi 1960-luvulla (oliko E-P:n Jouluviesti vai Lakeuden Jouluviesti?).
Toinen kertomus hänestä on Mäkelän kirjassa, jossa kirjoitetaan ampujasta Jatkosodan pitkästyttävinä asemasotakuukausina. E.K. lähti työhön aamupimeässä ja tuli iltapimeässä etumaastosta, ilmoittaen esimiehelle "vähemmän upseeria ryssällä taas".
Väitettiin, että hän ei Jatkosodassa miehistöä ampunut, vaan pystyi erottamaan kaulussalmiakit 300 - 350 metriin ja talvella upseeri erottui päähineestä. Oli kai omiinkin upseereihin jonkinlainen halu joskus saada kiikariin.
Kuusela oli mestari suojeluskuntapiirin pysty-, polvi-, makuukivääriammunnassa ainakin kahtena vuonna peräkkäin 1930- luvulla.

Pyrin keräämään hänestäkin aineistoa 1995-1999 kirjaani, jossa olisin käynyt läpi aikaansaavat, mutta unohdetut tarkka-ampujamme. Silloin oli vielä autenttisia muistelijoitakin.
Ei vai löytynyt kirjalle kustantajaa. Materiaalin saaminenkin oli kiven alla. Moni haastateltava sulki suunsa mikrofonin edessä, vaikka lupautuikin muistelemaan. Kertaalleen annetut valokuvat vaadittiin kiireellä takaisin.
Oletko halukas antamaan lisätietoja enostasi kahden kesken?

[email protected]

aunes ********** kirjoitti:

Kirjoitit Erkki Kuuselan tarinan Ilmajoen Ahokylästä ja myöhemmin Seinäjoella Maakuntapainon valokuvaaja 1950-58. Hänestä oli suunnilleen tuo tarinasi siinä joululehdessä, jota Maakuntapaino Oy kustansi 1960-luvulla (oliko E-P:n Jouluviesti vai Lakeuden Jouluviesti?).
Toinen kertomus hänestä on Mäkelän kirjassa, jossa kirjoitetaan ampujasta Jatkosodan pitkästyttävinä asemasotakuukausina. E.K. lähti työhön aamupimeässä ja tuli iltapimeässä etumaastosta, ilmoittaen esimiehelle "vähemmän upseeria ryssällä taas".
Väitettiin, että hän ei Jatkosodassa miehistöä ampunut, vaan pystyi erottamaan kaulussalmiakit 300 - 350 metriin ja talvella upseeri erottui päähineestä. Oli kai omiinkin upseereihin jonkinlainen halu joskus saada kiikariin.
Kuusela oli mestari suojeluskuntapiirin pysty-, polvi-, makuukivääriammunnassa ainakin kahtena vuonna peräkkäin 1930- luvulla.

Pyrin keräämään hänestäkin aineistoa 1995-1999 kirjaani, jossa olisin käynyt läpi aikaansaavat, mutta unohdetut tarkka-ampujamme. Silloin oli vielä autenttisia muistelijoitakin.
Ei vai löytynyt kirjalle kustantajaa. Materiaalin saaminenkin oli kiven alla. Moni haastateltava sulki suunsa mikrofonin edessä, vaikka lupautuikin muistelemaan. Kertaalleen annetut valokuvat vaadittiin kiireellä takaisin.
Oletko halukas antamaan lisätietoja enostasi kahden kesken?

[email protected]

Kass on melkein naapurikylän poikia.

Niin se on,että ei säästynyt ns,kummituksilta Erkki.
Sotimisessa ei ole mitään hyvää!

bumbtsibummmmm kirjoitti:

Kiitos Erkin tarinasta.
Iseasiassa olisi hyvä jos tällaisia oikeasti realistisia tositarinoita kirjoiteltaisiin lisää.

Wikipedia sanoo muuten tuosta Häyhän "ennätyksestä yli 500"että totuus lienee 200 huitteilla.

"Wikipedia sanoo muuten tuosta Häyhän "ennätyksestä yli 500"että totuus lienee 200 huitteilla. "

Simppa sanoo itsekin, että hänen tekemisiään on liioiteltu milloin mihinkin hämäriin tarkoitusperiin. Törkeimpinä ehkä kaikenmaailman isäm maa hörhöt, jotka käyttävät Simppaa vihapropagandassaan suurennellen samalla tapahtumia rankasti.

Ei kukaan täysijärkinen nöyrää ja rehellistä Simoa halveksi, vaan noita hänen tekojaan vääristeleviä ja niillä rehenteleviä mulkeroita.

bumbtsibummmmm kirjoitti:

Kiitos Erkin tarinasta.
Iseasiassa olisi hyvä jos tällaisia oikeasti realistisia tositarinoita kirjoiteltaisiin lisää.

Wikipedia sanoo muuten tuosta Häyhän "ennätyksestä yli 500"että totuus lienee 200 huitteilla.

"Wikipedia sanoo muuten"

Ei Wikipedia, vaan sen lainaama dosentti Marjamaa. Wiki mainitsee myös 542:n. Kumpaakin on vaikea todistaa täsmällisesti, mutta Häyhä rupesi laskemaan vasta useamman kymmenen todennäköisen "kaadon" jälkeen, ja oli myös todennäköisesti ainakin osallisena tai jopa ratkaisijana monessa useamman tarkka-ampujan yhteistehtävässä.

aunes ********** kirjoitti:

Kirjoitit Erkki Kuuselan tarinan Ilmajoen Ahokylästä ja myöhemmin Seinäjoella Maakuntapainon valokuvaaja 1950-58. Hänestä oli suunnilleen tuo tarinasi siinä joululehdessä, jota Maakuntapaino Oy kustansi 1960-luvulla (oliko E-P:n Jouluviesti vai Lakeuden Jouluviesti?).
Toinen kertomus hänestä on Mäkelän kirjassa, jossa kirjoitetaan ampujasta Jatkosodan pitkästyttävinä asemasotakuukausina. E.K. lähti työhön aamupimeässä ja tuli iltapimeässä etumaastosta, ilmoittaen esimiehelle "vähemmän upseeria ryssällä taas".
Väitettiin, että hän ei Jatkosodassa miehistöä ampunut, vaan pystyi erottamaan kaulussalmiakit 300 - 350 metriin ja talvella upseeri erottui päähineestä. Oli kai omiinkin upseereihin jonkinlainen halu joskus saada kiikariin.
Kuusela oli mestari suojeluskuntapiirin pysty-, polvi-, makuukivääriammunnassa ainakin kahtena vuonna peräkkäin 1930- luvulla.

Pyrin keräämään hänestäkin aineistoa 1995-1999 kirjaani, jossa olisin käynyt läpi aikaansaavat, mutta unohdetut tarkka-ampujamme. Silloin oli vielä autenttisia muistelijoitakin.
Ei vai löytynyt kirjalle kustantajaa. Materiaalin saaminenkin oli kiven alla. Moni haastateltava sulki suunsa mikrofonin edessä, vaikka lupautuikin muistelemaan. Kertaalleen annetut valokuvat vaadittiin kiireellä takaisin.
Oletko halukas antamaan lisätietoja enostasi kahden kesken?

[email protected]

olisiko osoitteesi viallinen? viestit tulee takaisin?