Näinä kesäyön hetkinä kun uni ei meinaa tulla on aikaa miettiä asioita.
Katsellessani kesäyön hiljaista kauneutta ja valoa, mietin vain mikä/kuka on tämän kaiken elämän takana.
Itse olen kristityssä perheessä kasvaneena saanut käsityksen, että kaiken Luoja on Raamatun Jumala.
Niinhän se on. Kaiken takana on varmasti jokin suuren suuri voima, suurempi kuin osaamme edes kuvitella.
Entä sitten kun kehityksen kulussa ihminen sai aivot joilla pystyi ajattelemaan. Ihminen loi kuhunkin kulttuuriinsa sopivan Jumalan jota palvoi.
Lisää aikaa kului ja alettiin puhumaan elämän alun saamisesta. Sitten kehittyi kirjoitustaito ja asioita laitettiin ylös.
Tuon kaiken suuren ajattelun on aloittanut ihminen, pohtimalla elämän tarkoitusta ja alkua.
Eri kulttuurit tarjoavat erilaisia "Pyhiä kirjoja" uskontonsa perustaksi.
Kaikissa eri uskonnoissa on kuitenkin yksi yhteinen piirre.Siinä kohtaavat sekä hyvä, että paha. Ihmisessä käydään jatkuvasti taistelua hyvän ja pahan välillä. Kaikki teot ja ajtukset jotka ylläpitävät ja kunnioittavat itse elämää edustavat hyvää ja taas tuhoavat teot ja ajatukset pahaa.
Meillä kristityillä on uskon perustana Raamattu ja sen opetus. Moni kristitty ei enää usko raamatun luomiskertomukseen kirjaimellisesti, mutta Jeesuksen sanoma rakkaudesta ja oikeamielisyydestä elää yhä.
Meissä jokaisessa oleva hyvä ja paha taistelee jatkuvasti olemasssa olostaan. On vain kysymys siitä haluammeko "palvella" tuota hyvää, josta Jeesus opetti vai pahaa , josta Jeesus varoitti.
Kuitenkin kaiken elämän perustana on onnellisuus ja kunnioitus elämää ja eläviä olentoja ja luontoa kohtaan. Kun ihminen on tullut sinuiksi itse "Suuren Luonnon" kanssa on se sitten nimeltään vaikkapa omatunto tai Jumala meissä, alkaa hän toteuttamaan ja tuomaan ympärilleen sitä rakkauden ja hyväksynnän ilmapiiriä, josta Jeesus puhui.
Jeesuksen sanoma on hyvin yksinkertainen.
Rakkaus ja hyvät teot ovat tie kohti Jumalaa,kun toteuttaa ja sisimmässään aidosti haluaa tehdä hyvää on löytänyt totuuden eli luomakunnan kunnioituksen. Näiden asioiden löydyttyä on päässyt osalliseksi lahjoista suurimmasta elämästä ja sen tasapainoisuudesta.
Joka on löytänyt Jeesuksen on löytänyt nämä elämän tärkeimmät asiat, meidän kristittyjen näkökulmasta. Muissa kulttuureissa on hyvin samantapainen tie kohti täydellistä "elämää" tai "onnea".
Se, että eri kultturien uskonnot ovat "sotineet" toisiaan vastaan on jotenkin ollut aina ymmärettävämpää, kuin tämä kristittyjen "sota" toista kristittyä vastaan, joka omaa hiukan erilaisen ajatuskaavan Sanasta.
Aluksi tehtiin ristiretkiä toisien kulttuurien uskontojen lyömiseksi, mutta nykyään käydään ristiretkeä lyödäkseen omaan kristinuskoon perustuva toinen kristinuskon liike.
Oppi-isämme ovat olleet ihmisiä, jotka nämä eri uskonsuunnat/lahkot ovat luoneet. Näiden ihmisten ajatuksiin perustuvia tulkintoja raamatusta nyt kukin edustamme verissäpäin, teemme edelleen ristiretkiä toisten herätysliikkeiden /kirkkojen luo.
Luotamme vain ja ainoastaan siihen mitä itse olen "löytänyt" ja näemme sen ainoanan oikeana vaihtoehtona.
Kuitenkin ne ovat ihmisen ajtuksiin ja tulkintoihin perustuvia liikkeitä, joihin on liittynyt kannatajia, kuten poliittisiin liikeisiin. Toiset ovat saaneet suuren kannatuksen, toiset pienemmän. Suuremmat liikkeet /kirkot, pitävät vähemmän ääntä omasta "opistaan" kun pienemmät liikkeet/kirkot.
Pienempien liikkeiden on kalasteltava osannottajia, jotta ne säilyisivät "hengissä".
Kuitenkaan se suurin tai pienin liike ei ole ainoa oikea vaan ainoa oikea totuus on itse Jumalan sana. Tuohon inhimillisyyden sanomaan nojaavat kaikki uskonnot/liikkeet/kirkot.
Jos oppisimme katsomaan itse sanaa emmekä liikettä/kirkkoa, voisimme paljon sopuisimmin elää keskenämme.
Totuushan on, että kaikki me olemme saman Luojan luomia, siis sisaria ja veljiä keskenämme.
Suuri luoja ei meitä erottele sen mukaan mitä teemme tai edustamme vaan Hän on tasapuolinen ja oikeudenmukainen jokaiselle. Me ihmiset olemme keksineet nämä "karsinat" joihin kuuluu elävässä uskossa olevat, uskossa olevat, pakanat, ateistit ym.
Vain ja ainoastaan Hänellä on valta tuomita tai olla tuomitsematta ketään.
Ihmisen tehtäväksi jää ainoastaan olla ja levätä ja kiittää siitä mitä on saanut tai jäänyt saamatta.
Vasta kun ihminen on tasapainossa itsensä ja Luojansa kanssa, häviää häneltä pelko ja hän ei tunne uhkana toisin ajattelevia kohtaan, sillä hän on löytänyt totuuden.
"Minä olen tie, totuus ja elämä". Oikean tien löytäminen antaa varmuuden, totuus tekee vapaaksi ja elämä antaa rauhan ja rakkauden.
Näine ajatuksineni lähden pikkuhiljaa levolle.
Toivotan kaikille maailman ihmisille ja erityisesti tällä foorumilla oleville ihmisille oikein siunauksen ja rakkauden ja vapauden täyteistä elämää.
Katsellessani kesäyön hiljaista kauneutta ja valoa, mietin vain mikä/kuka on tämän kaiken elämän takana.
Itse olen kristityssä perheessä kasvaneena saanut käsityksen, että kaiken Luoja on Raamatun Jumala.
Niinhän se on. Kaiken takana on varmasti jokin suuren suuri voima, suurempi kuin osaamme edes kuvitella.
Entä sitten kun kehityksen kulussa ihminen sai aivot joilla pystyi ajattelemaan. Ihminen loi kuhunkin kulttuuriinsa sopivan Jumalan jota palvoi.
Lisää aikaa kului ja alettiin puhumaan elämän alun saamisesta. Sitten kehittyi kirjoitustaito ja asioita laitettiin ylös.
Tuon kaiken suuren ajattelun on aloittanut ihminen, pohtimalla elämän tarkoitusta ja alkua.
Eri kulttuurit tarjoavat erilaisia "Pyhiä kirjoja" uskontonsa perustaksi.
Kaikissa eri uskonnoissa on kuitenkin yksi yhteinen piirre.Siinä kohtaavat sekä hyvä, että paha. Ihmisessä käydään jatkuvasti taistelua hyvän ja pahan välillä. Kaikki teot ja ajtukset jotka ylläpitävät ja kunnioittavat itse elämää edustavat hyvää ja taas tuhoavat teot ja ajatukset pahaa.
Meillä kristityillä on uskon perustana Raamattu ja sen opetus. Moni kristitty ei enää usko raamatun luomiskertomukseen kirjaimellisesti, mutta Jeesuksen sanoma rakkaudesta ja oikeamielisyydestä elää yhä.
Meissä jokaisessa oleva hyvä ja paha taistelee jatkuvasti olemasssa olostaan. On vain kysymys siitä haluammeko "palvella" tuota hyvää, josta Jeesus opetti vai pahaa , josta Jeesus varoitti.
Kuitenkin kaiken elämän perustana on onnellisuus ja kunnioitus elämää ja eläviä olentoja ja luontoa kohtaan. Kun ihminen on tullut sinuiksi itse "Suuren Luonnon" kanssa on se sitten nimeltään vaikkapa omatunto tai Jumala meissä, alkaa hän toteuttamaan ja tuomaan ympärilleen sitä rakkauden ja hyväksynnän ilmapiiriä, josta Jeesus puhui.
Jeesuksen sanoma on hyvin yksinkertainen.
Rakkaus ja hyvät teot ovat tie kohti Jumalaa,kun toteuttaa ja sisimmässään aidosti haluaa tehdä hyvää on löytänyt totuuden eli luomakunnan kunnioituksen. Näiden asioiden löydyttyä on päässyt osalliseksi lahjoista suurimmasta elämästä ja sen tasapainoisuudesta.
Joka on löytänyt Jeesuksen on löytänyt nämä elämän tärkeimmät asiat, meidän kristittyjen näkökulmasta. Muissa kulttuureissa on hyvin samantapainen tie kohti täydellistä "elämää" tai "onnea".
Se, että eri kultturien uskonnot ovat "sotineet" toisiaan vastaan on jotenkin ollut aina ymmärettävämpää, kuin tämä kristittyjen "sota" toista kristittyä vastaan, joka omaa hiukan erilaisen ajatuskaavan Sanasta.
Aluksi tehtiin ristiretkiä toisien kulttuurien uskontojen lyömiseksi, mutta nykyään käydään ristiretkeä lyödäkseen omaan kristinuskoon perustuva toinen kristinuskon liike.
Oppi-isämme ovat olleet ihmisiä, jotka nämä eri uskonsuunnat/lahkot ovat luoneet. Näiden ihmisten ajatuksiin perustuvia tulkintoja raamatusta nyt kukin edustamme verissäpäin, teemme edelleen ristiretkiä toisten herätysliikkeiden /kirkkojen luo.
Luotamme vain ja ainoastaan siihen mitä itse olen "löytänyt" ja näemme sen ainoanan oikeana vaihtoehtona.
Kuitenkin ne ovat ihmisen ajtuksiin ja tulkintoihin perustuvia liikkeitä, joihin on liittynyt kannatajia, kuten poliittisiin liikeisiin. Toiset ovat saaneet suuren kannatuksen, toiset pienemmän. Suuremmat liikkeet /kirkot, pitävät vähemmän ääntä omasta "opistaan" kun pienemmät liikkeet/kirkot.
Pienempien liikkeiden on kalasteltava osannottajia, jotta ne säilyisivät "hengissä".
Kuitenkaan se suurin tai pienin liike ei ole ainoa oikea vaan ainoa oikea totuus on itse Jumalan sana. Tuohon inhimillisyyden sanomaan nojaavat kaikki uskonnot/liikkeet/kirkot.
Jos oppisimme katsomaan itse sanaa emmekä liikettä/kirkkoa, voisimme paljon sopuisimmin elää keskenämme.
Totuushan on, että kaikki me olemme saman Luojan luomia, siis sisaria ja veljiä keskenämme.
Suuri luoja ei meitä erottele sen mukaan mitä teemme tai edustamme vaan Hän on tasapuolinen ja oikeudenmukainen jokaiselle. Me ihmiset olemme keksineet nämä "karsinat" joihin kuuluu elävässä uskossa olevat, uskossa olevat, pakanat, ateistit ym.
Vain ja ainoastaan Hänellä on valta tuomita tai olla tuomitsematta ketään.
Ihmisen tehtäväksi jää ainoastaan olla ja levätä ja kiittää siitä mitä on saanut tai jäänyt saamatta.
Vasta kun ihminen on tasapainossa itsensä ja Luojansa kanssa, häviää häneltä pelko ja hän ei tunne uhkana toisin ajattelevia kohtaan, sillä hän on löytänyt totuuden.
"Minä olen tie, totuus ja elämä". Oikean tien löytäminen antaa varmuuden, totuus tekee vapaaksi ja elämä antaa rauhan ja rakkauden.
Näine ajatuksineni lähden pikkuhiljaa levolle.
Toivotan kaikille maailman ihmisille ja erityisesti tällä foorumilla oleville ihmisille oikein siunauksen ja rakkauden ja vapauden täyteistä elämää.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Teksti vaikutti olevan New Age -ajatteluun kallellaan (?). Korjatkaa jos olen väärässä.
Muista, että maailmassa on myös perkele, tuo eksyttäjä, ja että ihminen on syntiin langennut (1. Moos kirja, Raamatun alussa). Muut uskonnot ovat ihmiskeksintöä tai perkeleestä lähtöisin (olemmehan me ihmiset luonnostamme luopuneet Jumalasta, "ei ole ketään joka tekisi sitä mikä on hyvä"). Room 3:
10. niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11. ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12. kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
13. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
14. heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
15. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
16. hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
17. ja rauhan tietä he eivät tunne.
18. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
19. Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20. sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
21. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Jumala on täysin pyhä. Eri uskonnot väittävät aivan eri asioita Jumalasta. -> Ne kaikki eivät yksinkertaisesti voi kaikki olla totta. (Joku valehtelee!)
Olet väärä profeetta, jos väität kantaasi Jumalan tahdon mukaiseksi ja sellaiseksi että ajatuksesi on "totuus" tästä maailmankaikkeudesta tai yleensä "se oikea" maailmankatsomus (, tai lievemmin ilmaistuna: olet väärässä), koska väität sellaista mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista eikä totta.
//Suuri luoja ei meitä erottele sen mukaan mitä teemme tai edustamme vaan Hän on tasapuolinen ja oikeudenmukainen jokaiselle. Me ihmiset olemme keksineet nämä "karsinat" joihin kuuluu elävässä uskossa olevat, uskossa olevat, pakanat, ateistit ym.//
Kuitenkin tämä Raamatun lause, jota myös lainasit, kumoaa edellisen väitteen:
//"Minä olen tie, totuus ja elämä".//
(Jeesuksen sanoja.)
-> Raamatun mukaan ainoastaan Kristus on tie Jumalan tykö, koska ainoastaan Kristuksessa (hänen ristin uhrikuolemassaan) on meidän syntimme sovitettu. Kasteen kautta meidät siirretään perkeleen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan.
Onhan Jumala tasapuolinen kaikille "pakanoille" ja niile jotka eivät ole Kristuksessa, hän on oikeuden mukainen. Jos et usko Kristukseen, olet tuomittu, koska olet syyllinen Jumalan edessä. Jokainen niin pakana kuin juutalainenkin ovat syyllisiä Jumalan edessä, eikä heillä ole mitään millä puolustaa itseään. Tekomme syyttävät meitä. Jokainen on syyllinen (näin meille on ilmoitettu). Olemme niin syntisiä, ettei sitä "järki käsitä", myös me kristityt. Mutta ainoastaan Kristuksessa on synnit sovitettu (synnit on sovitettu Jumalan edessä ristin työn tähden, ja Jumalan viha ei enää kohdistu meihin vaan Kristus on ottanut meidän syntimme kantaaksensa. Hänet on "tehty synniksi", kuten Raamatussa sanotaan).
New Agesta vähän:
http://matti.vaisanen.sekl.fi/kirjat/sula10f.html
Entäs tämä vanhurskauden perikuva ja meidän esi-isämme Abraham, joka ei ollut juutalainen,
eikä palvonut näinollen juutalaisia jumalia.
Hän oli tiettävästi tavallinen paimen ja heimonsa
päällikkö sekä suuren karjan omistaja.
Ja siitä huolimatta, hänkin uskoi kaiken Luojaan,
taivaalliseen Isään ja toimi niinkuin vanhurskaan
tulee toimia elämänsä aikana. Eikä hänkään Kristuksesta mitään tiennyt.
Oliko hän siis eksyttäjästä vai oliko juutalaiset
eksyttäjästä lähtöisin? Vai oliko he kaikki tuosta eksyttäjästä lähtöisin? Olemmeko mekin kaikki tuosta eksyttäjästä lähtöisin?
Taitaa sittenkin olla oikean uskonnon määrittely
sinullekkin myös liian suuri ja vaikea tehtävä.
Ja taitaa olla se toisen ihmisen uskon määrittely
ja uskon taso, vielä vaikeanpi tehtävä meille itsekullekkin. Joten hieman varovaisenpia
kannanottoja kanssaeläjistä, jotka vain ilmaisevat omia mielipiteitään ja näkemyksiään
jokapäiväisistä asioista ja uskosta.
Sillä.
Mielipiteiden vaihto ja asioiden pohdiskelu on aivan terveellistä toimintaa. Ihmistä ei voida,
eikä tulla tuomitsemaan mielipiteittensä takia,
vaan tekojensa vuoksi jokainen on tuomionsa saava,
siis ei sen tähden, että uskaltaa keskustella vaikeista asioista tai asioista josta haluaa saada selvyyden tai ilmaisee vain omia tunteitaan ja tuntemuksiaan julkisesti.
Tottakai on hyvä keskustella (mutta jos jotakin asiaa väitetään todeksi joka ei ole totta, niin siitähän saa varmaankin myös keskustella ja jopa voimakkaasti kritisoida?). Kehoitan tietenkin koettelemaan kaiken ja etsimään Jumalaa. (Hyvä kun ihmiset etsivät. Jumala vetää ihmisiä puoleensa, usko on Jumalan tekoa.)
Abraham uskoi edeltä Kristukseen. Jumala antoi lupauksen koskien hänen "siementään" (eli Kristusta). Abraham katsottiin vanhurskaaksi uskon kautta (sen tähden/kautta että hän uskoi edeltä Kristukseen).
Room. 3:ssa on puhuttu Abrahamin uskosta (häntä ei luettu vanhurskaaksi tekojen kautta vaan uskon tähden) ja Vanhassa Testamentissa on mainittu tuo lupaus Abrahamille hänen siemenestään. Olikohan se tämä:
1.Moos.
22:18 Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen."
1. Moos
12:3. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.
1. Moos 14:
5. Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä".
6. Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.
(Abraham luettiin vanhurskaaksi.)
Paavali sanoi (juutalaisuudesta jyrkästi poiketen), että Abrahamia luettiin vanhurskaaksi yksin armosta uskon kautta (ei teoista / tekojen perusteella).
Room 3:
3. Sillä mitä Raamattu sanoo? "Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".
Jos Abraham voi kerskata ihmisten edessä, siitä ei kerrota. Jumalan edessä hän ei voi.
Room.
5. mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
Väisäsen Room.kirjeen selityksestä:
Myös Abraham oli ollut ennen uskon saamista jumalaton, jopa epäjumalien palvelija (Jos. 24:2, 3). Hän ei ollut uskonut, että Jumala tahtoo ja pystyy täyttämään lupauksensa (1. Ms 15:2-). Mutta juuri sinä hetkenä, jona Abraham uskoi Jumalaa eli Jumalan antamaan lupaukseen Abrahamin jälkeläisestä syntyvään Messiaaseen, Jumala "luki" hänet vanhurskaaksi ilman mitään Abrahamin omia tekoja (1. Ms. 15:6).
Myös Aadamille ja Eevalle annettiin lupaus siemenestä joka "on lyövä rikki käärmeen pään" (en muista sanamuotoa kunnolla). Tuo oli Jumalan antama lupaus ihmisille. Myös Abraham laittoi luottamuksensa tuohon tulevaan siemeneen. Myös Aadam ja Eeva saattoivat uskoa Kristukseen (eli tulevaan siemeneen) edeltä. Tämä näkyy myös siinä, että heidän ensimmäisen lapsen nimeksi annettiin "Kain", joka ei tarkoita "lasta" vaan herraa tai vastaavaa (muistaakseni) (luin Lutherin 1. Moos selitystä). Luther selitti tuota sillä tavalla, että Eeva (ja Aadam) pohti(vat) jo ensimmäisestä lapsestaan että olisikohan tämä se "joka polkee rikki käärmeen pään". He pohtivat, että olisiko jo tämä ensimmäinen Eevan se Jumalan lupaama "siemen". (Toisin kuitenkin osoittautui.)
Niinkuin näet ja olet huomannut, kyllä
maailmassa selittäjiä riittää ja mielipiteitä.
Juutalainen Paavali ei kuitenkaan ollut paras ihminen selittämään Abrahamin vanhurskautta.
Ja täytyy muistaa, Paavalinkin tekstit ovat hänen
mielipiteitänsä ja näkemyksiä, eikä sen kummenpaa.
Abrahamista vielä hiukan lisää. Hänet asetettiin
kansojen paljouden Isäksi ja vanhurskauden perikuvaksi, nimenomaan uskonsa ja tekojensa tähden. Hän oli lauman johtaja ja osasi kuunnella
muitakin itsensä lisäksi sekä tietysti hän kunnioitti Luojaa rakastavana Isänä. Ja hän sai Kaikkivaltiaalta lupauksen, ja tuohon lupaukseen myös sisältyi alueellinen anti ja se oli kaikenlisäksi ikiaikainen lupaus. Eli, hänen jälkeläisilleen myös luvattiin alue, joka rajoittuisi niilin virrasta eufrattiin asti, Siinain niemimaalta nykyiseen Irakiin asti. Ja siitä voi tehdä huomion, että toden totta, nythän sillä alueella asuu juuri seemiläis peräisiä kansoja. Ja näin tulee ilmi yksi osatotuus, josta puolestaan näkyy ne meidänkin juuret. Olemme Abrahamin siemenestä ja hän on esi-isämme.
Roomalais kirjeistä en kyllä löydä ollenkaan tuon kaltaista viestiä, joka suoraan koskisi Abrahamin
tietämystä tulevista. Eli, pidän sitä kyllä liian vahvana tulkintana. Sanan mukaan, vain Poika tuntee Isänsä oikein kunnolla ja tietää osittain tämän aivoituksia, mutta aikoja hänkään ei tiedä.
No, käärmeen päätä ei ole vielä murskattu, joten se lupaus on vielä täyttämättä. Sillä maailma,
on edelleenkin pahan vallassa ja eksytystä täynnä.
Sana sanoo näin, monet ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja monet viimeiset ensimmäisiksi.
Joten tokkopa tarkoitti Kainia tai Lutheria tai Paavalia tai Kristustakaan. Sillä kaikki he ovat kuolleet ja poissa. Kannattaa katsoa taistelu loppuun asti ja valita voittajan puoli, Kristus
antoi todella hyvät ohjeet evästeeksi tälle nykyiselle viimeiselle ihmissukupolvelle. Ja toivotaan että ne "ohjeet" riittävät meille.
Kiitos vastauksestasi.
Juuri tätä tarkoitan tällä suhtautumisella toisin ajattelevaan.
Ei osata katsoa sitä hyvää, jota jokainen uskonto kantaa mukanaan vaan puetaan toisin ajatteleva "vihollisen leiriin" kuuluvaksi pahan palvohjaksi, vaikka hän toteuttaa ja tekee hyvää.
En tiedä sitten liekö syynä pelko, että oma piirimme otetaan pois jos annamme toisen aattelle tilaa.
Kuitenkin vaikka kuinka hokisimme ja toisimme esille sen, että ´tuo mitä sinä esitit ja sanoit on lähtöisin perkeleestä`. On tosiasia se, että kukaan ihminen ei näe sielumme tilaa. Olemme vastuussa omasta elämästämme ja sielumme tilasta vain Jumalalle emme ihmisille ja yhteisöille ja heidän opeilleen.
Kuten sanoin aiemmin totuus vapauttaa ihmisen kahleista elämään ja kulkemaan oikeaa tietä.
Itse olen saanut sielulleni rauhan ja olen tyytyväinen tähän olotilaan. Sen pitkän kauhean kamppailun jälkeen jolloin karsinoin ihmisiä ikuiseen iloon ja ja ikuiseen kadotukseen menijöiksi.
Luen raamattua ja elämäni pohjana on Kristunusko ja Jeesuksen opetukset. Ne ovat vain avautuneet minulle eli olen löytänyt totuuden ja se on vapauttanut minut rakastamaan ja kunnioittamaan kaikkia elollista ja hyvää maailmassa.
Tekemällä sitä hyvää ja rakentavaa mistä Jeesus puhui saa itselleen sisäinen rauhan, on sovussa itsensä ja Luojansa kanssa.
Ei ole tarvetta "tapella" mikä opinkohta on oikein ja miten se tulisi tulkita. Sydän kertoo sen.
Mutta tähän tarvitaan pitkä tie ja ajatuksin höystetty mieli, kunnes vapautuu elämään.
"Minä olen tie , totuus ja elämä" .
Allekirjoitan tuon lauseen täysin. En halua ottaa keneltäkään sitä uskoa tai uskonharjoituksen tapaa, joka hänellä on.
Jos se tapa tai uskonto joka ihmisellä on tekee hänet onnelliseksi ja vapauttaa elämään on se varmasti oikein.
"Heidän hedelmistään te heidät tunnette"
Kuinka hyvää ja rauhaa ympärilleen luova ihminen voisi olla paholaisen palvelija?
Vetoat "Raamatun mukaan" ja vastaan;
Raamatusta löytyy niin kovin ankaria ja tiukkoja ohjeita kuin niitä, joista rakkaus ja lempeys henkii.
Olisi vain kauhean ihana asia jos ne rakkauden ja lempeyden höystämät asiat olisivat "keskusteluissamme" päällimmäisinä eikä vain joko näin tai......
Siunattua elämää kaikille, en kuulu New age likkeeseen enkä aio liittyä . Kuulun luterilaiseen kirkkoon ja tämän kristittyjen välisen "uskonsotien" keskellä on mieleeni herännyt ajatus siitä, että me voisimme joskus yhdistää voimamme, sen hyvän voiman ja alkamaan rakentamaan parempaa maailmaa, mutta....ehkäpä juuri se "sielunvihollinen" tekee tästä rauhan tavoittelusta niin mahdottoman asian....
mutta edelleen jaksan toivoa...
Valitettavasti olet pahasti väärässä monien asioiden suhteen. (Väittelemällä tämä keskustelu ei varmaankaan tule etenemään.)
Tuo on ehkä pahin harhaoppi nykypäivänä että Raamatun sanan luotettavuutta epäillään. Ihmiset uskovat perkeleen kuiskutuksen korvassaan: "onko Jumala todella niin sanonut?" (juuri samalla tavalla kuin syntiinlankeemuskertomuksessa kerrotaan).
Raamattu on Jumalan sanaa, ja siihen voi luottaa.
Eihän ketään lueta vanhurskaaksi muutoin kuin Kristuksen ansion tähden. Eli Abrahamiakaan ei voitu lukea vanhurskaaksi muutoin kuin Kristuksen sovituskuoleman kautta. Ei ole muuta tietä Jumalan tykö kuin sovitustyö, joka on tehty ristillä. Ihminen luetaan vanhurskaaksi vain tuon teon tähden.
Room. 3:
27. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
28. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
Eipä tuota voisi juuri suorempaa sanoa. Ja todellakin voimme luottaa Paavaliin. Olet kuten muslimi, joka pitää Paavalin kirjeitä epäluotettavina.
Room. 3:
23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Olet ajautumassa kovaa vauhtia tienpenkereelle. Minä kerron vain tässä tapauksessa omia näkemyksiä
enkä opeta sinulle mitään, enkä edes pyri opettamaan sinulle mitään, saatikka että alkaisin
sanaa julistamaan sinulle.
Joten laitan tähän vähän elävää sanaa.
Mutta Kristuksen lähetys käsky oli kaikessa yksinkertaisuudessa tälläinen; Taivasten valta kunta on täällä. Ja tuon tekstin pääälle opetuslapset saivat aivan yksinkertaiset toiminta ohjeet ja niihin ei kuulunut ihmisten arvioiminen
vaan sanoman julistaminen nimenomaan siellä jossa oltiin valmiit vastaan ottamaan sanoma ja opetus.
Ja.
Jos sinun mielestäsi roomalaisen väkivaltaisen
valtakunnan aikaansaama ja koostama kirja on yksistään totuus, olet kenties ymmärtänyt asiat
hieman väärin. Alkuperäinen raamattu on Latin Vulgata, vuodelta AD 405. Sanoisinko näin, tässä
taitaa olla kyseessä harhaopin siemen.
Abraham ei millään ole voinut tuntea Kristusta
eikä Adamkaan eikä Nooakaan eikä Lootkaan. Koko
Kristus käsite ja nimitys on syntynyt vasta Immanuelin (Jeesuksen) kuoleman jälkeen.
Raamattu on ihmisten kirjoittamaa historiaa, kertomuksia, tarinaa, ennuskirjoja, ennustuksia,
kirjeitä, juutalaista perimätietoa, juutalaisia
lakeja, talmudia ja tooraa, lähetys kirjeitä
ja todistus kirjelmiä.
Ja hyvin pieni osa siitä käsittelee itse elävää
Kristusta, joka ristiin naulittiin rooomalaisten
käsillä ja juutalaisten toiveita kuunnellen.
Paavali ja hänen kirjurinsa ovat kirjoittaneet sekä laatineet suurimman osan uudentestamentin kirjeistä ja apostolien teoista, se on totuus.
Ja sille sinäkään et mahda enää mitään.
Et selvästi kestä keskustelua raamatusta etkä siihen liittyvistä asioista, seikoista, ihmisistä,
tapahtumista ja kuitenkin pidät itseäsi uskovana kristittynä, jonka pesäpaikka on protestanttinen ev.lut.kirkko? Joka on sentään nykypäivänä avoin kaikelle keskustelulle.
Pahin harhaoppi on ollut olemassa jo Kristuksen
aikaakin ennen. Ja se on todellisuuden sekä tosiasioiden kieltäminen ja kaikkivaltiaan Luojan, Taivaan Isän tahdon vastainen elämä.
Eli, tuon Perkeleen palvonta ja palveleminen ja maallisen mammonan sekä vallan tavoittelu. Myös väkivaltaan turvautuminen on harhaoppia, ja se koskee myös henkistä väkivaltaa.
Olemmepahan aika pahasti eri linjoilla.
Tuollainen ihmisen hyvyydestä ja rakkaudesta puhuminen on tyypillistä New Age -tyyppisissä paikoissa tai uususkonnollisuudessa (luotetaan ihmisen hyvyyteen). (Vaikka et sanokaan edustavasi New Agea, niin tuo rakkauskäsite tai ihmisen hyvyyskäsitys on mielestäni aika lähellä sitä. New Agessa pahimmillaan juuri kristinusko sekoitetaan kaikenlaiseen hömppään, ja sitä yritetään sitten vielä esittää mukamas kristinuskona. Tosin myös joissakin muissa kristinuskoon piiriin kuuluvissa kirkkokunnissa luotetaan ihmisen tekoihin, esim. room.katolisuudessa.)
Raamatun ilmoittama totuus ihmisestä on karu. Ihminen on läpeensä mätä (Room. 3. yms.), ihmistä ei voi sanoa hyväksi, ei missään tapauksessa. Kaikki hänen tekonsa ovat pahoja, teoistamme ei voi mitään esitellä Jumalalle. (Tosin uskon teot ovat puhtaita, ne ovat puhtaita Kristuksen ansion tähden, eivät meidän ansiomme tähden. Ne syntyvät itsestään, kun ihminen uskoo Kristukseen, ne ovat "hedelmiä" jotka syntyvät itsestään, uskon kautta.) Kuten jo taisin kirjoittaakin, Luther sanoi että ihminen on niin syntinen ettei sitä järki käsitä. Se pitää lukea Raamatusta. Ihminen ei isessään edes näe syntisyyttään. Myös Pyhä Henki ilmoittaa ihmiselle synnin.
Joh. 16, Pyhästä Hengestä:
8. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
9. synnin, koska he eivät usko minuun;
10. vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
11. ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Ihmisistä:
"Te olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne" (Ef. 2:1)
Sinun mielipiteesi.
Olet käsittänyt väärin jos luulet että puhun ihmisen itsensä luomasta hyvyydestä. Ei puhun siitä, miten ihminen voi valita haluaako toteuttaa sitä hyvää sanomaa josta Jeesus puhui vai päinvastoin.
Ketään ei pakoteta olemaan joko tai ihminen vaan ihmisellä on itsellään valinta tahtooko toteutta Jeesuksen sanomaa rakkaudesta vai ei.
Kaiken sen "ahdasmielisen" ajattelutavan jälkeen on ollut suuri helpotus ja vapautuksen tunne tullut käsittää, että totuus on hyvin yksinkertainen ; se on se sanoma josta Jeesus puhuu. Ja Jeesus ei opeta olemaan paha, ilkeä , ylimielinen, vihaa ja katkeruutta ja epäsopua ja epäsuvaitsevaisuutta harjoittava vaan kaikkea päinvastaista.
Hänen sanoman perustuu inhimillisyyteen ja rakkauden sanomaan , armoon ja anteeksi antamiseen ja saamiseen.
Meissä ihmisissä asuu se pieni "paha" joka kuiskuttelee, että oleppa nyt hyvä ja tee noin ja noin, ei se ole Jumalasta.
Jumalasta on pyyteetön ja ja hiljainen nöyryys ja kunnioitus elämää kohtaan. Tajuaminen siitä, että tässä olen Hänen kädellään. Jos annan Hänen sanansa koskettaa minua , alkaa elämässäni itsestään toteutua asioita jotka johtavat hyvään ja rakentavaan elämään...
eli toisin sanoen " Minä elän en minä vaan Kristus minussa"
Miten Jeesus kohteli toisin ajattelijoita ja ei uskovaisia ja syntisiä? Entä miten Hän kohteli ulkokullattuja itseään täynnä olevia ihmisiä?
Jeesus rakasti "hylättyä" lähimmäistä, mutta nuhteli niitä, jotka korottivat itsensä....
siunaten....
Olemme siis ihmisten joukossa pienemmistä pienempiä, emme toisiamme parempia tai huonompia.
Myös Jumala ei erottele meitä parempiin ja huonompiin ihmisiin. Kaikki olemme Luojalle rakkaita ja tärkeitä.
//Paavali ja hänen kirjurinsa ovat kirjoittaneet sekä laatineet suurimman osan uudentestamentin kirjeistä ja apostolien teoista, se on totuus.//
En oikein ymmärtänyt että mitä tarkoitat / haet tällä maininnalla. Hyvinhän Paavali on kirjoittanut.
Paavali oli apostoli (Jumalan virkaansa asettama). Ennen kristityksi kääntymistään hän ilmaisi hyväksyntänsä kristittyjen tappamiselle. Myöhemmin hän kääntyi (Kristus ilmestyi hänelle ja kysyi "Saul, saul, miksi vainoat minua?" jne.) ja oli kova Kristuksen sovitustyön tuntija ja julistaja. Mutta nuo asiat varmasti tiedät.
Hänen kirjoittamansa useat Raamatussa olevat kirjeet / tekstit ovat Jumalan sanaa, johon voi luottaa.
Jos emme voi luottaa niihin, niin emme voi luottaa Raamatun Jumalaan. Hän ei ole valehtelija.
Mutta kuten jo kirjoittelinkin. Meidän ei kannata väitellä, koska näyttää aika lailla selvältä, että kumpikaan ei tule muuttamaan kantaansa.
(Tuo väitteesi että en kestäisi keskustelua Raamatusta on todella kummallinen, eikä sillä ole pohjaa. En näe aiheelliseksi tuollaisia väitöksiä pohtia sen enempää, ja ajankäyttöäkin joutuu hiukan miettimään. Et ole luterilainen kristitty vaan Jumalan sanasta luopunut, jopa liberaali?, kristityn nimellä esiintyvä ihminen. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa ilmaistaan selvästi, että miten oppeja tulee arvioida: yksin Raamatulla.)
//Ketään ei pakoteta olemaan joko tai ihminen vaan ihmisellä on itsellään valinta tahtooko toteutta Jeesuksen sanomaa rakkaudesta vai ei. //
Vapaasta tahdosta puhuttaessa kannattaa muistaa seuraavia asioita. (Siis se mitä ihminen itsessään ilman Kristusta tekee: silloin puhutaan sidotusta ratkaisuvallasta.)
Tunnustuskirjoissa vapaasta tahdosta:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/2.html
"Kooste" tms.:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/t2.html
Augsburgin tunnustuksen puolustuksesta
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/XVII.html
Vapaan tahdon pohdinnasta kiinnostuneille suosittelen Lutherin "Sidottu ratkaisuvalta"-kirjaa.
//Vapaasta tahdosta puhuttaessa kannattaa muistaa seuraavia asioita. (Siis se mitä ihminen itsessään ilman Kristusta tekee: silloin puhutaan sidotusta ratkaisuvallasta.)//
Kyllä nyt taas menee hiuksien halkomiseksi.
Miksi tuon yksinkertaisen sanoman pitää olla noin vaikea?
Miksi se halutaan kumota vedoten sanavalintoihin?
Minulle vapaa tahto on vapaata tahtoa ne näe ei sidottua vapaata tahtoa ja sidottua vapaata tahtoa erillisenä.
Ihminenkö tämänkin taas on näin monimutkiaeksi tehnyt kuin sanan ; vapaa tahto.
No yhtä kaikki.
Minulle on sama onko tahto vapaa tahto sidoksissa Kristukseen vai ei.
Ei voi olla sidoksissa Kritukseen jos ei halua olla sidoksissa Jeesukseen.
Eikö tuo halu ole juuri vapaata tahtoa?
Pitääkö sekin halu vielä eritellä uskonnoliseksi tahdosksi ja ei uskonnolliseksi tahdoksi.
Tämähän alkaa jo kuulostamaan siltä kun kristityt tappelevat tuosta kastekysymyksestä tämä vapaan tahdon käsite.
No kaikki ajallaan.
Minulla on lapsen kaltainen usko ja en sen enempää mieti onko tahtoni "sidoksissa ratkaisuvaltaan" vaan vai vapaata tahtoa.
Haluan vain vapaasta tahdostani toteuttaa Kristuksen sanomaa.
se siitä...
Mielestäni vapaasta ratkaisuvallasta puhuminen ei ole "hiusten halkomista". Se erottaa monta kirkkokuntaa toisistaan. Esim. room.katolisessa kirkossa tai ns. vapaissa suunnissa korostetaan rajusti ihmisen omaa valintaa, luterilaisuudessa se nähdään vaaralliseksi ja se voi viedä tai vie luterilaisten mielestä jopa pois evankeliumin armosta.
Sen tiedostaminen on tärkeää, että ihminen itsessään on menettänyt syntiinlankeemuksessa "vapaan ratkaisuvallan / tahdon", esim. room.katoliset eivät näin ajattele. Ihminen on joutunut synnin orjuuteen ja valitsee aina Jumalaan liittyen väärin. (Ulkonaisissa asioissa ihminen voi valita ettei tee karkeasti vääriä tekoja, mutta senkin ihminen saattaa tehdä / tai luterilaisittain: tekee vastoin omaa tahtoaan. Oma tahto on synnin orjuudessa, ja ihminen on luonnostaan Jumalan vihollinen.)
En tiedä, että kirjoitammeko nyt samoista asioista / tarkoitammeko samoja asioita...
Jos Jumala ei vedä ihmistä puoleensa, niin ihminen menee pois Jumalan tyköä. Usko on Jumalan tekoa. Jeesus: "Ette te valinneet minua vaan minä valitsin teidät." Ero tulee esiin myös siinä asiassa että emme voi tuoda omaa valintaamme tai ratkaisuamme Jumalan tai Kristuksen eteen. Kun itse valitsemme (ilman Jumalan vaikutusta), niin valitsemme kuoleman (kun olemme synnin orjuudessa), emme valitse Jumalaa.
Kyseessä ei ole mikään "uskonnollinen" pohdiskelu, vaan hyvin tärkeän asian pohtiminen.
Kristus vapautti ihmisen orjuudesta. Olemme jälleen vapaat Kristuksen tähden.
Sitähän juuri tarkoitin mitä itsestäsi todistat.
Ja samaa paavalikin itsestään todisti.
Aposteleita oli vain kaksitoista kappaletta, asia selviää kun lukee ilmestyskirjan läpi. Paavalin nimi ei ole siinä listassa lainkaan.
En ole elänyt yhtään ainoata päivää, jossa olisin tarvinnut avukseni paavalia tai väisästä tai muitakaan sepustelijoita/selittäjiä.
Kaikki ihmiset eivät kestä kaikkivaltiaan Luojan, taivaan Isän edessä. Sekin on raamatussa sanottu.
Ja.
Ei kai nyt Kaikkivaltias Luoja missään raamatun sivuilla elä, siis toivotttavasti ei kenenkään Luoja elä vain raamatun sivuilla. Minulle Hän kuitenkin on keskeisin persoona ja henkinen Isä
ja hengellinen aarreaitta, jolle myös rukoukseni osoitan yksin kammiossani. Eli, juuri niinkuin Kristus opetti ja kehoitti tekemään, ja hyvin on
riittänyt koko elämän läpi tähän asti, tämä hyvä ohje sekä hänen opetuksensa. Joten suosittelen sinullekkin, kokeile Isä meidän rukousta kun alkaa totuus paeta.
ps. eikö jumalasi osaakkaan valehdella?
Joh.6:44,Ei kukaan voi tulla minun tyköni,ellei Isä, joka on minut lähettänyt,häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Pyhä Henki vaikuttaa, opettaa ja kasvattaa juuri Jumalan sanan ja sakramenttien kautta/välityksellä.
Juuri nämä pohdiskelut ja miettimiset elämän peruskysymyksistä ja olemuksesta, kun ne rakentuu Jumalan sanan perustalle antaa ihmiselle sen rauhan joka ei ole maailman rauhaa vaan se rauha on Jeesuksen Kristuksen rauha.
Mukavia kesäpäiviä sulle.
Paavali oli 13. apostoli. (Tätä aihepiiriä olen viimeaikoina muuten yrittänyt kysellä ihmisiltä, se on pyörinyt mielessäni jo muutaman viikon ajan, mutta en ole vielä varmasti perehtynyt aihepiiriin tarpeeksi. Pitää vielä tutkia tätä aihepiiriä tarkemmin, että miksi Paavali oli 13. apostoli. Mutta jokatapauksessa voimme todellakin luottaa Paavalin sanaan, joka on kirjoitettu Raamatussa. On järkyttävää, että väitetään ettei hänen sanaansa voisi luottaa.)
Paavalia sanotaan pakanoiden apostoliksi tai ei-juutalaisten apostoliksi, hän oli jollakin tavoin erillään noista 12:ta (koska oli pakanoiden apostoli?).
Miten Uusi testamentti koottiin?
UT: kokoamisperiaatteet:
"Varhainen Kirkko oli vaikean valinnan edessä. Kirjallisuutta, joka puhui Jeesuksesta ja uskosta häneen, oli paljon, mutta kaikki ei ollut hyvää ja oikeaa. Siksi oli ratkaistava, mitkä kirjat kuuluvat Uuteen testamenttiin ja mitkä jäävät sen ulkopuolelle. Lähinnä kolmen periaatteen avulla Kirkko teki valinnan:
1. Kirjan täytyi olla yleisessä käytössä. Sitä luettiin laajoilla alueilla jumalanpalveluksissa - samaan tapaan kuin nykyäänkin luetaan evankeliumi- ja epistolatekstejä.
2. Kirjoituksen täytyi olla apostolista alkuperää, joko apostolin tai apostolin oppilaan kirjoittama.
3. Kirjoitus ei saanut sisältää harhaoppeja. Ensimmäiset kristityt tiesivät, mitä apostolit olivat opettaneet. Oli olemassa myös lyhyitä uskontunnustuksia, joihin oli tiivistetty apostolinen usko.
Apostolien opetuksen ja uskontunnustusten valossa tarkasteltiin, mikä on oikeaa, mikä väärää opetusta."
http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/UT/UTn_yleisluennot/Matt1-14JR.htm
tai
http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/UT/UTn_yleisluennot/Matt1-14EK.htm
Seuraavat ovat tietenkin Paavalin kirjoittamista kirjeistä, hän itse kirjoittaa asioita. Mutta ajattelin silti laittaa nämä tähän. UT koottiin edellämainituilla periaatteilla. Paavalin kirjeitä ei olisi hyväksytty Raamattuun, jos niitä ei olisi seurakunnissa hyväksytty. Mutta ne olivat yleisesti käytössä ja hyväksyttyjä.
Roomalaiskirje:
1:1 Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia,
11:13 Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa,
1.Korinttolaiskirje:
1:1 Paavali, Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta, ja veli Soostenes
9:1 Enkö minä ole vapaa? Enkö minä ole apostoli? Enkö ole nähnyt Jeesusta, meidän Herraamme? Ettekö te ole minun tekoni Herrassa?
9:2 Jos en olekaan apostoli muille, olen ainakin teille; sillä te olette minun apostolinvirkani sinetti Herrassa.
15:9 Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.
Galatalaiskirje:
1:1 Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt,
1:17 enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon.
Efesolaiskirje:
1:1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa.
Kolossalaiskirje:
1:1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus
1.Timoteuksen kirje:
1:1 Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, Jumalan, meidän vapahtajamme, ja Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme, asettama,
2.Timoteuksen kirje:
1:1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, lähetetty julistamaan lupausta siitä elämästä, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
1:11 jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu.
Tiituksen kirje:
1:1 Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista varten, joka on jumalisuuden mukainen,
Sinun mielestäsi se ei ole hiusten halkomista.
Kunnioitan mielipidettäsi.
On hienoa , että joku seisoo vakaumuksensa takana.
Minä itse henkilökohtaisesti en katso "ylen" toisia kirkkokuntia /lahkoja kuin mitä itse edustan.
Olen tullut siihen tulokseen, että kukin löytää omaan persoonansa sopivan seurakunnan ja sen opit, joissa on turvallista olla ja niitä toteuttaa.
En lähtisi arvostelemaan tai moittimaan minkään seurakunnan /yhteisön oppeja, sillä ne sopivat niiden seurakuntalisten jäsenille.
Jumalan sana on pääasia. Ei kirkot tai lahkot.
Tuosta sanasta "vapaa ratakaisuvalta" juuri huomaa, miten eri tavalla me kristityt voimme asioita ajatella.
Armo annetaan lahjana, mutta mielestäni ihmisellä on vapaa tahto joko ottaa se vastaan tai ei.
Näihin ajatuksiin lopetan aiheesta keskustelun ja toivotan kaikille oikein antoisaa ja siunauksen täyteistä elämää .
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi....."
Raamatusta vain senverran lisää. Tuota kirjaa alettiin koostamaan vasta vuoden 324 jälkeen.
Ja Kristittyjen vainot lopetettiin vasta vuonna
313 ja silloin tämäkin (kristinusko) uskonnon muoto ja tavat tunnettiin kunnolla. Hieronymus oli se henkilö joka vastasi Latin Vulgatan synnystä(raamatun)ja tekstien käännöksistä. Ja itse Kirja valmistui vuonna AD 405. Ja sen pohjalta on kaikki länsieuroopan raamatut käännetty/koostettu. Itse "ilosanoma" on levinnyt maailmalle paljon ennen raamatun syntymää ja sitä levittivät seitsemänkymmenen opetuslapsen lisäksi ne muut "opetuslapset" joidenka lukumäärää ei tiedä kukaan täällä maanpäällä. Sillä ei heistä kukaan ole lukua pitänyt.
Tässä alla olevissa jakeissa on todistus kahdestoista apostolista.
Luuk. 6:13 Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen:
Luuk. 8:1 Ja sen jälkeen hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa
Ja.
Tässä on sinulle lista raamatun sivuilta, jossa mainitaan nuo kolmetoista apostolia, ja koska heitä ei voinut olla enenpää toimessa kuin kaksitoista, sillä juudaksen kaitsija toimi annettiin toiselle toimitettavaksi ja näin tuo määrä pysyi kahdessatoista yhteensä.
Ap.teot. 1:12 Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä.
Ap.teot. 1:13 Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin, menivät he siihen yläsaliin, jossa he tavallisesti oleskelivat: Pietari ja Johannes ja Jaakob ja Andreas, Filippus ja Tuomas, Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon, kiivailija, ja Juudas Jaakobin poika.
Ap.teot. 1:14 Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa.
>_ Ja alla olevista jakeista selviää kuka valittiin Juudaksen tilalle.------------------>
Ap.teot. 1:20 Sillä psalmien kirjassa on kirjoitettuna: 'Tulkoon hänen talonsa autioksi, älköönkä siinä asukasta olko', ja: 'Ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.'
Ap.teot. 1:21 Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme,
Ap.teot. 1:22 Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme."
Ap.teot. 1:23 Ja he asettivat ehdolle kaksi, Joosefin, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, lisänimeltä Justukseksi, ja Mattiaan.
Ap.teot. 1:24 Ja he rukoilivat ja sanoivat: "Herra, sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta sinä olet valinnut
Ap.teot. 1:25 ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa."
Ap.teot. 1:26 Ja he heittivät heistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiaalle, ja hänet luettiin niiden yhdentoista kanssa apostolien joukkoon.
---------------------------------------loppu.
Eli, ei paavalia eikä hänen oppejaan.
Tiedänhän minä tuon, että hänen tilalleen valittiin Mattias. Se on varmastikin täysin Jumalan tahdon mukainen asia.
(Enhän sitä olekaan väittänyt etteikö häntä olisi valittu 12:ksi apostoliksi Juudaksen tilalle.)
Myös tällaista todetaan:
"Jo toisella vuosisadalla Uusi testamentti oli käytännössä valmis. Vuonna 367 kirkkoisä Athanasius pääsiäiskirjeessään luettelee kaikki Uuden testamentin kirjat ja tunnustaa ne pyhiin kirjoituksiin kuuluviksi."
http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/UT/UTn_yleisluennot/Matt1-14JR.htm
Johannes todistaa ilmestys kirjassaan ettei paavalia valittu apostoliksi. Apostoleita on vieläkin vain kaksitoista ja he tulevat johtamaan
Israelin kahtatoista sukukuntaa yhdessä Kristuksen
kanssa näiden nykypäivien lopun jälkeen.
Ihmisillä on taipumus sekoittaa asioita todella perusteellisesti ja myöskin taipumus sotkea tapahtumajärjestys aikajanalla. Kukaan ei kai kiistä niiden alkutekstien olemassa oloa, mutta ei yksittäiset käsikirjoitukset "raamattu" ole,
tai katkelmat käsikirjoituksista tai irralliset kirjeet tai kirjelmät. Vatikaanin arkisto on pullollaan kopioita noista käsikirjoituksista ja osittaisesti kirjeistä ja muita aihioista sekä kirjeen vaihtoa, eivätkä nekään ole "raamattu".
Mutta tuskinpa sieltäkään löytyy sitä kaiken selittävää vastausta. Eli, mikä on loppujen lopuksi oikeata ja kelvollista todistusaineistoa ja mikä on vain valtapelin tuottamaa propagandaa.
ja tätä avointa kysymystä ei ratkaista raamatun avulla eikä millään kirkon opeilla eikä yhdenkään kirkon opeilla. Suosittelen edelleenkin taivaan Isän lähestymistä Isä meidän rukouksen avulla.
Siinä on enemmän kuin yhdessäkään kirjassa tai kirjeessä, sillä se on oikeaa meininkiä.
Hei Markus.
Hienoa, että tämä kirjoituksen avaus toi sinullekin uuden linkin josta löysit varmuutta pohdinnoillesi ja uskosi vahvistui entisestään.
Se oli tämän kirjoituksen tarkoituskin.
Oikein paljon Jumalan siunausta sinulle ja kaikille muille, joita kirjoitus kiinnosti;)))
Uskotko kolmiyhteiseen Jumalaan Isään Poikaan ja
Pyhään Henkeen.
Uskon kaikkivaltiaaseen Luojaan, taivaan Isään. Uskon myös Kristukseen, ihmisen Poikaan. Ja uskon myös Pyhään Henkeen ja Hengen vaikuttaan voimaan.
Lähinnä ajattelin kysyä mielipidettäsi kolmiykseydestä, uskotko, että ainoa Jumala on Isä
ja Poika ja Pyhä Henki, siis kolme persoonaa yhdessä ainoassa Jumalassa.
Mitenkä se olisi mahdollista? Kristus itse sanoi olevansa ihmisen Poika ja myös sanoi olevansa tie, totuus ja elämä ja tulleensa maailmalle valkeudeksi/valoksi, eli majakaksi. Ja hän opetti ihmisiä rukoilemaan "Isä meidän" rukouksen. Siis hän ei opettanut osoittamaan rukouksia itselleen eikä Pyhälle Hengelle vaan ainoastaan Isälleen. Aika kimurantilta tuntuu jos pitää ahdata kolme isoa persoona yhteen yksikköön ;) Vanhoilla kirkoilla/uskonnoilla on omat tulkinnat asiasta kuin asiasta, mutta saattaa olla että ne ovat olleet vähän pielessä, meinaan ne tulkinnat.
Jatkoa kolminaisuuspohdinnalle.
Tunnustaakohan "Trubaduuri" kolme ekumeenista uskontunnustusta ? :
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/ekumeeni.html
Varsinkin Athanasioksen tunnustuksen, joka koskee Jumalan pyhää kolminaisuutta.
Ei tunnusta yhtään uskontunnusta, ne ovat pelkkää
valtapeliin liittyvää turhaa roinaa.
Eikä tunnusta pyhää kolminaisuutta ollenkaan.
Katsos olen lukutaitoinen ihminen ja luen raamatun
teksteistä Kristuksen antamaa ohjeistusta silloin kun on kyse kristinuskon perusteista ja oikeista toimintavoista.
Et ole vieläkään sisäistänyt Kristuksen opettamaa
Isä meidän rukousta. Olisi sinunkin jo aika opetella se ja suorittaa se omassa kammiossasi.
Ystävä hyvä kehoitan sinua jättämään jehovan todistajien harhaopit. Tee parannus ja usko Jumalan sanaan, sanomaan Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta.
Näilläkin palstoilla on esim. Pohtija tuonut esille hyviä linkkejä joista saat oikeaa oppia.
Kaikesta huomaa, että etsit vimmatusti ja Jeesus sanoo: etsivä löytää.
Kristuksen armo ja totuus sinut vangitkoot.
Kuules nyt panettelija. Opettele sinä Isä meidän rukous joka on Kristuksen opettama ja löytyy
raamatun luvuista ja jakeista ja koita edes yhden kerran elämässäsi rukoilla oikein.
Vai ihan oikeata oppia on tarjolla! Taidat olla
pahasti eksyksissä. Toivotaan, että löydät joskus
takaisin oikealle tielle.
Oletko, kuten Markus epäili (tai kolminaisuusopin tähden kyseli että oletko) Jehovan todistaja? (En niin hyvin tunne Jehovan todistajia. Sen olen kuullut että he ovat mm. kolminaisuusopin kohdalla harhassa.) Vai kuulutko johonkin muuhun suuntaukseen? Jos kuulut, niin kerrotko minkälaiseen?
Olen protestantti kristitty ja olen ev.lut.srk.
täysvaltainen jäsen. Edelleenkin teillä on kyky
keskusteluun hukassa, eli kuka tässä on oikein
harhassa, miettikääpä sitä aikanne kuluksi.
Vai oikeinko suuntaukseen tässä pitäisi kuulua.
Oletko kuullut ihmisistä jotka ovat vetäneet lammasturkin päällensä ja sitten he ovat menneet ihmisten tykö ja alkaneet raadella näitä poloja
ihan vain sadistisuuttaan ja perkeleen opettamana
siinä toivossa, että saisivat suuren palkkion.
Kannattaa tutustua aiheeseen. Linkiksi siitä voisi vaikka laittaa Uskontojen Uhrien kotisivu.
En tiedä miten hyvää selitystä tämä on Ilmestyskirjasta, mutta koska se on perusluterilaista niin voisi tämän tähän laittaa, voisi tätäkin puolta asiasta miettiä, koska tässä niin voimakkaasti pohditaan tekojen merkitystä...
Löysin siis tällaista opetusta ilmestyskirjasta:
// Sanalla sanoen pedon merkki on järkeisoppi ja teko oppi. Kaikki,
jotka asettavat järkensä röyhkeästi raamatun yläpuolelle tai luottavat omiin töihin, ottavat merkin otsaansa tai oikeaan käteensä (Kol.2:8). Aivan kuten Jumalan kansa ilm.7-luvussa merkittiin sinetillä sen osoittamiseksi, että heistä oli tullut Jumalan omaisuutta, niin nämä ihmiset kuuluvat pedolle.//
Onpa saanut kirjoitukseni alku keskustelun liikkeelle, no se on hieno asia.
Mutta tuosta pedosta ja sen merkistä.
Sanot, että pedonmerkki on järkeisoppi ja teko oppi ja kaikki jotka asettuvat röyhkeästi raamatun yläpuolelle....
Sanoisin, että ei Jumalan sanaa kunnioittava ihminen aseta itseään Raamatun opin yläpuolelle, mutta ihminen haluaa löytää totuuden ja se tulee vain ja ainoastaan kyseenalaistamalla asioita.
Jos uskoo kaiken mitä sanotaan eikä kyseenalaista (järkeile) ei ole asioista aidosti edes kiinnostunut.
Kyllä järki ja ajettelu on hyvä ottaa mukaan , siksi Jumala sen meille loi, jotta sitä käyttäisimme emmekä kuten lapset usko kaikkea mitä sanotaan.Vaikkakin raamatussa sanotaan, että uskon on oltava lapsenkaltainen eli se ei saisi silloin kyseenalaistaa oppia.
Ehkäpä niin ehkäpä näin, mutta totuus on aina totuus ja löytyy se sitten mistä vain , on totuutta kunnioitettava.
Jokaisen ihmisen mielipidettä ja näkökantaa tulisi kunnioittaa, mutta hyväksyä ei tarvitse kaikkea mitä muut sanovat. Jokainen tekee valintansa sen suhteen mikä on totuus itsensä ja Jumalan välillä.
Ihminen joka on tasapainossa Luojansa kanssa on tasapainossa kaikkien kanssa, hänelle ei tule epätoivoista tarvetta saada muut ajattelemaan kuten hän itse, hän näkee jokaisessa ihmisessä mahdollisuuden ja juuri Jumalan luoman ihmisen.
Inhimillisen, vihaisen, katkeran, iloisen, surullisen, kärsivän, nauravan ym.
Jumala on rakkaus. Ihmisen osa on päättää haluaako tuon rakkauden ottaa vastaan se annetaan lahjana , armosta, sitä ei ansaita teoilla tai toimilla, vaan sydämen tilalla.
No hienoa, että avaus pisti ihmiset keskustelemaan ja miettimään elämän syviä asioita.
onnnea ja siunausta kaikille tasapuolisesti.)))
Näitä vanhoja selityksiä ja oppeja kyllä riittää
jaettavaksi asti, mutta ei se itse totuus muutu siitä miksikään, vaikka kuinka yrittäisi, ei vaikka päällään pomppisi illasta aamuun.
Jokaiselle on jotakin ja jokaiselta on jotakin,
mutta jokainen kuitenkin hankkikoon tietonsa itse.
Kaikissa asioissa minä suosittelen jotta ihminen
ihan itse, henkilökohtaisesti ottaa yhteyttä ylöspäin, kaikkivaltiaasen Luojaan, taivaan Isään
rukouksen avulla ja aloitttaa oman suhteensa nimenomaan "Isä meidän" rukouksen avulla. Niin sen jälkeen monimutkaisetkin asiat saattavat ratketa ihan kuin itsestään. Eli, jonninjoutavat
turhat opetukset ovat vain taakaksi tavallisille
ihmisille ja niitä pitää välttää viimeiseen asti.
Jos luterilaiset papitkin olisivat ahkeria joskus
opettamaan Kristuksen opetuksia ja ohjeita, niin saattaisi moni rikoskin jäädä tekemättä tässä maassa, ja näinollen monet turhat surut sekä murheet jäisivät kokonaan pois ihmisiltä eivätkä
ihmisiä alistaisi.
Ilmestyskirjaa on helppo tulkita, niinkuin koko raamattuakin, kunhan vain tietää minne on itse menossa ja kenen avulla. Jos Karitsan sanan tulkinta taitoihin luottaa ja hänen sanomaansa
turvaa, niin sitten ei enää muutenkaan tarvitse painiskella epäolennaisten asioiden kimpussa.
Ja kaiken A ja O on vaalia suhdetta Luojaansa, taivaan Isään ja tarkata omia tekojaan ja katsoa sitä mihin on milloinkin ryhtymässä, ja tekee sen etukäteen nimenomaan ajatuksen voimalla ja pitkän
harkintaajan kanssa/jälkeen.
Oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan erottaminen
toisistaaan on joskus ihmisille liian vaikeaa,
ja siinäkin tehtävässä kannattaa turvata omien tietojensa lisäksi viisaaseen Neuvonantajaan ja
kysellä ja katsella ensin, ettei tarvitsisi katua
omia vääriä tekojaan jälkikäteen.
Ja tekojen merkityksistä, ne voi jäädä joskus tekijälle hämärän peittoon ja sen tähden on myös hyvä opetella antamaan anteeksi pahan tekijöille ilman erillistä anteeksi pyyntöä.
Niinpä niin. Oikean ja väärän erottaminen on vaikeata.
Varsinkin tänä aikana kun puhutaan niin kovasti paholaisesta , joka on pukeutunut valkeuden vaatteisiin.
Itse sanoisin, että jos sydän ei syytä mistään on silloin oikea asenne Jumalaan ja Hänen oppeihinsa.
Jos oikea oppi on sinulle tärkeämpi kuin oikea elämä Kristuksessa Jeesuksessa, olet asettanut Raamatun Jeesuksen yläpuolelle.
Jeesus ON, muu EI OLE.
(Lisieuxin Pyhä Teresa)
Pekka Huhtisen artikkelista "Kirkko uskonnollisuuden paineessa",
kirjasta "Astu arkkiin!" (Reijo Arkkilan juhlakirja):
"Jäsenkatoakin merkittävämpi ilmiö on kuitenkin jäsenten sitoutumattomuus kirkkoon, välinpitämättömyys kirkon julistuksesta, opetuksesta ja toiminnasta. Euroopan suurten kirkkokuntien kohdalla historiallisista ja kulttuurisista syistä selkeä irtaantuminen kirkon jäsenyydestä on tapahtunut hitaasti, joskin varmasti, ja kirkkojen hengellinen rooli tiennäyttäjänä ja pelastusyhteisönä on hämärtynyt. Jäsenistön suuri enemmistö on sisäisesti irtaantunut klassisesta kristinuskosta. Tämä kehitys on nähtävissä erityisen selvästi valtio- ja kansankirkkojärjestelmissä."
"Kirkko on tienhaarassa: Asettaako se tavoitteekseen mahdollisimman suurten joukkojen pysymisen kirkon ulkonaisessa jäsenyydessä, vai rohkoneeko se lähteä perusteelliseen homevaurioittensa arviointiin ja palata Jumalan sanan perustalleen. Perinteisesti kristillisissä maissa, joihin Suomikin kuuluu, uudet uskonnolliset liikkeet olisi nähtävä ennen muuta kirkolle asetettuna haasteena, jopa sen sairauden oireilmentymänä. Alueellisesti ja kirkkokuntakohtaisesti on suuria eroja siinä, miten on osattu seurata ja tutkia ajanmerkkejä ja miten kyetään vastaamaan tiettyyn haasteeseen.
... New Age -uskonnollisuuden leviämisen rinnalla on tapahtunut islamin voimakas leviäminen ja sen mukanaan tuomat erityiskysymykset. Kristinuskon kannalta on nyt mitä ajankohtaisinta tarkastella niitä keskeisiä ja arkoja paikkoja, joihin postmodernin ajan uususkonnollinen ajattelutapa paineena kohdistuu."
...
"Aikamme jumalakäsitykselle on tunnusomaista, että lähes kaikki ilmoituslähteet ovat vakavasti otettavia. Raamattu on vain yksi kirja muiden joukossa. Mieluummin puhutaan jumaluudesta tai jumaluuksista kuin Jumalasta. Tähän nivoutuu myös persoonallisen jumalasuhteen, sekä Jumalan ja ihmisen olemuksen, jumalallisen substanssin (substantia divina) ja luodun substanssin (substantia creata) välisen eron hämärtyminen. Yhä yleisemmäksi on tullut käsitys, että ihmisen itsessään ajatellaan olevan jumalallinen, ja että ihminen voi kehittyä kohti täyttä jumaluutta.
Uus- ja yleisuskonnollisuudessa tärkeää ei ole niinkään, mitä jumala sanoo, vaan miten kukin hänet kokee. Yhden ja pyhän Jumalan tilalle on tullut 'minun jumalani' ja 'hänen jumalansa', pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna. Hieman karrikoiden voi todeta, että kun Vanhassa testamentissa Jumala kuvataan savenvalajaksi, joka muovaa ihmisen suvereenin tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti (ks. Jer. 1x, nykyuskonnollisuudessa ihminen ja Jumala ovat vaihtaneet osia. Ihminen valaa kokemus-, tunne- ja aivopajassaan juuri sellaisen jumalan kuin itse haluaa. Ja jos joku muovatuista jumalakuvista särkyy, ihminen valaa toisenlaisen jumalakuvan, miten vain kulloisessakin tilanteessa hyväksi näkee.
On selvää, että yleisuskonnollinen käsitys Jumalasta on radikaalisti erilainen kristillisen jumalakäsityksen ja kolminaisuusopin kanssa. " Athanasioksen tunnustus on ollut kirkkomme elämässä lähes unohduksissa (se on yksi kolmesta ekumeenisesta uskontunnustuksista 5.:ltä vuosisadalta peräisin), "vaikka sen sisältö voisi auttaa meitä entistä parempaan selkeyteen kolminaisuusopin ymmärtämisessä, sekä määritellessämme suhdettamme niin uususkonnollisuuden markkinoimaan jumalakäsitykseen, kuin myös juuri nyt niin ajankohtaiseen islamiin ja se jumalakäsitykseen. Ei ole olemassa osittain kristillistä jumalakäsitystä, koska pyhä kolminaisuus on erottamaton."
"Uuden uususkonnollisen ajattelutavan ja yleisen relativismin (asioiden suhteellistaminen) lisääntymisen hedelmänä on totuuskäsityksen muuttuminen. On minun totuuteni ja hänen totuutensa. Samoin on käynyt rakkauden kanssa. Rakkaudesta on tullut yleissuosittu teema, joka on runsaassa käytössä niin uususkonnollisuudessa kuin kristillisessä julistuksessa. Kukaan ei voi vastustaa puhetta rakkaudesta. Samalla rakkaudesta on tullut ideologinen käsite, joka on hämärtänyt ja vääristänyt kristillisen rakkauskäsityksen. Se on kuin epämääräistä utua, joka leijailee kaiken yllä perustumatta mihinkään ja vaikuttamatta keneenkään. Todistus hänestä, joka otti päällensä Jumalan vihan syntisen maailman puolesta, on muuttumassa epämääräiseksi puheeksi rakkaudesta. Siinä ei ole enää keskeistä historian ainutkertainen tapahtuma, Golgatalla vuotanut Kristuksen uhriveri, uhrirakkaus, jonka seurauksena maa konkreettisesti kastui Jumalan Pojan viattomaan vereen. Käsitys rakkaudesta on muuttunut universaaliksi rakkauden ideaksi. Tästä seuraa vääjäämättömästi kristinuskon muuttuminen yhdeksi kilpailevaksi aatevirtaukseksi, ideologiaksi."
"Kristuksen kirkko on alusta asti ollut taisteleva kirkko.
Oikea Kirkko pyytää saada olla mieliksi Herralle, eikä maailmalle.
Se tunnustautuu pyhään ristiin ja nöyrtyy Sanan tähden tulevaan vainoon muistaen, että 'ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.' (Joh. 13:16)."
pohdiskelua, jonka pitkälti voin allekirjoittaa!
Olisiko se sitten buddhalainen ajatus, että kaikki uskonnot ovat vain eri teitä ja polkuja Jumalan/ Luojan/ Suuren Hengen luo...
Mitäpä me ihmiset olemme rajaamaan Luojan tonttia. Eli vähän niinkuin Havukka-ahon ajattelija Konsta Pyrkkänen tuumasi:" Avaruuvessa ihmiselle on annettu kusiaisen valtuuvet."
//Mitäpä me ihmiset olemme rajaamaan Luojan tonttia. //
Senpä tähden meille onkin annettu Raamattu, josta voimme lukea / tutkia, että mitä Jumala ajattelee asioista, ja silloin meidän ei tarvitse olla riippuvaisia ihmismielipiteistä. Isä kertoo mielipiteensä ja käskynsä meille selkokielellä. Jumala rakastaa maailmaa kovasti (hän ei rakasta syntiä, sitä hän vihaa, vaan syntistä ihmistä). Hän rakastaa meitä ja on pyhä, saamme luottaa häneen.
Olen kiinnittänyt kirjoituksissai huomiota siihen ettet pahemmin lainaile Raamatunjakeita. Sinulle tuntuu olevan rakkaita ja lähes ainoaa Jumalan Sanaa tunnustuskirjat. Oikein ilahduin kun oli hieman raamattuakin lainannut vaikka siinäkin pysyit tyylillesi uskollisena.
Kirjoitinkin tunnustuskirjojen asemasta yhden tekstin toisaalle. Ehkä huomasitkin sen.
Olen vain huomannut että tunnustuskirjoissa puhutaan niin paljon ytimekästä asiaa, ja vedotaan nimenomaan Raamatun jakeisiin (eli Raamattuun eli Jumalan sanaan), että tykkään niitäkin lukea. Niissä asioita on selostettu niin että asiat voi helpommin ymmärtää. Tunnustuskirjat ovat suuri apu.
En siis suinkaan aseta Tunnustuskirjoja Jumalan sanan asemaan. Raamatulla pitää kaikki koetella. Tunnustuskirjoissa vedotaan hirvittävän paljon erilaisiin Raamatun jakeisiin ja Jumalan sanaan. Onko tunnustuskirjoissa sinun mielestäsi selitetty asioita Raamatun sanan vastaisesti? Selitetäänkö siellä mielestäsi asioita Raamatun sanan mukaisesti tai mahdollisesti sen vastaisesti?
Siis kun vetoan tunnustuskirjojen selityksiin asioista, niin vetoan siis Raamattuun (tunnustuskirjoissa on vedottu Raamattuun!). Tutkipa tunnustuskirjoja, niissä vedotaan Raamatun jakeisiin!
Kiitoksia myös rohkaisevista kommenteista.
Onko 'sielunrauha' nykyajan uskontoa?
Synnistä ei saa puhua. Ja siksi ei myös Jeesuksesta. Mutta Jumalasta kyllä.
Jumalan rauha laskeutuu sydämiin, jotka ovat Jeesuksen verellä pestyjä, ja joissa ei synti asu. Sellaisessa sydämessä asuu Pyhän Hengen rakkaus, joka on ymmärrystämme ylempi.
Se rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
'Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.' (Apt. 4:12)
Niin - tuo nimi on Jeesus Kristus.
Ja kuiskauskin riittää. :)
Kysyt.
Vastaan.
On hyvin pitkälle sielunrauha juuri kertoo sen onko sana koskettanut.
Itselläsi tuntuu olevan täydellinen rauha sielussa nimessä Jeesus. Se on hieno ja tavoiteltava asia. Pysy siinä lujana äläkä anna näiden kirjoitusten horjuttaa uskoasi.
Synnistä saa puhua, mutta tarve puhua synnistä ei ole sellaisella ihmisellä, jolla on tuo sielunrauha.
Siksi tavoiteltavin asia elämässä on oman mielenrauhansa löytäminen.
Joillekin se tulee vain ja ainoastaan sanasta Jeesus ja siitä, että ei uskalla edes antaa mahdollisuutta sille, että olisi muuta tapaa elämässä saada rauha.
Jeesuksen sanoma ja Pyhän Hnegen kosketus ovat niin käsitteellisiä asioita, että yksikään ihminen ei voi sanoa juuri tuon ja tuon tavana oleva ainoa oikea.
Totuus löytyy ihmisen itsensä ja Jumalan sanan välisestä yhteistuloksesta.
Sinulle Witness toivotan oikein hyvää ja siunattua elämän jatkoa, olet löytänyt rauhan ja tarkoituksen, pidä siitä kiinni.
Jokaiselle, jolla on henkilökohtainen usko ja sydämen tila siinä pisteessä , että on hyvä olo ja rauha sisällä on löytänyt totuuden.
Valitettavan paljon on vaan niitä kipulijoita ja etsijöitä niin kristityissä kuin muissakin aatteen tai ei aatteen edustajissa.
Tajuan myös sen, että jos on löytänyt omalla kohdallaan tuon aidon totuuden, kuten sinä nimessä Jeesus, haluaa tuoda tuota sanomaa eteenpäin.
Ei siinä ole mitään pahaa. Se on hieno asia, mutta täytyy vain ottaa huomioon, että me jokainen ihminen olemme eritavalla rakennettuja ja se mikä sinuun kolahtaa ei välttämättä kolahda toiseen ihmiseen.
Jeesuksen esille tuoma rakkaus on saanut niissä sydämissä jalansijaa, jotka eivät ole ehdottomia oman vakaumuksensa kanssa vaan antavat tilaa kaikille ajatella itse ja päättää itse mikä on suhde Luojaansa.
Luoja on antanut ihmiselle vapaan tahdon ja kyvyn ajatella. Myös Luoja tekee työtään koko ajan ihmisen kanssa.
Sydämen tila kertoo asuuko siellä Kristuksen rakkaus vai onko se vielä hapuilua oman aatteensa kanssa.
Jumala on luvannut pitää meistä kaikista huolen. Uskon Häneen ja Hänen lupaukseensa. En katso, että minun tehtäväni olisi julistaa mikä on ainoa oikea tapa, sillä ainoata oikeaa tapaa ei ole.
Mielipiteiden vaihto ja keskustelu on rakentavaa jokaiselle, mutta riitely ja töksäyttelevät ja "ilkeämieliset" huomautukset eivät ole rakentavaa vaan päin vastoin.
Hienoa ajatus sinulta Witness ja onnea ja siunausta elämääsi;))
Todellisen "mielenrauhan" voi löytää vain Kristuksen sovitustyön kautta. Siinä on tehty sovinto meidän ihmisten ja Jumalan välillä. ("Mielenrauhaa" ei voi saada, jos Jumala vihaa meitä. Sille vihalle on hyvä syy: meidän syntisyytemme. Kuitenkin apu on olemassa!) Jumala on sovittanut ihmiset itsessään, itsensä kautta, Kristuksen sovitustyön kautta. (Autuas vaihtokauppa: me annamme syntimme Kristukselle ja Jumala lukee meidät vanhurskaiksi Kristuksen sovitustyön kautta, saamme lahjavanhurskauden.)
Todellinen rakastaminen on sellaista, että sanoo synnin synniksi. Tai että asettaa lapselle rajoja. (Ei mitä tahansa saa tehdä.) Mikä se sellainen isä on, joka ei kurittaisi lastaan jos näkee lapsen tekevän väärin? (Sellainen isähän olisi välinpitämätön, jos lapsi saisi tehdä pahaa toisille ihan miten vain tahtoo.) Hyvähän ihmisiä on nuhdella väärin tekemisistä.
Hebrealaiskirje:
12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
12:10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
Sieltä se löytyy.
Olet oikeassa.
siunausta:))))
Nyt puhut tässä asiaa. Näin ne jutut vain ovat vaikka kuka muuta väittäisi
On ollut suuri ilo lukea raamatullisia tekstejäsi, joista välittyy ihana ilosanoma!