Missähän vaiheessa aletaan huomioida yli 50-vuotiaat työntekijät, niin miehet kuin naisetkin, mutta erityisesti naiset, jotka ensin lomautetaan työpaikoistaan ja sitten irtisanotaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Kukaan ei koskaan mainitse sanallaankaan näitä yleensä pienipalkkaisimpia naisia (ainakin miehiin verrattuna), jotka uhrautuvat ja pelastavat miehille työpaikkoja. Toisaalta heidät luokitellaan ja, ovatkin jo pitkään yrityksissä töitä tehneitä henkilöitä, joilla on ikälisiä, jonka syyn takia heidät todellisuudessa irtisanotaan, jotta voidaan palkata uusia työntekijöitä pienemmillä palkoilla. Kukaan ei ole kiinnostunut, mistä he saavat töitä jatkossa, kun mihinkään eläkeputkiin tms. ei ole vielä mahdollisuutta. Totuus on tänä päivänä se, että kukaan ei enää halua palkata yli 50-vuotiasta töihin ja toisaalta kukaan ei ole kiinnostunut muiden kuin nuorten työllistämisestä, joka kyllä minunkin mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, mutta mielestäni ei saisi unohtaa yli 50-vuotiaitakaan. Mitä heidän oletetaan tekevän väli 50 vuodesta 60 vuoteen, kun mitään toimeentulojärjestelmää ei heille ole olemassa. Olen itse ollut nyt vuoden työttömänä, kun minut irtisanottiin työpaikastani, jotta iso palkkaiset miehet saivat jäädä töihin. Tein aina enemmän töitä työpaikassani kuin he, ja säästin yrityksen rahoja ja olin aina työnantajani käytettävissä (yötä päivää). Minua soitettiin usein illallakin vielä tekemään töitä. Sitten tuli huonot ajat ja minut uhrattiin. Tosin olin jo tottunut siihen, koska minut lomautettiin aina aikaisemminkin (16 vuoden ajan), jotta isopalkkaisia miehiä ei tarvinnut lomauttaa. Työkaveriani (nainen hänkin) kyllä kohdeltiin vielä huonommin, kun hän oli työskennellyt yrityksessä 43 vuotta ja tuli lopputili. Hänellä se vasta on vaikeaa, kun on mennyt töihin 16 vuotiaana, uhrannut koko elämänsä yritykselle ja eikä ole ehtinyt käydä koulujakaan työn takia. Toisaalta minä ymmärsin, että lama tuli ja halusin näyttää, että olen valmis pelastamaan työnantajani, joka ei kuitenkaan myöhemmin auttanut yhtään mitään, konkurssi tuli yritykselle kuitenkin. Olen nyt hakenut töitä vuoden ja kukaan ei halua enää palkata minun ikäistäni ihmistä. Minulla on laaja-alainen kokemus yrityselämästä, yrityksen myyntitoiminnoista, hankintatoiminnoista (hampaallisten osien ostaja), strategioista, ympäristön suojelusta, logistiikasta jne. jne. ja taidan 6 eri kieltä, mutta kukaan ei halua tämän ikäistä ihmistä töihin. En enää keksi muuta kuin, että ehdotan, että kaikille yli 50-vuotiaille henkilöille laitetaan pyssynpiippu suuhun ja hävitetään pois, tulee samalla taas kerran säästöä. Meidän ikäisillämme ihmisillä ei enää ole mitään tekoa tässä yhteiskunnassa, kun kukaan ei välitä mitään meistä. Olen hakenut satoja työpaikkoja ja en ole päässyt kuin muutamaan työhaastatteluun, ilman minkäänlaista lopputulosta. Ja voitte uskoa, ettei minulta puutu itsetuntoa ja varmuutta. Pystyisin iisisti hoitamaan suurenkin yrityksen johtotoiminnotkin, mutta tilaisuutta ei anneta. Minulla ei ole perhettä, paitsi vanha äitini, joten minulta kyllä peritään 27 prosenttia työttömyyskorvauksestani veroa, joten rahaa ei jää juuri mitään käteen. Ensin verotoimistosta tuli 22 prosentin työverokortti, mutta työttömyyskorvauksen takia veroprosentti nostettiin 27 prosenttiin. Ei voi mitään, kyllä vetää katkeraksi, kun haluaisi tehdä työtä ja sitä ei saa. Olen elämäni vireessä ja tuntuu, että nyt vasta elämä alkaisi ja voisin todella keskittyä työntekoon ja huolehtia siitä, että työnantajani yritys menestyisi. En tiedä, jos lupaisi mennä töihin ilman palkkaa, saisiko sitten aloittaa uudessa työpaikassa...
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten *itussa tämä aihe kuuluu tänne? Olen saanut jo ties kuinka monta kertaa huomata, että tänne yhteiskunnallisen tiedekunnan alueelle tulee toinen toistaan irrelevantimpia aiheita. Ja kaiken lisäksi on pokkaa kirjoittaa ilman minkäänlaisia kappalejakoja.
heh