Synnytysten ja naistentautien lääkäri Eila Turenius Seinäjoelta on sitä mieltä, että miehet eivät kuulu mukaan raskausajan tutkimuksiin ja toimenpiteisiin.
Tureniuksen mukaan miesten läsnäolo synnytystä edeltävissä tutkimuksissa ja jopa itse synnytyksessä häiritsee lääkäreiden työntekoa.
Äitiyspoliklinikalla tehtävät tutkimukset koostuvat pääosin ultraäänitutkimuksista.
- Tutkimushuone ei ole mikään sirkusareena. En missään tapauksessa hyväksy sitä, että miehet ovat mukana tutkimuksissa. Eiväthän naisetkaan ole paikalla, kun miehet käyvät urologisissa tutkimuksissa.
Vastasyntyneen vauvan vanhemmat ovat tyrmistyneitä ajatuksesta.
- Itse olen ollut mukana kaikissa kolmessa ultraäänitutkimuksessa, neuvolassa ja synnytysvalmennuksessa. Halusin ehdottomasti mukaan ihan alusta asti, kertoo 19-vuotias Janne Puustinen Helsingistä.
Tureniuksen mukaan miesten läsnäolo synnytystä edeltävissä tutkimuksissa ja jopa itse synnytyksessä häiritsee lääkäreiden työntekoa.
Äitiyspoliklinikalla tehtävät tutkimukset koostuvat pääosin ultraäänitutkimuksista.
- Tutkimushuone ei ole mikään sirkusareena. En missään tapauksessa hyväksy sitä, että miehet ovat mukana tutkimuksissa. Eiväthän naisetkaan ole paikalla, kun miehet käyvät urologisissa tutkimuksissa.
Vastasyntyneen vauvan vanhemmat ovat tyrmistyneitä ajatuksesta.
- Itse olen ollut mukana kaikissa kolmessa ultraäänitutkimuksessa, neuvolassa ja synnytysvalmennuksessa. Halusin ehdottomasti mukaan ihan alusta asti, kertoo 19-vuotias Janne Puustinen Helsingistä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minusta kyseessä on pariskunnan valinnasta. Itse haluan ehdottomasti aikanaan oman mieheni tukemaan ja nauttimaan raskausajasta kanssani. tämä lääkäri ei sitten taida ymmärtää että raskautta ja miesten urologisia sairauksia ei voida oikein pitää samana asiana. Tuleva lapsi on kuitenkin osittain myös miehen, joten koska hän on ollut sitä maailmaan tekemässäkin tulee hänen olla myös mukana halutessaan.
Sitä paitsi minusta läheinen voi aina olla mukana tutkimuksissa, sillä jos tutkittava henkilö tarvitsee tuekseen jonkin omaisensa niin hänelle täytyy se sallia. En pitäisi sitä ollenkaan "sirkusareenalla" olemisena.
Mutta näitä outoja lääkäreitähän sitä löytyy joka puolelta, jotka eivät oikeasti tiedä mitään potilaiden palvelusta ja ystävällisyydestä. Tämän vuoksi olenkin vakavasti sitä mieltä että tietyille aloille tulisi yliopistotasollakin tehdä soveltuvuuskokeet (sosiaalityö, lääketiede, eläinlääketiede jne.). Vaikka kaupallinen ja oikeustiedekin ovat tärkeitä aloja, niin noilla aloilla on tärkeää ettei ihminen ole mikään tunteeton olento, jolla on mahdollisesti psykologisia häiriöitä.
Näkökulma asiaan voi olla sekin, että läkärin ja potilaan välinen keskustelu on aina heidän kahden välistä, johon ei ulkopuolisilla ole asiaa.
Toinen näkökulma on se, että mies tulee vastaanotolle siksi, että pelkää naisen kertovan perheen yhteisistä ..ei toivotuista ..jutuista. Näin mukana olo..varmistaa sen, että nainen ei puhu esim. väkivallasta tai muusta parisuhteen ikävistä asioista..lääkärille.
Uskokaa tai älkää, ei kaikki avioliitot tai parisuhteet ole mitään onnen auvoisia satamia. Monilla miehillä on henkinen yliote vaimoonsa ja pieni painostus riittää siihen, että nainen antaa periksi.
Kolmas näkökulma on se, että lääkäri voi kokea epämiellyttäväksi kolmannen läsnäolon; kaikkea intiimiä ei voi ihan suoaan kysyä, kun mukana on "ulkopuolinen". Sillä ulkopuolinenhan mies joka tapauksessa on, vaikka isä onkin. Naisen keho on naisen oma ja omaa aluetta, ei sitä omista kukaan, ei se ole yhteinen, vaikka lapsi olisikin.
Neljäs näkökulma: joskus naiset ovat vähän niin kuin epävarmoja siitä, kumpi olisikaan lapsen isä, naapuri pete vai oma mies: viikonlopun kännäilyjen sekoiluita ei kaikki muista..ja sitten voi tullakin yllärinä tieto..vaikka sukupuolitaudista ynnä muusta. Voi aviomies parkaa!
Edellinen ei lienee yleistä, mutta periaatteessa ymmärrän ja hyväksyn ja luulenkin, että aika monet lääkärit ovat samaa mieltä siitä, että pelkän gynekologisen tutkimuksen aikana EI TARVITA miestä mukana..sanoohan sen järkikin.
Työrauha ja yksityisyys on taattava myös niin potilaalle kuin lääkärillekin.
Mutta osaan poistua tilanteesta, jos näin pyydetään. Olen joka kerta äitiysneuvolaan mennessämme (100% osallistuminen) vaimoltani kysynyt, tarvitseeko minun tulla vastaanottohuoneeseen, vai pärjääkö yksin. Tällä on juuri se tarkoitus, että jos hän haluaa keskustella lääkärin kanssa henkilökohtaisesti, ei siinä minua tarvita. Tulen jatkossakin kysymään joka kerta.
Avioliitot eivät ole (aina) auvoisia satamia ja perheen tilanteetkin vaihtelevat. Miesten pitää nähdä myös hyöty siitä, että vaimo puhuu jonkun ulkopuolisen kanssa perheen asioista: kriisit voivat perheen sisältä näyttää suuremmilta, kuin perheen ulkopuoleta.
Lääkäri tai hoitaja voi keskustella äidin kanssa myös puhelimitse (eteenkin sukup. taudit). Neuvolasta ilmoitetaan äidille, että sinne saa myös soittaa. Mihin numeroon ja kuka henkilö vastaa. Eli näistä henkilökohtaisistakin (listassasi kohdat 2,3,4) voidaan avata keskustelu myös puhelimessa.
Sitä taas en ymmärrä, että miesten läsnäolo koetaan lääkärin työn häirinnämksi. Lähtökohta pitää aina olla perheen valinnassa. Isän läsnäolon päättäessään on oltava valmis yllättäviin tilanteisiin. Ja miehen pitää aina sallia äidille meno vastaanottohuoneeseen yksin.
PS Sukupuolitaudista tieto tulee joka tapauksessa. Siis ainakin pitäisi tulla. Jos sinulla on sukupuolitauti, sinulta kysytään avo/aviopuolison ja mahdollisten muiden seksikumppanisiesi nimet. Heille (ilmoittamillisesi henkilöille) ilmoitetaan testin tarpeellisuudesta.
jos eukko tekee minulle ruokaa,kuuluuko hänen tulla paskalle samaan aikaan kuin minäkin,onhan hän osaltaan ollut vaikuttamassa siihen että minua paskattaa
jos näitä on uskominen, niin KYLLÄ! Yhdessä duunattu ja yhdessä paskalle!
on tuollainen. Feministithän aika laajalti ovat nimenomaan peräänkuuluttaneet miesten intensiivisempää mukanaoloa perheen yhteisissä asioissa, kuten synnytyksessä.
Miesten ajaminen pois synnytyksistä lienee tässä tapauksessa jotenkin omituisesti ylimedikalisoituneen mielen, joka ei kykene näkemään perheenlisäystä muuna kuin lääketieteellisenä tapahtumana, tuotos.
Ja vertaus urologiseen tutkimukseen on kyllä aikas ontuva. Eiväthän miehet ole tunkemassa gynekologin vastaanotolle vaimojen seuraksi vaan tahtovat päästä osallisiksi raskauden ja synnytyksen elämyksistä, neuvolakäynneistä, hengitysharjoituksista, ultra-äänistä ja sen sellaisesta.
Lähempänä tämän lääkärin mielipide oli kuitenkin antifeminismiä, sillä tästä poisjätetyssä osassa hän muun muassa vaati, että miesten pitää olla töissä hankkimassa elantoa sen sijaan että ravaavat synnytyksissä. Hän siis kannattaa vanhaa, jäykkää ja toimimatonta roolijakoa sukupuolen perusteella. Hesarissa tuo julkaistiin mielipidepalstalla jonkin aikaa sitten. Minusta se osoittaa jonkinlaista empatian puutetta enemmän kuin mitään muuta.
Meitä on moneen junaan. Olihan Mengelekin lääkäri.
Minun mieheni oli molempien lasten synnytyksissä mukana ja tutkimuksissa myös - yhdessäme ne lapset duunattiin ja yhdessä "synnytettiin". Ei isää saa jättää ilman synnytyskokemuksessa mukana olemista, jos isä mukana haluaa olla.
kysyn, kuinka olette ajatelleen jakaa lapset eron sattuessa? Vieläkö he ovat "yhdessä" duunattuja vai joko olisi aika tehdä äidistä YKSINhuoltaja?
että nykyaikana on myös mahdollisuus YHTEIShuoltajuuteen.
Toivottavasti sellaista tilannetta ei tule, vaikka välillä on muuten rankkaa. Meillä, kun pitää toista lapsista juoksuttaa milloin puheterapiassa ja milloin toimintaterapiassa, välillä pitää käydä sitä ah... niin ihanaa paperisotaa viranomaisten kanssa - täytyy sanoa, että perheissä, joissa on eityislapsi, elämä on viranomaistenkin taholta kaikkine paperisotineenkin tehty hirveeeen helpoksi.
Joskus tuntuu kuin elämä pyörisi liikaa sen yhden lapsen ympärillä, samanlaista se on varmaan monissa muissakin erityislapsiperheissä - vanhemmatkin väsyvät välillä. Kun väsyttää on levättävä ja annettava aikaa itselleen ja sen puolisonkin kanssa mennä vaikka kävelylle tai soutelemaan järvelle, lapsille löytyy aina hoitaja tarvittaessa.
Jos puhutaan ero tilanteista yleensä aina olisi hyvä mennä lasten ehdoilla - eikä lapsista saisi ruveta riitelemään. Vanhempien olisi hyvä pystyä keskustelemaan toistensa kanssa kuitenkin ja lasten vuoksi myös niiden mahdollisten uusien kavereiden kanssa.
Kaikki avioliitot eivät pääty eroon. Minun isäni kuoli juuri muutama päivä siten ja hän ehti olla äidin kanssa naimisissa 45 -vuotta, hienoa eikö totta!
..antifeministi. Perinteisen naisen rooliajattelua edustava Turenius ei ole feministi. Argumenttinsa täysin järjettömiä.
synnyttämään ilman mieheni läsnäoloa!
Kaikista ei siihenkään ole...neuvolassa käynnitkin ovat joillekin yksin täysyn mahdottomia.
En tajua kyllä miksi. Naisen itsenäisyyttäkö? Vaiko tarvetta "heikkona hetkenä" suoda puolisolle "tasa-arvo" asiassa, josta itse tuntee hyötyvänsä enemmän?
Minulla taas oli kyseessä kompromissi. Aviomieheni häiritsi(?) synnytyslääkärin työtä, mutta lapsen isä oli kyllä työssä ja ansaitsi rahaa! Kävi kyllä katsomassa, kun ukko oli kömpinyt kotiin toipumaan.
Feminismi ajaa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Tureniuksen mielipide edustaa täysin vanhentunutta ja konservatiivista näkemystä, jossa miehillä ei ole sijaa perheessä muuten kuin leiväntuojana ja auktoriteettina.
Nykyään luulisi isiäkin kiinnostavan myös ennen syntymistä tapahtuva kehitys siellä masussa, jos oma lapsi ylipäänsä kiinnostaa. Kyllä miehillä pitää olla täysi oikeus osallistua tutkimuksiin ja synnytykseen!
Lapsen voi synnyttää myös kotona.
Ei tuolla ole mitään tekemistä feminismin kanssa, mutta sen ymmärtää jos hesarissa noita lukee, mistä tulee näitä kummallisia kannanottoja.
Oman feminismini mä näen myös miesten oikeuksien puolustamisena, milloin epähumaani tai konservatiivinen käytäntö yrittää jyrätä niitä.