Mikä on ortodoksi kirkon kanta muihin kirkkokuntiin nähden?
Eli nähdäänkö muut kirkkokunnat heterodokseina (vai miten se kirjoitettiin)? Vai onko asia tapauskohtainen.
Ja jos toinen suunta nähdään heterodoksiseksi, niin ajatellaanko siellä silti voivan olla oikeita Jumalan lapsia?
Eli nähdäänkö muut kirkkokunnat heterodokseina (vai miten se kirjoitettiin)? Vai onko asia tapauskohtainen.
Ja jos toinen suunta nähdään heterodoksiseksi, niin ajatellaanko siellä silti voivan olla oikeita Jumalan lapsia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Apostolinen ortodoksinen kirkko on suoraa jatketta Varhaiskirkolle ja opetuksessaan uskollinen jakamattoman kirkon teologialle. Tästä lähtökohdasta käsin ymmärretään myös suhde muihin kristittyihin. Kiintoisaa asiassa on se, että samat harhaopit, joita vastaan kirkko taisteli jo yli 1500 vuotta sitten, nousevat uudelleen ja näiden oppien kannattajat vaikuttavat olevan täysin tietämättömiä siitä, että heidän opetuksellaan on varhaisia esikuviakin.
Suurista kristillisistä kirkoista teologisesti lähimpänä ortodoksisuutta on Roomalaiskatolinen kirkko. Tämä on hyvin ymmärrettävää kun muistetaan kirkkojen historiaa. Vaikka katolisen kirkon opetus monilta osin eroaa ortodoksisesta, on myös paljon yhteisiä piirteitä ja mikä tärkeintä, yhteinen käsitekieli.
Suhde protestanttisiin kirkkoihin on visaisempi ja monisäikeisempi. Nämä kirkot kun ovat hylänneet suuren määrän jakamattoman kirkon opetuksesta ja näkevät kristinuskon tietystä hyvin ahdasrajaisesta perspektiivistä ja ns. raamatullisuuden läpi. Lisäksi protestanttisuus on jakaantunut huimaa vauhtia ja jakaantuu edelleen...ja samalla etääntyy yhä kauemmaksi ja kauemmaksi Varhaiskirkon opetuksesta.
Ortodoksinen kirkko käy jatkuvaa dialogia muiden kristillisten kirkkojen kanssa ja pitää ekumeniaa tärkeänä asiana, omasta opetuksestaan silti tinkimättä. Harhaoppisuudesta ei muiden kirkkojen suhteen puhuta, sen sijaan kylläkin totuuden täyteydestä: uudet kirkot eivät kanna sisällään yhtä suurta määrää apostolisen kirkon opista kuin vanhat kirkot, mutta tämä on niiden oma valinta.
Viime kädessä tulee tietenkin muistaa, että Jumala pelastaa meidät, emmekä me itse. Meidän tehtävämme on kantaa huolta omasta pelastuksestamme, ei miettiä sitä pelastuvatko muut vai eivät.
Moskova suhtautuu erittäin kielteisesti kaikkiin muihin kirkkoihin - jaksaa jopa riidellä Konstantinopolin ortodoksisen patriarkaatin kanssa siitä, kenellä on johtoasema ortodoksisten kirkkojen joukossa! Myös katolinen kirkko saa kokea vainoa Venäjällä.
Suhtautuminen siis vaihtelee suuresti eri ortodoksikirkkojen välillä.
...katoliset puolestaan sortavat ortodokseja. Näitä esimerkkejä löytyy maailman jokaisesta kolkasta eri kirkkojen väliltä.
Taitaapi valitettavan usein olla eriuskoinen kristitty toiselle eriuskoiselle kristitylle susi..
Mutta Konstantinopolin patriarkka nyt ainakin kävi kuun vaihteessa Roomassa paavia moikkaamassa. Saisi Aleksei ottaa esimerkkiä...
Olen itsekin teologiaa lukenut ja kiinnostukseni ovat aina olleet kirkkohistoria ja eri kirkkokuntien dogmatiikka.
Luin joskus kirjan nimeltä Ortodoksit ja heterodoksit. Siitä selvisi, että samoja harhoja on olemassa, vielä tänäkin päivänä.
Ne eivät ole minnekään kadonneet. Jos tällaisten ihmisten kanssa keskustelee, niin he katsovat olevansa erittäin Raamatullisia ja kirkkoisille he eivät anna minkäänlaista arvoa.
Mutta kiitos sinulle Johannes. Keskustelen mielelläni ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät asiallisesti ja heidän kommentit ovat asiantuntevia ja järkeviä.
Liittyiskö arvovaltataistelu siihen, kun Moskova katsoi olevansa Rooman perillinen turkkilaisten suorittaman Konstantinopolin valtauksen jälkeen?
Itse olen kuullut selityksenä tähän, että Moskovan patriarkaatti on ylivoimaisesti suurin ortodoksikirkko - siksi Moskovan patriarkka haluaa arvoaan ylemmäksi.
Tokihan Moskovasta on käsitys "kolmantena Roomana" Bysantin kukistuttua. Mutta se ei ole muuttanut vanhojen patriarkaattien arvoasemia mitenkään.
eli tulee auttamattomasti vasta Rooman, Konstantinopolin, Aleksandrian, Antiokian ja Jerusalemin jälkeen - aikaisintaan...
Venäjän ortodoksinen kirkko on ortodoksisen maailman suurin kirkko. On myös muistettava, että sen hengelliset lapset ja jälkeläiset on suurelta osin monen 1900-luvulla ortodoksisessa maailmaassa tapahtunen teologisen elpymisen takana - Venäjällä ja muualla. Silloin on hieman kummallista, että tätä kirkkoa pitää aina jostain syystä moittia.
On mielenkiintoista lukea kuinka ortodoksiset teologit yrittäessään selittää miten Konstantinopolille voitiin antaa kakkossija Rooman jälkeen viittavat kaupungin poliittiseen ja hallinolliseen tärkeyteen, eikä apostolisuuteen (ks. J. Meyendorff). Oikeutettu kysmymys on: mikä on Konstantinopolin/Istanbulin asema tänään? En luule, että kanonien viittaukset antavat tukea koko maailmanlaajuiselle jurisdiktiolle...
Konstantinopolia ei ole ollut enää aikoihin - se on historiallinen kaupunki.
Stalin kysyi joskus, kuinka monta divisioonaa paavilla on? Moskovan patriarkka Alexei kysyy nykyään, kuinka monta seuraajaa Konstantinopolin patriarkalla on?
Ehkä paavi voisi kysyä myös seuraajien määrää Alexeilta?! :p
Mitenköhän Suomen ortodoksien keskuudessa jakautuu kannatus Moskova vs. Konstantinopoli kysymyksessä tulevaisuudssa, kun yhä useampi on kansallisuudeltaan venäläinen. Koska Moskova vaatii Uspenskia itselleen? Luultavasti käy niin kuin Virossa eli ortodoksit jakaantuvat kahteen kiistelevään ryhmään.
Ortodoksisen maailman hallinnolliset päällekkäisyydet on surullinen luku Kirkon historiaa. Nöyryydellä kriisit Konstantinopolin patriarkaatin ja Moskovan patriarkaatin välillä selvitetään. Venäläinen arkkimandriitta Sofroni Saharov (1896-1993) sanoi yhdessä puheessaan monikansalliselle veljestöllen ja sisaristolleen: "En tunne venäläistä Kristusta, kreikkalaista Kristusta...".
Voisi ehkä hieman leikisti sanoa Kirkon sisällä oleva kristillinen rakkaus ja alhaiset inhimilliset jännitteet olevan apostolisuuden merkki - Uudesta testamentin todistuksesta lähtien.
Ja eikös Moskova Konstantinopolin (turkkilaisille) häviön jälkeen julistautunut Kolmanneksi Roomaksi kaksoiskotkineen. Kirkolliset piirit Venäjällä imivät itseensä kaiketi saman ajatuksen...