Ateistista fundamentalismia

Laosin ihmisoikeustilanne on heikko. Maassa tapahtuu usein ihmisoikeusrikkomuuksia, vankilaolosuhteet ovat erittäin huonot ja viranomaiset harjoittavat kidutusta. Ihmisoikeusrikkomusten kohteena ovat usein maan etniset vähemmistöt.

Maassa vainotaan kristittyjä intensiivisesti. Uskonnonvapausloukkaukset ovat tavallisia maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa. Vainojen takana ovat yleensä paikallisviranomaiset. Laosissa on kommunistis-ateistinen hallinto.

Laosissa on teoriassa uskonnonvapaus, mutta käytännössä se ei toimi. Käytäntö antaa paljon valtaa paikallisviranomaisille. Ennen kuin uskontoa voi harjoittaa, se tulee hyväksyttää paikallisviranomaisilla.

Laosin lait kieltävät tapahtumat, jotka saattavat aiheuttaa ”kaaosta” tai ”sosiaalista hajaantumista”. Viranomaiset vastustavat protestanttisten kristittyjen kasvua etnisten vähemmistöjen joukossa. Sen koetaan oleva osa USA:n johtamaa salaliittoa maan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tuhoamiseksi ja kommunistivallan kaatamiseksi.

Kristityiltä kielletään perusoikeuksia, kuten koulutus ja lääketieteellinen hoito, heitä voidaan vangita, pakottaa uhkaillen ja kiduttaen kieltämään uskonsa ja heitä voidaan häätää kotipaikkakunniltaan heidän uskonsa tähden.

Laosista löytyy myös perinteistä esi-isien palvontaa harjoittavia etnisiä yhteisöjä, jotka vastustavat kristinuskoa kuolleiden henkien kostoa peläten.

2. maaliskuuta 2012 Viengphuka-alueen ainoa tunnettu kristitty, Khamla, kutsuttiin viranomaisten kokoukseen. Alue kuuluu Luang Namtha-provinssiin. Khamla oli vastikään kääntynyt kristinuskoon, kun hän oli parantunut pitkäaikaisesta sairaudesta naapurialueen kristittyjen esirukousten seurauksena.

Viranomaisten ojennettua ja kuultua Khamlaa hänelle annettiin uhkavaatimus kieltää uskonsa tai jättää kylä ennen maaliskuun 7. päivää. Paikalliset viranomaiset ovat päättäneet pitää kristinuskon Viengphuka-alueen ulkopuolella.

Helmikuun 18. päivä Luangprabang-provinssin Pakoo-alueen paikalliset viranomaiset antoivat kymmenelle kristitylle perheelle karkoitusmääräyksen. Perheille annettiin aikaa maaliskuun 18. päivään saakka joko kieltää uskonsa tai jättää kylänsä Hueygong. Kahdeksan näistä kymmenestä perheestä oli kääntynyt krisityksi muutamaa kuukautta aiemmin ilman Pakoon aluejohtajan, alueen uskontovirkailijoiden ja alueellisen kommunistipuolueen sihteerin lupaa.

Luangprabang-provinssin uskontoasioiden korkeimman virkamiehen, Bousee Chantuman, kerrotaan tarttuneen asiaan yrittäen saada karkoituspäätökseen muutosta perustellen sitä laittomaksi. Hänen itsensä pitäsi päättää provissinsa uskonnollisista asioista.

Tammikuun puolessa välissä paikalliset viranomaiset uhkasivat karkottaa 14 kristittyä perhettä, yhteensä yli 80 henkilöä, Ngoi-alueen Hueysellista ja Luangprabangin provinssista, elleivät he kieltäisi uskoansa. Kristityt pysyivät vakaumuksessaan, vaikka viranomaiset jatkoivat heihin kohdistuneita uhkauksia ja nöyryytyksiä.