Tilane on lyhyesti, masennusta on ollut kauan ja itsetuhoisuuttakin ja aika pitkälti syrjäytynyt muista ihmisistä koska en vaan jaksa. Aloitin varusmies palveluksen tammikuussa ja heti ongelmia kun huomattiiin terveys tarkastuksen yhteydessä viiltelyn jälkiä , olivat vanhoja arpia. Ketään varusmies palvelusta suorittava asiasta ei ole koskaaan saanut tietää, ei vain kanta henkilö kunnasta lääkäri ja kouluttaja ja komppanian päällikkö. Vanhempanikaan eivät tiedä asiasta. Olen kerran meinannut hakea apua asiaa ennen inttii mutta en loppujen lopuksi apua pystynyt hakemaan. Intti p-kausi, en pahemmin jutellut kenellekään ja tuli yksi loukkaantuminenki ja noiden viilto jälkien takia tarjottiin lykkäystä ja loukkaantumisen takia tarjottiin uudestaan. Tupalaiset olivat paskoja. P kaudella vietiin tavaroita ja punkkaa revittiin tupa kavereiden toimesta. Johtaja olivat ok ja ovat ihan ok mutta ei pahemmin tuu kenenkää kans inttis kaveerattu. Ja en edes muista nyt e kauden tupalaisten tai p kauden tupalaisten kaikkien nimi enkä ole kenenkään kanssa kaveerannut, joten vapaa ajalla olen yksin inttissä ja lomilla(perhettä näkee lomilla). Nyt tilanteeseen tuli uusi muutos ja lääkäri lykkää palvelusta tai voin mennä sivariin, jutelin asiasta kotona ja vastaus jos intti lopetat niin kotiin ei ole asiaa enää ja muutoinkin kotona tulee valitusta kun lomia on liian usein, kuuleman. Ja joo ei vitsaile tuosta asiasta, viime talvena tuli asuttua ulkona , eikä ollut kiva kokemus. Nyt olen harkinnut että siirtyisin sivariin koska todennäköisesti tulee lykkäys enkä jaksa inttiin mennä vuoden päästä enkä tiedä jaksanko nyt olla loppuja 103 päivää inttissä. En edes tiedä olenko siellä vain painostuksen takia. En tiedä haluanko sivariin vai inttiin vai mitä tekisin. Opiskelu on lukio neljäs vuosi kesken ja ei oikein tunnu että lukio koskaan tulee valmiiksi. Helpoimmalla pääsisi kun vain katoaisin vain pois. Tulevaisuus näyttää aivan paskalta niin kuin se on näytänyt jo monta vuotta. Inttistä toivoin uutta alkua mutta ei samat paskat edelleen niskassa ja lisää tulee. Voiko vittu koskaan päästä helpolla, siis edes joskus. Tuli nyt tälläinen kirjoitettua ja tuo on vielä lyhennetty versio. Jos haluaa antaa neuvoja tai edes rohkaisevia sanoja niin kiitos.
En tiedä mihin laittaa tai mihin tehdä
Hylkiö91
3169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko koskaan puhunut asiasta terapeutin tai muun ammattilaisen kanssa? Se kannattaa. Vaikka kynnys hakea apua voi aluksi tuntua korkealta, niin pitää vaan tarttua puhelimeen ja soittaa esim johonkin auttavaan numeroon josta ohjataan eteenpäin. Tai kertoa lääkärille tilanteesta ja sanoa että tarvitset apua. Tsemppiä!
ET ole hylkiö, vaan nuori ihminen joka tarvii vähän apua. Terapiaa ja mahdollisesti lääkkeen masennukseen! Hae apua, kaikilla meillä on omat kipumme, eikä niitä tarvitse hävetä, eikä kokea itseään toisia huonommaksi. Stemppiä sinulle!
Hei ! Kuulostaa huonolta.Kyllä sinun kannattais hakea nyt ulkopuolista apua.Kenenkään voimavarat ei veny loputtomiin.
Kotiväkesi asennetta en ymmärrä ollenkaan.Olisivat tyytyväisiä,että olet yleensä inttiin menny.Jollain se keskeytyy/peruuntuu tai vaihtaa paikkaa.Eihän töihinkään mennä sairaana.Olet voinut huonosti jo ennen inttiä siitä kertoo viiltelysi.Näin lonkalta sanoisin että kuulostaa masennukselta tai vastaavalta ja se on sairaus.Kun on sairaana ja olo ei parane niin sillon mennään lääkäriin ja siihen saa hoitoa.Voi olla lääkettä tai terapiaa tms.
Asumisjärjestelysi voisi olla jatkossa muutoksen kohteena mutta ensin pitää saada sinut voimaan vähän paremmin... opiskelukin rupeaa sujumaan kivuttomammin kun saat vointisi paremmaksi.Ja jos se ei ole sinun juttusi,niin hakeudut vaikka suoran ammattiinjohtavaan koulutukseen.Ja jos/kun lääkäri toteaa sairauden,kotiväellesi voisi antaa luettavassa muodossa tietoa sairaudesta ja miten se vaikuttaa,niin ehkä osisivat suhtautua paremmin? Siis tietenkin jos haluat heille kertoa.
Sinulle on aivan varmasti parempi elämä tulossa kun vaan haet apua !! Olen itsekin sairastanut vastaavaa ja tunnelmasi tuntuvat tutuilta.ET todellakaan ole mikään hylkiö !! Ymmärrän tilanteesi ja haluan kaikin tavoin rohkaista sinua hakemaan apua.Sitä ei kukaan muu puolestasi osaa tehdä ja kuulostat kuitenkin fiksulta nuorelta mieheltä joka on huomannut voivansa huonosti.Siksihän kirjoitit tännekin.Nyt toimi paremma vaiheen käynnistämiseksi !!!!