Olen 25v mies, mulla todettiin loppuvuonna 2-tyypin herpes joka tuli aika pommina mulle koska vaikka oon nuori, oon elänyt jopa vanhanaikaisen pidättyvästi ja koskaan ei ole yhdenillan juttuja tms ollut. Oon pitänyt sitä kunnia-asiana ja koska inhoan nykyajan menoa jossa varsinkin nuoret tuntuu sekstailevan lähes huvikseen miten sattuu.
Se siis oli mulle pieni ylpeydenkin aihe muttei ole enää. Viimeisin parisuhde kesällä kesti vain muutaman kuukauden, ja sitten syksyllä alkoi tulla rankkoja oireita. Olin melkein kaksi viikkoa kovissa kivuissa, nivuset ja reiden sisäpuolet alavatsa oli pahimmillaan niin kipeät etten voinut istua, piti vaan maata ja pelätä että häh... Lääkärissä ravaamista ja viimein pamautti tohtori että kakkostyypin herpestartunta.
Itse olin epäillyt koko ajan että nyt on joku tauti tullut, koska aika alussa oli jo niitä rakkuloita pari, mutta lekuri katsottuaan tokaisi että ei yhtään näytä sen oireilta... noh, miten vaan.
Mutta siis: Mulla on seksuaalinen itsearvostus pudonnut kokonaan pois ja olo on edelleen sellainen että sama vaikka leikkaisi koko kapineet irti, niin katkera olo tuosta jäi. EN ole kumia käyttänyt kuin kerran elämässäni ja tuntuu karsealta ajatus että mahdolliselle uudelle kumppanille joutuu kertoa olevansa "spitaalinen" ja että kumin kanssa on tuskailtava aina. Ei hemmetti.
Tähän liittyy sekin että mulla on kiveksissä jotain häikkää, kun monesti kävi niin että toinen kives seksin aikana muljahtaa johonkin ihan väärään mestaan ja "katoaa" koko kivespussista, kuvottava tunne tulee siitä ja seksi loppuu kuin seinään. Se palautuu kun makaa hetken mahallaan, mutta olen niin araksi tullut etten pysty enää edes masturboimaan kunnolla kun kroppa jäykkänä pelkää että kohta nuljahtaa taas.
Viime kerrat seksiä harrastaessa oli ihan paskaa, kun ainoa asento jossa hommista tuli mitään oli perinteinen. Jos nainen oli päällä, mulla oli joka lihas jäykkänä ja pelkäsin sitä nuljahdusta, varsinkin kun se kerran kävi tuossa nainen päällä asennossa ja silloin kipu oli vihlaiseva ja haukoin pitkään henkeä kuin kuoleva kala mahallani maaten. Argh, nytkin tulee uvottava olo kun kirjoittaa.
Ennen nautin seksistä normaalisti, mutta nyt nuo kaksi asiaa ovat tehneet musta pelokkaan ja kai masentuneenkin, kun en enää pysty tuntemaan itseäni mieheksi naisen läsnäollessa vaan ristiriitainen, spitaalinen ja ahdistunut olo tulee. Valitan ehkä jonkun mielestä pienestä mutta mulle tuo on koko elämään vaikuttava, ahdistava ja rajoittava juttu.
Se siis oli mulle pieni ylpeydenkin aihe muttei ole enää. Viimeisin parisuhde kesällä kesti vain muutaman kuukauden, ja sitten syksyllä alkoi tulla rankkoja oireita. Olin melkein kaksi viikkoa kovissa kivuissa, nivuset ja reiden sisäpuolet alavatsa oli pahimmillaan niin kipeät etten voinut istua, piti vaan maata ja pelätä että häh... Lääkärissä ravaamista ja viimein pamautti tohtori että kakkostyypin herpestartunta.
Itse olin epäillyt koko ajan että nyt on joku tauti tullut, koska aika alussa oli jo niitä rakkuloita pari, mutta lekuri katsottuaan tokaisi että ei yhtään näytä sen oireilta... noh, miten vaan.
Mutta siis: Mulla on seksuaalinen itsearvostus pudonnut kokonaan pois ja olo on edelleen sellainen että sama vaikka leikkaisi koko kapineet irti, niin katkera olo tuosta jäi. EN ole kumia käyttänyt kuin kerran elämässäni ja tuntuu karsealta ajatus että mahdolliselle uudelle kumppanille joutuu kertoa olevansa "spitaalinen" ja että kumin kanssa on tuskailtava aina. Ei hemmetti.
Tähän liittyy sekin että mulla on kiveksissä jotain häikkää, kun monesti kävi niin että toinen kives seksin aikana muljahtaa johonkin ihan väärään mestaan ja "katoaa" koko kivespussista, kuvottava tunne tulee siitä ja seksi loppuu kuin seinään. Se palautuu kun makaa hetken mahallaan, mutta olen niin araksi tullut etten pysty enää edes masturboimaan kunnolla kun kroppa jäykkänä pelkää että kohta nuljahtaa taas.
Viime kerrat seksiä harrastaessa oli ihan paskaa, kun ainoa asento jossa hommista tuli mitään oli perinteinen. Jos nainen oli päällä, mulla oli joka lihas jäykkänä ja pelkäsin sitä nuljahdusta, varsinkin kun se kerran kävi tuossa nainen päällä asennossa ja silloin kipu oli vihlaiseva ja haukoin pitkään henkeä kuin kuoleva kala mahallani maaten. Argh, nytkin tulee uvottava olo kun kirjoittaa.
Ennen nautin seksistä normaalisti, mutta nyt nuo kaksi asiaa ovat tehneet musta pelokkaan ja kai masentuneenkin, kun en enää pysty tuntemaan itseäni mieheksi naisen läsnäollessa vaan ristiriitainen, spitaalinen ja ahdistunut olo tulee. Valitan ehkä jonkun mielestä pienestä mutta mulle tuo on koko elämään vaikuttava, ahdistava ja rajoittava juttu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jälkiviisaana on hyvä sanoa että testeihin täytyy mennä ennen kuin panee paljaalla..
Muistathan, että herpes voi tarttua toiseen kortsunkin kanssa ja oireettomana.
Mutta toivotaan että muljahtelu loppuu ja herpes ei oireilisi paljoa niin voisit tottua tilanteeseen.
Ihan normaalia tuo että aluksi ajattelee olevan spitaalinen ja värkin voisi leikata pois ja tietty katkera ja masentunut... itsellä oireet kesti 3 kuukautta jonka jälkeel helpotti ja tuona aikana opin jo hyväksymään vaivan joten nyt on 4 kuukautta mennyt ja yksi oireeton kuukausi takana enkä enää stressaa tätä mutta ei kannata ajatella kuitenkaan että elämä on ohi vaan onhan mahdollisuuksia paljon.. ja nyt myös tuon vaivan ansiosta pystyt näkemään tulevaisuudessa ketkä ovat oikeasti tosissaan jos ottavat riskin kanssasi ja varmaan lopulta jos suhde toimii hyvin niin kumista luovutaan.. tai onhan se mahdollisuus myös että löydät kumppanin kenellä sama vaiva niin eihän sillon kumia enää käytetä ja myös helpottaa ajatus kun ajattelet kuinka monella on huuliherpes ja miten mitätön ja yleinen se on ja sinulla se on vain toisessa paikassa.. ja tietenkin kannattaa pitää toivoa yllä että parannus keino tähän virukseen löytyisi :) näin ajattelemalla itse pääsin asian ylitse vaikka se vähän aikaa veikin ja kyllähän se välillä kummittelee mielessä mutta ei sitä enää stressaa..
Tiedän miltä tuntuu, sain kai äskettäin tartunnan, ainakin oireet puhkesi. Kova kuume, rakkuloita ja kivaa kipuilua. Eilen aamulla istuin yksin ja join kahvia... Sekä itkin ja itkin. Miten tästä eteenpäin? Miten voin enää treffailla keyään? Kenen kanssa uskallan olla? En edes kehtaa kelleen kertoa.:( Niin paha olo, ihan kuin osa itseäni kuoli mukana. No, ehkä se tästä. Yksin jatkan olemista.
mullakin todettiin joulukuussa herpes. helvetillisiä kipuja oli 2kk putkeen. onneks nyt vaan ollu jotain pieniä näppylöitä. toivottavasti ei ikinä enää tulis niin pahaa vaihetta, ku se alku oli. ei pystyny kävelemään eikä nukkumaan ku kivut oli niin kovat ja pssaaminenki oli kidutusta ja itkemistä, se kipu oli niin valtava. en oo eläissäni kokenut niin kovia kipuja kun herpeksen aiheuttamana.
Kiitti vastauksista, hyvä kuulla ettei oo ainakaan yksin ongelmansa kanssa.
Viimeiseen viestiin: Mulla ainakin oli niin että ne alkuoireet oli kauheat, juurikin noi sietämättömät kivut ja virtsatessa sattu pahasti. Mut sen jälkeen se on oireillu vain kerran, itse asiassa juuri alkaa ne oireet mennä ohi, eikä noi uudemmat oireet ollu yhtään samaa ku ne ekat. Suht vaivaton se siis tuntuu alkuoireiden jälkeen olevan.
Se vaan ei siihen häpeäntunteeseen auta, vaikka vaivaton oliskin.
Nyt on kyllä itsellä helpompi taas hyväksyä toi, kun tuossa ekan viestin aikaan oli mielialat muutenkin päin vattua, niin nyt ei tuokaan tunnu niin lamaannuttavalta.
Silti, vaikeaa on miettiä uusien naisihmisten tapaamista, tutustumista tai parisuhteen aloittelua, kun jossain vaiheessa tuo on kuitenkin kerrottava.
Auttaa muuten kummasti nuo "henkiset" opukset, aloin Eckhart Tollea lukea hiljattain ja sopivasti siinä kirjassa puhuttiin siitä että ihminen luo itse omat ongelmansa. Eihän tässäkään tilanteessa, tällä hetkellä, ole mitään oikeaa ongelmaa, vaan se ongelma tulee valtavaksi vain siksi kun sitä istuu yksinään ja miettii tulevaa, ihmisten tapaamista, sairaudesta kertomista... kasvattaa päässään kauhea mörön noista asioista ja lopulta kärvistelee ihan henkisesti romuna. Nyt tuntuu jopa yllättävän helpolta tuo asia, mutta saas nähdä, toi mieli kun tunnetusti vinksahtelee hetkessä ylös alas :D
Itselläni olin samankaltaiset tuntemukset, kun herpekseni todettiin noin nelisen vuotta sitten. Normaalia se varmasti on, että masentaa. Päätin sitten, että en aio olla herpekseni vanki ja antaa herpekseni pilata elämääni. Kaikki on mennyt hyvin ja olen tällä hetkellä vakituisessa parisuhteessa.
Kyllä tuosta kannattaa kertoa sitten aikanaan tulevalle naisystävällesi. Sinuna menisin rohkeasti lääkärin puheille tuosta muljahtelusta. Ehkä siihenkin löytyy jokin ratkaisu :)
Mukavaa kevättä!