Jos joku kysyy sinulta, osaatko ruotsia (tai todennäköisimminhän tilanne tulee olemaan se, että joku erääseen vähemmistöön kuuluva tulee sylkemään naamallesi että oletko tyhmä vai laiska, kun et osaa kieltäni, vaikka sinun pitäisi osata, koska minä olen suomenruotsalainen ja tämä on meidän maamme ja sinä olet vain suomenkielinen) - älä vastaa, että osaat ruotsia tai että et osaa ruotsia. Vastaa, että et osaa ruotsia ja olet ylpeä siitä, ettet osaa, koska olet riittävän älykäs ymmärtämään, että maailmassa on niin paljon rikkaampaa, hyödyllisempää, mielenkiintoisempaa, antoisempaa ja tärkeämpääkin tekemistä ja ajateltavaa, kuin ruotsin opiskelu. Lisäksi voi tietenkin aina lisätä, että ruotsi on helvetin ruma kieli ja tämä riittää minulle syyksi olla opiskelematta ruotsia.
Älä tunnusta osaavasi tai ettet osaa ruotsia!
pakkoruotsinet
388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tottakai suomalaisten pitää puhua ruotsalaisille englantia, kuten kaikille muillekin ulkomaalaisille.
Miksi ihmeessä me kohtelisimme ruotsalaisia jotenkin toisin? Kiitoksena monisatavuotisesta sorrosta vai?
Eihän ruotsalaisetkaan puhu suomalaisille suomea. Suruista ei tarvitse välittää.
"Älä tunnusta osaavasi tai ettet osaa ruotsia!"
Kerro ainoastaan lyhyesti olevasi pakkoruotsipersu, jolloin kaikki ymmärtävät taudin syyn!
"Vastaa, että et osaa ruotsia ja olet ylpeä siitä, ettet osaa, koska olet riittävän älykäs ymmärtämään, että maailmassa on niin paljon rikkaampaa, hyödyllisempää, mielenkiintoisempaa, antoisempaa ja tärkeämpääkin tekemistä ja ajateltavaa, kuin ruotsin opiskelu. Lisäksi voi tietenkin aina lisätä, että ruotsi on helvetin ruma kieli ja tämä riittää minulle syyksi olla opiskelematta ruotsia. "
Minun on vaikea suhtautua asiaan noin. Koen menettäneeni jotain arvokasta, kun olen näissä keskusteluissa pikkuhiljaa tajunnut, miten ruotsin kielellä on lyöty ja lyödään edelleen täällä Suomessa.
Minä rakastin ruotsia koulussa. Opettelin ulkoa suomenruotsalaista runoutta, opiskeluaikana seurasin ruotsinkielistä debattia lahden takaa, koska se tuntui olevan niin avointa ja ajan hermolla. Kävin ruotsinkielisessä teatterissa, kuuntelin työmatkoilla ruotsinkielisiä kasettikirjoja (mm. Merete Mazzarellaa, jonka suomentaidosta täällä on ollut puhetta).
Pakkoruotsia en rakasta, se on häiväistys suomenkielisiä vanhempiani, esivanhempia ja lapsiani ja kaikkia tulevia polvia kohtaan.
Mutta nuoruuteni suomenruotsia minä kaipaan. Tuleeko vielä aika, että saan ilman katkeruutta palata Södergranin ja Diktoniuksen äärelle.