Väinö Tannerin päiväkirjat 1943–1944 julkaistiin 2011 syksyllä.
Linkistä löytyy Suomen tunnetuimpien lehtien kirja-arvostelut, jotka on hyvinkin mielenkiintoista luettavaa.
Suomen hallituksessa useaan otteeseen istuneen Väinö Tannerin (1881–1966) päiväkirjat vuosilta 1943–1944 julkaistaan 27. syyskuuta.
Päiväkirjat on toimittanut Hannu Rautkallio, joka kaivoi 228-sivuisen konekirjoitetun tekstin esiin Stanfordin
http://paasilinna.fi/kirjat/vaino-tanner-unohdetut-paivakirjat/
Väinö Tanner: Unohdetut päiväkirjat 1943-1944. Toim. Hannu Rautkallio. Paasilinna. 308 s.
”Siinä nyt ollaan. Suomi on tänään saanut kahden suurvallan vaatimukset selville ja on niiden välisessä puristuksessa.” (Väinö Tanner, 23.6.1944.)
Suomen hallitus ja sodanjohto ymmärsivät viimeistään Stalingradin taistelujen jälkeen vuonna 1943, että Saksa häviää sodan liittoutuneita vastaan. Siksi Suomen oli syytä pyrkiä erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa, joka kuitenkin vaati ehdotonta antautumista. Se olisi merkinnyt puna-armeijan marssia Helsinkiin, maan miehitystä.
Saksa uhkasi lopettaa elintärkeän apunsa, jos Suomi ryhtyisi edes neuvottelemaan rauhasta. Kuukausi kuukaudelta tilanne kiristyi. Sotaväsymys alkoi painaa miesten mieliä rintamalla. Kotirintama alkoi horjua. Eteensä katsovat poliitikot, kuten Urho Kekkonen, valmistelivat asemiaan sodanjälkeistä Suomea varten. Kohta alkoi tulimyrsky Kannaksella.
Kiihtyvän virran pyörteessä oli kourallinen miehiä, jotka kestivät. Presidentti Risto Ryti, ministeri Väinö Tanner ja marsalkka Mannerheim olivat tärkeimmät ratkaisijat. Unohdetut jatkosodan päiväkirjat vuosilta 1943‒1944 todistavat Tannerin aikaisemmin tiedettyä paljon keskeisemmäksi kansakuntaa koossapitäväksi voimaksi.
Dosentti Hannu Rautkallio on löytänyt sodanaikaisen Suomen Washingtonin-suurlähettilään Hjalmar Procopén jälkeen jääneiden papereiden joukosta Väinö Tannerin päiväkirjan Standfordin yliopistossa sijaitsevasta Hoover Instituutin arkistosta.
Tannerin teksti on karussa toteavuudessaan hyytävää luettavaa. Sota-ajan hallitus ei tehnyt yhtään merkittävää päätöstä ilman Moskovan parjaamaa Tanneria. Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat ovat sensaatiomainen dokumentti kansakuntamme kohtalonhetkiltä.
Linkistä löytyy Suomen tunnetuimpien lehtien kirja-arvostelut, jotka on hyvinkin mielenkiintoista luettavaa.
Suomen hallituksessa useaan otteeseen istuneen Väinö Tannerin (1881–1966) päiväkirjat vuosilta 1943–1944 julkaistaan 27. syyskuuta.
Päiväkirjat on toimittanut Hannu Rautkallio, joka kaivoi 228-sivuisen konekirjoitetun tekstin esiin Stanfordin
http://paasilinna.fi/kirjat/vaino-tanner-unohdetut-paivakirjat/
Väinö Tanner: Unohdetut päiväkirjat 1943-1944. Toim. Hannu Rautkallio. Paasilinna. 308 s.
”Siinä nyt ollaan. Suomi on tänään saanut kahden suurvallan vaatimukset selville ja on niiden välisessä puristuksessa.” (Väinö Tanner, 23.6.1944.)
Suomen hallitus ja sodanjohto ymmärsivät viimeistään Stalingradin taistelujen jälkeen vuonna 1943, että Saksa häviää sodan liittoutuneita vastaan. Siksi Suomen oli syytä pyrkiä erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa, joka kuitenkin vaati ehdotonta antautumista. Se olisi merkinnyt puna-armeijan marssia Helsinkiin, maan miehitystä.
Saksa uhkasi lopettaa elintärkeän apunsa, jos Suomi ryhtyisi edes neuvottelemaan rauhasta. Kuukausi kuukaudelta tilanne kiristyi. Sotaväsymys alkoi painaa miesten mieliä rintamalla. Kotirintama alkoi horjua. Eteensä katsovat poliitikot, kuten Urho Kekkonen, valmistelivat asemiaan sodanjälkeistä Suomea varten. Kohta alkoi tulimyrsky Kannaksella.
Kiihtyvän virran pyörteessä oli kourallinen miehiä, jotka kestivät. Presidentti Risto Ryti, ministeri Väinö Tanner ja marsalkka Mannerheim olivat tärkeimmät ratkaisijat. Unohdetut jatkosodan päiväkirjat vuosilta 1943‒1944 todistavat Tannerin aikaisemmin tiedettyä paljon keskeisemmäksi kansakuntaa koossapitäväksi voimaksi.
Dosentti Hannu Rautkallio on löytänyt sodanaikaisen Suomen Washingtonin-suurlähettilään Hjalmar Procopén jälkeen jääneiden papereiden joukosta Väinö Tannerin päiväkirjan Standfordin yliopistossa sijaitsevasta Hoover Instituutin arkistosta.
Tannerin teksti on karussa toteavuudessaan hyytävää luettavaa. Sota-ajan hallitus ei tehnyt yhtään merkittävää päätöstä ilman Moskovan parjaamaa Tanneria. Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat ovat sensaatiomainen dokumentti kansakuntamme kohtalonhetkiltä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tanner oli Rytin ja Mannerheimin luotettuna hallituksen kylmäpäisin mies sekä Talvi-, että Jatkosodassa.
Kieltolakiruno ajalta ennen 43210 eli 5.4.32 klo 10
Oi Tanner sä Suomen nappulamies,
Poista sä meiltä kieltolaki ies.
Kun meitä täällä raadanta piinaa,
Suo meille tilkkanen kirkasta viinaa!
Joka tuntee hiemankaan Tannerin vaiheita, tietää kyseessä olleen todellisen suurmiehen. Sosialisti, osuutoimintamies ja rauhanmies.
Kyllä Tannerkin oli 1944 Juhannuksena välillä antautumismielen vallassa, siis ainakin osittain.
Mielenkiintoista oli lukea Tannerin muistelmia 20- ja 30-luvuilta., Kahden maailmansodan väliltä.