Psyk.polin keskusteluhoidon ja psykoterapian erot?

Ei välttämättä yhtään mitään.

Psykiatrian poliklinikan työntekijä voi olla yhtä kouluttautunut ja kokenut kuin yksityinen psykoterapeutti. Useimmat psykoterapeutit työskentelevät kunnallisissa töissä eivätkä pidä vain yksityisvastaanottoa.

Voi olla kuitenkin myös niin, että ero kokemuksessa ja koulutuksessa on valovuosien päässä toisistaan ja siihen suuhtaan, että kokemattomampi on siellä psykiatrian poliklinikalla.

Psykiatrian poliklinikoilla käynti ainakin omalla paikkakunnallani on rajattu maksimissaan 12 käyntiin. Työntekijöitä on ohjeistettu keskittymään pelkkään oireiden hallintaan (muuhunhan ei 12 käynnillä tietenkään ole aikaakaan).
Yksityisellä voi (taloudellisen tilanteen puitteissa) käydä samalla ihmisellä vaikka vuosien ajan.

Psykiatrian poliklinikalla työntekijä voi vaihtua yllättenkin ja varoittamatta; yksityisillä psykoterapeuteilla on taipumus pysyä ja myös mahdollisuus (!) sitoutua. Kunnallisella puolella työntekijät joutuvat antamaan ammattitaidostaan vain osan, koska mahdollisuutta paneutua ja sitoutua ei ole (liian kiire).

Täällä Helsingissä ainakin käydään psyk.polilla niin kauan kuin on tarvis, ei oo rajattu käyntejä millään lailla. Ite oon käyny vuosia. Mulla oli aikasemmin eräs "terapeutti" joka oli psykiatrinen sairaanhoitaja, ja hänen kanssaan se terapia oli ainoastaan jutuskelua että mitä oon tehny ja mitkä on fiilikset. Viime kesänä tämä työntekijä siirtyi toisiin tehtäviin ja sain uuden "terapeutin". Hän on myös psyk.sairaanhoitaja, mutta aivan erilainen kuin tämä edellinen. Hänen kanssaan käymiä keskusteluita voisi jopa kutsua terapiaksi. Eroa on siis kuin yöllä ja päivällä.
Olen käynyt aikoinaan myös yksityisellä terapeutilla 2 vuotta, mutta se ei toiminut ollenkaan. Oli kai vaan väärän lainen henkilö mulle. Mielesäni se on ihan henkilökemioista kiinni. Joku pitkälle koulutettu psykoterapeutti ei välttämättä käy kaikille ja toisaalta kunnallisesta psyk.polilta voi saada ihan mahtavan työntekijän.

Ei kyse ole siitä onko yksityinen vain julkinen, vaan onko kyseessä ns. keskusteluapu vain PSYKOterapia.

Julkisella sektorilla ei yleensä ole tarjolla kuin keskusteluapua, jota antaa sairaanhoitaja/depressiohoitaja. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös lääkityksen syömiseen kannustaminen. Keskusteluapua on yleistä lätinää, lähinnä sellaista toverikannustusta,

Psykoterapiaa sen sijaan antaa useita vuosia koulutettu henkilö, jonka taustakoulutusta on lääkäri, psykiatri, psykologi, tai hoitaja tai joskus teologi. siinä on sitten koulukuntaeroja, mutta psykoterapeutilla on joku käsitys masennuksen syistä ja siitä mikä siihen voisi tehota. Joten keskustele ei ole ihan keittöpsykologiaa ja joskus se on jopa tosi rankkaa, kun "joutuu" käsittelemään asioita, joita ei haluaisi.

Henkilökemia ratkaisee kyllä paljon näissä asioissa.

Tilanteeni on se että minulla on 2 hoitojaksoa takana psyk.polilla viimeisen 8 vuoden aikana ja sain nyt taas lähetteen takaisin. Tuntuu ettei ainakaan viimeisin hoitaja osannut juurikaan auttaa, lähinnä jutustelulta tuntui ja tuntuu enitstä turhauttavalta jos taas samanlainen meininki jatkuu. Kyllähän "jutustelu" ja asioiden päästäminen ulos auttoi jonkun verran, mutta tunnen että ongelmiani täytyisi kyllä käsitellä jollain erilaisella tapaa, syvemmin ja useammin kuin viikon tai kahden välein. Joku joskus ehdotti ja suositteli että menisin psykoterapiaan. Sitä tässä olen vaan miettinyt ja koittanut tutkailla että jos eroa psykoterapeutilla ja psyk.polin hoitajalla ei välttämättä ole, tuntuu sekin sitten turhalta hakeutua psykoterapiaan. Alan olemaan ihan lopussa ja neuvoton. Haluaisin vain saada vihdoin oikeanlaista hoitoa.